Tampere
30 May, Thursday
17° C

Proakatemian esseepankki

Miten eurheilu eroaa pelaamisesta?



Kirjoittanut: Rasmus Piiroinen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Miten eurheilu eroaa pelaamisesta?

 

Ohhoh. Neljäs päivä helmikuuta 2019 julkaistiin peli nimeltä Apex Legends. Vähän reilu kaksi vuotta sitten. Kyseinen peli sai todella paljon huomiota maailmalla, ei sen takia, että sitä olisi mainostettu pitkään ja hypeä olisi nostatettu. Vaan sen takia, että kyseinen pelifirma ei ollut maininnut mitään asiasta. Pelistä tuli iso hitti ja tänäkin päivänä se on yksi arvostetuimmista battle royale peleistä. Pelissä siis taistellaan tiimillä siitä, kuka on areenalla viimeisenä hengissä. Jos olet katsonut nälkäpelin, niin idea on sama. En kuitenkaan tullut tänne hehkuttamaan kyseisen pelin menestystä vaan kertomaan kuinka pirusti tätä on tullut pelattua viimeisen kahden vuoden aikana.

1701 tuntia. Niin monta tuntia olen pelannut kyseistä peliä. Kun ensimmäisen kerran pelasin tätä ystäväni Artun luona, ymmärsin, että tässä oli se peli jolle voisin olla ”peliuskollinen”. Vaikka alussa olinkin ihan toivoton tapaus pelissä ja ainut taktiikkani oli juosta vihollisia karkuun, pääsin silti toiseksi korkeimmalle rankille ensimmäisellä kaudella. Toisella kaudella olinkin jo maailman sijalla 2500 ja sain kutsun maailman mestaruus kisoihin. En tosin tähän lähtenyt, koska tiimi ympäriltäni puuttui. Mutta sain siitä kipinän ja halun panostaa oikeasti aikaani tähän.

 

Olenkin avautunut jo aiemmissa esseissäni siitä, kuinka vanhempani eivät ikinä tahtoneet hyväksyä pelaamistani. Ymmärrän hyvin sen. Eihän ole terveellistä pelata 10 tuntia päivässä, samalla tavalla, kun ei ole terveellistä lukea kirjaa 10 tuntia päivässä. Sen lisäksi monikaan vanhempi ei edes tiedä mitä lapsi tekee tietokoneella. Saatika ymmärrä, mitä pelissä tapahtuu. Katsoinkin dokumentin ”Not a game” Netflixistä. Dokumentissa monen ammattipelaajan vanhemmat kertoivat siitä, miltä heistä tuntui kun heidän lapsensa pelasivat videopelejä. Vanhemmat yrittävät vain suojella lapsiaan. Samalla tavalla kun he laittavat kypärän ja polvisuojat lapsille kun he lähtevät rullaluistelemaan. Mutta peleihin ei ole antaa tällaisia suojavarusteita. Ylipäätänsä internet itsessään on paikka, jossa ei osata suojella lapsia. Ei ole turvavälineitä.

 

Dokumentissa monet ammattipelaajat sanoivatkin, että vanhempien tuki löytyi vasta ensimmäisen palkinnon jälkeen. Mietinkin, missä vaiheessa heistä sitten tuli eurheilijoita? Oliko siirtymä siinä, kun ensimmäinen organisaatio otti heidän mukaansa? Vai ensimmäisen palkinnon saamisessa?

 

Suomen Elektronisen urheilun liitto määrittelee eurheilun tietotekniikkaa hyödyntäväksi urheiluksi. He sanovat urheilun syntyvän kilpailemisesta. Eli onko jokainen eurheilija, joka pelaa pelejä? Suurin osahan niistä on kilpailullisia. Koen, että siirtymä on siinä vaiheessa, kun aloitetaan kilpailemaan organisoidusti. Esimerkiksi käymällä erilaisissa turnauksissa. Vähän sama asia, kun pelaisi vapaa ajalla jalkapalloa kavereiden kanssa, mutta pelaa Apex Legendsiä. En itsekkään koe itseäni eurheilijaksi, ennen kun aloitan aktiivisen turnauksien ja scrimejen kiertämisen. Eikä varmaan kukaan kuka omaksi huvikseen pelaa jalkapalloa takapihalla koe itseään urheilijaksi. Sitten kun aloitetaan tavoitteellisesti kilpailemaan lajin parissa, voi kokea itsensä urheilijaksi.

 

Urheilija pyrkii myös kehittymään lajissaan aktiivisesti. Jalkapalloilijat käyvät treenaamassa ja koittavat parantaa omia heikkouksiaan. Sama pätee myös eurheilijaan. Eurheilijan pitää löytää kehityskohtansa ja löytää tapoja kehittyä. Yksi tapa löytää omat heikkoutensa peleissä on ottaa VODeja, eli videopätkiä omasta pelaamisestaan. Kun katsoo uusilla silmillä kriittisesti omaa tekemistään, voi löytää toistuvia virheitä ja kehityskohtia. Itse olen harrastanut jo pitkään VODien ottamista. Suurimman osan tilanteista, jotka häviän, clippaan. Jälkikäteen on hyvä pureutua asiaan ja miettiä mitä ensi kerralla samanlaisessa tilanteessa voisi tehdä. Olen pelkkää silmä-käsi koordinaatiota kehittänyt viimeisen puolen vuoden aikana 150 tuntia. Sainkin nyt kutsun pieneen suomalaiseen organisaatioon, jossa pääsen kokeilemaan onko tämä aika mennyt hukkaan.

 

Pointtini onkin, että eurheilijan ja perus pelaaja jantterin erona on myös peliin käytetty aika. Eurheilija käyttää paljon aikaa kehittymiseen ja omien heikkouksien kartoittamiseen. Peliä pelataan useita tunteja päivässä, vaikkei sitä olisi hauska edes pelata. Vaikka olisi iso tappioputki alla, pelataan sitä, jotta pysisi terässä.

 

Mikä sitten erottaa peliriippuvaisen eurheilijasta? 50-70 tuntia viikossa, minkä ammattipelaaja käyttää viikossa, ei kuulosta kovin järkevältä. Erona on se, että henkilöt keillä on ongelma pelien kanssa, yleensä eristäytyvät muista. Taas kun ammattipelaajien ympärillä on paljon sosiaalisia suhteita. Tiimi, perhe, ystävät. Onkin tärkeää vanhempana seurata merkkejä peliriippuvuudesta. Eristäytyykö lapsi ystävistä? Onko häneen vaikea saada yhteyttä?

 

Vanhempana kannattaakin kuunella lastansa. Onko hänellä oikeasti mahdollisuus olla maailman huipulla? Harvalla jääkiekkoa harrastavalla lapsellakaan on. Mutta on silti tärkeää kuskata hänet treeneihin ja osoittaa tukensa. Siksi onkin hyvä löytää oikeat kanavat lapsen pelaamisen kehittämiseen. Mekin tehdään Finesportsilla pelaamista tukevia verkkoja nuorille. Ja niihin verkkoihin kuuluu myös sosiaaliset verkot. Pelaajat pääsevät näkemään muita ikäisiään ja juttelemaan myös livenä. Samalla valmentajat pystyvät rakentamaan tietä kohti lapsen unelmia ja pitävät huolen, että lapsi itsekin ymmärtää elämässä olevan muutakin kuin videopelit.

 

Itsekin huomaan suoriutuvani Apexissa paremmin, kun keskityn välillä muuhunkin, kun pelaamiseen. Mieli pysyy virkeänä, kun viettää aikaa kavereiden kanssa, harrastaa vähän liikuntaa ja katsoo maailmaa, mikä on meidän ympärillämme, eikä pelkkää ruutua. Kun mieli on virkeä, ajatus kulkee nopeammin ja osaa tehdä parempia päätöksiä nopeasti pelin sisällä. Kaikessa tulee olla balanssi, mutta joskus on annettava itsestään kaikkensa, jotta näkee pystyykö itse siihen mihin haluaa. Dokumentissa eräs ammattipelaaja sanoikin, käytä vuosi elämästäsi aikaa siihen, että annat kaikkesi pelille. Katso sitten oletko kehittynyt tai oletko päässyt tiimiin pelaamaan. Katsotaan miten tässä käy!

LÄHTEET:
SEUL,Mitä on e-urheilu?, luettu 4/2021

Mitä on e-urheilu?

Mäel Valentin, talkesports.com, The difference between Casual & Pro gaming approach, Luettu 4/2021

The Difference Between Casual & Pro Gaming Approach

Kommentoi