Tampere
27 May, Monday
26° C

Proakatemian esseepankki

Mikä minusta tulee isona?



Kirjoittanut: Tilda Tamminen - tiimistä Hurmos.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Ammattiahdistus: Mikä minusta tulee isona?
Suvi Tuomikoski
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Mikä minusta tulee isona on kysymys, jota on kysytty monelta jo nuoresta asti. Itselläni, kuten varmasti monella muullakin on tullut vastaukseksi mitä erikoisempia ammatteja. Kun olimme päiväkodissa, vastaus saattoi olla prinsessa tai astronautti. Alakoulussa vastaus saattoi olla puolestaan presidentti, supertähti tai jalkapalloilija. Harvalla meistä on ollut aina selvää mikä meistä tulee isona. Itse kunnioitan paljon niitä jotka ovat aina tienneet vastauksen ja päässeet tavoitteeseensa. Omalla kohdalla vastaus on todella hämärän peitossa yhä. Enkä varmasti ole yksin kysymyksen äärellä. Tarvitseeko meidän oikeastaan koskaan tietää vastausta?

Suvi Tuomikosken kirjassa ammattiahdistus -mikä minusta tulee isona? (2022) kerrotaan  kuinka monella lapsella ei välttämättä ole koskaan ollut mitään tiettyä haaveammattia. Lapsuudessa on saattanut sattua ja tapahtua, mutta niistä ei ole välttämättä kokenut mitään suurempia oivalluksia tulevaisuuden suhteen. Melko harva lapsi osaa loppupeleissä vastata suoraan mikä hänestä tulee isona. Kuitenkin eräs 7-vuotias poika oli vastannut, että ”no musta tulee mä!” Tämä ajattelutapa oli selvästi positiivisempi kuin pelkästään ”ei mitään hajua” vastaus. (Tuomikoski, S. 2022)

Omasta mielestäni lause on loistava. Jos itselle oltaisiin nuorempana iskostettu enemmän tämän kaltaista ajatusta, en olisi luultavasti stressannut tulevaisuudesta niin paljon. Nykyisin lähdenkin ajattelemaan asiaa enemmän sitä kautta, että kuka minusta tulee eikä mikä minusta tulee. Itse olen aina kamppaillut sen kanssa mitä haluaisin isona tehdä ja se näkyy varsin hyvin omasta opintopolusta. Yläkoulussa en osannut tai uskaltanut sanoa mitä haluaisin tehdä. Alakoulusta puhumattakaan. Tuntui vähän, että minun puolesta oli myös päätetty mikä voisin olla isona. Yläkoulussa lukio tuntui pitkään hyvin vieraalta ajatukselta ja pyörittelin paljon vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta lopulta päädyin valitsemaan lukion. Ammatilliseen koulutukseen menemistä esti pelko siitä, että valitsisin väärin, koska en ollut vielä varma mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Jälkikäteen ajateltuna lukio oli minulle paras vaihtoehto, koska se ei sitonut minua kuin rajoitetun ajan ja sain tehdä asioita mistä pidin opintojen ohella. Tälläisiä valintatilanteita tulee elämässä melko useasti. Erityisesti nuorena tilanteet tulivat itselle melko puskista. Jos nuorena olisi kasvatettu enemmän itseluottamusta ja omien mielipiteiden tärkeyttä tilanne voisi olla itsellä toinen.

Opetussuunnitelma on varmasti muuttunut monta kertaa omien alakouluvuosien jälkeen. Tuomikoski kirjoittaa kirjassaan, että nykyinen opetussuunnitelma tukee enemmän ”musta tulee mä” tavoitetta.  Toki opetussuunnitelmaan kuuluu samoja elementtejä kuin ennenkin, mutta lasten minäpystyvyyden tunnetta on pyritty edistämään sekä lasten omiin näkemyksiin luottamista. Monissa kouluissa käydään jo nuorena erilaisia arviointi- ja palautekeskusteluita. Nämä auttavat lapsia oppimaan itsestään ja edistää lasten halua kehittää itseään. Lapset oppivat paremmin asettamaan itselleen tavoitteita sekä arvioimaan omaa toimintaansa ryhmässä. (Tuomikoski, S. 2022)

Itse pidän näitä asioita todella hyödyllisinä lasten itsevarmuudenn kehittämisessä. Lasten itsevarmuuden kasvattaminen on suureksi avuksi tulevaisuudessa. Tällöin uskalletaan paremmin tuoda esille omat mielipiteet sekä myös hahmottamaan paremmin niiden arvo. Monesti saattaa kuulla tarinoita, kuinka vanhemmat ovat päättäneet lapselleen valmiiksi ammatin. On ymmärrettävää, että lapsen halutaan pärjäävän hyvin niin taloudellisesti kuin muutenkin, mutta helposti voi käydä niin, että lapsi saattaa tuntea suurta painetta ja tätä kautta ahdistua asiasta. Opiskelut eivät välttämättä ole enää mieluisia, koska odotukset ovat ulkopuolelta niin suuret ja pelätään epäonnistumista. Epäonnistuminen on osa elämää ja sitä kuuluisi mielestäni harjoitella turvallisessa ympäristössä. Itseäni auttaa, kun ajattelen mikä on pahinta mitä voi tapahtua. Mutta mikäli lapsi pelkää jatkuvasti epäonnistuvansa, nään sen isona esteenä itsensä kehittämiselle sekä riskien ottamiselle.

Loppujen lopuksi emme mielestäni osaa välttämättä koskaan vastata kysymykseen mikä minusta tulee isona. Se ei ole välttämättä huono asia. Monesti sattuman kautta saattaa löytää itselleen uuden intohimon ja sitä kautta päätyä luomaan itselleen uraa. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja siksi näen tärkeänä lasten ja nuorten itseluottamuksen kasvattamisen jo pienestä alkaen. Maailmassa täytyy olla mahdollisuuksia epäonnistua ja oppia sitä kautta lisää. Toki jotta oppisimme lisää, meillä täytyy olla halu kehittää itseämme ja mahdollistaa se myös muille.

 

Lähteet:

Tuomikoski, S. 2022. Ammattiahdistus: Mikä minusta tulee isona?. Basam Books Oy. Nextory. Viitattu 20.3.2023. Vaatii käyttöoikeuden.

Kommentoi