Tampere
27 May, Monday
19° C

Proakatemian esseepankki

Muumipapan muistelmat



Kirjoittanut: Veikko Airas - tiimistä FLIP Solutions.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Muumipapan muistelmat
Tove Jansson
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Muumipapan urotyöt

Vähän yli kuukausi sitten kysyin teamssissa, että mitä kirjoja kannattaisi lukea ja Timo Nevalainen meidän filosofinen valmentaja ehdotti kirjaa Muumipapan urotyöt. Minä olen lukenut aieminkin vähän värikkäämpiä kirjoja ja tykkään muumeista paljon, niin päätin ottaa neuvosta kiinni ja aloitin lukemisen.

Kirjan on kirjoittanut kuka muukaan kuin Tove Jansson ja tämä kirja kertoo muumipapan nuoruudesta. Minä pyrin nyt vertauskuvallisesti tuomaan kirjan viisaudet myös sinulle lukijalle. Luen tässä myös kirjan juonen vertaiskuvallistamista varten eli, jos haluat lukea kirjan ilman paljastuksia, lue kirja ensin.

Tämä kirja vie sinua ehkäpä elokuvaa syvemmälle minkälainen henkilö muumipappa on. Muumipappa on taitava monissa eri asioissa ja se mikä hänessä on hienoa hän todella on ylpeä siitä mitä on.

Kirja

Muumipappa jätettiin ihan pienenä muumina hoivakodin portaille käärittynä koriin. Muumipappa viettäisi varhais- nuoruutensa tässä hoivakodissa. Hoiva kodin muut asukit olivat kaikki hemuleita ja noudattivat hemulitädin tiukkoja sääntöjä. Muumipappaa säännöt ärsyttivät. Muumipappa huomasi aikaisin nuoruudessaan, että on erilainen mitä muut hänestä tuntui, että muut eivät ymmärrä häntä. Muumipappa halusi ymmärtää asioita paremmin kuin vain pinta puolisesti eikä uskonut ensivaikutelmaan minkä sai vaan halusi kysellä syvempiä kysymyksiä mikä ärsyttää hemuleita suunnattomasti. Tässä oli tärkeää, ettei muumipappa lähtenyt muotoilemaan itseään hemuleden muottiin, vaan sen sijasta luotti itseensä ja oman juttuunsa.

Voimme kohdata tällaisia tilanteita myös itse oikeassa elämässä oman elämän hemuleita. Näissä tilanteissa on tärkeää tunnistaa oma arvonsa ja pitää kiinni siitä mitä olet. Joillekinhan tämä on vaikeaa, kun kaikkien omakuva kehittyy omaa tahtia oman näköisekseen. Itse olen koittanut vahvistaa omia perusarvojani ja tilanteissa kun tunnen että niitä ei enää kunnioiteta sanoa siitä ääneen. Jos et ole vielä niin tehnyt niin oitis niin tekemään, vaikka se on hirmuisen vaikeaa tuo se hyvän ja itsevarman olon kun et jäänyt vellomaan oman pääsi sisälle.

Muumipapalle oli tärkeää, että keskustelu ja asiat mistä hän oli kiinnostunut ei jäänyt pinta puoliseksi vaan hän opetteli kysymään paljon kysymyksiä ja koitti ymmärtää asioita parhaalla mahdollisella tavalla miksi, mitä, milloin, kuka, miten? Tällaiset kysymykset tekivät hemuleille epämukavan olon. Tällaista ympäristö ei Muumipappa aikonut katsoa ja eräänä keväänä hän päättikin lähteä hoivakodista pois. Tämä ei ollut pieni juttu muumipapalle koska olihan se paikka missä hän oli kasvanut. Turva. Mutta kuva hemuli tädistä puistatti niin paljon, että muumipappa päätti lähteä.

Tämä on tuttu tilanne myös meille se vanha kaveriporukka, työpaikka, elintapa ehkä jopa läheiset.  Voivat joskus rajoittaa meitä tavoilla, jotka voivat olla ihan salakavalasti läsnä. Eihän tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että kommutointi pitäisi täysin katkaista mutta pitää myös tunnistaa missä ympäristössä voit parhaiten ja missä pääset etenemään elämässäsi haluamaasi suuntaan.

Muumipappa lähti kuljeskelemaan ja metsästä hän löysi siilin. Esittäydyttyään hän kysyin siililtä, että kuka tämän metsän omistaa? Siili vastasi: Ei kukaan tämä on kaikkien metsä. Kaikkien metsä? Eli myös minun metsäni? Kysyi Muumipappa. “Kyllä ainakin minun puolestani” vastasi siili. Tästä keskustelusta Muumipappa ilostui paljon muumipappa koki vapauden tuntoa. Ei huolta hemulin säännöistä tai muiden tuomitsemista hän voi tehdä nyt juuri sitä mitä haluaa.Muumipappa lähti etenemään, kunnes tuli vihreälle aukiolle, jossa virtasi puro. Muumipappa ihastui paikkaan. Puron varrella oli pieni hiekkaranta ja muumipappa alkoi suunnittelemaan taloa tälle kauniille vihreälle aukealle. Muumipappa uppoutui mielikuvituksensa syövereihin ja pian hän oli talon jo suunnitellut. Suunnittelussa muumipapalla meni huomaamattaan pitkätovi.

 

Ilta oli jo myöhä ja muumipapalla ei ollut ruokaa, joten hän lähti kävelemään puroa pitkin kohti metsää. Kun hän oli kävellyt puroa hetken aikaa tuli purossa vastaan pieni vesimylly ja joku istui sen vieressä. Se oli Fredrickson. Muumipappa esittäytyi Fredrikcsonille ja Fredrikson oli ensimmäinen henkilö, joka kuunteli muumipappaa. Fredrikson ei puhunut paljon mutta muumipappa tiesi hyvin nopeasti, että heistä tulisi ystäviä! Vihdoin muumipapalla olisi joku, joka ymmärtää häntä ja kyselee myös kysymyksiä. Vietettyään päivän yhdessä Fredrikson esitteli muumipapan Hosulille. Hosuli oli innoissaan, kun tapasi uuden henkilön. Fredrikson lähti viemään salaperäisesti Muumipappaa ja Hosulia johonkin mutta ei kertonut mistä on kyse. Ja niinpä he aikansa metsässä talsittuaan saapuivat aukiolle.

Ennen aukiolle menemistä Fredrik katsoi vielä ystävyksiä ja jatkoivat aukiolle. Kun näkymä aukiolle avautui, oli siellä upea iso laiva! Hosuli ja muumipappa olivat ihmeissään. He jatkoivat laivalle ja tutkivat laivaa ja löysivät jonkun nukkumasta laivasta. He herättivät tämän oudon henkilön ja saivat selvillä, että hänen nimensä oli Juksu. Porukka oli kasassa! Eivätkä kukaan varmaan arvaisi minkälaisia seikkailuja heidän ryhmällänsä ja laivalla olisi edessänsä!

Yksi asia mistä todella tykkään kirjassa, on muumipapan ystävien tärkeys. Alussa hän on henkilöiden ympäröimänä, joidenka ajattelutapa oli rajoitettua ja kapeaa. Sellaisessa ympäristössä on vaikea antaa mielikuvituksen kukkia. Kun löydät oikeat ihmiset ympärillesi, on helpompi edetä myös itse eteenpäin. Kuuntelevat ja luotettavat ystävät ovat hyvinkin tärkeitä elämässäsi.

Niinpä he lähtivät matkaan kohti seikkailuja Merenhuiskauksen kanssa. Matkallaan he kohtasivat monia erilaisia asioita niistä merkittävin oli itsehaltiaan maa. Kun he nousivat saarelle ja tutkivat saarta kohtasivat he mymmelin kartanon. Sisältä kuului ääntä ja he kysyivät varovasti kuka siellä oli? ”Ei kukaan” Vastasi ääni oven takaa. ”Merkillistä” Tuumasi Juksu. Hetken keskustelun jälkeen he saivat selville, että sisällä oli mymmelin tytär joka oli käyttäytynyt huo nosti ja hänet oli tästä syystä jätetty kotiin kun muut olivat menneet juhlimaan itsevaltiaan synttärijuhlia. Hän oli tästä kovin suruissaan, joten Fredrikson ehodoitti, että tämä tulisi heidän mukaansa juhlimaan. Niimpä he päättivät lähteä. Eipä tainneet vain odottaa minkälainen matka tästä tulisi ennen juhliin pääsyä. Itsevaltias nimittäin oli tehnyt jäyniä koko reitin varrelle. Säikähdyksien ja käänteiden jälkeen he vihdoin saapuivat juhliin.

Juhlissa oli paljon ihmmisiä ja muumipappa näki ensimmäistä kertaa myös karusellin. He nauttivat juhlista ja tapasivat Itsehaltiaan. Muumipappa ärsytti. Ei kuninkaallinen käyttäydy niin kuin tämä itsevaltias hän tuumasi. Keskustelun jälkeen ystävykset lähtivät.

Juhlien jälkeen Fredriksonille tuotiin kirje. Kirjeen avattuaan Fredriksonille selvisi että itsevaltia halusi tarjota hänelle töitä kuninkaallisena keksijänä. Fredrikson Halusi lähteä ja muumipappa sanoi, Fredriksonille ”Jos sinä alat tehdä keksintöjä itsevaltiaalle niin me emme voi jatkaa matkaa eikö niin? Fredrikson ynähti. Niimpä kaverusten tiet erkanivat.

Muumipappaa se harmitti kovasti hänellä ei olisi enään seikkailu kaveria. Mymmelin tytär yritti kovasti saada muumipappaa vakuuteltua maailmanympärysmatkalle mutta muumipappa ei ollut samaa mieltä. Muumipappaa harmitti ja hän meni hetken harmittelun jälkeen puhumaan taas Fredriksonille. ”Mitä minä nyt teen?” Kysyi muumipappa ”en tiedä perusta, vaikka siirtokunta” Vastasi Fredrikson Pettyneenä ja harmittuneen. Muumipappa rupesi selvittämään mikä edes on siirtokunta ja niimpä hän perusti ystövystensä kanssa Siirtokunnan! Hetken elämisen jälkeen arki alkoi muumipapasta tuntua pelottavan hyvältä mutta sitten taas tapahtui! Fredrikson tuli käymään ja kertoi, että hänen keksintönä oli vihdoin valmis! ”Oletko kertonut tästä vielä muille?” kysyi muumipappa ”en” Vastasi Fredrik ja muumipapan silmät kiiluivat onnesta ”Fredrik kertoi minulle ensimmäisenä keksinnöstään!” Niimpä he menivät katsomaan ja voi mitä siellä odotti. Mernhuiskussa oli propellit ja siitä oli tehty lentävä jokilaiva!

Tämän chapterin kertomus kertoo mielestäni hyvin vahvasti ystävyydestä. Vaikka erimielisyyksiä tulee ja tiet joskus erkanevat hyvien ystävien kanssa ystävyys ei ikinä häivy mihinkään. Juttuja voi jatkaa siitä mihin ne jäivät pitkänkin ajan jälkeen. Tällaisia ystävyys suhteita ei ole montaa elämässä joten niistä on tärkeä pitää kiinni. He loppujen lopuksi ovat niitä ihmisiä jotka näkevät sinut sellaisena kuten olet.

Tässä oli minun essee Muumipapan viisauksista ja toin oman näkemykseni kulmasta kirjan viisaudet oikeaan maailman tilanteisiin. Pidin kovasti kirjasta vaikka se ei ollut mitään kovia taitojani edistämässä koen, että

Kommentoi