Tampere
22 May, Wednesday
6° C

Proakatemian esseepankki

Onko mielipiteenilmaisun vapaudessa menty jo liian pitkälle? 



Kirjoittanut: Elisa Ilottu - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Onko mielipiteenilmaisun vapaudessa menty jo liian pitkälle? 

 

Sosiaalisesta mediasta voi löytää nykypäivänä monia niin sanottuja “alan ammattilaisia”, jotka päivittävät omia mielipiteitänsä sosiaalisen median kanaviin ilman minkäänlaista tietopohjaa. Toki mielipidekirjoituksilla ja blogiteksteillä on edelleen paikkansa mediassa, enhän muuten kirjoittaisi tätäkään blogitekstiä juuri nyt. Sananvapaus on vähintäänkin joka toisena vuonna aiheena äidinkielen ylioppilaskokeessa, ja aihetta käsitteleviä blogitekstejä voi löytää loputtoman määrän vain googlettamalla sanan “sananvapaus”. Halusin rajata aiheen käsittelemään mielipiteenilmaisun vaivattomuutta ja sosiaalisessa mediassa julkaistun valheellisen, tai vähintäänkin ei-tutkittuun tietoon perustuvan tiedon julkaisemista totuuksina. Median rooli sananvapauden toteuttajana on eittämättä iso, mutta voiko samaa sanoa sosiaalisen median kanavissa ilmoille heitetyistä mielipiteistä, neuvoista ja elämänohjeista? Onko oman mielipiteensä sananvapauden tuoma vastuu siirretty taka-alalle tai jopa kokonaan unohdettu? 

Välillä turhaudun tai minut saa jopa raivon partaalle ihmisten tarve ilmaista oma mielipiteensä kaikkiin ajankohtaisiin asioihin. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta rehellisesti sanottuna olen itse sitä mieltä, että loppujen lopuksi niiden tuomisesta jatkuvasti julki isommalle yleisölle, on niistä loppupeleissä vain enemmän haittaa kuin todellista hyötyä. Aina on toisinajattelijoita, aina on ihmisiä, jotka ovat eri mieltä asioista. Maailmassahan vallitsisi rauha eikä sotia koskaan syttyisi, jos kaikki olisivat kaikesta aina samaa mieltä. Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan puhua pelkästään mielipiteistä, vaan pikemminkin mielipiteiden, omien kokemuksien, kuulopuheiden ja tutun tuttujen kertoman esittämisestä totuutena tai faktatietona.  

On onni, että jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Onhan Suomen journalistiikan sivuillakin kerrottu sananvapauden olevan Suomessa turvattu perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, joten sillä on todella keskeinen rooli demokraattisessa yhteiskunnassa. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitä tahansa saa sanoa, vaan sananvapauteen kuuluu aina vastuu. Vastuu tarkoittaa erityistä velvollisuutta, joka henkilölle aiheutuu hänen sanomisistaan ja kirjoituksistaan. Mitä isompi yleisö henkilön sisällöllä on, sitä suurempi on vastuu hänen sosiaaliseen mediaan tuottamastaan materiaalista. Ihmiset seuraavat sosiaalisen median kanavissa henkilöitä, joiden sisältö heitä kiinnostaa. Tällöin vastuun lisäksi sisällön tuottajalla on siis valta päättää, minkälaisia asioita maailmasta heidän seuraajansa näkevät. Kun seuraamasi ihmiset ovat tietynlaisia tai esimerkiksi jonkin dieettiboomin vallassa, myös heidän sisältönsä on sen mukaista. Olenkin kovasti huolissani siitä, paljonko jonkun sosiaalisessa mediassa vaikutusvaltaisen ihmisen mielipiteellä, on vaikutusta ja painoarvoa virallisia sivustoja ja tiedotuskanavia vähemmän seuraavien ajatusmaailmaan. 

Tästä päästäänkin aasinsiltana lukijan vastuuseen. Sosiaalisen median julkaisut tuovat lukijan eteen kirjoituksia, joiden faktoja ei samalla tavalla tarkisteta kuin virallisissa tiedotuslähteissä. Tällöin lukijalla on vastuu kyseenalaistaa faktat tai selvittää itse tekstin tietolähde. Julkaisussa esitettyjä faktoja saatetaan onneksi kyseenalaistaa julkaisun kommenttikentässä ja kaikki meistä ovat päässeet varmasti lukemaan riitaisaksi väittelyksi kehkeytynyttä kommenttikenttää, jonka loppupäässä esitetään jo henkilökohtaisia loukkauksia toisia kommentoijia tai julkaisijaa kohtaan. Mutta miten käy heille, jotka hektisen elämänsä keskellä eivät ehdi pysähtyä tarkastamaan faktoja vaan uskovat vaikutusvaltaisen tai jopa hyvän tuttavan kertoman tarinan ja vielä levittävät sitä totuutena eteenpäin? Lukijan vastuu on lisääntynyt myös valtamedian moraalisen tason heikennyttyä. On moraalisesti väärin jakaa virheellistä tietoa valtamediassa, mutta silti olen huomannut tällaista tapahtuvan. Mutta valtamedian eettisyyden käsittely onkin sitten jo täysin uuden blogitekstin aihe. 

Jos mietitään asiaa aina malliesimerkiksi nousevien, vielä kypsymättömät aivot, huonon itsetunnon ja voimakkaasti myllertävät hormonit omaavien nuorten kannalta, niin he ovat vielä herkemmin seuraamisensa ihmisten jakaman tiedon vietävissä. Eivät he tule selvittäneeksi jokaisen itseään terveyden asiantuntijaksi nimittävän Fitness-urheilijan tai kehonrakentajan mielipidetekstin lähdepohjaa, vaan he toivovat yksinkertaisesti saavansa yhtä kurvikkaat muodot tai lihaksikkaan vartalon. Piilottaakseen omat epävarmuudet he saattavat toivoa olevansa seuraamiensa henkilöiden kaltaisia. Mieluiten pian mahdollisimman pienellä vaivalla. Tämän takia he uskovat kaikki ohjeet ja mielipiteet, mitä nämä henkilöt sosiaaliseen mediaansa tuottava olivat ne sitten kuinka perättömiä tahansa. “Hän näyttää tuolta ja kehottaa syömään näin, niin pakkohan minunkin on joku päivä näyttää samalta, jos syön riittävän pitkään hänen ohjeidensa mukaisesti?” Toki poikkeuksiakin on, mutta nykynuorten ruutuaikaa tarkastellessa uskallan väittää, että sillä todella on vaikutusta, mitä kirjoituksia nuori sosiaalisesta mediasta lukee.  

Erityisen huolestuttavaa mielestäni on se, että toisten sisällön jakaminen omalla tilillä on nykyään niin helppoa. Vain yhdellä “jaa”-napin klikkauksella voit helposti jakaa valetietoa eteenpäin tietämättä, onko tiedolla sen suurempaa tutkimusnäyttöä. Tällöin jaat myös jotain, mikä ei edes ole oma mielipiteesi, vaan jonkun toisen sanomaa. Tuskin tarkistat sen tarkemmin, mistä lähteestä kirjoittajan tieto on poimittu tai onko teksti kirjoitettu omien kokemuksien pohjalta, niin sanotulla näppituntumalla. Voiko sitä edes enää sanoa mielipiteen ilmaisemiseksi, jos jakamasi sisältö on jonkun muun sanomaa? Meinaan jälleen ajautua sivuraiteille aiheesta, joten suurimmat pahoitteluni siitä ja onneksesi kirjoitukseni alkaa lähestyä jo loppua.  

Tätäkin tekstiä kirjoittaessani olen esittänyt erilaisia mielipiteitä liittyen mielipiteenilmaisemiseen mediassa. Olen kuitenkin tehnyt sitä tietoisesti ja luottaen lukijan omaan ajattelukykyyn. Olet varmasti kuullut sanonnan, että pienillä teoilla on merkitystä, mutta oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että sama pätee myös sosiaalisen median maailmassa? Julkaisuillasi voit siis olla luomassa joko parempaa maailmaa seuraajillesi tai sitä vastoin huonompaa. Valinta on sinun. Opiskelen itse fysioterapiaa, jonka keskeisenä tavoitteena on ylläpitää ja parantaa ihmisten toimintakykyä ja liikkumista tutkittuun tietoon perustuvien menetelmien avulla. Siksi ajattelen olevani kaikille seuraajilleni ja varsinkin läheisemmille ystävilleni sen velkaa, että he näkevät osittain myös minun luomassa sosiaalisen median kuplassansa oikeasti laadukasta ja tutkimuksiin perustuvaa sisältöä. 

Kommentoi