Tampere
25 May, Saturday
18° C

Proakatemian esseepankki

Miksi tarvitsemme yhteisöä?



Kirjoittanut: Petra Hiltunen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Proakatemialle tulessani yhteisöllisyyttä ja sen merkitystä nostettiin paljon esille. Proakatemian kerrottiin olevan tiivis yhteisö. Etäilyn johdosta en ole päässyt oikein näkemään mitä Proakatemian yhteisö on ja millaisia ovat siihen kuuluvat jäsenet. Vaikka tällä hetkelläkin verkossa tapahtuu paljon akatemialaisten pöhinää, yhteisön jäsenet ovat vain tuntemattomia nimiä minulle, täysin kasvottomia. On hyvin vaikea kokea yhteisöllisyyttä kasvottomien henkilöiden kanssa. Pidimme pajan yhteisöllisyydestä ja siellä nousi paljon hyviä mielipiteitä sekä keskustelua aiheesta. Miksi yhteisöllisyys on niin tärkeä meille ja miksi sitä jatkuvasti nostetaan esille? 

Yhteisöllisyys, yhteisöt ja yhteisöllinen elämä ovat välttämättömiä ihmisen olemassaololle ja toiminnalle. Yhteisöllisyys tarkoittaa ihmisten välistä yhteistyötä, joka syntyy vuorovaikutuksesta, yhdessä olemisesta ja tekemisestä, henkilökohtaisesti merkittävistä suhteista, luottamuksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Meihin on sisäänrakennettu kuulumisen tarve. Se voi tyydyttyä vain yhteisön jäsenenä; perheessä, harrastusryhmässä ja esimerkiksi työssä. Jokainen haluaa olla osa kiinnostavaa ryhmää. Sellaista, joka tuntuu itselle tärkeältä ja ihmiset sellaisilta, joiden kaltaisiksi haluaisi tulla. Miksi? Jokaiselle on tärkeää kuulua johonkin, tulla hyväksytyksi, saada arvostusta ja kokea vastavuoroisuutta.  

Olemme luonnoltamme laumaeläimiä ja haluamme tulla kohdatuksi aidolla ja syvällisellä tavalla (Baumeister & Leary, 1995). Siksi hyvinvointimme on vahvasti kytköksissä ympärillämme oleviin ihmisiin: kun koemme, että meistä välitetään ja voimme olla syvällisessä yhteydessä läheisimpiimme, voimme hyvin. Ja kun koemme olevamme osa kannustavaa, turvallista ja lämminhenkistä yhteisöä, olemme parhaimmillamme myös esimerkiksi työntekijöinä. Ihminen ei lopulta ole yksilö, vaan suhdelo– olemme kytköksissä toinen toisiimme olemuksemme juuria myöten. 

Yhteisö osoittaa yksilölle hänen paikkansa ja tehtävänsä. Se voi rajoittaa, mutta se tuo turvaa. Yhteisö luo raamit, minkä sisällä yksilö voi vaikuttaa ja toimia. Yhteisöllinen elämä on riittävän ennustettavaa ja selkeää ja siksi se luo turvaa. Yhteisön jäsenet tietävät, mitä varten ovat yhteisössä ja mikä heidän tehtävänsä on. Yhteisö tukee vastoinkäymisissä, jolloin jokaisella on aito mahdollisuus selviytyä ja välttyä syrjäytymästä sekä vastoinkäymisiltä. Kääntöpuolena on, että jos yhteisön raamit eivät ole selkeitä ja yksilö ei tiedä omaa tehtäväänsä, yksilön on vaikea toimia yhteisössä. 

Kun mietin, mihin kaikkiin yhteisöihin itse kuulun, yllätyin, että käytännössä jokainen “titteli” tai identiteettini pohjautuu johonkin yhteisöön. Esimerkiksi olen sisko sisarilleni, olen opiskelija Proakatemialla, olen suomalainen, olen barista kahvilassa, olen osuuskunnan jäsen, olen ystävä, olen mentori ja tuutori, olen tanssija, olen työntekijä ja työkaveri työpaikallani. Kaikissa näissä yhteisöissä, minulle on tärkeää yhteisön muut jäsenet ja tunne, että ollaan niin sanotusti samassa veneessä. Kaikista näistä mainitsemistani syistä johtuen, ei ihme, että ihmisten elämässä isossa roolissa on uskonto, harrastus, perhe ja työpaikka tai opiskelupaikka.  

Yhteisöllisyys akatemialla 

Proakatemian yhteisöllisyyttä on varmasti riepotellut koronatilanne. Itseni on vaikea verrata tämänhetkistä tilannetta aijempiin vuosiin, mutta uskon vahvasti, että yhteisöllisyys on ollut käsinkosketeltavissa. Jokainen meistä kokee yhteisöllisyyden tunteen eritavoin, kuten jollekin riittää, että on vuorovaikutuksessa toisiin akatemialaisiin sillöin tällöin, kun taas jollekin on hyvin tärkeää olla tekemisissä joka päivä ja päästä vaikuttamaan paljon eri asioissa. Koronan lisäksi haasteeksi on muodostunut kaksikielisyys. Voiko ihminen kokea itsensä osaksi yhteisöä, jos asioita käydään läpi yhteisissä tapahtumissa kielellä, jota et ymmärrä?  

Pohdimme pajassamme myös paljon yksilönvastuuta yhteisössä. Voitko kuulua yhteisöön, jos et itse anna yhteisölle aikaasi tai tuo yhteisölle mitään? Yhteisöllisyydestä on akatemialla tehty myös taikasana “yhteisö tukee, mutta eihän yhteisö voi tukea sen jäseniä, jos jäsenet eivät ole valmiita tukemaan yhteisöä. Mutta mitä yhteisön jäsenen tulisi tehdä tukeakseen yhteisöä? Mielestäni se, mitä yksilö voi yhteisön eteen tehdä, on osallistumalla järjestettyihin asioihin, on mukana järjestelyissä, haluaa jossain määrin olla vaikuttamassa päätöksissä, on vuorovaikutuksessa muiden yhteisön jäsenten kanssa ja järjestää aikaansa kaikille näille asioille.  

Proakatemian sisällä on myös pienempiä yhteisöjä. Jokainen tiimi on oma yhteisönsä ja jokainen yhteisön tekee yhteisön omannäköisekseen. Niin kuin myös tiimityöskentelyssä, yhteisössä jokaisen sen jäsenen tekemiset vaikuttavat. Jokaisella yksilöllä on suuri merkitys myös miten ulkopuoliset näkevät yhteisön. Esimerkiksi, jos saa huonoa asiakaspalvelua liikkeessä asioidessa, koko yrityksestä saattaa jäädä huono kuva. Samoin myös positiivisessa toiminnassa.  

 Lähteet:

https://www.solmukohtia.fi/yhteisollisyyden-merkitys/ 

https://frankmartela.fi/tag/yhteisollisyys/ 

https://www.hyvinvoinnin.fi/blogs/mieli-ja-hyvinvointi/viisi-syyta-miksi-tarvitsemme-yhteisollisyytta 

https://www.hyvinvoinnin.fi/blogs/mieli-ja-hyvinvointi/viisi-syyta-miksi-tarvitsemme-yhteisollisyytta 

Kommentoi