Tampere
23 Apr, Tuesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Parkinsonin taudin monet kasvot



Kirjoittanut: Johanna Kinnunen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Mikä on Parkinsonin tauti?

Parkinson tauti on etenevä liikehäiriösairaus. Tauti etenee hitaasti ja se on parantumaton. Parkinsonin tauti johtuu keskiaivojen hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta. Syytä hermosolujen vaurioitumiseen ja tuhoutumiseen ei tällä hetkellä tiedetä.

Parkinsonin taudin oireiden kirjo on suuri. Parkinson taudissa on kolme pääoiretta, jotka ovat lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja lihasjäykkyys eli rigiditeetti. Nämä oireet etenevät hitaasti kuukausien ja vuosien kuluessa. Parkinson tauti alkaa useimmiten toispuoleisena raajoissa, kunnes muuttuu molemminpuolisiksi.

Vapinaoiretta ilmenee levossa ja erityisesti yläraajoissa. Oireelle on tyypillistä, että se lievittyy aktiivisen liikkeen aikana. Parkinsonin taudissa liikkeet hidastuvat, mikä näkyy tyypillisemmin tuolilta seisomaannousun vaikeutena tai liikkeelle lähdön haasteena. Kävelyssä askeleet ovat lyhyitä. Rigiditeetti eli lihasjäykkyys ilmenee esimerkiksi hitautena taivuttaa kättä tai passiivisessa taivutuksen liikkeessä on tunnettavissa vastusta. Lihastoiminnan hidastuminen näkyy niin karkeamotorisissa taidoissa kuin hienomotorisissa taidoissakin. Kaatuilua voi esiintyä edenneessä taudissa.

Parkinson tauti ei näy pelkästään liikkumisessa. Puhe voi muuttua monotoniseksi ja tautia sairastavalla saattaa olla puheentuoton vaikeutta. Kun tauti etenee, oireina voi ilmetä myös autonomisen hermoston oireita kuten äkillistä verenpaineen vaihtelua, ummetusta, hikoiluhäiriöitä, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja impotenssia. Oireita voi lisäksi olla nielemisongelmat, hajuaistin heikentyminen, muistihäiriöt, ajatustoiminnan hidastuminen, unihäiriöt, uneliaisuus päiväsaikaan, uupumus ja masennus. Oireita on paljon, mutta se ei tarkoita, että Parkinson tautia sairastava saa kaikki oireet. Oireet ilmenevät yksilöllisesti, osalla niitä esiintyy enemmän ja osalla vähemmän. Taudin vaihe myös vaikuttaa oireiden määrään.

Caseja kentältä

Olen työskennellyt parin vuoden verran ikääntyneiden parissa avustajana. Isolla osalla asiakkaistani on diagnosoitu Parkinsonin tauti, mutta se ilmenee asiakkailla kuitenkin tosi yksilöllisesti. Yksilölliseen ilmentymiseen vaikuttavat tietysti myös muut sairaudet, joita asiakkailla on. Kentällä olen huomannut sen, että oireiden määrä ja voimakkuus ilmenevät eri tavoin eri asiakkailla. Kaikki asiakkaat siis asuivat kotona ja sai avun kotiinsa.

Yksi asiakkaistani oli keski-ikäinen nainen. Hänelle Parkinsonin tauti oli diagnosoitu jo 35-vuoden tienoilla. Hänellä Parkinsonin tauti on ilmennyt vaihtelevasti. Hänellä on ollut kausia, jolloin hän on liikkunut pelkästään rollaattorin turvin ulkona, hän on tarvinnut pukemisessa apua ja päivittäistoiminnoissa huomattavasti avustamista. Tällä hetkellä asiakas pystyy pukeutumaan itse, ajamaan pyörällä, käymään uimassa, tekemään kotihommia itse ja huolehtimaan hygieniasta itsenäisesti. Kävely ilman apuvälineitä onnistuu, mutta huomattavissa on välillä tahattomia liikkeitä toispuoleisesti. Asiakkaalla oli myös pään tahattomia liikkeitä. Niskan seudun lihakset asiakkaalla oli tosi kireät.  Asiakkaalla hoitona oli lääkitys ja säännöllistä fysioterapiaa sekä jaksottaisia kuntoutusjaksoja. Asiakkaan oireet ovat siis aiemmin olleet tosi voimakkaita, jonka vuoksi hänelle oli tehty leikkaus, jossa hänelle oli asetettu aivoihin stimulaattori. Asiakkaalla oli tähän laite, jolla hän pystyi muuttamaan sähkövirtausta. Asiakkaan kokemuksen mukaan erityisesti tahattomat liikkeet helpottivat paljon leikkauksen jälkeen stimulaattorin avulla. Leikkaus tehtiin, koska lääkeihoidolla ei oltu saatu tarpeeksi hyvää vastetta. Toimintakyky oli asiakkaalla tosi päiväkohtaista. Joinakin päivinä hänellä oli vaikeuksia päästä ylös sängystä ja toisinaan hän unohteli asioita.  Asiakas väsyi nopeasti tehdessään jotain aktiivista. Avustusta hän tarvitsi siis tosi vaihtelevasti ja päiväkohtaisesti.  Avustaminen oli pääsääntöisesti yhdessä kotitöiden tekemistä ja läsnäoloa.

Yksi avustettavistani oli yli 60-vuotias mies. Hän oli saanut Parkinson diagnoosin 40-vuoden tienoilla. Hänellä tauti oli edennyt jo erittäin haastavaksi. Hän tarvitsee paljon avustusta kotonaan. Hänellä oli melko kattavat kotihoidon ja kotiavustuksen palvelut. Hän ei pystynyt huolehtimaan päivittäistoiminnoistaan itse. Hän tarvitsi apua hygienianhoidossa, pukeutumisessa, liikkumisen tukemisessa, lääkkeen otossa, asioinnissa ja kaikissa kotitöissä.  Asiakkaalla hoitona oli lääkitys, joka oli kellontarkka. Liikkuminen asiakkaalla oli erittäin vaikeaa. Hän liikkui rollaattorin turvin sisällä ja pyörätuolilla työntäen ulkona. Aamut olivat asiakkaalle kaikista hankalampia. Asiakas kärsi kovista kivuista, jotka helpottivat iltaa kohti, joten sen vuoksi myös aamut olivat kivun vuoksi hankalia. Asiakkaalla liikkeet eivät olleet hallittuja. Seisomaannousun hän teki omatoimisesti erittäin nopeasti ja terävästi. Istumaan hän taas toisaalta meni tosi hitaasti. Istuutuminen saattoi kestää useita minuutteja. Makuulle hän puolestaan “kaatui” istuma-asennosta. Asiakas ei huolinut avustamista tai ohjeistusta. Kävely oli hidasta ja töpöttävää.  Ylä- ja alaraajoissa asiakkaalla oli jäykkyyttä. Sormien nivelet olivat erittäin jäykät, mikä hankaloitti käsillä tehtäviä toimintoja. Syömisessä asiakas tarvitsi ajoittain apua. Hienomotoriset taidot olivat myös heikentyneet. Hän pystyi kirjoittamaan jonkin verran, mutta kirjoittaminen oli hidasta ja epäselvää. Puheentuotto oli vaikeutunut ja hankalaselkoista. Taustalla hänellä on ollut myös aivotapahtuma, mikä osaltaan selittää puheentuoton haasteet. Syljen eritys oli myös asiakkaalla runsasta. Asiakkaalla oli myös hengitysvaikeuksia ja pidätyskyvyn ongelmia. Vaikka asiakkaalla oli fysiologisia oireita paljon, niin kognitiiviset taidot olivat asiakkaalla hyvät.

Yksi asiakkaistani oli yli 80-vuotias nainen. Hänellä on kotonaan aamusta iltaan avustaja ja yöllä käy myös kotihoito. Avustamista asiakas tarvitsee hygienianhoidossa, pukeutumisessa, liikkumisen tukemisessa, lääkkeen otossa, asioinnissa ja kotitöissä. Asiakkaalla oli kellontarkka Parkinson lääkitys. Asiakas tarvitsi avustamista vuoteesta makuulta istumaan noustessa sekä ajoittain seisomaannousussa.  Asiakkaalla liikkumisen apuvälineenä oli rollaattori sisällä. Ulkona liikkumisen apuvälineenä oli pyörätuoli, jota avustaja työnsi. Asiakkaalla oli liikkumisen pelkoa. Hän pelkäsi kaatuvansa tai pyörtyvänsä. Asiakas pääsi kyllä useimmiten itse omalla lihasvoimalla ylös tuolista, mutta tarvitsi kuitenkin vierelleen avustajan tuomaan turvaa. Kävely oli hidasta ja askelpituus lyhyt, mutta kävely ei ollut töpöttävää. Hänellä ilmeni lähes päivittäin ajoittaista huonovointisuutta, joka oli ohimenevää. Väsymys oli myös asiakkaalla yleistä. Asiakkaalla muisti oli heikentynyt. Osa oireista linkittyy myös varmasti ikääntymiseen eikä pelkästään Parkinsonin tautiin. Asiakkaalla tuli välillä toimettomia hetkiä, jolloin hän ei tiennyt, miten toimia joissakin päivittäistoiminnoissa. Silloin avustajana oli tärkeää, että sanoitti ääneen, mitä kuului tehdä tai toimia.

Yksi asiakkaistani ei ollut avustettava vaan kävin kuntouttamassa häntä joka arkipäivä parin viikon ajan. Asiakas oli yli 70-vuotias Parkinson tautia sairastava mies. Hän asui vaimonsa kanssa omakotitalossa, jossa oli portaat. Hän oli ollut sairaalassa pari viikkoa, jonka myötä hänen toimintakykynsä oli laskenut. Ennen hän oli pystynyt tekemään pieniä kävelylenkkejä ja kulkemaan portaat itsenäisesti. Sairaalajakson jälkeen hänen liikkumisensa heikentyi, eikä hän itsenäisesti enää päässyt portaita eikä uskaltautunut kävelylenkeille. Hänelle oli tullut sairaalajakson jälkeen jähmettymisiä portaissa, jolloin hän ei ollut pystynyt liikkumaan. Apuvälineenä asiakkaalla oli kyynärsauvat sisällä ja rollaattori ulkona. Kävely oli hidasta ja töpöttävää. Asiakkaalle tuli välillä ”jähmettymisiä” paikalleen, jolloin oli tarpeen sanoa ääneen esimerkiksi ”yksi, kaksi” tai ”vasen, oikea”. Asiakas itse myös sanoitti ääneen rytmiä, jonka mukaan hän pyrki ottamaan askelia. Portaat hän nousi ylös tasatahtia pitäen kiinni voimakkaasti kaiteesta. Alaspäin hän tuli myös tasatahtia. Parin viikon aikana portaiden kulkeminen alkoi sujua jo vuorotahtia. Parin viikon kuluttua ensimmäisestä käynnistä kävimme asiakkaan kanssa 1,5 km kävelylenkin. Kävelyssä oli tärkeää muistuttaa ottamaan pidempiä askelia sekä pitämään ryhti hyvänä, jotta ryhti ei painuisi etukumaraan. Se, kuinka nopeasti asiakkaan liikkumiskyky koheni parin viikon aikana, oli huikeaa huomata.

Tässä esitin vain muutaman asiakkaan oireita ja avuntarvetta. Jokaisella Parkinsonin tauti ilmeni tosi eri tavoin. Yhden yleisen oireen voi kuitenkin jokaisesta asiakkaasta nostaa esille, joka on väsymys. Väsymystä ilmeni jokaisella asiakkaalla. Oireiden määrä ja voimakkuus oli kuitenkin yksilöllistä ja vaikutti eri tavoin arjen kulkuun. Nuorin asiakkaistani sai fysioterapiaa, mutta ikääntyneemmät eivät saanut säännöllistä fysioterapiaa. Osalla oli kotiharjoiteohjeita, mutta säännöllistä fysioterapiaa he eivät saaneet. Olen jäänyt pohtimaan sitä, että miksi ikääntyneemmät eivät saa Parkinsonin taudin oireiden tukemiseksi fysioterapiaa?

Lähteet

Atula, S. 2018. Parkinsonin tauti. Terveyskirjasto Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00055

Tarnanen, T., Pekkonen, E. & Atula, S. 2019. Parkinsonin tauti. Käypä hoito. https://www.kaypahoito.fi/khp00057

Aihetunnisteet:
Kommentoi