Tampere
18 May, Saturday
10° C

Proakatemian esseepankki

Minä ja yrittäjyys: Matkani yrittäjän polulla



Kirjoittanut: Jesse Salmi - tiimistä Hurmos.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tulokseen tiimityöllä
Karl-Magnus Spiik
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Minä ja yrittäjyys: Matkani yrittäjän polulla 

 

Johdanto: 

Yrittäjän polkuni ajatuksen tasolla alkoi jo yläasteen lopulla. Nyt tuntuukin oikealta hetkeltä käydä läpi sitä, miten yrittäjän polkuni on rakentunut ja mikä on saanut minut koko ajan jatkamaan vaeltamistani yrittäjän polulla. Yrittäjyys ei ole työ vaan se on elämäntapa. Koen, että yrittäjyys on tapa toteuttaa itseäni ja intoani uusia asioita kohtaan. Kaikista ei tarvitse tulla yrittäjiä ja olen sitä itsekin tässä vuosien varrella pohtinut. Olen silti ajautunut aina toimimaan yrittäjänä ja siihen varmasti on vaikuttanut yrittäjä henkinen asenteeni.  

Tulen tässä esseessä käyttämään lähteenä Karl-Magnus Spiik:n kirjoittamaan “Tulokseen tiimityössä” (2007) sekä artikkelia EVA:n tutkimuspäällikkö Ilkka Haaviston artikkelia “Suomalaiset arvostavat yrittäjyyttä – Enemmistö näkee vaurastumisenkin myönteisesti” (2020). Uutisena hyödynnän Suomen yrittäjien Eeva Ketvelin uutista Yksinyrittäjä MTV:llä: “Yrittäjyys on itselle intohimo ja elämäntapa” (2019). Ajatuksena on, että nämä lähteet tukevat matkaani ja tuovat näkemyksiä tuotoksen eri osa-alueisiin. Tämä essee on ennen kaikkea reflektoiva tuotos omasta yrittäjän matkastani. Toivotan kaikki lukijat tervetulleeksi seuraamaan matkaa yrittäjän polustani. 

 

Kaiken alku jo peruskoulussa 

Kun mietin lähtökohtia yrittäjänä toimimiseen, voin todeta olevani sukuni ainutlaatuinen tapaus. Tulen perheestä, jossa vanhempani ovat perinteisistä ammateista ja toimivat samoissa ammateissa tänäkin päivänä. Arvostettavaa toki sekin, mutta se ei ole minun juttuni. Minun intohimojani ovat kokemukset ja mahdollisuudet. Eeva Ketvel kertoo Suomen yrittäjien uutisessa “Yksinyrittäjä MTV:llä: Yrittäjyys on itselle intohimo ja elämäntapa”, kuinka yrittäjänä toimimisessa pitää olla unelmia sekä realismia. Mielestäni lause oli erittäin hyvin sanottu ja kuvaa hyvin yrittäjän polkuani siinä mielessä, että peruskoulusta lähtien on ollut unelmia ja minun tapauksessani ne ovat olleet vielä realistisiakin.  

 

Kaikki alkoi siitä, kun yläasteella meillä alkoi yhteiskuntaoppi ja oppitunnilla sivuttiin yrittäjyydestä. Yrittäjiä olivat henkilöt, jotka olivat perustaneet yrityksen ja työllistivät itseään jollain toimialalla. Tämä herätti mielenkiinnon asiaa kohtaan. Piste i:n päälle oli se, kun lähdimme Tampereen yrityskylään kisaamaan, kuka tekee parhaan tuloksen päivän aikana yrityksellään. Palavereja, myyntiä, investointeja, kirjanpitoa. Vaikka tämä kaikki olikin virtuaalista ja leikki rahalla toteutettua, aiheutti se jonkin asteisen päähän piston minulla. Haluan tulla yrittäjäksi.  

Innostuin yrittäjyydestä sen verran paljon, että halusin lähteä opiskelemaan jotain erityisempää kuin perinteiseen lukioon. Hain ensimmäisen hakuvaihtoehtoja Norssin business-linjalle ja viimeisenä Ylöjärven lukion yrittäjyyslinjalle. Vaihtoehtoina kummatkin olivat todella hyviä, mutta jälkeenpäin ajateltuna Ylöjärven lukion yrittäjyyslinja oli se “säväri”, joka sai minut aloittamaan yrittäjän polkuni.  

 

Ylöjärven lukion yrittäjyyslinjalle 

Yläasteen jälkeen siirryin opiskelemaan Ylöjärven lukioon yrittäjyyslinjalle. Yrittäjyyslinja oli juuri uudistunut ja saanut valtion erityismaininnan olla toinen virallinen yrittäjyyslinja Suomessa. Meillä Ylöjärvellä oli toinen ja ensimmäinen sijaitsee Lauttasaaren yhteiskoululla.  

Mutta mikä sai minut lähtemään opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja kohti tuntematonta? Ylöjärven lukion yrittäjyyslinja oli se alusta, joka sai minut tajuamaan, kuinka paljon omalla toiminnalla voi saada aikaiseksi. Ensimmäisenä vuonna yrittäjyyslinjalla toteutimme yhdessä luokkamme kanssa “Nuoria Somettaa”-tapahtuman, johon saimme pääesiintyjäksi Cledoksen. Tapahtuman järjestäminen oli yhteen hitsaava kokemus, joka oli meidän oikeasti itsemme järjestämä. Meillä oli selkeät roolit, kuka hoitaa mitäkin sekä Ylöjärven kaupungin antama budjetti tapahtuman järjestämiseen. Karl Magnus Spiik toteaa kirjassaan “Tulokseen tiimityöllä” (2007), kuinka tiimi on ryhmä ihmisiä, jotka vastaavat jonkin sovitun kokonaisuuden hoitamisesta alusta loppuun yhteistyössä. Kun tätä miettii meidän toimeksiantomme näkökulmasta pitää tämä lausahdus varsin hyvin paikkaansa. Oli selkeä ohjeistus, jonka mukaan jaettiin osa-alueet ja vedettiin homma purkkiin. Jengiä oli tapahtumassa, kun pipoa ja ajattelin jo siinä kohtaa yhdessä tekemisen olevan itselleni kaikista mieleisintä. On hieno onnistua porukalla.  

Ryhdyin yrittäjäksi ensimmäistä kertaa vuonna 2019, kun ryhdyimme pyörittämään Ylöjärven lukion Valon tekijät-osuuskunnan kautta kesäkahvila toimintaa Ylöjärven Räikän uimarannalla. Kesäkahvilan nimi oli Muru ja se tarjosi pikku purtavaa sekä sup-lautojen vuokrausta rannalla. Pyöritimme Murua yhteensä kahden kesän ajan ja siinä oppi huomaamaan, kuinka kokemus voi olla joskus rahaakin arvokkaampaa. Kyllähän se fakta on, että yrittäjälle alle kymmenen euron tuntipalkka on naurettavan pieni, mutta jostainhan sitä pitää aloittaa. Opin Murussa tuotteistamista, hinnoittelua, asiakaspalvelua, vuokraustoimintaa, kirjanpitoa sekä brändäyksestä. Opit, jotka Murun aikana sain kantavat varmasti osittain tähän päivään asti.  

Brändin uudistaminen oli mielenkiintoinen prosessi. Kesäkahvila Muru on perintöprojekti, jossa yleensä vaihtuu tekijät joka kesä. Poikkeuksena olimme itse kaksi kesää, sillä teimme ensimmäisenä kesänä brändi muutoksen, jonka takia halusimme nähdä brändin toimivuuden vielä seuraavan kesän aikana. Kulahtanut sekä halvan näköinen logo muutettiin ammattilaisen tekemäksi rantamaisemaksi, jonka keskelle asetettiin hienolla fontilla projektin nimi. Tällä tavalla saimme yleisilmettä raikkaammaksi ja houkuttelevammaksi. Itsessään kesäkahvila toimintahan oli käytännössä matalan kynnyksen projekti jo siitä lähtökohdasta, että osuuskunta tuki toimintaa 500 euron alkukassalla. Sää jäikin ainoaksi riskiksi toiminnalle, sillä sadepäivinä oli turha olla 10 euron takia olla auki. Mutta opit ovat ne kantavat pitkälle ja jos tähän en olisi silloin ryhtynyt ei varmasti Mansen Maalareitakaan olisi ikinä syntynyt. 

 

Mansen Maalarit  

Mansen Maalarithan on siitä mielenkiintoinen projekti, että jos en olisi ikinä Ylöjärven lukioon päässyt taikka nykyisin Roima Team Osk:n Rasmus Kauttoon tutustunut, ei koko projektia olisi olemassakaan. Olemme olleet Rasmuksen kanssa lukio ajoista lähtien hyviä ystäviä, ja se ei ole lähtökohtana aina parhain aloittaa hyvän ystävän kanssa liiketoimintaa. Meillä se on kumminkin aina toiminut aina kesäkahvila Murun ajoista lähtien. Tulen kertomaan tässä osiossa vain pienen osan Mansen Maalareista, sillä olen kirjoittanut siitä kaksi, osaisin essee sarjan, jota pääsee lukemaan tästä: https://esseepankki.proakatemia.fi/mansen-maalarit-neljan-toiminimimaalarin-tarina/ 

EVA:n tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto, kertoo artikkelissaan “Suomalaiset arvostavat yrittäjyyttä – Enemmistö näkee vaurastumisenkin myönteisesti” siitä, kuinka “vain hullu” ryhtyy Suomessa yrittäjäksi. Lausahdus ei ollut itse Haaviston toteamus, vaan Haavisto viittasi tilastoon, jossa suurin osa suomalaisista 2002–2019 välisenä aikana on jokseenkin samaa mieltä siitä, että vain hullu lähtee yrittäjäksi.  

 

Kuvio 2.  

 

Kun lukio alkoi olla loppu metreillä tuli ajatuksiin kesätöiden hakeminen. Vaihtoehtoina olivat perinteinen prisma, lidl, k-ketju, tokmanni ja muut samankaltaiset toimijat. Ajatuksissa oli kuitenkin lähteä tekemään jotain aivan muuta ja josta jäisi taskun pohjalle hieman enemmän kuin normaalisti. Nopeasti tuli mieleen se, että pitää lähteä taas yrittämään jotakin ja ajatus talojen maalaamisesta nousi nopeasti pinnalle. Talojen maalaus oli aloituskustannuksiltaan huokea ja lähipiirissä oli maalausalan ammattilaisia, joka auttoi meitä suuresti koulutuksen näkökulmasta. Tiivistettynä pienen koulutuksen jälkeen olimme myyneet jo ensimmäisen maalauskohteemme. Ei muuta kuin peräkärry auton perään ja uutta maalipintaa toteuttamaan.  

Näin jälkeenpäin ajateltuna Mansen Maalarit olisi voinut hyvinkin olla syy sille, miksi en hae enää opiskelemaan. Onneksi toisin kävi. Ensimmäisen kesän pilvilinnoissa eläminen ja onnistumiset muuttuivat toisena kesänä epäonnistumisien ja uupumukseen. Osakeyhtiöittäminen oli virhe tuossa ajankohdassa ja loppujen lopuksi se näkyi siinä, että Mansen Maalarit Oy on pöytälaatikossa. Tästä lisää esseessäni: https://esseepankki.proakatemia.fi/mansen-maalarit-toiminimiyrittajista-osakeyhtioksi/. 

Yksi ovi sulkeutuu ja toinen aukeaa. Eipä sitä tiedä, vaikka Mansen Maalarit Oy nousisi vielä markkinoille ja toteuttaisi ne tavoitteet, mitä itse allekirjoittanut oli joskus unelmoinut. Oven sulkeuduttua uusi ovi aukesi ja sen oven takana oli iso ilmapalloteksti, jossa lukee Proakatemia.  

 

Proakatemia 

Ollaan todella lähellä nykyistä hetkeä, kun puhutaan yrittäjän polulla Proakatemiasta. Proakatemia on mielenkiintoinen kohta yrittäjän polullani pelkästään jo siitä syystä, että se on aina ollut unelmien opiskelupaikka. Olen pitänyt sitä ainoana vaihtoehtona jo lukion ensimmäisenä vuonna, ja yhteyshaussa sama oli edelleen mielessä. Halusin opiskella yrittäjyyttä- ja tiimijohtamista. Lähdin opiskelemaan Proakatemiaan avoimin mielin ja voin rehellisesti sanoa, että se on ylittänyt odotukseni täysin. Luulin, että elin lukiossa elämäni parasta aikaa, mutta kyllähän tämä nyt pidemmän korren vie. Se, että pääsee opiskeluaikana tekemään oikeaa liiketoimintaa ja verkostoitumaan sekä toteuttamaan omia unelmiaan on mitä uniikein tapa suorittaa korkeakoulututkintoa.  

Proakatemiassa minulla on ollut yksi tavoite yli muiden. Kun valmistun täältä, lähden yritysmaailmaan yhden tai useamman projektin kanssa. Janoan uusia mahdollisuuksia ja menen tätä tavoitetta kohti joka päivä pienin askelin.  

Proakatemian aikana olen toiminut yhteisön viestinnän- ja markkinoinnin tiimissä, ollut taloustiimissä, ollut toteuttamassa isoa projektia, toiminut tuutorina sekä toimin tällä hetkellä Hurmoksen talouspäällikkönä. Kyllähän tähän lyhyeen matkaan on jo paljon mahtunut kaikkea ja jotenkin toivon, ettei aika menisi myöskään niin nopeasti, että kerkeisin mahdollisimman paljon kokeilla kaikkea uutta ja ennen kaikkea monipuolisesti oppimaan mahdollisimman paljon eri osa-alueilta. Mutta eihän se muuta vaadi, kun elää hetkessä ja ottaa kaikki irti siitä, mitä vastaan tulee.  

Proakatemian ensimmäiseen kevääseen kuuluu niin sanottu duunari vaihe, kun lähdimme tekemään yhdessä Olli Järvisen, Vili Olkkosen ja Julius Viitalan kanssa aurinkopaneelien asennus yritystä, jonka tarkoituksena oli tehdä aurinkopaneeli asennuksia yrityksille sekä kotitalouksille. Tässä linkki esseeseen, jossa käyn läpi aihetta tarkemmin: https://esseepankki.proakatemia.fi/revo-set-osa-1-sopiiko-aurinkopaneelien-asennus-projektina-akatemialle/ 

Vaihderikkaan kesän jälkeen odotin todella innolla pääseväni takaisin “akatemia-arkeen”, sillä aurinkopaneeliasennukset alkoivat jo tulla korvista ulos. Syksy alkoi eri tavalla, mitä kuvittelin, mutta se ei vaikuttanut sinänsä omaan innostukseen projektien tai muiden roolien suhteen. Päätin lähteä hakemaan johtajuutta sekä entistä vankempaa talousosaamista olemalla Hurmoksen talouspäällikkö. Spiik toteaa (183, 2007), kuinka itseohjautuva tiimissä työnjohtaminen, organisaatio ja seuranta siirtyvät tiimille sovittujen pelisääntöjen puitteissa. Talouspäällikkönä tavoitteena on ollut itseohjautuvan tiimin rakenne, sillä kunnianhimo saada siihen pisteeseen on minulle tärkeää. Kun siihen tilanteeseen pääsen, olen tyytyväinen, jollain osa-alueella johtamiseeni. Talous on myös alkanut toden teolla kiinnostaa minua Hurmoksen olemassaolon aikana ja täytyy myöntää, että hyvä niin. Yrittäjän talous osaaminen on erittäin tärkeä osa-alue, josta kaikkien tulisi olla perillä. Se kuuluu yrittäjän arkipäivään ja se on pohja kannattavalle liiketoiminnalle.  

Uudet tuulet puhalsivat ja toivat mukanaan kiinnostuksen yritystoiminnan ostamista kohtaan. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuulin, että renkaiden vaihtoon erikoistunut OneStop Finland Oy on myymässä liiketoimintaansa eteenpäin. OneStop on aikanaan perustettu Proakatemialla ja mikä sen parempaa kuin tuoda se ainakin osittain tänne. Kyllähän tähän mahdollisuuteen oli pakko tarttua.  

 

OneStop Finland Oy 

Renkaan vaihtoahan se vaan on. Voi kuule kyllä siinä yrittäjä tekee paljon muutakin. Renkaan vaihtoyrityksen yrittäjänä kuulee useasti sitä, että työ toiminta on vain renkaan vaihtoa, mutta yrittäjän näkökulmasta se on paljon muutakin. Sen takia varmasti lähdimme yhdessä Veeti Suontaman, Sami Siparin ja Vili Olkkosen kanssa ostamaan OneStop Finland:n liiketoimintaa, koska näimme siinä muutakin kuin renkaan vaihdon. Potentiaalia yritystoiminnassa on vaikka mihinkä ja se on yksi syy, minkä takia toiminta siirtyikin meille. Edelliset omistajat eivät enää halunneet tosissaan jatkaa toimintaa ja eivät saaneet kehitettyä sitä siihen suuntaan, mihin sitä kuuluisi viedä. Meillä taas on selkeä näkemys siitä, mihin suuntaa toimintaa pitää viedä ja miten lähdemme sitä kasvattamaan.  

OneStop tulee olemaan tulevaisuudessa käsittelyn alla moneen otteeseen ja OneStopin halusin ennen kaikkea tässä esseessä nostaa esille, koska haluan tiimiyrittäjien näkevän sen, että akatemia antaa niin paljon, kun siltä on valmis ottamaan vastaan. Mikään ei tule tarjottimella pöydälle, mutta jos on halukas oppimaan, kehittymään ja tarttumaan uusiin haasteisiin niin kaikki on mahdollista. En todellakaan ajatellut keväällä, että syksyllä olen ostamassa osakeyhtiötä. En todellakaan. Mutta sitä se tuottaa, kun on avoin uusille mahdollisuuksille ja tarttuu tilaisuuteen. Se on ollut mottini yrittäjän polullani.  

 

Pohdinta 

Ajatella, että kesällä tuli viisi vuotta siitä, kun aloitin toimimaan kesäkahvila yrittäjänä, Kyllä se aika menee nopeasti ja on tärkeää välillä pysähtyä siihen, mitä matkan varrella on tullut tehtyä. Monesti, kun vetää kauhealla sykkeellä eteenpäin ei muista pysähtyä ja se on tärkeä opin paikka ainakin itselle. Tässä sitä onneksi pysähdyin ja, olen todella odottanut, koska pääsen kirjoittamaan tästä aiheesta. Vaikka ja mitä on tässä viiden vuoden aikana tapahtunut ja kaikki se, mitä olen saanut kokea yrittäjän polun varrella, on monen ihmisen ansiota. Kiitos yrittäjyyslinjan, yhtiökumppaneiden, Proakatemian ja Hurmoksen.  

Matka on vielä alussa ja nyt lähivuosina olen päässyt todella yrittäjyyden makuun. Virtaa riittää ja kokemuksille on tilaa varattuna. Mutta nyt elän tätä hetkeä ja hienoa Hurmoksen sekä OneStop:n aikaa. Saa nähdä, mitä kevät tuo tullessaan. Sen näkee silloin. 

 

Lähteet 

 

Spiik, K-M. 2007. Tulokseen tiimityöllä. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö 

Haavisto, I. 2020. Suomalaiset arvostavat yrittäjyyttä. Enemmistö näkee vaurastumisenkin myönteisesti. Elinkeino elämän valtuuskunta 6.1.2020. Viitattu 30.10.2023. https://www.eva.fi/blog/2020/06/01/suomalaiset-arvostavat-yrittajyytta-enemmisto-nakee-vaurastumisenkin-myonteisesti/

Ketvel, E. 2019. Yksinyrittäjä MTV:llä: Yrittäjyys on itselle intohimo ja elämäntapa. Suomen yrittäjät 5.9.2019. Viitattu 30.10.2023 https://www.yrittajat.fi/uutiset/yksinyrittaja-mtvlla-yrittajyys-on-itselle-intohimo-ja-elamantapa/ 

Kommentoi