Tampere
29 May, Wednesday
26° C

Proakatemian esseepankki

Pelkokuplia



Kirjoittanut: Elias Hämäläinen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
The Fear Bubble
Ant Middleton
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Mitä tekisit, jos et pelkäisi?

 

Monesti jättää asioita tekemättä, koska se tuntuu turvallisemmalta. Pahinta on se, että useimmiten jos toimisi ja pahin tapahtuisi, ei edes olisi taloudellisessa ahdingossa, satuttanut ketään toista, tai fyysisesti loukkaantunut. Ylpeys olisi ehkä saanut pienen naarmun. Olisi ehkä epäonnistunut toisten nähden. Ja entä jos onnistuisi? Kulkisi askel kerrallaan kohti menestystä ja merkitystä. Kuinkahan täyttä elämää se olisi verrattuna siihen, että on jumissa? Vaikka epäonnistuisikin välillä. Totta kai epäonnistuisi välillä. Kaikki epäonnistuu välillä. Pitäs vaan ownata se.

 

Middleton kertoo elämästään ja suhteestaan pelkoon ennen ja jälkeen uraansa erikoisjoukkojen sotilaana. Äärimmäinen ammatti, jossa on pakko kyetä käsittelemään pelkoa ja suurta stressiä. Epäonnistuminen tässä tarkoittaa pahimmillaan kirjaimellisesti kuolemaa. Hän pohti sitä, kuinka monesti koemme pelkoa aivan turhaan paikoissa, joissa emme ole edes vaarassa. Pelko on läsnä etukäteen ja vaikuttaa toimintaan negatiivisesti, pahimmillaan lamauttavasti ja aivan liian pitkään. Esimerkkinä omasta elämästään hän käytti tapahtumakulkua, jossa pelko alkoi kolkuttelemaan ovia siinä kohtaa, kun määrättiin aika, jolloin lähdetään komennukselle. Vaikka osiin purettua tässä kohtaa ei ole mitään syytä vielä olla peloissaan. Ennen lähtöä on kotimaassaan täysin turvassa omien kavereidensa kanssa. Lähdön jälkeen tukikohtaan saavuttua on edelleen omien joukossa turvallisessa paikassa. Tehtävälle lähdettyään on edelleen poissa vihollisen silmistä, ei vieläkään syytä olla peloissaan. Jopa kun näkee vihollisen paikasta, jossa hän ei ole tietoinen muiden läsnäolosta on turvassa. Vasta kun sukeltaa konfliktiin, on vaarassa. Silloin voi sukeltaa kuplaan. Middleton kuvailee tapaansa kohdata pelko kuplien puhkomisena. Sisään vasta kun on tarvis. Ulos mahdollisimman nopeasti. Pilko tilanteet auki, ja mieti missä kohtaa on tosi kyseessä. Ei ole syytä panikoida etukäteen. Ylimääräinen stressaaminen vain heikentää suoriutumista ja valmistautumista.

 

Pelon pilkkominen

 

Vaikkapa ennen koetilannetta, jota jännittää, voi keskittyä ajattelemaan faktoja. Miettimään miksi pelottaa etukäteen, ja perustelemaan itselleen, miksi ei ole vielä syytä olla peloissaan. Koetilanne on kaukana, eikä vielä voi tapahtua mitään. Voi keskittyä valmistautumiseen ja siihen, että pystyy parhaimpaan mahdolliseen suoritukseen. Kun kävelee koesaliin, ei vieläkään ole ”vaarassa.” Vasta, kun saa luvan aloittaa kokeen, tilanne on päällä. Tämän lisäksi voi ajatella kokeen kysymykset omiksi kuplikseen. Hyökätä ensimmäisen tehtävän kimppuun, tehdä se parhaimman kyvyn mukaan. Astua kuplasta ulos, hengittää. Käydä seuraavan kimppuun. Miksi pilkkoa kokonaisuus pienempiin osa-alueisiin? Entä jos tietää ensimmäisestä tehtävästä vain puolet? Toisesta kolmanneksen. Jos koko kokonaisuus on samaa kuplaa ja epäonnistuu alussa, se ei tarkoita vielä etteikö voisi onnistua, kun katsotaan isompaa kokonaisuutta. Mutta jos jää jännityksen ja pelon lamauttavan voiman alle, ei pysty suoriutumaan tasonsa mukaisella tavalla edes niissä kohdissa, jotka hallitsee erinomaisesti.

 

Miksi pelkäämme?

Meitä opetetaan lapsesta saakka olemaan varovaisia. Lastenvahdit ja vanhemmat kieltävät tekemästä asioita, ettei vain satu. Näin toimitaan rakkaudesta ja välittämisestä käsin, mutta se muodostuu ongelmaksi, jos tähän ajatusmalliin ja toimintaan jäädään niin jumiin, ettei uskalleta tarttua tilaisuuksiin niiden ilmaantuessa. Tilanteisiin, joissa ei ole oikeata vaaraa. On vain muutos. Muutos, joka voi olla jopa nykytilannetta huomattavasti parempi, mutta se on uusi ja tuntematon. Pelko naamioituu usein viisaudeksi. On ajateltava selkeästi ja rationaalisesti. Otettava aivot pöydälle ja käytävä niiden kanssa dialogi aiheesta.

 

 

On myös hyvä miettiä mikä on pelkoa? Onko pelko tunne, jossa keho valmistautuu olemaan valppaana ja pyrkimään parhaimpaan suoritukseen. Tilanteissa, joissa pelkäämme aivomme rekisteröivät edessä olevan vaikean tilanteen. Mitä lähempänä tilanne on ja mitä vaikeampi se on, sen suurempi pelon tunne on. Aivomme tuottavat hormonia, joka saa kehomme menemään taistele tai pakene- reaktioon. Keho siis valmistautuu toimimaan, kertoo viestin siitä, että on aika valmistautua. Aivot vain kertovat väärää tietoa siitä, mitä nuo tuntemukset tarkoittavat, koska ne haluavat pitää sinut turvassa. Middleton kuvailee edellämainittua tilannetta siten, että kehosi sanoo sinulle ”valmistaudu”, ja kuittaa kaiken muun olevan äitisi puhetta kolmivuotiaalle.

 

Mielenkiintoisia ajatuksia. Vaikka pelkoa on monenlaista eikä yleensä arkielämässä joudu kohtaamaan elämän ja kuoleman tilanteita, kuitenkin pelko on tavalla tai toisella suurimman osan riesana enemmän tai vähemmän. Uskaltaa sitä myöntää tai ei. Rohkeus määritellään toiminnaksi pelosta huolimatta. Joten ilman pelkoa, lienee vaarallisissa tilanteissa olevan vain tyhmyyttä ja uhkarohkeutta. Pelko on läsnä siis tilanteissa, joissa on rohkeutta. Sen kohtaaminen ja voittaminen lienee siis elämän kannalta välttämättömyys, ellei halua elää kahlittuna ja rajoitettuna. Pahimmillaan niin, että toimii itse itsensä vanginvartijana. Sen voittaminen on matka, jonka kulkeminen lisää halua voittaa. Ylittää itsensä seuraavallakin kerralla. Tarttua uusiin haasteisiin, koska ennenkin on selvitty, jopa voitettu.

Kommentit
  • Johannes Mansikka-aho

    Hyvä pätkä Elias! Ajatus siitä, että pelko on hormooneja ja aivokemiaa on kiintoisa. Miten se voi silti tuntua niin aidolta, vaikka siihen ei välttämättä olisi mitään syytä. Pelko jonkin asian kohtaamisesta muuttuu helposti taistele tai pakenemisen lisäksi myös lamaantumiseksi. Lamaantumisessa pelko vain kasvaa entisestään ja muuttuu solmuksi, mistä ei pääse enää mihinkään suuntaan. Kuplamalli tilanteiden ja pelkojen kohtaamisesta on terävä. Asia kerrallaan, ei liian suurta ongelmaa kerrallaan käsittelyyn. Tällöin myös pelon tunteen voi jaotella päässään ja päästään tuohon hitaaseen ajatteluun, missä käydään dialogia itsensä kanssa, mikä tässä oikein pelottaa. Hyviä ajatuksia ja tästä lähti tuo kupla-ajatus myös itselle mukaan. Kiitos!

    12.5.2021
Kommentoi