Tampere
18 May, Saturday
24° C

Proakatemian esseepankki

Ongelmista puhuminen



Kirjoittanut: Johannes Mansikka-aho - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Olen saanut melko nuoresta iästäni huolimatta työskennellä hyvin monessa eri yrityksessä ja tämän myötä monessa erilaisessa työpaikassa. Historiasta löytyy mm. isostoimintaa ja kerhon pitämistä lapsille, siivoamista, jakeluauton kuljettamista, kylmä soitto myyntiä, asiakaspalvelua ja tietotyötä. Jokainen eri tehtävä on tuonut aina mukanaan uuden työpaikan ja työilmapiirin. Jokainen työpaikka on antanut paljon ja lähtökohtaisesti olen pitänyt jokaisesta työstäni, mutta jokainen työpaikka sisältää ongelmia ja usein myös ongelmiin kypsyneitä työntekijöitä. Uskon, että työpaikasta voidaan karsia yleisiä virheitä pois hyvinkin tehokkaasti, jotta työskentely olisi mielekästä, mutta kaikkia ei voi vain aina miellyttää. Sen sijaan eri työpaikoilla on hyvinkin erilaisia tapoja käsitellä ongelmia.

Työpaikan tapa käsitellä ongelmia ei ole koskaan ala sidonnainen, vaan työpaikka kohtainen. Toki esimerkiksi on aloja, missä et ole lähikontaktissa kollegojen tai esimiestesi kanssa ja tämä aiheuttaa jonkin verran alakohtaista toimintamallia, mutta ongelmia joko käsitellään tai ei käsitellä. Ongelmia työpaikalla voidaan kohdata myös hyvin eri tavoin. Olen harmillisesti joutunut seuraamaan tilanteita, missä kahvihuoneessa käsitellään hyvinkin suuria epäkohtia työpaikassa, kuten kiusaamista tai liian työn aiheuttamaa stressiä, mutta kun paikalle saapuu esimies hymyillen, hymyilee työntekijät takaisin ja esimies jatkaa päiväänsä täysin tietämättä kytevistä ongelmista. On myös tilanteita, missä vanhat työntekijät siirtävät olemassa olevat ongelmat uudelle työntekijälle, mutta kertovat heti perään, että asialle ei voi mitään. Tästä hetkestä eteenpäin työntekijä hyväksyy ongelmat ja omaksuu työnteon ongelmien kanssa, koskaan avaamatta niistä suutaan työpaikan suuntaan. Jotta työpaikka voi kehittyä, tulee ongelmista puhua avoimesti.

Käsittelen esseeni lopussa työkaluja ja onnistuneita ratkaisuita ongelmien käsittelyyn, mutta jotta kehitystä voi todella tapahtua, tulee niinkin vakavaan asiaan, kuin työhyvinvointiin, suhtautua hankalien tilanteiden ja ongelmien kautta.

Surullisen yleisesti, kun työntekijä lopulta uskaltautuu avaamaan ongelmia, työpaikka sokeasti ohjaa ongelmat työterveyden harteille. Jos työntekijä kokee väsymystä tai stressiä työstään, ohjaa työnjohto tekijän keskustelemaan ongelmista terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Työterveydessä diagnosoidaan väsymys tai mahdollinen masennuksen muoto ja työntekijä päätyy pitkälle sairaslomalle. Sairaslomalla ja mahdollisen lääkityksen seurauksena ongelmat eivät suinkaan välttämättä ratkea ja olkapäille on muodostunut uusi varjo ”olenko mä todella näin sairas?” Haluan painottaa, että kyseessä on todellinen ongelma ja hyvin yleinen sellainen. Tämä on myös toistuva kuvio alasta riippumatta.

Toinen kamala esimerkki on, missä työntekijä avaa mahdollisia ongelmia työpaikallaan, joko esimiehelle tai kollegalleen ja asiaan suhtaudutaan vakavan ”tuntuisesti”. Työntekijä kokee hetkellistä helpotusta, kun luulee että asia saadaan vihdoin kuntoon. Kun lupaus asiaan puuttumisesta osoittautuukin perättömäksi, on entisen murheen lisäksi uutena ongelmana pettymys ja luottamuspula. Mahdolliset ongelmat lakaistaan maton alle tai ison organisaation jäykkiin rakenteisiin. Tämä on myös hyvin yleistä ja tässä huomaan itselleni mahdollisen sudenkuopan tulevana työnantajana tai esimiehenä. Koen vahvaa halua auttaa, mutta sorrun helposti hopeareunuksiin ja en välttämättä osaa aina ottaa ongelmaa tosissaan ja tämän seurauksena ongelman ratkaisu jää vaiheeseen.

Viimeinen kevät tiimiyrityksemme Businessleadina on opettanut minulle paljon. Varsinkin edellä mainittu sudenkuoppa on pelotellut olemassaolollaan, mutta uskon, että suunta on oikea kun tiedostan sen ja työstän sitä. Olen koettanut rakentaa tiimiimme kulttuuria, missä ongelmat voi ja pitää tulla esille. Työtä on vielä tehtävä, sillä aika ajoin kuulen kulman kautta tiimissämme olleista ajatuksista, mitkä olisi pitänyt tulla aiemmin esille. On tärkeää, että asiat voisivat tulla vielä suoremmin esille, mutta hyvä että ne ovat kuitenkin pääasiassa tulleet esille reitistä riippumatta.

Omalla kohdallani sattui keväällä hyvin suuri mullistus, kun läheiseni menehtyi hyvin yllättäen. Ystävääni en voinut pelastaa kohtaloltaan, mutta hänen muistonsa elää niin, että pyrin jatkossa hyvinkin tietoisesti keskustelemaan jaksamiseen liittyvistä ongelmakohdista tulevissa työtehtävissäni. Tiimiyrityksessä kerroinkin melko avoimesti tapahtuneesta ja tämän kautta pyrin myös tuomaan esille kulttuuria, missä myös henkilökohtaisista asioista, mitkä kuitenkin vaikuttavat osallistumisen ja tekemisen kautta koko tiimiin, on hyvä tuoda tiimillesi esille. On helpompaa käsitellä tiimissä olevia ongelmia, kun tiedetään hieman myös yksilöiden henkilökohtaisesta tilanteesta tiimiyrityksen ulkopuolella. En nyt tarkoita, että kaikkea henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvaa kriisiä pitää yksilökohtaisesti tiimiläisille avata, mutta jokaisen mielipiteen, tunteen ja ajatuksen takana on yksilö ja tarina. Tämä on tärkeää muistaa, kun ongelmia käsitellään tiimissä.

 

Sitten hieman työkaluihin ja ratkaisuihin, mitkä olen itse henkilökohtaisesti kokenut tehokkaiksi keinoiksi työntekijän hyvinvoinnin ja ongelmien minimoimisen kannalta. Hyvän esimerkin ongelmien käsittelystä tarjoaa isostoiminta, missä riparilaisille pyrittiin järjestämään ikimuistoinen kaksi viikkoinen ja mistä kaikille jäisi hyvä maku. Jotta leiriläisille jäisi hyvä tunne leirin jälkeen, tuli työntekijöiden myös voida hyvin. Kaksi viikkoa kuluu leirillä hyvin nopeasti ja tästä johtuen kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, niin leiriläisten, kuin työntekijöiden osalta tuli reagoida nopeasti. Jos ongelma ilmeni, siihen tartuttiin heti ja se käytiin lävitse. Toimenpiteet laitettiin heti konkreettisesti voimaan. Ongelmien käsittelyyn ei kahden viikon prosessin aikana ole kirjaimellisesti aikaa. Nyt toki on hyvä muistaa, että kahden viikon rippikoululla tapahtuu hyvän olon kuplautumista, mutta prosessista on oppeja vietävänä myös leirin ulkopuolelle. Työntekeminen monella alalla on muuttumassa yhä projekti luonteisemmaksi ja näissä tapauksissa ongelmien käsittely onkin hyvin tärkeää ottaa hyvin tehokkaasti esille ja miettiä siihen valmiit työkalut projektin ajaksi. Peliä ei tule viheltää heti poikki ongelman ilmaannuttua tiukan aikataulun takia, mutta siihen on reagoitava nopeasti ja se on saatava konkreettisilla toimilla tehokkaasti ratkaistua. Esimerkiksi päivään voi hyvin aikatauluttaa kolme palautteen käsittely tuokioita. Aamulle, iltapäivälle ja päivän päätteeksi. 5min riittää, kunhan ne ovat toistuvia. Kun ongelmien käsittelylle on varattu toistuvat hetket, tulevat ongelmat helpommin esille ja ne eivät pääse kasvamaan liian suuriksi.

Toinen esimerkki on nykyinen työnantajani. Työpaikalla työntekijöiden kannusteet perustuvat työntekijöiden antamiin kehityspalautteisiin. Kannusteiden sekoittaminen työnkehittämiseen ei toki toimi kaikissa tilanteissa, mutta kun esimies tuntee tiiminsä, on tulokset myös kyseisellä työkalulla olleet erinomaisia. Työntekijät kokevat vahvaa tunnetta, että työhön pääsee vaikuttamaan ja se antaa energiaa. Mahdollisiin ongelmakohtiin päästään myös reagoimaan tehokkaasti, sillä dataa mahdollisista työtä hankaloittavista tekijöistä saadaan runsaasti. Tehokkaaksi ratkaisuksi on myös osoittautunut työntekijöiden toisilleen järjestämät valmennukset. Aiheina voi olla substanssi osaaminen tai sitten työn mielekkäät tavat työskennellä. Kun tiimiläiset yhdessä sparraavat toisiaan työntekemisen parantamisesta, syntyy hyvin terveellinen ja innostunut työyhteisö.

Koen, että Proakatemialla opiskelee ja muovautuu tulevaisuuden yrittäjiä ja tiimijohtajia. On upeaa huomata olevansa osa yhteisöä, missä ongelmista puhumista harjoitellaan ja opit lopulta viedään mukanaan todelliseen maailmaan.

Kommentoi