Tampere
23 May, Thursday
24° C

Proakatemian esseepankki

Opas yksinyrittäjyyteen



Kirjoittanut: Marko Nevala - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Yksin työskentelevän opas
Tiina Torppa
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Johdanto

 

Suomen vajaasta 300 000 yrityksestä 194 000 on yksinyrittäjiä ja määrä kasvaa jatkuvasti (yrittäjät.fi, n.d.). Työelämästä ja yrittämisestä julkaistaan maailmanlaajuisesti valtava määrä kirjoja, mutta suurin osa niistä käsittelee työsuhteessa olemista tai kasvuyrittäjyyttä. Tiina Torppa kirjoitti kirjan yksintyöskentelevän opas, koska hän näki yksinyrittäjien tarpeen saada heille suunnattua neuvoa. Lisäksi kirjassa käsitellään laidasta laitaan vaihtelevaa asennetta yksinyrittäjyyttä kohtaan ja esitetään ääripäille tasapainoinen vaihtoehto.

 

Itse olen kiinnostunut aiheesta, koska yksinyrittäminen oli ennen akatemialle tuloani haaveissani ja on edelleenkin vaikkakaan ei täysin. Tavoittelen tasapainoista yksinyrittäjyyttä käsityöläisenä, mutta haluan sen lisäksi olla yrittäjänä mukana erilaisissa yrityksissä hyvän tiimin kanssa. Tiina Torppa käyttää kirjassaan nimikettä yksin työskentelevä. Korvaan sanan tässä tekstissä ehkä enemmän rajaavaksi, mutta itselle luontaisemmaksi yksinyrittäjäksi.

 

 

Yksin työskentelevät ja heidän roolinsa

 

Yksin työskentelevien ammatillinen identiteetti on yleensä vahvempi kuin yrittäjä identiteetti. He esittelevät itsensä mieluummin ammattinimikkeellään kuten valokuvaaja, taiteilija, arkkitehti jne. Yksinyrittäjiä voi yleistäen kutsua pärjääjiksi. He ovat usein niitä tyyppejä, jotka löytävät keinot itsensä työllistämiseen hankalissakin tilanteissa, eivätkä jää toimettomaksi. Yksinyrittäjien sairauspoissaolojenkin oletetaan olevan huomattavasti alhaisemmalla tasolla kuin työssäkäyvän. Yksinyrittäjät monesti yhdistää monitaitoisuus, itseohjautuvuus ja kyky suoriutua vaihtelevissa olosuhteissa. (Torppa, T. 2013)

 

Monissa ammattikunnissa on pitkät perinteet yksinyrittämisessä. Esimerkiksi lääkäreissä ja käsityöläisissä. Toisaalta yksinyrittäjäksi helposti myös ajaudutaan esimerkiksi pienillä paikkakunnilla, kun vaihtoehtoa työllistyä isoihin yrityksiin ei välttämättä ole. (Torppa, T. 2013)

 

Yksinyrittäjillä on hieman väliinputoajan rooli yhteiskunnassamme. Heitä on niin paljon, että kaikki me tunnemme vähintään muutaman yksinyrittäjän. Tästä huolimatta yksinyrittäjä on kuin huomaamaton vähemmistö. Heillä ei ole etujärjestöjä, puolestapuhujia tai esikuvia. Yksinyrittäjien määrääkään ei tiedetä tarkasti. Ansioluetteloissa ison yrityksen palveluksessa oleminen korkeassa asemassa katsotaan olevan arvokkaampi saavutus, kuin itsensä työllistäminen ja oman menestyksen tekeminen. Silti monet kuvaavat nimenomaan yksinyrittämistä erittäin opettavaiseksi ja arvokkaaksi itsensä ja työelämätaitojen kehittämisen kannalta. (Torppa, T. 2013)

 

”Kun lähes jokainen tuntee yksin työskentelevän, ihmiset osaavat luetella näiden tuttaviensa ominaisuuksia: itsenäinen, itsepäinen, suora, työteliäs, kekseliäs.” (Torppa, T. 2013)

 

Läntisessä maailmassa isot paljon työllistävät yritykset eivät enää työllistä samalla tavalla kuin ennen. Tuotantoa automatisoidaan taikka siirretään halvempiin maihin. Kasvua ei ole tapahtunut vuosiin monissa teollisissa suuryrityksissä, eikä isoja monikansallisia uusia työllistäviä yrityksiä ilmaannu. Työpaikkoja syntyy pieniin yrityksiin taikka työpaikat luodaan itselle. Työelämä perustuu yhä enemmän itsenäisiin pienempiin toimijoihin ja heidän verkostoihinsa, jotka parhaimmillaan voivat olla maailmanlaajuiset nykyisten yhteyksien mahdollistamana. Siksi pieniin yrityksiin ja yksinyrittäjiin kannattaa kiinnittää huomioita nykyistä enemmän. Niissäkin voi syntyä tulevaisuuden innovaatioita ja ihmeitä, eivätkä ne ole isompien yritysten varjostamaa kitukasvillisuutta. (Torppa, T. 2013)

 

 

Kuka on yrittäjä tyyppiä?

 

Edellisessä kappaleessakin sivutaan yksinyrittäjien pärjäävyyttä ja esimerkiksi sairastelemattomuutta. Siitä ehkä omaan mieleen tuleekin kuva juuri liiankin työteliäästä yrittäjästä eli työnarkomaanista. Ainakin omien mielikuvien perusteella monella yksinyrittäjällä on juuri taipuvaisuutta liialliseen työntekoon ja ehkä ainakin tekevissä ammateissa monesti huonoa tulotasoa tai väärää hinnoittelua paikataan ylisuurella työmäärällä. Kirjassa Väärää yrittämistä Kim Väisänen avaa tätä ajankäytön ja taloudellisen tuoton suhdetta jakamalla yrittäjät neljään tyyppiin.

 

Väärät yrittäjät ovat niitä, joilta yrittäjyys ja työ vie kaiken, eivätkä he saa vastineeksi mitään. Heillä on kaikki samat riskit, jotka ovat muillakin yrittäjillä, mutta ei mahdollisuutta palkintoon, taloudelliseen taikka henkiseen. Väärän yrittäjän tulisi luopua yrittäjyydestä pikimmiten, koska kortistokin on parempi vaihtoehto kuin väärän yrittämisen kehä missä yrittäjä on ajallisesti täysin sidottu työhönsä, mutta talous on silti kuralla. (Väisänen, K. 2019. s. 18)

 

”Väärän yrittäjän yrittäminen on käytännössä tulon- ja hyvinvoinninsiirto yrittäjältä asiakkaalle” (Väisänen, K. 2019. s. 18)

 

Yrittäjistä joka viiden tienaa alle tuhat euroa kuukaudessa. Osa syy siihen ovat nimenomaan väärät yrittäjät, he kantavat yrittämisen riskit ilman mahdollisuutta tuottoon. (Väisänen, K. 2019. s. 18)

 

Yrittäjänarkomaanit ovat työholisteja, joilla ei ole kykyä irtaantua työstään, vaikka tilanne sen kyllä sallisi. Yrittäjänarkomaanille työ on pakonomaista ja yrittäminen häivyttää muun elämän ympäriltä. Heille voisi hyvin riittää 37,5 h normaali työviikko, mutta sen sijaan he tekevät pakonomaisesti töitä lähes jatkuvasti. Yrittäjänarkomaani ei tunnista elämässään muita arvoja kuin yrittäjyyden, ja uskoo onnellisuuden tulevan yrityksen saavutusten kautta, mutta ei ikinä saavuta aitoa tyydytystä tai mielekkyyttä. Työholismi on sairaus niin kuin alkoholismikin ja alkoholistien tapaan työholistit harvoin tunnistavat itse ongelmaa, vaikka läheiset ympärillä kärsivät työholistin tekemistä valinnoista. (Väisänen, K. 2019. s. 17)

 

Elämäntapayrittäjillä on vapaa- ja työaika tasapainossa. Yrittäjyys tuottaa heille aitoa iloa ja he ovat sitoutuneita työhönsä / yritykseensä. Yrittämisen vapaus on usein yksi isoimmista motivaation lähteistä elämäntapayrittäjille. Elämäntapayrittäjien kompastuskivi onkin yleensä talous ja yrityksen tuottavuus. He ovat mieluisella alalla ja nauttivat tekemisestään, mutta yritys ei kanna taloudellista hedelmää ja tämä aiheuttaa omat ongelmansa, jotka pahimmillaan sitten heijastuvat elämäntapayrittäjän työhyvinvointiin. (Väisänen, K. 2019. s. 17–18)

 

Tähtiyrittäjät ovat onnistuneet saamaan yrityksistään taloudellisesti tuottavia, samalla pitäen kiinni omasta hyvinvoinnista. He pitävät itsestään huolta ja osaavat nauttia elämästä. He nauttivat myös yrittämisestä ja työ on heille mielekästä.

 

”Toisin sanoen menestyvä yrittäminen ei vie mukanaan yrittäjän muuta elämää.” (Väisänen, K. 2019. s. 17)

 

 

Neuvoja yksinyrittäjälle

 

Omaksu yrittäjä identiteetti. Yksinyrittäjänä selviytyäkseen täytyy olla muutakin kuin pelkkä ammatillinen kompetenssi. Täytyy hallita monta muutakin osa-aluetta ja tehtävää. Jotkut yksinyrittäjistä ovat taipuvaisia ajattelemaan, että ”asiakas on työnantaja, koska asiakas maksaa laskun”. Asiakassuhde on kuitenkin oikeudellisesti ja toiminnallisesti erilainen kuin työnantajasuhde ja tämä ero on hyvä tiedostaa. Jos asiakkaaseen suhtautuu jokseenkin työnantajana voi asiakkaalta huomaamattaan alkaa odottamaan asioita, jotka kuuluvat työnantajalle, kuten palautetta taikka yhteydenpitoa. Yksinyrittäjä on aina itsensä työllistäjä ja itsensä työllistämiseen kuuluu monia velvoitteita ja näistä velvoitteista aiheutuu kuluja. Kuluja, jotka työsuhteessa työnantaja maksaisi. (Torppa, T. 2013)

 

Arvosta itseäsi ja työtäsi. Työsuhteessa voi riittää, jos panostaa tekemiseensä puolivaloilla. Tällöin on tuskinpa hurjaa urakiitoa näkyvissä, mutta työsuhteen ylläpitämiseksi se voi riittää. Yksinyrittäjä on kuitenkin tekemisessään aina niin hyvä kuin hänen edellinen tuotoksensa / tekemisensä on. Siksi rima täytyy pitää korkealla ja kehittymään pitää pyrkiä jatkuvasti. Kehittymisen, kehittämisen ja panostamisen vastapainoksi yksinyrittäjä ei pärjää, jos ei osaa olla armollinen itselleen, katsoa epäonnistumisia objektiivisesti ja ymmärtää asioiden suhteellisuus. (Torppa, T. 2013)

 

Opettele sietämään epävarmuutta. Useat yksinyrittäjät kipuilevat työn epätasaisuuden kanssa. Joskus työtä on liikaa, toisinaan liian vähän. Ajanhallintaa kannattaa opetella ja sitä on pyrittävä tehostamaan. Epätasainen työtaakka näkyy tietenkin laskutettavassa tulossakin. Tätä varten taloudellinen ennakointi ja varojen harkittu käyttö ovat äärimmäisen tärkeää. Yksinyrittäjän pitää taloudellisesti sietää ajoittaisia hiljaisia hetkiä. Ajanhallinnan ja tehokkuuden vinkkelistä kannattaa olla valmis suunnitelma, miten hyödyntää hiljaisemmat hetket. (Torppa, T. 2013)

 

Harkitse moniammatillisuutta. Työsuhteessa tulon hankkiminen monesta eri ammatista voi olla haastavaa jo senkin takia, että suurin osa työsuhteista on kokoaikaisia, eikä aikaa riitä toisen ammatin harjoittamiseen. Yksinyrittäjä voi kuitenkin joustavammin harjoittaa useampaakin ammattia edellyttäen tietenkin, että niihin on riittävä pätevyys ja ammattitaito. Eri ammatit voivat täydentää toisiaan, jolloin asiakasta voi palvella kokonaisvaltaisemmin. Parhaimmillaan moniammatillisuus tarjoaa myös taloudellista turvaa, kun toimeentulo ei ole täysin kiinni yhdestä toimialasta. (Torppa, T. 2013)

 

Muista kehittää itseäsi ja ammattitaitoasi. Yksinyrittäjän on tärkeä kehittää niin ammattiosaamistaan, kuin itseäänkin jatkuvasti. Kehittämiseen ei tarvitse koko ajan käyttää valtavasti resursseja, tärkeämpää on, että kehitys on jatkuvaa. On tärkeää huomata, että yksinyrittäjällä kaiken kehityksen ei tarvitse, eikä kannatakaan koskea ammatillista kehitystä. Yksinyrittäjän arkeen kuuluu niin paljon muutakin kuin varsinainen ammatin toteuttaminen. Yksinyrittäjän on tärkeä kiinnittää huomiota esimerkiksi myös itsensä johtamiseen, verkostoitumiseen tai vaikkapa talouden hallinta taitoihin. (Torppa, T. 2013)

 

Älä pelkää ulkoistamista. Yksinyrittäjä tekee aina enemmän kuin pelkkää ammattiaan. Hän vastaa laitehankinnoista, taloushallinnasta, koulutuksesta ja monesta muusta. Tästä syystä joitain osa-alueita olisi järkevää, joskus jopa halvempaa ulkoistaa. Jos itse yrittää saada kaiken aikaiseksi voi tehtäviin käyttää tuhottomasti omaa aikaa, jos ne eivät ole omia vahvuuksia tai tietämys niihin ei ole riittävällä tasolla. Vaihtoehtona on, että ammattilainen hoitaa työn puolestasi huomattavasti lyhyemmässä ajassa ja itse pystyt jäljelle jäävän ajan keskittymään laskutettavaan työhön. Suin päin ei tietenkään kannata alkaa kaikkea mahdollista ulkoistamaan. Etsi mahdollisia tekijöitä verkostojesi kautta ja pyri löytämään luotettava yhteistyökumppani. Ulkoistettavasta työstä kannattaa aina laatia kirjallinen sopimus, joka sisältää esimerkiksi hinnoittelun yksityiskohdat ja mitä työ pitää sisällään. (Torppa, T. 2013)

 

 

Yksinyrittäjän talousosaaminen

 

Huolehdi talousasioista. Yksinyrittäjä voi joskus laiminlyödä hallinnolliset työt, sen varjolla, kun sitä ”oikeaa” työtä on niin paljon. Yksi erääntynyt lasku silloin tällöin ei maailmaa kaada, mutta jatkuva viivästyskorkojen ja muistutusmaksujen maksaminen tulee kalliiksi. Sitäkin kalliimmaksi voi tulla maine haitta, joka voi levitä nopeastikin yrittäjästä, joka ei maksa laskujaan ajoissa. Laskujen maksaminen ajallaan on merkki luotettavuudesta, samaan tapaan kuin työnsä hoitaminen huolellisesti. Osa yrittäjän talousosaamista on myös tuntea oman alansa palkka ja laskutustaso. Palkkaa ja laskutusta ei pidä sekoittaa keskenään ja yrittämisen kuluja ei tule maksaa omasta palkasta. Toinen tärkeä taito on kulujen tarkastelu. Ylimääräisiä ja tarpeettomia kuluja voi helposti kertyä yritykselle samaan tapaan kuin yksityisellekin. Aika ajoin on hyvä tarkastella mitä kuluja yrityksellä on ja karsia ylimääräiset pois. (Torppa, T. 2013)

 

Tunne työsi arvo. Voi kuulostaa nurinkuriselta, mutta yksi yrittäjän tärkeitä taitoja on osata kieltäytyä työstä. Vastaan tulee melko varmasti tilaajia, jotka ehdottavat, että tekisit työtäsi ilman rahallista korvausta tai pilkkahinnalla. Perusteluja ehdotuksille voi olla esimerkiksi näkyvyys, maine tai ihan rehti hyväntekeväisyys. Kaikki näitä perusteita tulee kuitenkin tarkastella hyvin kriittisesti. Näkyvyyttä ja mainetta saa yleensä ihan yhtä lailla tehdystä työstä, vaikka siitä olisi maksettukin, kunhan se on tehty kunnolla. ”Tuttava alennukset” ovat myös yleinen hinnanpoljenta muoto, jonka kanssa on oltava tarkkana. Tutut ja ystävät eivät välttämättä täysin ymmärrä sitä, että nämä ”palvelukset” voivat olla käytännössä yrittäjän omista tuloista pois. Yleinen aloittavan yrittäjän kompastuskivi on ajatusmalli, että aluksi täytyy tehdä työtä ilmaiseksi tai erittäin halvalla, että saa haalittua itselleen portfoliota. On tärkeää huomioida tässä myös se puoli, että millaista kuvaa hintatasosi luo sinusta ulospäin. Halpa hinnoittelu voi herättää epäilyttäviä mielikuvia, eikä ainakaan tuo ammattimaista tunnetta mahdolliselle asiakkaalle. (Torppa, T. 2013)

 

Totuttele puhumaan rahasta. Rahasta ja palkkiosta neuvottelu on eräänlainen tabu edelleen. Mutta tästä tabusta yksinyrittäjien täytyy koittaa päästä eroon pikimmiten. Jotkut tiedostavat, että eivät laskuta tekemästä työstään tarpeeksi, kun taas jotkut voivottelevat alalla vallitsevaa hintaa, samalla kun antavat toimeksiantajan määrittään hinnan heidän työlleen ilman että edes yrittävät neuvotella taikka miettiä keinoja parantaa työn kannattavuutta. Hinta neuvotteluissa täytyy uskaltaa sanoa ääneen rahasumma. Hintaa voi ja kannattaa perustella niin asiakkaalle kuin tarvittaessa itselleenkin selittämällä auki kustannuksia ja työhön menevää aikaa. (Torppa, T. 2013)

 

 

Lähteet

 

Yrittäjät.fi. n.d. Yksinyrittäjät. Luettu 11.10.2023. https://www.yrittajat.fi/palvelut-ja-edut/yhteiso/yksinyrittajat/

 

Torppa, T. 2013. Yksin työskentelevän opas. Alma Talent Oy. Helsinki.

 

Väisänen, K. 2019. Väärää yrittämistä. Alma Talent Oy. Helsinki

Kommentoi