Tampere
22 May, Wednesday
7° C

Proakatemian esseepankki

Motivaatiota etsimässä



Kirjoittanut: Marko Nevala - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Valonöörit, sisäisen motivaation käsikirja
Frank Martela
Esseen arvioitu lukuaika on 11 minuuttia.

Tämän esseen on kirjoittanut: Eemi Mäenpää, Ville Leino ja Marko Nevala

 

Johdanto

 

Ajatus esseen kirjoittamisesta lähti liikkeelle Empiria Osk:n joryn luomasta esseedeadline sakosta. Empiria loi syksylle 2023 tiimin sisäisen deadline käytännön, jossa Proakatemian 20 esseepisteen urakka jaettiin neljään osaan. Esseedeadline oli tiimissämme varsin hyvin vastaanotettu uudistus, jonka tarkoituksena on laadukkaampien esseiden saaminen ja stressin vähentäminen lukukauden lopulta. Emme halua olla taas lukukauden lopussa tilanteessa, jossa esimerkiksi tiimin yhteisiin hetkiin osallistuminen on heikompaa, koska tiimiläiset eivät ole osanneet jakaa esseiden kirjoittamista tasaisesti syksyn varrelle, vaan kaikki on jätetty viimetippaan. Tällä tavalla voimme myös sisäistää tietoa paremmin, kun se ei tule yhdessä viikon tai kahden jaksossa. Jotta tiimin omiin deadlineihin päästäisiin, ehdotti jory, että tiimiläisillä ei ole asiaa pajoihin, mikäli välideadlineihin ei ole päästy.

 

Mielestämme uudet välideadlinet toimivat loistavasti, vain muutama tiimiläinen jäi pääsemättä deadlineen ja tiimillä oli huomattavasti enemmän esseepisteitä kasassa, kun samalla ajanjaksolla oli tullut esimerkiksi viime lukukaudella. Johtoryhmä ei kuitenkaan ollut tyytyväinen päätökseen ja deadlineen pääsemisen tueksi langetettiin 200 € myöhästymissakko.

 

Päätös sai aikaan vastareaktion, jonka takia aloimme keskustelemaan kepistä ja porkkanasta, eli negatiivisista ja positiivisista kannustimista. Aloimme, etsimään tietoa ja törmäsimme Drive-teoriaan, jossa suositeltiin keppi ja porkkana ajatuksen vetämistä vessan pöntöstä alas. Aloimme pohtimaan, miksi reagoimme asiaan ja miten reagoimme. Vastaan tuli Gretchen Rubinin The Four Tendencies -kirja, jossa ihmiset jaetaan personallisuustyyppeihin. Jaottelu tehdään sen mukaan, miten ihmiset reagoivat sisäisiin ja ulkoisiin odotuksiin. Halusimme kuitenkin lähteä liikkeelle ihmistä ohjaavista voimista, eli sisäisestä motivaatiosta ja psykologisista perustarpeista.

 

 

Ulkoinen ja sisäinen motivaatio

 

Frank Martela käsittelee motivaatiota, motivaation lähteitä sekä sisäisen- ja ulkoisenmotivaation eroja kirjassaan sisäisen motivaation käsikirja. Mistä motivaatio on peräisin? Ihmiselämä on tapahtuma sarja, jossa eläminen on toimimista ja tekoja, mutta mikä ajaa meitä tekoihin?

 

Motivaatiota pohtiessa ja ”miksi” kysymystä yhtäjaksoisesti esittämällä perusteet ihmisen toiminnalle saadaan rajattua kahteen eksistentialistiseen peruskysymykseen.

  1. Miten pysyn elossa?
  2. Mikä tekee elämästä elämisen arvoisen?

(Martela, F. 2015. s.37)

 

Näiden kahden kysymyksen avulla motivaatiotekijöihin paneutuminen on helpompaa ja auttaa meitä ymmärtämään sisäisen- ja ulkoisenmotivaation eroja. Ne nimittäin vastaavat eri kysymykseen. Ulkoiset motivaatio tekijät tuovat vastauksia ensimmäiseen kysymykseen, kun taas sisäiset toiseen. Molemmat liikuttavat meitä ja ajavat meitä tekoihin, mutta niiden lähde on ytimeltään eri. (Martela, F. 2015. s.37)

 

Ensimmäisessä kysymyksessä on kyse ainoastaan selviytymisestämme. Ihmisillä, niin kuin kaikilla muillakin eläimillä on vahva sisäänrakennettu eloonjäämisvietti ja tästä syystä pystymme uskomattomiin tekoihin, kun selviytymisemme on uhattuna. Miljoonat ihmiset elävät edelleen päivittäistä selviytymistaistelua ja heidän toimintaansa ajaa jatkuvasti ensimmäinen peruskysymys. Mutta miksi myös ihmiset, joilla selviytymisen perustarpeet on tyydytetty päivittäin, monesti tekevät omasta selviytymisestään jatkuvan ahdistuksen lähteen, vaikka välitöntä uhkaa ei oikeasti ole olemassa? (Martela, F. 2015. s.39–41)

 

Ihminen on laumaeläin. Emme olisi lajina selviytyneet ja levinneet maapallon jokaiseen kolkkaan dominoivaksi lajiksi ilman yhteistyötä ja laumaa yksilön tukena. Tästä syystä yhdistämme vahvasti selviytymisen ja sosiaalisen hyväksynnän. Samasta syystä hylätyksi tuleminen satuttaa meitä niin syvästi, primitiivisimmät aistit meissä yhdistävät laumasta hylkäämisen kuolemaan. Sisäänrakennetusti pyrimme lähes poikkeuksetta saamaan hyväksynnän ympärillä olevilta ihmisiltä tai vähintäänkin välttää paheksuntaa tai torjumista. Riippumatta siitä onko ihmiset ympärillä ventovieraita vai meille merkityksellisiä ihmisiä. Tästä syystä häpeän pelko oli savannilla elävillä ihmisillä tarpeellinen selviytymisen kannalta, mutta myrkyllinen meille modernissa hyvinvointi yhteiskunnassa eläville. Ensimmäinen eksistentiaalinen peruskysymys ”miten pysyn elossa” liittyy siis kahteen motivaation lähteeseen: turvata fyysinen selviytyminen ja varmistaa lauman hyväksyntä. Hyväksyntä ja kuuluvuuden tunne ovat taipuvaisia ohjaamaan käytöstämme niin, että sovimme normeihin ympärillämme, sen sijaan, että toteuttaisimme itseämme. (Martela, F. 2015. s.42–45)

 

”Ihminen, joka tietää miksi elää kestää lähes riippumatta siitä, miten elää.” (Martela, F. 2015. s.46)

 

Entä sitten se toinen eksistentiaalinen elämänperuskysymys? Mikä tekee elämästä elämisen arvoisen? Elämä on paljon muutakin kuin selviytymistä. Toiset ihmiset, päämäärät, intohimot… Jokaisella meistä on omat lähteemme, josta kumpuavat onnellisuus, ilo ja arvo. Nämäkin lähteet ovat kuitenkin jollain tapaa linkitetty ihmisen selviytymiseen, mutta ei niin välittömästi kuin lauman hyväksyntä tai fyysinen selviytyminen. Nämä lähteet ovat sellaisia, jotka pitkällä aikavälillä edesauttavat selviytymistämme ja sen takia nekin ovat sisäänrakennettuina motivaatiolähteisiimme. Näiden tarpeiden tyydyttäminen ei ole yhteydessä ainoastaan selviytymiseen vaan enemmänkin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme. (Martela, F. 2015. s.49–50)

 

Toinen eksistentiaalinen peruskysymys jakautuu itsensä toteuttamiseen ja itsensä ylittämiseen. Itsensä toteuttaminen tarkoittaa nykykontekstissa, sitä että kykenee tekemään asioita, joita pitää itselleen tärkeinä ja merkityksellisinä, eikä elä elämäänsä muiden asettamien raamien sisällä. Ihminen voi kokea toteuttavansa itseään, jos hän kokee, että hänellä on tekemisissään riittävä autonomia, sekä kyvykkyys. Ihminen kokee toimintansa autonomiseksi, jos hänessä itsessään on juurisyy asian tekemiselle ja hän kokee sen omakseen. Kyvykkyyden tunne tulee aikaansaamisesta ja luottamisesta omiin kompetensseihin. Saamme nautintoa aikaansaamisesta ja pystymisen tunteesta. (Martela, F. 2015. s.50–51)

 

Itsensä ylittäminen ei tässä kontekstissa Frankin mukaan liity koviin suorituksiin vaan sosiaalisuuteen ja siitä, miten me ihmiset kytkemme oman arvokkuuden tunteemme itsemme lisäksi myös ympärillämme oleviin ihmisiin ja siihen, miten he kohtaavat meidät ja reagoivat meihin. Läheisyyden tunne eli yhteenkuuluvuus ilmenee, kun yksilö kokee olevansa ympäröity ihmisillä, joista hän välittää ja jotka välittävät hänestä. Tarvitsemme tunnetta, joka syntyy, kun koemme että meillä on läheisiä, jotka hyväksyvät meidät sellaisena kuin olemme, eikä meitä kohdata kylmästi tai vihaisesti. Itsensä ylittämisen toinen kokemus on hyväntekemisen tunne. Hyväntekeminen on positiivista vaikuttamista ihmisiin, joista välitämme. Tunne siitä, että omalla toiminnallaan saa hyvää aikaiseksi ja voi vaikuttaa ympäristöönsä positiivisesti saa paljon arvoa omaan elämäänsä. Hyväntekemisestä syntyy parhaimmillaan win-win kierre. Teemme hyvää ympärillemme ja samalla vahvistamme omaa hyvinvointiamme. (Martela, F. 2015. s.52–53)

 

Eli ulkoinen motivaatio siis juontaa juurensa kysymykseen ”miten pysyn elossa” ja sisäinen motivaatio kysymykseen ”mikä tekee elämästä elämisen arvoisen”. Ulkoisia motivaatio tekijöitä ovat muun muassa materia, maine, hyväksyntä ja turvallisuus. Sisäisen motivaation tekijöitä ovat esimerkiksi ihmissuhteet, hyväntekeminen, oppiminen ja itselle merkityksellisten asioiden tekeminen. Mitä eroa taikka vaikutusta sillä sitten on, että kummatko ohjaavat tekemistämme enemmän? Amerikkalaiset psykologit Richard Ryan ja Tim Kasser ovat tutkimuksissaan osoittaneet ulkoisten motivaatioiden haitallisuuden. He tutkivat collegesta valmistuvia nuoria ja kartoittivat heidän päämääriään elämälle. Osa nuorista korosti selvästi enemmän rahan, maineen ja ulkonäön kaltaisia motivaatiotekijöitä, kun taas osa halusi keskittyä ihmissuhteisiin, henkilökohtaiseen kasvuun tai hyvän aikaan saamiseen. Vuoden kuluttua nuoret haastateltiin uudestaan. Ne, joiden tavoitteina oli ollut, sisäiset päämäärät olivat tyytyväisempiä, hyvinvoivempia ja heidän itsetuntonsa oli parantunut. Heillä oli vähemmän ahdistusta ja vähemmän jopa fyysisiä oireita kuten päänsärkyä. Ulkoisia päämääriä korostaneet olivat kyllä saavuttaneet haluamaansa, mutta he olivat yhtä tyytyväisiä tai tyytymättömämpiä elämäänsä kuin vuosi sitten vaikka raha ja maine olikin lisääntynyt. Heillä oli enemmän negatiivisia tunteita ja he myös oireilivat fyysisesti enemmän. (Martela, F. 2015. s.26–27, 37,49–53, 169–170)

 

Toinen Yhdysvalloissa tehty tutkimus, koski motivaatiolähteiden vaikutusta menestykseen. Amy Wrzesniewski kartoitti West Pointin kadettikoulun aloittavien kadettien motivaatioita liittyä armeijaan. Palvelukseen astuessaan heidän motivaationsa kartoitettiin ja jaoteltiin sisäisiin ja ulkoisiin. Tämän jälkeen heidän edistymistään kadetin ja myöhemmin upseerin uralla seurattiin 10 vuoden ajan. Tulokset olivat selviä: mitä vahvemmin sisäinen motivaatio ajoi aloittavaa kadettia, sitä todennäköisemmin hän valmistui koulusta, pääsi upseeriksi ja eteni urallaan nopeasti. Nopeammin kuin he, joiden tavoitteena oli edetä uralla nopeasti. Yllättävää tutkimuksen tuloksissa oli, että pelkkiä sisäisiä motivaatioita korostaneet pärjäsivät heitäkin paremmin, jotka korostivat ulkoisia ja sisäisiä motivaatiotekijöitä. Tälle löytyy psykologinen termi ”jyräysefekti”. Termi tarkoittaa sitä, että kun samalle toiminnalle on olemassa useampia eri motivaatiota, voivat ne heikentää toisiaan. (Martela, F. 2015. s.31–32)

 

Miksi sitten niin monesti seuraamme ulkoisia motivaatioita, vaikka ne eivät nosta hyvinvointiamme tai pahimmassa tapauksessa jopa huonontavat sitä? Siksi koska ympäristömme, kulttuurimme ja kasvatuksemme puristavat meitä ulkoisen motivaation raameihin ja niistä irtaantuaksemme meidän täytyy ensinnäkin tiedostaa tarve muutokselle ja sen jälkeen tehtävä töitä sen eteen. Martela on listannut kirjassaan viisi vihollista, jotka estävät meitä seuraamasta sisäisiä motivaatioita. (Martela, F. 2015. s.169–171)

 

  1. Uhkien ja turvattomuuden ohjaama elämä
    • Osa ihmisistä toimii uhkakuvien ja turvattomuuden tunteen ajamana, vaikka todellisuudessa heillä ei ole mitään syytä turvattomuuden tunteeseen
  2. Hyväksynnän etsiminen
    • Jotkut hakevat hyväksyntää muista ihmisistä niin vimmatusti, että unohtavat itsensä toteuttamisen kokonaan
  3. Onnellisuuden tavoittelu
    • Pakonomainen onnellisuuden tavoittelu onnistuu vain vähentämään onnellisuutta
  4. Unelmakauppiaat
    • Unelmakauppiaat saavat meidät uskomaan mihinkä tahansa unelmaan ja sivuuttamaan realiteetit, jolloin olemme alttiita karvaille pettymyksille, kun todellisuus tulee vastaan
  5. Länsimainen yksilön palvonta
    • Yksilön palvonta saa meidät uskomaan, että niin saavutuksemme kuin epäonnistumisemme ovat täysin yksilöstä riippuvaisia, ja jättää huomiotta ympäristön ja ihmiset ympärillämme

(Martela, F. 2015. s.169–170)

 

 

Neljä psykologista perustarvetta

 

Vapaaehtoisuus tai autonomia tarkoittaa, että kokee oman tekemisensä olevan lähtöisin itsestä ja omista arvoista. Se on toimintaa oman identiteetin mukaisesti, silloin kuin ulkoinen pakko ei vaikuta tekemiseen. Kun toimimme ulkoisesta pakosta, toimintamme on silloin autonomisen vastakohta. On tärkeää tiedostaa, että niin ulkoinen pakko kuin palkitseminenkin vie tekemisestä autonomian. Kun toimimme tavoitellen jotain muuta kuin toimintamme tulosta, eli esimerkiksi rahaa ei tekemisemme silloin ole autonomista. Määritys siitä onko toiminta vapaaehtoista vai ulkopuolelta tulevaa, kontrolloitua tapahtuu yksilössä itsessään, vaikka käsky toimia tulisikin ulkopuolelta. Vaikka meitä uhattaisiin aseella, pystymme silti itse päättämään, että tottelemmeko vaiko emme. Kyse on halusta ja siitä miltä tekeminen meissä tuntuu. Jos haluamme tehdä jonkin asian ei sillä ole merkitystä antaako joku ulkopuolelta erikseen käskyn tehdä saman asian. Oleellisempaa on tekemisen motiivi. Voimme erehtyä luulemaan että ”haluamme” tehdä jotain saavuttaaksemme menestystä tai mainetta, mutta silloin toiminta ei ole lähtöisin varsinaisesta minuudesta, eli se ei ole itsensä toteuttamista. (Martela, F. 2015. s.76–79, 81)

 

Kyvykkyys on vapaaehtoisuuden lisäksi toinen osa itsensä toteuttamista. Haluamme saada asioita aikaan ja tulemme onnellisiksi, kun tunnemme itsemme kykeneväisiksi. Saamme nautintoa, kun itseämme toteuttaessa tulee tunne taidokkuudesta. Vastavuoroisesti epäonnistumiset lannistavat mielemme. Epäonnistumisiin liittyy kuitenkin vahvasti myös kyvykkyyden toinen osa, eli oppiminen ja kehittyminen. Onnistumisten rinnalla saamme hyvää oloa huomatessamme kehityksemme. Kyvykkyyden tunteen saamiseksi osaamisen ja haasteen tulee olla sopivassa suhteessa. Jos haastetta ei ole ja tekeminen on helppoa, on vaarassa tylsistyä. Jos taas haastetta on liikaa, riskinä on jatkuva epäonnistuminen ja sitä kautta motivaation hupeneminen. Toinen oleellinen asia kyvykkyyden tuntemisessa on palaute ja päämäärä. Tarvitsemme tekemisestämme palautetta, että voimme tietää olevamme kyvykkäitä. Päämäärä taas asettaa meille standardin, johon suhteutamme saadun palautteen. Osaamisen ja kehittymisen huomaaminen antavat meille virtaa ja aikaansaadut teot tuovat arvokkuutta elämäämme. (Martela, F. 2015. s.95–99, 106)

 

Läheisyys on kolmas psykologisista perustarpeista ja toinen puolisko itsensä ylittämisestä. Meillä on tarve tuntea, että meillä on syvä yhteys toisiin ihmisiin. Syvä yhteys tulee, kun ihmiset hyväksyvät toisensa sellaisena kuin ovat ja välittävät toisistaan. Ihmissuhteet ovat tärkeimpiä ihmisen onnellisuuden lähteitä. Tutkimukset ovat osoittaneen, että vähemmän itsekeskeisiä tavoitteita omaavat ihmiset ovat onnellisempia, vaikka ajatusmalliamme länsimaisessa kulttuurissa survotaan kohti yksilökeskeisyyttä. Voimme yksilöinä tehdä paljon työtä saavuttaaksemme onnellisuuden, mutta työ on turhaa, jos emme kiinnitä huomiota siihen kenen kanssa vietämme aikamme. (Martela, F. 2015. s.108–109, 112–113)

 

Hyväntekeminen on neljäs psykologinen perustarve. Hyvinvointimme kohoaa, kun koemme, että toimintamme auttaa muita ihmisiä. Päinvastaisesti jos koemme, että toimintamme satuttaa muita voimme pahoin. Länsimaisessa kulttuurissa hyväntekemisen voi helposti mieltää ideologiseksi höpötykseksi, jolla ei ole tekemistä ihmisen hyvinvoinnin kanssa. Hyväntekemisen positiivisista vaikutuksista hyvinvointiin on kuitenkin kattavasti tutkittu ja tulokset osoittavat väitteen oikeaksi. Biologisesti on ollut haasteellista todistaa, että hyväntekeminenkin on meihin sisään kirjattua, mutta nykyään siihenkin on löydetty syyt myös tieteellisellä tasolla. Geenit pyrkivät vain selviytymään, mutta geeneille on samantekevää selviytyvätkö omat geenit vai lähisukulaisen. Koska sukulaisemme kantavat samoja geenejä on uhraukset sukulaisen selviytymisen puolesta ymmärrettäviä. Ihmisen evoluution alkuvaiheissa, koko yksilöä ympäröivä lauma oli hyvin pitkälti samaa sukua, eli kantoivat samoja geenejä. Joten oman geeniperimän pystyi varmistamaan auttamalla omaa laumaa, tarvittaessa vaikka oman henkensä uhalla. Tämä on yksi syy, miksi auttamisen halu on kehittynyt ihmiselle sisään rakennetuksi ominaisuudeksi. Ihminen ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole universaalisti hyväntahtoinen. Hyväntahtoisuuttamme rajoittaa taipumus jaotella maailma ”meihin” ja ”muihin”. Olemme motivoituneempia auttamaan omaa sisäpiiriämme, mutta varsinkin jos koemme jonkun kilpailijaksemme emme kykene samankaltaisen myötätunnon kokemiseen. (Martela, F. 2015. s.122–127, 133)

 

 

Four Tendecies

 

Four tendencies on Gretchen Rubinin luoma malli, josta hän on kirjoittanut samaa nimeä kantavan kirjan. Mallissa ihmiset jaetaan neljään eri personallisuus tyyppiin, joihin suurin osa ihmisistä voidaan Gretchen Rubinin mukaan jakaa. Nämä persoonat ovat Upholders (ylläpitäjä), Questioners (kyseenalaistaja), Obligers (velvollinen) ja Rebels (kapinallinen). Monen muun personallisuustyyppitestin sijaan Four tendencies -malli keskittyy nimensä mukaisesti ihmisten tendenssiin. Tendenssi tarkoittaa taipumusta, suuntausta tai tarvetta. Testin määrittämällä tendenssillä yritetään kertoa, minkälainen toiminta saa kussakin tendenssityypissä halutun toiminnan aikaan ja minkälainen toiminta saa aikaan vastareaktion eli toiminnan pysähtymisen. Four tendencies -testin pääset tekemään Gretchen Rubinin omilla sivuilla www.gretchenrubin.com. (Rubin, G. n.d.)

 

Teimme kaikki Four tendencies testin ja testi auttoi meitä ymmärtämään itseämme taas paremmin ja varsinkin sitä, miksi reagoimme, miten reagoimme, niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Tuli tunne, kuinka tärkeää on oppia tuntemaan itseään edes hieman paremmin. Ainakin me kolme koimme Four tendencies -testin raportin pohjalta, että kyseessä on yllättävän pätevä malli ymmärtääkseen itseään ja muita paremmin. Mallin tärkein termi on ”expection”, josta käytämme suomenkielistä sanaa ”odotukset”. (Rubin, G. n.d.)

 

Four tendencies malli jakaa ihmiset neljään ryhmään sen perusteella, miten suhtaudumme ulkoisiin ja sisäisiin odotuksiin. Ulkoiset odotukset, eli mitä muut odottavat meiltä. Sisäiset odotukset, eli mitä itse odotamme itseltämme. Rubinin mukaan tendenssimme ovat osa meitä, eivätkä niitä muuta kasvatus, kokemuksemme tai muut ulkoiset tekijät. On hyvä ymmärtää, että ei ole toistaan parempia tendenssejä vaan oman tendenssin ymmärtämällä, voi oppia jotain omasta luontaisesta ajattelusta ja välttää sudenkuopat sekä vahvistaa omia vahvuuksiaan. (Rubin, G. nd.)

 

 

Upholders (Ylläpitäjä)

  • Vastaavat hyvin sisäisiin ja ulkoisiin odotuksiin. Ylläpitäjät ovat luotettavia, hyviä itsenäisen työskentelyn aloittamisessa ja pysyvät aikataulussa.

 

  • Vahvuudet
    • Yleisesti he ovat halukkaita ymmärtämään ja tottelemaan sekä ulkoisia että sisäisiä odotuksia. He ovat yleisesti hyviä pomoja, koska he ovat tiukkoja ja pysyvät linjassa. Etiikka ja moraali ovat heille tärkeitä tekijöitä.

 

  • Mahdolliset heikkoudet
    • Ylläpitäjät voivat olla hyvin puolustuskannalla, jos suunnitelmat muuttuvat. He voivat olla kärsimättömiä, jos joku muu tarvitsee apua.

(Rubin, G. n.d.)

 

Questioners (Kyseenalaistaja)

  • Haastavat ja kyseenalaistavat kaikkia odotuksia. Kyseenalaistajan tulee uskoa johonkin toimiakseen. Kun he päättävät toimia, he pääsevät tavoitteeseen ilman ongelmia.

 

  • Vahvuudet
    • Auttavat itseään, muita sekä yhteisöä ja toimivat niin oikeuden mukaisesti, kuin mahdollista. He tykkäävät tutustua tarkemmin asioihin ja pitävät tiedon jakamisesta muille. Asiat onnistuvat, mikäli saat tämän tyyppisen ihmisen ymmärtämään miksi asiaa kannattaa tehdä.

 

  • Mahdolliset heikkoudet
    • Kieltäytyvät vastaamaan odotuksia, mikäli eivät koe sen olevan järkevää tai järkiperusteista. Mikäli järki tai järkiperusteisuus puuttuu toiminnasta, alkaa vääntäminen ja vänkääminen, joka voi olla hyvin raskasta muille.

(Rubin, G. n.d.)

 

Obligers (Velvollinen)

  • Vastaavat ulkoisiin odotuksiin, mutta ovat vaikeuksissa vastaamaan sisäisiin odotuksiin.

 

  • Vahvuudet
    • Velvolliset ovat luotettavia, auttavaisia, pitävät tapaamisia ja ovat hyvin mukana. Velvollisen tuntiessaan velvollisuutta tehtävän tekemisestä, pysyvät he helposti tekemisessä mukana.

 

  • Mahdolliset heikkoudet
    • Heillä on vaikeuksia sanoa muille “Ei”. Heillä voi olla vaikeuksia itsensä motivoinnissa ja he tarvitsevat valmennusta saavuttaakseen asioita.

(Rubin, G. n.d.)

 

Rebels (Kapinallinen)

  • Kamppailevat sisäisten ja ulkoisten odotuksien kanssa. He tekevät asiat omillaan ja heitä on vaikea tai mahdoton pomottaa.

 

  • Vahvuuksia
    • He ovat usein vapaita paineelta, koska toimivat omaehtoisesti. Heillä ei ole vaikeuksia kieltäytyä vaatimuksista. He tykkäävät tekemisestä, jos se on omaehtoista ja tykkäävät pelillistää tekemisensä.

 

  • Mahdolliset heikkoudet
    • He eivät pidä mistään säännöistä, eivätkä mielellään tottele niitä. Tekevät pakollisia tehtäviä vain, jos niistä seuraa merkittävä rangaistus. Kokevat arkipäiväiset tehtävät hankaliksi ja mielellään keksivät keinoja niiden tekemättä jättämiseksi.

(Rubin, G. n.d.)

 

 

Drive -teoria

 

Daniel Pink on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on kirjoittanut useamman bestsellerin. Yksi näistä on Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us (suom. Yllättävä totuus siitä, mikä meitä motivoi). Siinä Pink kertoo oman teoriansa siitä mikä ihmistä todellisuudessa motivoi, esimerkiksi työelämässä. Samalla hän myös hieman kumoaa muita teorioita. Yksi näistä on keppi ja porkkana -teoria.

 

Pinkin kirjassa motivaattorit jaetaan kolmeen eri tasoon:

  • Motivaattorit tasolla 1.0 on selviytymiseen tähtääviä
  • Motivaattorit tasolla 2.0 ovat palkkiota metsästäviä ja rangaistusta väistäviä
  • Motivaattorit tasolla 3.0 ovat autonomia, mestaruus ja merkitys (autonomy, mastery, purpose)

1.0 tason motivaattorit keskittyvät pääasiassa omaan selviytymiseen. Esimerkkinä jos ainoastaan raha motivoi tekemään epämiellyttävää työtä, puhutaan alimman tason motivaattoreista. Näissä tapauksissa työntekijä todennäköisesti tekee juuri minimivaatimustason verran töitä. Pinkin mukaan keppi ja porkkana -ajatusmalli taas kytkeytyy hyvin vahvasti 2.0 tason motivaattoreihin. Keppi ja porkkana -ajatuksessa on kyse siitä, että ulkoisia motivaatiotekijöitä on kaksi, keppi eli uhka rangaistuksesta ja porkkana eli lupaus palkinnosta. Pinkin mielestä tämä ajatus ei kuitenkaan kanna pitkälle, kun puhutaan motivaatiotekijöistä. Pink listaa kirjassaan seitsemän syystä sille miksi keppi ja porkkana -ajatus tulisi haudata:

 

  1. Se voi sammuttaa sisäisen motivaation
  2. Se voi heikentää suorituskykyä
  3. Se voi murskata luovuuden
  4. Se voi syrjäyttää hyvän käyttäytymisen
  5. Se voi kannustaa huijaamiseen, oikomiseen ja epäeettiseen käyttäytymiseen
  6. Se voi tulla addiktoivaksi
  7. Se voi edistää lyhyen aikavälin ajattelua ja samalla vähentää pitkän aikavälin ajattelua

(Pink, D. 2010. s. 34–59)

 

Nämä Pinkin luettelemat uhat ovat aiheellisia, kun kyseessä on ainoastaan ulkoisten motivaattorien ylläpitämä motivaatio. Mikäli taas sisäiset motivaattorit ovat kunnossa, voi keppi ja porkkana -ajattelu toimia hyvänä lisäpotkuna. Mutta mikäli motivoinnin laskee ainoastaan sen varaan, ollaan hyvin huteralla pohjalla.

 

Jotta päästään motivoinnissa huippuunsa, on päästävä syvemmälle itse motivaattoreihin. Tähän perehtyessään Pink kehitti oman AMP-teorian 3.0 tason motivaattoreista. AMP lyhenne muodostuu sanoista Autonomy (autonomia), Mastery (mestaritaso) ja Purpose (merkitys). Seuraavaksi perehdytään näihin motivaatio tekijöihin.

 

Autonomy (Autonomia)

Autonomialla tarkoitetaan työntekijän (tai opiskelijan) itsemääräämisoikeutta. Se että työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa omaan työnkuvaansa, siihen mitä tekee, miten tekee ja kenen kanssa tekee. Tähän toki on tehtävä jonkinlaiset raamit työnantajan puolesta, jotta työntekijöille annettava vapaus vie myös yritystä eteenpäin. Mutta mahdollisuus tehdä omasta työnteostaan itselleen mieluisaa vaikuttaa vahvasti työntekijöiden työmotivaatioon. (Pink, D. 2010. s. 85–108)

 

Mastery (Mestaritaso)

Jotta voi saada työntekijän motivaation huippuunsa, on työntekijän koettava kehittymistä omassa työnkuvassaan. Pinkin mukaan jokaisen työntekijän kohdalla tulee pitää huoli, että työn vaativuus on hieman työntekijän sen hetkisen taitotason yläpuolella. Mikäli työn vaativuus on työntekijän taitotason alapuolella, se helposti tylsistyttää työntekijää, ja työmotivaatio laskee. Vastaavasti mikäli vaativuustaso on todella paljon työntekijän taitotason yläpuolella voi se turhauttaa työntekijää, ja myös tällöin motivaatio laskee. Siksi vaativuuden tulee olla työntekijän saavutettavissa pienin ponnisteluin, jotta työmotivaatio pysyy yllä. Näin työntekijä kokee itse kehittyvänsä ja saavuttavansa mestaritason työn eri osa-alueilla. (Pink, D. 2010. s. 109–130)

 

Purpose (merkitys)

Kuten Maslowin mallissakin jo sanotaan, on kokemus tärkeydestä ja merkityksestä meille lajina äärimmäisen tärkeää. Erityisesti kun puhutaan työstä tai uuden asian opiskelusta, on merkityksellisyyden tunne tärkeä motivaattori tekijälle. Merkityksen tekemiselle voi luoda varmuus siitä, että työ ei ole yhdentekevää itselle tai yritykselle. Myös ymmärrys siitä kuinka oma työ palvelee suurempaa tarkoitusta, tuo työhön jo itsessään lisää merkitystä. (Pink, D. 2010. s. 131–146)

 

 

Pohdinta

 

Esseessä pureuduimme useisiin eri lähteisiin, joiden pariin päädyimme joko tarkoituksella tai sattuman kautta. Tarkemman tarkastelun ja kirjoitusprosessin jälkeen, uskomme ymmärtävämme edes hieman paremmin itseämme ja ihmisiä ympärillämme. Voimme vilpittömästi suositella tarkempaa lähteisiimme tutustumista. Frank Martelan, Valonöörit: sisäisen motivaation käsikirja on sellainen, jonka lukemista voimme suositella kaikille. Vaikka esseessämme nostetaan käsikirjasta vain muutamia kohtia, on kirja täynnä hyviä oivalluksia ja ajattelun malleja. Gretchen Rubin Ja Daniel Pink olivat meille täysin uusia tuttavuuksia. Gretchen Rubinin malliin tutustuimme pitkälti hänen verkkosivujensa gretchenrubin.com kautta ja sieltä löytyvän Four Tendencies Quiz -testin avulla. Testin tuotoksena saat ladattua itsellesi tarkemman raportin omasta tendenssistä. Testin tekeminen ja tulosten jakaminen projektitiimissä voi olla hyvin hyödyllistä tiimityön kannalta. Daniel Pinkin luoma motivaatio teoria on puolestaan lähempänä nykypäivän sisäisen motivaation teorioita, joista saa hyvin kiinni mm. tutustumalla Frank Martelan aiemmin mainittuun teokseen.

 

Mielestämme esseeprosessi oli Proakatemialla oppimista parhaimmillaan ja samalla tuli esseepisteetkin hoidettua. Suosittelemme siis kirjoittamaan esseitä tiimissä puhututtavista aiheista ja omista tuntemuksista. Tuntemuksille voi yrittää hakea tukea teoriasta. Tällä tavalla voi olla jopa helpompi sisäistää lukemaansa teoriaa. Parhaimmillaan ymmärrät myös toimineesi itsekin jotenkin hassusti, suhteessa asiaan. Tätä kautta voit jopa ymmärtää itseäsi ja muita jatkossa paremmin.

 

 

Lähteet:

 

Martela, F. 2015. Valonöörit, sisäisen motivaation käsikirja. Gummerus kustannus Oy. Helsinki

 

Pink, D. H. 2010. Drive: The Surprising truth about what motivates us. Canongate Books. Edinburgh

 

Rubin, G. nd. The Four Tendencies. Viitattu 16.10.2023.

https://gretchenrubin.com/four-tendencies/

Kommentoi