Tampere
24 May, Friday
22° C

Proakatemian esseepankki

Mitä jos tuntuu siltä, että kaikki on jo sanottu?



Kirjoittanut: Elisa Ilottu - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Moni on varmasti olut tilanteessa, jossa hän tuntee toistavansa jo jonkun muun sanomaa. Joku on blogissaan kirjoittanut saman asian kauniimmin, osuvammin, havainnollistavammin ja kaikin puolin paremmin. Mitä uutta ja tärkeää sanottavaa minulla enää voisi olla? Esseeaiheen valitseminenkin saattaa olla vaikeaa juuri tästä syystä. Median kautta ja isossa mittakaavassa ajateltuna saattaakin olla niin, että kaikki on jo aiheesta kuin aiheesta sanottu ja sisältöä on maailmassa jo liikaakin. Mitä järkeä koko kirjoittamisessa sitten edes on? Ehkä kirjoittamisen sijaan pitäisi tehdä jotain järkevämpää tai jollain tavalla hyödyllisempää?  

Todellisuudessa jokaisen sanomalla on merkitystä jollekin, jos ei toiselle, niin ainakin kirjoittajalle itselleen. Kirjoittaminen on ajatustyötä ja ennen kaikkea ajatusten sanoittamista luettavaan ja ymmärrettävään muotoon. Ajatusten kirjaamisen lisäksi kirjoittaessa saattaa tuottaa myös uusia ajatuksia, joita ei tiennyt tietävänsä ennen kuin aloitti kirjoittamisen. Itselleni päiväkirjan kirjoittaminen on lähinnä terapeuttista, jolloin voin huomata miten kokemani tapahtumat ja asiat ovat vaikuttaneet minuun ja kuinka hyvin olen lopulta sittenkin selviytynyt vaikeista tunteista ja elämäntapahtumista. Kirjoittaminen on tapa selkeyttää omia ajatuksiani. Sen avulla ymmärrän paremmin historiaani ja eletty elämäni saa laajuutta.  

Monet kirjailijat sanovat kirjoittavansa, jotta tulevilla sukupolvilla olisi jotain kättä pidempää. Kirjoitusten avulla on mahdollista välittää tietoa ihmisten välillä ja kirjoitustaito on jokaisen korkeakulttuurin ehto. Tärkeät asiat ja tapahtumat voidaan kirjata ylös, jotta tieto ja muistot säilyvät myös tuleville sukupolville. Ajatukset ovat usein ohimeneviä, mutta kun ajatuksen kirjoittaa ylös, sen muistaa paremmin eikä ajatus unohdu tai muutu sen suuremmin tallentuessaan muistoksi. Vuoden jälkeen jo yli 10 prosenttia ihmisen muistoista on täynnä vääristymiä. Hektisen elämäntavan keskellä moni nuori ei ymmärrä pysähtyä kuuntelemaan vanhempia sukupolvia ja heidän kertomuksiaan, vaan vasta jälkikäteen herää harmittelemaan, miksei kysynyt asioita silloin, kun siihen vielä oli mahdollisuus. 

Mielestäni kirjoittamisen kiehtovuus piileekin jokaisen kirjoitetun tekstin ainutlaatuisuudessa. Kukaan ei voi kirjoittaa juuri sinun mielipidekirjoitustasi, esseetäsi, lehtijuttuasi tai kirjaasi. Usein ainutlaatuisen tekstin tuottaminen vaatii totuudellista kertojaa: kirjoitusta siitä, miltä asia on oikeasti tuntunut tai tuntuu. Asioiden kaunistelu tuottaa lukijalle harvoin samaistuttavia kokemuksia, joiden avulla lukijalle luodaan erilaisia tuntemuksia ja tunnetiloja. Yksityiskohtia ei kannata välttää, niiden kautta kerromme usein enemmän kuin kuvittelemme ja saamme lukijan uppoutumaan tekstin vietäväksi. Hyvä tarina hyödyntää tehokkaasti kuulijoiden tunteita saamalla kuulijan tuntemaan hyvää oloa, onnistumista, yhteenkuuluvuutta, jännitystä tai ehkä myös pelkoa ja ahdistusta. Tarina voi vedota myös yhteen tai useampaan aistiin, sillä meidän on helpompi samaistua tarinoihin, kun voimme mielessämme nähdä, kuulla, kokea, haistaa tai jopa maistaa kuvailtuja asioita.  

On inhimillistä tuntea, että kaikki olisi jo sanottu. Et kuitenkaan saisi uskoa siihen tunteeseen, sillä asioita ei ole koskaan sanottu täsmälleen sillä tavalla kuin sinä sen sanoisit. Kirjoittaminen junnaa välillä kaikilla. Jos haluat erottua joukosta tai varmistaa, ettet syyllisty jo sanotun toistamiseen pyri vetoamaan lukijan tunteisiin. Seuraavaa kirjoitustasi kirjoittaessa kerro itsestäsi jotain ainutlaatuista ja totuudellista, niin lupaan sinulle, ettei kukaan voi olla sanonut kirjoittamaasi aiemmin.

Kommentoi