Tampere
21 May, Tuesday
15° C

Proakatemian esseepankki

Matkapäiväkirjaa sun muuta



Kirjoittanut: Iiris Ryhänen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Tarkoitukseni oli lähteä viideksi päiväksi Portugaliin, siitä Saksaan ystäväni syntymäpäiville ja sieltä junalla Hollantiin tapaamaan lisää ystäviä vaihdosta. Aloitin Helmikuussa Tamkilla business responsibility and sustainable developement kurssin, jonka lopuksi olisin menny pienellä opintoporukalla Portugaliin. Portugalissa olisimme olleet paikallisessa koulussa ja työskennelleet muun muassa belgialaisten ja espanjalaisten kanssa. Olisin päässyt näkemään hieman Lissabonia ja lopun aikaa viettänyt pikkukaupungissa Leriassa. Minulla oli lento Lissabonista Düsseldorfiin, josta olisin jatkanut matkaa junalla Bielefeldiin läheisen ystäväni luo. Odotin kovasti näkeväni hänen uuden kodin, jossa hän asuu monen kämppiksensä kanssa. Heidän yhteiselämänsä on kuulostanut ihanalta. Tarkoitus oli viettää muutama päivä siellä ja siitä ottaa Juna Amsterdamiin ja viettää aikaa Utrechtissa, samoilla seuduilla, jossa vaihtommekin oli.

Sairastin koronan toistamiseen noin kuukausi sitten ja todennäköisesti sain sitten ikävän jälkitaudin, jonka takia jouduin perumaan matkani. Pettymys oli suunnattoman suuri. Olin odottanut reissua jo monta kuukautta. Tuntui kuin olisin epäonnisin ihminen maailmassa, vaikka tietty liioittelua, mutta tuossa tilassa se tuntui niin suurelta. Surin sitä, kuinka en päässytkään ensimmäistä kertaa Portugaliin ja etten mahdollisesti näkisi ystäviäni, joiden seuraavasta tapaamisesta ei tiedä. Yksi ystävistäni tulee Hollantiin Singaporesta asti. Myöskin suretti taloudellinen puoli, menetin hurjasti rahaa lentolippujen ja asumiskustannusten takia. Toivottavasti vakuutukseni kattaisi edes osan. Tuntui kun tämä olisi elämän loppu. Koko kesä pilalla. Vuoden kohokohta peruuntui, miksi minun täytyy sairastaa niin usein. Tuntui kuin motivaatio loppuvuodelle olisi lähtenyt. Nyt on viikko siitä, kun tarkoitukseni oli lähteä Lissaboniin ja tunteet ovat ehtineet muuttua kovasti. En kovin aina luota resilienssiini, mutta onneksi nyt pääsin pettymyksestä pian yli. Ja toivoa vielä oli, sillä reissun kesto oli suunniteltu kahdeksi viikoksi. Toitotin itselleni, kuinka tälle ei voi mitään, ehkä tälläkin oli jokin tarkoitus. Hoin myös sitä, kuinka olen onnekas ja asiat menee niin, kuin niiden kuuluukin mennä.

”Resilienssillä viitataan yleisesti yksilön kykyyn palautua toimintakykyiseksi haasteellisista tilanteista, haitallisista olosuhteista tai posttraumaattisesta stressistä. Se on ymmärretty myös kykynä sopeutua riskeihin ja vastoinkäymisiin.” (Paananen S., Huhtinen, A.-M. 2015, Uuden taistelutavan edellyttämien taitojen kehittäminen johtamisen ja kouluttamisen harjoittelussa: resilienssi ja toimintakyvyn itsesäätelytaito) Paanasen ja Huhtisen kirjoittamassa artikkelissa väitetään myös unen ja lepäämisen vaikuttavan resilienssiin suuresti. Uni auttaa jaksamaan kuin myös unen aikana oppii ja käsittelee tapahtuneita asioita.

Juuri nyt olen lentokoneessa odottamassa lähtöä Amsterdamiin. Ostin kaksi päivää sitten lipun, kun en kokenut olevani enää sairas. Oloni on valtavan kiitollinen. En malta odottaa, että näen ystäviäni kuin myös vanhan kotini ja kouluni. Odotan myös suuresti ruokakaupoissa käyntiä, niitä on ollut ikävä. Ystäväni kutsuvatkin minua grocery turistiksi, sillä rakastan ruokakauppoja ulkomailla. Minulle ruoka on iso osa kulttuuria ja rakastan myös nähdä, minkälaisia brändejä eri maissa on. Hollannissa ruoka on myös huomattavasti halvempaa.

Olin Portugalista etsinyt jo ravintoloita, joissa haluan käydä ja muita paikkoja, mutta kaikki suunnittelu meni hukkaan. Nyt kun tuli äkkilähtö, niin en ole kauheasti etukäteen suunnitellut mitään. Haluan elää hetkessä enkä suunnitella liikaa. On tärkeää jättää tilaa matkatessa. Nyt ei olekkaan tarkoitus suorittaa vaan nauttia hitaasti. Pidän kyllä suunnittelusta ja yleensä teen aina suunnitelman, mutta kokeillaan nyt näin. Minulla on paikkoja joissa käydä, muttei mitään aikatauluja. Ensin menen junalla Haagiin ja olen siellä kaksi yötä. Toivon mukaan törmäänkin vaihtariin Saawasta. Haluan käydä tiktokista löytämässäni museossa Museum Voorlindenissa ja kenties uudestaan merenrannalla, jos ei kokoaikaa sada. Loppuajan vietän Utrechtissa ja Amsterdamissa. 27.4. on Kingsday, jota juhlitaan erittäin suuresti Hollannissa. Kadut täyttyvät juhlivista ihmisistä, vielä en tiedä kummassa kaupungissa sitä aiomme viettää.

24.4.23 klo 19.48

Junassa.

Tuntuu kuin en olisi koskaan lähtenytkään, mutta huomaan miten paljon asioita on unohtunut. Ikkunasta katsoessani näen ihanan arkkitehtuurin, kaikki ne linnut ja lampaat ja jopa junassa lemuavan kannabiksen hajun, kaikki nämä tuovat muistot takaisin viimekeväästä.

26.4.23 klo 6.34

Eilen oli niin ihana päivä. Kiertelimme ystäväni kanssa katuja pitkin ja tutustuimme kaupunkiin hidasta vauhtia, ilman päämäärää. Illalla tapasin pikaisesti tämän saawalaisen toverin ja totesimme, kuinka Proakatemia on valloittamassa Hollantia. Näin myös rakkaan rakkaan ystäväni ja entisen kämppikseni.

27.4.23 klo 13.18

Saavuimme eilen Utrechtiin. Ennen sitä kävimme ihanassa taidemuseossa Museum Voorlindenissa. Taide on upeaa, mutta raskasta. Aivot työskentelevät niin paljon, tunnet niin paljon ja ajattelet niin paljon. Illalla vietin aikaa hotellilla ja yritin kirjoittaa esseitä. Tänään stressaa paljon, koska kaikki esseeni eivät ole valmiina. Olen käyttänyt kaiken sosiaalisen energiani ja olen todella väsynyt. Harmittaa, koska haluaisin olla iloinen ja hyvää seuraa, sillä tänään on kings day ja tapaan lisää ystäviä. Toivon, että olisin ottanut korvatulpat, sillä kaikkialla soi techno ja on meluisaa. Normaalisti pitäisin musiikista, mutta nyt se tuntuu ylistimuloivalta. Pian menemme vanhaan kotiimme, tuntuu todella epätodelliselta ja kummalliselta, mutta en malta odottaa. Yritän kuvitella itselleni kultaisen suojaavan kentän, jonka sisälle pääsee vain hyvä energia ja kaikki muiden energiat jäävät ulkopuolelle. Testaan tätä ensimmäistä kertaa, opin sen Suvi Bowellanin kirjasta Ihana herkkyys (2020). Tuntuu kuin tämä energiakentän kuvittelu jopa auttaisi. Pitää vain jatkaa sen kuvittelua ja hyväksyä se, ettei tarvitse olla iloinen ja energinen.

27.4.23 klo 21

Kings day on jo takana päin. Piristyin päivän myötä ja tapasin ihania ihmisiä. Kävimme tutuissa paikoissa, joka tuntui erittäin erikoiselta. Emme enää kuulu tänne ja kaikkialla on uudet ihmiset. Pääsimme vanhaan asuntooni ja se ei enää tuntunut kodilta. Nyt on aika levätä. Huomenna varmaankin kiertelemme vielä Utrechtia ja käymme Amsterdamissa. Lähden lauantaina ja otan mukaan Carlosin, pehmoapinan. Ostimme kämppisteni kanssa carlosin yhteiseksi. Se oli syksyn ja talven Saksassa ja kirjoitti siellä päiväkirjaa, nyt on sen vuoro tulla Suomeen minun luokseni.

Lopetus

Elämässä tapahtuu yllättäviä asioita ja kaikki ei aina mene kuin toivoisi, tai kuinka on suunnitellut. Joskus pienetkin pettymykset muuttuvat kovin suuriksi ja niistä voi olla vaikeaa päästä yli, jos elämässä vaikka muuten on haastavaa ja resilienssi on huono. Yritän itse keskittyä paljon kiitollisuuteen ja ikävienkin tunteiden hyväksymiseen ja muistuttaa, etteivät ne pysy ikuisesti. Olen kiitollinen siitä, että pääsin reissuun ja pääsin tapaamaan rakkaitani. Toivottavasti tilanteet sallisivat sen, että tapaan ystäviäni eri maissa kerran vuodessa, se olisi mahtavaa.

Lähteet:

Paananen, S., & Huhtinen, A.-M. (2015). UUDEN TAISTELUTAVAN EDELLYTTÄMIEN TAITOJEN KEHITTÄMINEN JOHTAMISEN JA KOULUTTAMISEN HARJOITTELUSSA: RESILIENSSI JA TOIMINTAKYVYN ITSESÄÄTELYTAITO. Tiede Ja Ase, 71. Luettu 26.4.2023. https://journal.fi/ta/article/view/49382

S. Bowellan. Ihana herkkyys. 2020. Otava

Kommentoi