Tampere
24 May, Friday
19° C

Proakatemian esseepankki

Mini- Sprint 2022



Kirjoittanut: Sade Elo - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Proakatemian valmentaja Hanna Saraketo postasi Proakatemian teams-kanavalle työtarjouksen Mini-Sprintistä. Mini-Sprint olisi innovointitapahtuma lukiolaisille Ikaalisissa, jossa Proakatemialaiset ovat jo useana vuonna toimineet apuvalmentajina. Tapahtumassa lukiolaiset ratkovat paikallisten yritysten antamia haasteita vajaan vuorokauden ajan. Tämän vuoden tapahtumaan oli haussa 4. apuvalmentajaa, joille kuillekin tulisi oma ryhmä vedettäväkseen. Valmennuksen tavoite oli tarjota lukiolaisille autenttinen oppimiskokemus, buustata dialogi- ja tiimityötaitoja sekä luoda kokemus ongelmanratkaisuprosessista.

Heti ilmoituksen nähtyäni innostuin mahdollisuudesta päästä kokemaan jotain uutta ja erilaista ja jakamaan omaa akatemialla saamaani oppia asioista ja laitoin Hannalle viestin kiinnostuksestani. Loputkin valmentajat löytyivät lopulta meidän omasta tiimistämme, Empiriasta, ja näin ollen olin entistä enemmän innoissani, että pääsisin viettämään aikaa ja tekemään jotain uutta ihmisten kanssa, joiden kanssa en ollut aiemmin tehnyt asioita yhdessä.

Osallistujat ja toimeksiannot

Ilmoittautuneita oli alkuun 17 lukion 2-vuosikurssilaista tai abia, joista oltiin tekemässä 4 tiimiä. Hämeenkyrön ja Ikaalisten yrittäjät antoivat toimeksiannot, eli valmentajien ei tarvinnut niitä etsiä.
Toimeksiannot olivat seuraavat:

Pinsiön Taimisto: Nuorten näkemykset työnteosta ja työpaikoista. Mitä nuoret arvostavat työssä/työpaikassa? Mitä vaativat/odottavat työpaikalta? Miten etsivät/löytävät sopivia vapaita työpaikkoja? Mikä on sopiva viikkotyöaika? Entä palkka? Miten kannattaisi rekrytoida kesätyöntekijöitä? Toisekseen mitkä mediat tavoittavat nuoria aikuisia 20–30 v? Sama kysymys ikäryhmään 30 – 40 v. Mikä vaikuttaa työpaikan valintaan. Palkka, työnkuva, työmatka, yrityksen maine, työaika, työnraskaus tms.

Punottu Polku: Suurin ongelma on markkinointi ja näkyvyys. Myös ala, joka on työnohjaus, ei ole tuttu ihmisille, eikä nimi kerro mitä se on.

Testnova OY: Yrittäjyyden haasteita elektroniikka-alan suunnittelutoimiston näkökulmasta.

1. Nuorten osaajien löytäminen ja alalle saaminen. Jostain ihmeen syystä Suomessa on 2000-luvun alussa ajettu alas toisen asteen elektroniikan opetus. Kuten elektroniikka-asentaja, Radio- ja TV-asentaja yms. Ainoastaan korkeakoulussa voi suorittaa vielä joitain elektroniikkaan ja sen suunnitteluun suunnattuja kursseja. Samaan aikaan elektroniikan käyttö on lisääntynyt monella eri osa-alueella ja elektroniikka- / sähkölaitetuotanto voi Suomessa ja maailmalla hyvin ja osaajille olisi kysyntää ja töitä tällä tulevaisuuden alalla. -Miten nuoria saadaan alalle? – Harrastaako kukaan enää elektroniikkaa muuten kuin tietokoneiden kautta? – Miten laajasti koulussa kerrotaan eri teollisuuden aloista? Vai esitelläänkö vain lukio ja paikallisen ammattioppilaitoksen tarjonta? Toki, ne tarjoavat hyvän alun polulle, mutta mitä sen jälkeen?

2. Tarkkuusmekaniikan koneistuspalvelujen puute lähialueilla. Pieninä sarjoina tarvittavien mekaniikkaosien saaminen nopealla toimitusajalla ja kohtuullisella hinnalla on jatkuva haaste. Lähimmät palveluntarjoajat löytyvät Salosta ja Oulusta. Toiminnan joustavuuden kannalta olisi suuri etu saada niitä läheltä.

Tehtävänannoista ensimmäinen ei suoranaisesti liittynyt innovointiin tai ongelmanratkaisuun ja siihen vaihdettiinkin näkökulmaksi innovoida tulevaisuuden työelämä ja samalla vastata esitettyihin kysymyksiin.

Matkassamme oli monta muuttujaa, kun oppilaita alkoi hiljalleen putoilemaan pois ja tämä toi muutoksia valmennusrakenteisiin. Tarkoituksena oli pitää kolme valmentajaa ryhmien kanssa ja yksi valmentaja koko tilanteen hallitsijana. Kuitenkin viimehetken muutokset vaikuttivat myös meihin valmentajiin, ja lopulta meitäkin oli lähdössä neljän sijasta matkaan kolme.

Jaoimme tehtävät valmentajien kesken ja suunnittelimme valmiiksi, että millä näkökulmalla kukin lähestyisi omaa ongelmaansa. Itseni piti vetää juuri tuota Pinsiön Taimiston ryhmää, johon vaihdoimme näkökulmaa ja suunnittelin palvelumuotoilun tuplatimantin avaamista sekä uusien innovointikeinojen avaamista oppilaille.

Perjantaina Ikaalisiin paikalle päästyämme, oli taas tullut muutoksia oppilaiden määrään ja nyt meillä olisi vain 7 opiskelijaa paikalla, joten selvyyden vuoksi oma tehtäväni jäi pois, ja minä olisin se kokonaistilanteen hallitsija kahden muun vetäessä omaa ryhmäänsä.
Illalla pidimme koko porukan kesken yhteisen aloituksen ja kävimme esittelykierroksen sekä avasimme tulevia tehtävänantoja sekä tulevaa vuorokautta. Illallisen jälkeen aloimme jo hommiin ryhmien kanssa.

Lauantai aamu kului tehtäviä työstäessä ja päivä loppui tiimien tekemiin raportteihin sekä pitchauksiin, joiden jälkeen valittiin haasteen voittajat. Kotiin lähdimme ajamaan n. klo 15.

Mikä meni hyvin:

– Miljöö oli aivan ihana ja Kauppilaa tulemme ehdottomasti ehdottomaan tulevaksi mökkipajapaikaksi!
– Oli hauska ja hyvä mahdollisuus lähteä matkaan porukalla, kenen kanssa emme aiemmin olleet tehneet mitään yhdessä emmekä koulussakaan liiammin bondanneet. Tuntui, että tällä lyhyellä reissulla saimme luotua yhteisiä hauskoja muistoja keskenämme ja opimme paremmin toisistamme ja toistemme ajatusmaailmasta.
– Kumpikin tiimeistämme sai tehtävät maaliin vastoinkäymisistä huolimatta ja varmasti jokaiselle jäi joitain oppeja, vaikka siinä tilanteessa he eivät niitä ääneen sanoneetkaan.
– Toinen tiimeistämme muodostui kahdesta eri kaveriparista, ja he tiimiytyivät hyvin lyhyessä ajassa ja saivat jokainen oman äänensä kuuluviin ja jakoivat tehtäviä sopivasti niin, että jokainen teki osuutensa yhteiseen projektiin.
– Varsin lyhyen suunnitteluajan jälkeen saimme yhtenäiset ja selvät sävelet keskenämme kurssin osalle muiden valmentajien kanssa.

Mikä meni huonosti:

– Meitä apuvalmentajia infottiin varsin myöhään koko kokonaisuudesta ja tehtävistä, joten aikaa valmistautumiseen jäi vähän.
– Ymmärsimme, että tehtävään haettiin apuvalmentajia, mutta kahta iltaa ennen lähtöä meille ilmoitettiin, että koko projektin läpivetäminen olisi täysin meidän vastuullamme ja paikalle tulevat opettajat tulisi paikalle vain lähinnä valvomaan järjestystä.
– Tehtävänannot eivät varsinaisesti vastanneet innovointia tai sitä mitä aluksi ajateltiin. Tässä hyvä huomio vastaisuudessa olisi selventää yrityksille, mitä tehtävällä haetaan takaa ja minkälaista ongelmaa olisi hyvä antaa opiskelijoille ratkottavaksi.
– On ymmärrettävää, kun puhutaan teineistä (17- 18 v. opiskelijoista), että perjantai illan haluaa käyttää jossain muualla kun innovointileirillä, ja näin ollen osallistujamäärä muuttuu nopeastikin. Myös oppilaiden motivaatiota kurssille osallistumiseen voisi haastaa, nyt osa tuli kaverin mukana helpon kurssin perässä, mutta osa oppilaista oli oikeasti halukkaita oppimaan, joten nämä ”ylimääräiset” olivat kenties osittain myös häiriötekijöinä niille oikeasti motivoituneille.
– Perjantai ilta alkoi virallisesti vasta klo 18, mutta aikataulua olisi myös hyvä pohtia paremmaksi ja aloittaa päivä ja tehtävien ratkominen aiemmin, jolloin olisi myös ”fiksumpi” aika kontaktoida yrittäjiä kuin klo 20:00 perjantai iltana.

Mitä opin:

– Muuttuvia tekijöitä tulee aina ja paljon ja varsin lyhyellä aikataululla, mikään ei siis ikinä ole varmaa ja pitää itse osata suhtautua muuttuviin tilanteisiin.
– Teinejä on vaikea hallita ja motivoida tehtävien pariin olematta itse aivan täysi kusipää.
– Proakatemian yhteisö ja tiimi tukee toisten oppimista ja yläasteella / lukiossa meininki on vielä ihan lapsenkengissä keskittymisen ja oppimisen yms. suhteen.
– Vaikka en lopulta saanut omaa tiimiä valmennettavakseni kokemus oli erittäin opettavainen näin ”sivusta seuraajana”. Oli hienoa joutua tilanteeseen, jossa en voi / halua puuttua toisten valmentamiseen ja vain tarkkailen tilannetta. Meillä oli kaksi aivan erilaista valmentajaa paikalla ja kaksi aivan erilaista tiimiä ja oli hauska nähdä, miten asiat saatiin toimimaan kussakin tiimissä ja millä tavoin.
– Opin myös paljon, kuinka minut nähdään / koetaan tiimissä ja mitä kehityskohteita minulla olisi. Keskinäiset keskustelut tiimikavereideni kanssa sai minut havahtumaan käytökseeni paljon paremmin, kun juttelimme syitä ja mielipiteitä asioihin. Ja nämä keskustelut käytiin erittäin hyvässä hengessä ja koen saaneeni paljon työkaluja omaan kehittämiseeni.
– Opin myös kahdesta tiimiläisestämme paljon lisää ja havahduin mitä oppeja voinkaan heiltä saada vielä tulevaisuudessa.

Mitä vien käytäntöön:

– Vaikka kokemus oli aivan erilainen, kun alkuun kukaan meistä kuvittelikaan, niin tekisin varmasti silti jotain samanlaista uudelleen. Eli käytäntöön vien, että tartun rohkeasti edelleen tuleviin työtarjouksiin.
– Käytäntöön vien myös oppeja ja huomioita reissusta (mm. oman käytöksen muuttaminen pajoissa jne.)

Kommentoi