Tampere
24 May, Friday
17° C

Proakatemian esseepankki

Naisvankilan pomo – Kaisa tammi



Kirjoittanut: Taru Jytilä - tiimistä SYNTRE.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Naisvankilan pomo
Kaisa Tammi
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Esittely

Kaisa Tammi, arvostettu vankilanjohtaja.

Kaisan kertomus elämästään vartijan roolista aina vankilan johtajaksi, avaa mielenkiintoisen näkökulman kaltereiden toiselta puolelta auktoriteetin silmistä. Rosvo poliisileikki aikuisten versiona oli vahvasti läsnä, kun Kaisa aloitti matkansa kesävartijana Nokalla, Helsingin läänivankilassa.

Rosvot olivat tatuoituja pitkätukkaisia huumemiehiä tai lihaksikkaita köriläitä. Sellien seiniä koristivat ronskit pornolehdet. Naisvankeja oli tuohonkin aikaan vain vähän. Kaisa muistelee hirviönaista, jonka oli uutisoitu tappaneen miehensä ja jättäneen pienen lapsensa murha asuntoon ruumiin kanssa ja lähteneen lähikuppilaan oluelle. Kyseinen nainen tuli Kaisan työskentelemään vankilaan istumaan tuomiotaan. Heti rutiinitarkastuksessa Kaisa huomasi että kyseinen nainen oli ollut pitkään lähisuhdeväkivallan uhrina. Tämä kohtaaminen muutti Kaisan käsityksen siitä, kuka rikoksia tekee ja mistä syistä. Tosiasiassa monet miehen surmanneet naiset ovat itse uhreja, mutta monikaan ei tätä puolta asiasta näe.

 

Kaisa Tammi

Kaisa syntyi 1970-luvulla Tampereen keskussairaalassa. He asuivat perheineen Nokialla omakotitalossa. Kaisan ollessa 4-vuotias perhe muutti Vantaalle. Hänen isänsä oli vahvasti alkoholisoitunut ja löytyi usein sammuneena työhuoneestaan. Kaisan sisko Sari oli jo nuorena hieman epävakaa ja pohti itsetuhoisia ajatuksia iltaisin. Vuonna 1978 kotitalo ulosmitattiin ja äiti ilmoitti, että heidän tiet erkaantuvat ja he muuttavat isän kanssa eri osoitteisiin. Kaisa oppi jo nuorena tarkkailemaan ympärillä olevia ihmisiä ja oli sosiaalinen. Tiistilän Matinkylän alue oli huonoa asuinaluetta ja siellä asui paljon yksinhuoltajaperheitä.

Kaisa opiskeli psykologiaa Helsin yliopistossa. Kesätöihin hän päätyi Helsingin lääninvankilaan, johon etsittiin reippaita nuoria miehiä vartijoiksi. Jo tuolloin Kaisa ajatteli, että sukupuolella ei ole työelämässä väliä.

 

”Hurt people hurt people”.

 

Kaisa jatkoi työtään vankien ohjaajana ja koki monesti epäsuopaa kohtelua töissä muilta miespuolisilta vartijoilta ja työntekijöiltä. Sosiaalinen pelisilmä sai aivan uuden tarkoituksen. Kaisa oppi lukemaan ihmisten päihtymystilaa ja aggression tasoa. Työ vankilan psykologina toi Kaisan puheille monta murhamiestä ja vakavasti päihdeongelmaista kriminaalia. Monet näistä kirjoittelivat Kaisalle myöhemmin ja arvostivat hänen apuaan. Yksi itseäni kiehtonut sitaatti kirjassa on ”Miksi vaihdoit psykologin työt johtamistehtäviin?” ” En kestänyt olla itseäni tyhmempien johdettavana. Tämä resonoi omaa työuraani ja jonka johdosta itse innostuin käymään tiiminvetäjä kursseja.

 

Pelson apulaisjohtajana Kaisa pääsi mukaan suunnittelemaan naisvankiosaston avaamista. Naisvankien sijoittaminen ei ollut ongelmatonta ja monenmoisia ongelmia naisten ja miesten sijoituksessa samaan lokaatioon syntyi. Vanajan avovankilassa Kaisa sai kokea uuden konseptin äiti-lapsiosasto vangit.  Siinä missä muut vangit ovat ohjatuissa toimissa, nämä äidit hoitivat lapsenhoidon velvollisuuksia. Moni voisi kysyä onko vankila oikea paikka lapselle. Suomen lainsäädäntö sanoo : ” Vangin pieni lapsi voidaan ottaa vankilaan, jos se on lapsen edun mukaista ja vanki sitä haluaa.”  Jos äiti ei ole kykeneväinen huolehtimaan itsestään lain velvoittamalla tavalla, miten ihmeessä hän voisi huolehtia pienestä ihmisestä. Kaisa todisti monta reissua perhekeskukseen, kun vanki ei ollut suoriutunut velvollisuuksistaan, eli huolehtinut omasta lapsestaan. Kaisa on ollut koko uransa tekemisissä naisvankien olojen parantamisessa ja olosuhteiden kehittämisessä. Kaisa teki arvokasta työtä selvityksien, teatteriesitysten ja monen muun asian eteen, nostaakseen naisvankien kohtaamat ongelmat tietoisuuteen.

” Vankilassa olevien lasten kohdalla ylisukupolvisuuden kysymys muuttui lihaksi ja vereksi.”

 

Normaalisuusperiaate – Vaikka vanki on vankeudessa, olosuhteet tulee olla vastaavat kuin muussa yhteiskunnassa. Esimerkiksi etunimellä kutsuminen, antaa hyvän lähtökohdan inhimillisyyteen perustuvalle vankilatoiminnalle.

Ylisukupolvisuus – Jotain, mikä siirtyy sukupolvelta toiselle. Se voi olla trauma tai turvallinen kiintymyssuhde.

 

Kaikki pahat teot eivät ole rikoksia. Moni henkirikoksen tehnyt naisvanki, on ajautunut tilanteeseen pitkän piinan jälkeen ja kokee että uhri on joko itse tai toinen. Moni parisuhteen toinen osapuoli on voinut teoillaan satuttaa ja horjuttaa uhria , mutta se ei silti ole ollut rikos.

 

Päätelmä

Omasta mielestä hyvin avaava kirja muurien sisäpuolelta. Koskettava tarina siitä että moni murhaaja on ollut itse pitkäkestoisessa väkivaltaisessa suhteessa, jonka johdosta on ajautunut riistämään hengen toiselta. Kuinka oman lapsensa surmannut äiti on ajautunut tilanteeseen että hänellä ei ole muuta vaihtoehtoehtoa, kuin riistää omalta vastasyntyneeltä lapseltaan henki. Elämää koetellut kriisi, voimavarojen heikentyminen, suru ja syyllisyys ovat käsinkosketeltavia.

 

Kommentoi