Tampere
21 May, Tuesday
9° C

Proakatemian esseepankki

Paskaessee



Kirjoittanut: Marko Nevala - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Tässä on paskavartti nyt lanseerattuna uuteen muotoon: paskaessee. Jos et tiedä mikä paskavartti on niin kysy joltain sinua viisaammalta.

 

Viime yönä piti 150 minuuttia valvoa sängyssä tuijotellen kattoon esseitä miettien ennen kuin luovutin, nousin ylös ja menin koneelle kirjoittamaan siksi aikaa, että silmät ei enää meinannut pysyä auki. Siinä 150 minuutin aikana kerkesi moneen kertaan veivata läpi ajatuksia esseistä, niiden tarpeellisuudesta, omasta tyhmyydestä ja pään hakkaamista seinään. Nyt sitä taas yöllä kirjoitetaan paskaesseetä, kun ei jaksa enää yhtään ylimääräistä päivää uhrata ajatuksia esseille tänä keväänä.

 

Oma esseiden laatu on viime aikana laskenut. Hyvin pitkälti kahdesta eri syystä. 1. Ei tule luettua lähellekään niin paljo kuin pitäisi. 2. Suuri osa essee pisteistä tulee kirjotettua viime tingassa DL paineen alla. Kummatkin syyt täysin itseaiheutettuja. En tiedä kumpi vituttaisi enemmän? Se että tietää että kärsimys on ihan itse aiheutettua, eikä syitä voi ulkoistaa kellekään. Vai se, että vitutus johtuisi jostain päättömästä säännöstä millä ei ole mitään yhteyttä oppimiseen tai muuhunkaan arvon tuottoon.

 

Ketä se palvelee, että kirjoittaa paskoja esseitä päättömistä aiheista, koska touhutonnin sakko pelottaa? Vaan jos ei sakkoa olisi tulisiko näitä ikinä kirjoitettua? Millainen essee laatu olisi silloin, jos muuten olisi valmistumassa Proakatemialta mutta vielä pitäisi 100 esseepistettä riipasta? Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on, että ei ketään. Tai en tiiä… Jos tämä verisuonen pullotus onnistuis painauttamaan sellaisen muistijäljen aivoon, että tajuisi kovapäinenkin kaveri alkaa lukemaan säännöllisesti ja kirjoittamaan ajan ja ajatuksen kanssa. En tiedä, usko ei ole kovin korkealla tässä vaiheessa. Hauskaa on se, että vielä hetki sitten tuli Tommille jeesusteltua sen viikkoaikataulusta, että ”täältähän puuttuu esseille varattu aika”.

 

Välillä tuntuu, että ajatuksia ja aiheita mistä voisi kirjoittaa lentää päässä liikaakin. Sitten kun siitä sekametelisopasta yrittää irrottaa yhden ja alkaa kirjottamaan tuntuu, että kaikki ajatukset häviävät, pää tyhjenee ja kaksi toimivaa aivosoluani miettivät kuolaposkella, että mitä se toinen aivosolu miettii. Siinä sitten kun aivokuollut luupää tuijottaa tyhjää wordiä yhtä kuola poskella kuin ympäristöstään tietämätön tuhannen euron puhelimelta TikTokkia vahtaava nulikka, niin alkaa turhautuminen hiipimään kalloon.

 

Saiskohan tälle asialle tehtyä jatkossa jotain? Viime kesänäkin uhosin kirjottavani ainakin 20 esseepistettä kesän aikana. Voi olla että siinä oli liikaa kunnianhimoa, mutta jos edes vois opetella lukemaan kesän aikana. Kyllä ison ristin maalaan seinään jos ei tämän rutistuksen jälkeen tarvi enää repiä olemattomia hiuksia päästä tämän aiheen kanssa.

 

Tulispa lankapuhelimet takasin muotiin. Onkohan tämä nyt sitten yhden pisteen arvonen essee? Tiiä nuista…

 

Lähde:

Elämä

Kommentoi