Tampere
22 May, Wednesday
18° C

Proakatemian esseepankki

Onnistumisten syksy



Kirjoittanut: Jonna Leiniö - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Pikkuhiljaa syksy vaihtuu talveen ja taaksepäin katsoessani voin sanoa viettäneeni onnistunutta syksyä. Jännitin syyslukukautta, sillä pelkäsin sen olevan samanlainen kuin vuosi sitten. Pelkäsin vellovani kurjuudessa ja pimeydessä. Tällä kertaa pimeys ei ole haitannut tai väsyttänyt, en oikeastaan ole ehtinyt kiinnittää siihen huomiotani. Olen pitänyt itseni kiireisenä – tarkoituksella. Olen kuitenkin ollut kiireinen mukavien asioiden parissa, ainakin pääsääntöisesti. Olen hypännyt mukaan hurjan moneen uuteen juttuun, jota en olisi ehkäpä vielä puoli vuotta sitten tehnyt.

Matkani tähän syksyyn

Kertaan hieman vuoden sisäisiä tapahtumia. Viime syksynä olin vähällä lopettaa koulun ja luulin eläväni maailmanlopun aikaa. Taustalla oli rankka ensimmäinen kevät tiimin kanssa sekä huoleton kesä, jonka jälkeen Proakatemialle paluu tuntui vangitsevalta. Olin valmis osoittamaan sormellani aina jotain muuta, kuin itseäni. Oikeutin omat oikkuiluni sekä poissaoloni sillä, että muut eivät ehkä toimineet toivomallani tavalla. Wauressa elettiin tuolloin myös melko myrskyisää ja tapahtumarikasta aikaa. Tätä kamppailua kesti kokonaisen syyslukukauden.

Joululomalla päätin, että ryhtiliike on tehtävä tai koulu tulisi lopettaa. En ollut hyödyksi itselleni, enkä muille. Seuraava kevät menikin pääosin hyvillä mielin uutta mind settiä hakiessa. Keväällä olin valmis oppimaan ja kehittymään. Olin kuitenkin vielä riippuvainen muista, enkä ehkä tehnyt asioita täysin itselleni. Olin ylpeä itsestäni sekä tekemästäni muutoksesta. Myös tiimissä sain kiitosta uudesta asenteesta. Koin, että edellisen syksyn rypeminen oli merkityksellinen ja johti minut siihen pisteeseen, johon keväällä pääsin. Myös tiiminä Waure alkoi kesän lähestyessä saamaan vauhtia toimintaansa sekä yhteisiä onnistumisia esimerkiksi maalausprojektin kannalta. Harmikseen kesäloma katkaisi hyvän meiningin, jota oltiin vihdoin saavuttamassa.

Poimintoja Wauren onnistumisista

Ennen kesää annoimme valmentajillemme Tarjalle ja Tirrille kiitoslahjat, joissa lupasimme tiiminä puhjeta kukkaan tulevana syksynä. Siitä pääsemmekin tämän hetkiseen tilanteeseen ja lupausten lunastamiseen. Tiiminä Waure on ottanut harppauksia eteenpäin ja sen huomaakin tuloksissa. Mainitsemisen arvoisia ovat 12 h innovointi, josta saimme hienot arvosanat: 3 ja 4. Ja mainitsemisen arvoista on myöskin se, että päivä kului hyvällä fiiliksellä alusta loppuun asti.

Toinen ehdoton onnistuminen oli mökkipaja sekä oppimissopimukset. Oppimissopimukset ovat olleet Waurelaisille hieman myrkkyä, sillä niiden läpikäyminen vie tuhottoman paljon aikaa, eikä oma vuoro meinaa koskaan tulla. Kokeilimme käydä oppimissopimukset dialogina palastellen kysymykset muutamaan osaan. Se olikin ensimmäinen kerta, kun olen nähnyt tiimimme olevan niin aidosti läsnä sekä mielenkiinnolla kuunnellen muita. Kysymyksiä, oivalluksia, kannustusta sekä samaistumista oli ilmassa hurjasti. Mökkipajamme oli todella onnistunut ja jätti varmasti meille jokaiselle hyvän fiiliksen. Tuo fiilis kantoi hedelmää myyntipäiville asti.

Olimme asettaneet alkusyksynä yhteiseksi tavoitteeksi myyntipäivien voiton, johon sitoutuminen oli vaihtelevaa, itseni mukaan lukien. Myyntipäivien lähestyessä sekä pinkkuihin tutustuessa innokkuus ja sitoutuminen alkoi näkyä. Myyntipäivien ajan Waure puhalsi yhteen hiileen enemmän kuin koskaan. Vaikka jäimmekin toiselle sijalle, olimme voittajia ja siitä olimme yhtä mieltä. Myyntipäivät hitsasivat Waurea yhteen. Merkittävää oli myös jälkipuinti sekä onnistumisten esiin nostaminen, joka on todella harvinaista Wauressa. Kiitos siitä projektipäälliköillemme Essille ja Mikolle!

Kolme suurta harppausta

Olen yksilönä onnistunut monessa asiassa tänä syksynä. Suurimpana itseni ylittäminen ja tuntemattomaan hyppääminen. Yksi suurista askelista itselleni ovat olleet Proakatemian johtoryhmään osallistuminen, jossa pääsen vaikuttamaan koko yhteisöä koskeviin asioihin. Saan työskennellä myös ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa, joka ennen olisi jännittänyt niin, että olisin luultavasti jättänyt osallistumatta.

Toinen, itselleni ehkäpä tärkein ja merkityksellisin askel oli yritysvalmennukseen osallistuminen. En todellakaan tiennyt mihin osallistuin ja se oli minun onneni. Ajattelin saavani seurata sivusta, kuinka Proakatemian valmentajat sekä yritysten päättäjät ja työntekijät keskustelevat. Valmennusryhmässä tilanne olikin toinen, osallistuin keskusteluun ja roolini olikin melko suuri ja merkityksellinen, etenkin loppua kohden. Tuiki tuntemattomassa porukassa minulla ei ollut ennalta määriteltyä roolia vaan sain rakentaa sen juuri sellaiseksi, kuin oikeasti olen. Sain käyttää vahvuuksiani, joita en ollut aiemmin ehkä tunnistanutkaan sellaisiksi. Jouduin kiperiin tilanteisiin, mutta selvisin niistä onnistuneesti ”voittajana”. Olin itsestäni ehkäpä ensimmäistä kertaa aidosti niin ylpeä, että ihan liikutuin valmennuksen päätyttyä. Mahtavaa oli myös saada valmentajalta palautetta omasta kehittymisestä sekä onnistumisesta.

Kolmatta askelta voi kuvata melkeinpä juoksuaskeleeksi, sillä kehittyminen tapahtui niin nopeaa. Myyntipäiviin sitoutuminen oli itselleni melko vaikeaa, sillä konsepti tuntuu itselleni hankalalta ”pakkomyynnin” vuoksi. Aikaisemmat myyntipäivät eivät ole menneet osaltani nappiin ja se onkin ehkä jättänyt jäljen. Puhelinmyynti on aina tuntunut kammottavalta ajatukselta, eikä minua siksi asetettukaan puhelimen viereen kolmeksi päiväksi. Ensimmäisenä päivänä sain kuskin paikan ja lähdimme kiertämään pääkaupunkiseudulle. Tuona aikana tuotteet tulivat minulle niin tutuiksi, että koin osaavani myydä niitä itsekin. Halusin sitoutua voittamiseen ja tiesin, että minunkin panokseni tarvitaan. Kaikkien hämmästykseksi tartuin seuraavana päivänä puhelimeen ja sain tehtyä kauppaakin. En olisi uskonut ennen myyntipäiviä löytäväni itseäni puhelin korvalla, vieläpä omasta halustani. Myyntipäivillä näin sen, kuinka itsensä ylittäminen tuottaa konkreettista tulosta. Minulla oli näyttämisen halu sekä itselleni, että tiimille ja siinä onnistuin!

Huhhuh, mikä syksy!

Vuoden aikana on tapahtunut hurjasti, enkä viime syksynä olisi ikinä osannut kuvitella itseäni tällaisessa tilanteessa. Kaikki se mitä on tapahtunut ja mitä olen käynyt läpi, on ollut välttämätöntä, jotta olen päässyt tähän tilanteeseen, jossa nyt olen. Olen tänä syksynä oppinut huomioimaan omat onnistumiseni sekä huomaamaan asioista positiivisemmat puolet ja siksi halusinkin kirjoittaa tämän esseen ikään kuin kertauksena itselleni siitä, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua lyhyessä ajassa. Olen tänä syksynä etenkin itsenäistynyt, enkä enää kaipaa kaveria mukaan jokaiseen tilanteeseen. Menen mieluusti yksin sellaisena kuin olen, enkä toisen ”varjona”. Se jos jokin on minulle suuri askel eteenpäin!

Kommentit
  • Miisa Hiltunen

    Wau, kiitos Jonna aidosta ja inspiroivasta esseestä! Reflektoit mukaansatempaavasti kulunutta vuotta ja syy-seuraussuhteita. Hienointa on, että näin sivustakatsojanakin on pystynyt huomaamaan muutoksen, ihan uudenlaisen rohkeuden. Puhuit johtoryhmän pajassa rohkeasta punahilkasta, ja se on selvästi ollut syksyn teema.

    Esseessä erityisesti myyntipäiväesimerkki ja lause “Halusin sitoutua voittamiseen ja tiesin, että minunkin panokseni tarvitaan”, tarttuu ajatuksiin ja herättää pohtimaan myös omaa toimintaa tiimissä. Kiitos ajatuksia herättelevästä esseestä ja mielenmallien avaamisesta <3

    16.11.2021
  • Tirri

    Sillä lailla! <3

    29.11.2021
Kommentoi