Tampere
30 May, Thursday
21° C

Proakatemian esseepankki

Mikä yhteisö?



Kirjoittanut: Rosaliina Salmela - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Akatemialle tullessani kuulin paljon puhuttavan yhteisöllisyydestä, yhteisöstä ja kuinka yhteisö mahdollistaa asioita. Yhteisöllisyys kumminkin itselleni on aika uusi asia ja en tiennyt mitä oikeasti odottaa yhteisöltä. Ihmettelin sitä ylistystä, kuinka yhteisö mahdollistaa vaikka mitä ja kuinka hieno yhteisö täällä on. En koe, että olen aikaisemmin kuulunut yhteisöön. Lukiossamme ei esimerkiksi ollut yhteisöllisyyden tunnetta ollenkaan ja en kokenut, että siellä edes oli yhteisöä.

Opintomme alkoivat kumminkin etänä ja akatemialla tuli käytyä syksyn alussa vain kerran viikossa. Tällöin akatemialla tuli nähtyä vain meitä ensimmäistä vuotta aloittavia opiskelijoita, mutta vanhempia opiskelijoita en kauheasti nähnyt akatemialla tuolloin pyörimässä. Vaikka kuuluunkin erinäisille kanaville sosiaalisessa mediassa, joissa on muita akatemialaisia ja näen siellä päivityksiä vanhemmilta opiskelijoita, niin on vaikeaa lähestyä ihmistä, jota ei ole koskaan oikeasti nähnyt. Koenkin, että meidän pinkkujen välille muodostui jonkinlainen oma yhteisö, koska olemme kaikki eläneet aika samanlaista opiskelija-arkea ihan alusta asti ja haimme syksyllä turvaa toisistamme.

Akatemialla kuulee koko ajan sanottavan, että yhteisön eteen kaikkien pitää tehdä jotain ja että yhteisö on tällä hetkellä hukassa. Toimikaa, tehkää, keskustelkaa, menkää, tutustukaa! Mutta miksi, minkä tähden? Vaikka näen, että akatemialla on yhteisö niin en ehkä ole nähnyt sen täyttä hienoutta ja potentiaalia mistä vanhemmat opiskelijat puhuvat. Siksi onkin vaikeaa lähteä tekemään jonkun tuntemattoman asian eteen mitään, kun ei tiedä mitä siitä voisi saada irti? Itselläni yhteisön eteen panostamista vaikeuttaa sekin, että minulla ei ole kokemusta yhteisöllisyydestä, joten en tiedä minkä eteen edes teen mitään.

Vallitseva maailmantilanne ja siitä seurauksena tullut etätyöskentely ovat varmasti vaikuttaneet siihen miksi en näe sitä hienoa yhteisöä, josta kaikki puhuvat. Osallistuessani projektoreihin huomasin, että vain 70 ihmistä katsoo projektoria. Meitä pinkkuja on jo pelkästään yhteensä 80, eli missä suurin osa on? Meille puhuttiin, että projektorit ovat yksi yhteisön tärkeimmistä tapahtumista ja niihin kannattaisi osallistua. Huomatessani, että ei niihin suurin osa osallistu niin omakin motivaatio saattoi hieman kadota ja en osallistunut niihin enää niin aktiivisesti.

Vaikka minulla ei olekaan tietoa mihin kaikkeen akatemian yhteisö pystyy, niin olen nähnyt pieniä valonpilkahduksia sen potentiaalista. Olen nähnyt yhteisöllisyyttä kumminkin enemmän kuin koskaan elämässäni aiemmin. Aionkin ensi syksynä osallistua enemmän akatemian tapahtumiin, olla aktiivisempi niissä sekä tutustua akatemialaisiin paremmin. Odotan erittäin paljon sitä, että pääsen spontaanisti juttelemaan akatemian käytävällä itselleni ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa.

Kommentoi