Tampere
23 May, Thursday
21° C

Proakatemian esseepankki

Minä ja ihmiset ympärilläni



Kirjoittanut: Eemi Mäenpää - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Luin Tuomas Kuusiston Kommentti-nimeä kantavan esseen, ja koin valaistuksen. Tai no, valaistus on vahva ilmaisu, mutta ainakin kuulin herätyskellot pääni sisällä. Kuusisto kertoo esseessään oivalluksistaan, jotka hänen ajattelussaan syntyi, luettuaan Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni -kirjan. Pystyn allekirjoittamaan monet oivallukset, joita Kuusisto tuo esseessään esille. Osa ajatuksista vaatii vielä lisäpohdintaa itseltäni, mutta essee jo itsessään sai minut innostumaan asiasta. Lisäsin jopa Idiootit ympärilläni -kirjan omalle lukulistalleni.

Kuusiston ajatus ystävyydestä on mielestäni mielenkiintoinen. Hän kertoo, kuinka oli aikaisemmin kiinnostunut ihmisistä ympärillään vain sen pohjalta mitä he tekevät, eikä niinkään sen perusteella minkälaisia he ovat. Tämä sai minut pohtimaan myös omaa suhtautumistani ystäviini. Tunnistin itsestäni samanlaisen piirteen, ja huomasin että olen vasta viime aikoina kiinnostunut ihmisten luonteista ja ajatuksista. Suurimman osan elämästäni olen kiinnostunut ihmisistä sen pohjalta mitä konkretiaa he tuovat elämääni ja mitä kaikkea heidän kanssaan teen. Tämän huomaaminen jopa hieman järkytti itseäni, sillä omaan korvaan kuulostaa itsekeskeiseltä olla kiinnostunut ihmisistä vain heidän tekemisensä mukaan, eikä heidän todellisen minuutensa vuoksi. Oman ajatusmaailmani kautta kuitenkin oivalsin, ettei tällainen ajattelumalli ole kovin harvinaista. Voisin jopa väittää, että lähes jokainen ajattelee jossain vaiheessa näin ympärillään olevista ihmisistä.

Pystyn myös yhtymään Kuusiston ajatukseen maailman riittävyydestä. ”Maailma on todella vähän, jos olet kiinnostunut vain asioista, etkä ihmisistä.” (Kuusisto, 2022.) Mitä kaikkea maailma voisikaan antaa, jos on aidosti kiinnostunut ihmisten sisimmästä ja ajatuksista. Pinnallisuus on yksi ihmiskunnan perisynneistä, mikä minun mielestäni ajaa ihmiset tylsyyteen ja ennen pitkää yksinäisyyteen. Mutta mikä ajaa ihmiset pinnallisuuteen? Onko vika ainoastaan omassa ajattelussa vai onko suurin osa ihmisistä vain lähtökohtaisesti tylsiä? Niin tai näin, mielestäni jokaisen tulisi opetella olemaan aidosti kiinnostuneita ihmisistä. Aito kiinnostus ihmisiin ei ole asia, jonka voi vain päättää. Sitä pitää harjoitella yhtä lailla kuin mitä tahansa taitoa. Mutta uskon että kun jaksaa vain yrittää, se lopulta palkitsee. Kaikki ihmiset eivät ole kiinnostavia, se on fakta. Mutta jos ei anna muille edes mahdollisuutta tuoda todellista itseään esille, kukaan ei voita. Jos ei ole valmis kääntämään yhtään kiveä, ei voi oppia mitään. Mutta jos kääntää kaikki kivet, eikä saavuta mitään, oppii vähintään sen, ettei kivien kääntämisellä saa mitään aikaan. Kysymys on siitä mitä itse haluaa. Ihmisiin tutustumisessa tuskin häviää mitään. Riski on pieni, että voit tulla viisaammaksi. Vain se mistä viisastuu, on kysymysmerkki, joka ratkeaa vain yrittämällä.

Kuusiston essee todella avasi silmäni muille ihmisille. Mitään en uskalla luvata, mutta sisälläni heräsi halu tutustua uusiin ihmisiin, sekä myös halu tutustua jo tuttuihin ihmisiin vielä enemmän. Oivalsinko jotain uutta? En välttämättä. Huomasinko jotain, mikä oli koko ajan ollut edessäni? Ehdottomasti kyllä! Kiitos siitä, Tuomas.

Yleensä päätän esseeni johonkin lainaukseen, jota haluan lukijan jäävän pohtimaan. Tämän esseen päätän myös Kuusiston nostamaan lainaukseen Pasila-sarjasta: ” Viina on niille, joille maailma on liikaa ja huumeet niille, joille maailma on liian vähän.” Miettikääpä sitä.

Lähteet:

Kuusisto, T. 2022. Kommentti. https://esseepankki.proakatemia.fi/kommentti/

Yle areena. Pasila. Kausi 3, 3/10. Päihdevalistajat. 29.7.2019. Yellow Film & TV.

Kommentoi