Tampere
24 May, Friday
17° C

Proakatemian esseepankki

Matkani esseiden kanssa



Kirjoittanut: Rosaliina Salmela - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Johdanto

Aloittaessani kirjoittamaan ensimmäistä esseetäni koko akatemialla niin kävin läpi sekaisia tunteita. Tehtäväksemme oli annettu kirjoittaa soluessee. Löysinkin kavereita, jotka olivat lukeneet saman kirjan kuin minä, ja meillä kaikilla olikin herännyt kirjasta erilaisia ajatuksia. Itse kirjasta pidin kovasti ja se herätti paljon keskustelua. Keskustelimme kirjasta ja kävimme läpi mistä haluaisimme kirjoittaa.

Sitten tulikin aika aloittaa kirjoittamaan. Olin edellisenä päivänä puhunut ryhmäläisilleni, että mitä kaikkea kirja laittoi minut pohtimaan ja kuinka olin jopa kirjoittanut muistiinpanoja kirjasta (muistiinpanojen kirjoittaminen on siis harvinaista minulle). Kumminkin istuessani koneen ääreen ja päättäessäni, että nyt laitan nämä hienot ajatukseni paperille, niin ajatukseni katosivat täysin. Päätin, että luen esseepankista muiden esseitä ja miten he ovat aloittaneet esseensä. Kumminkaan tästäkään en oikein saanut apua, sillä aloin vain vertailemaan omaa tapaani kirjoittaa muiden tapaan.

Koin suuria turhautumisen tunteita, sillä en saanut mitään aikaseksi ja valkoinen tietokoneen ruutu ahdisti suunnattomasti. Ensin olin vihainen itselleni, että en vain osaa ja sitten syytin koko systeemiä siitä, että esseitä tarvitsee kirjoittaa.

Mikä edes on essee?

Mietin miksi esseen kirjoittaminen hiertää niin paljon ja tajusin, että en oikeastaan tiedä mitä varten teen sen. Jos mietin yläaste- sekä lukioaikaa niin esseitä kirjoitettiin vain siitä syystä, että kun oli pakko kirjoittaa. Toki oikea syy esseiden kirjoittamiselle oli varmaan oikeinkirjoituksen harjoittelu. Essee piti aina kirjoittaa ennakkoon määrätystä kirjasta tai kirjoista. Esseetä ei oikeastaan kirjoitettu, sillä näkökulmalla, että se herättäisi omia ajatuksia. Esseet olivat aika monesti referaattityylisiä ja muistan monet kerrat, kun palautetta on sanottu siitä, että omat pohdinnat eivät saa näkyä esseissä.

Akatemialle tullessani kuulin, että esseessä täytyy olla omaa pohdintaa. Siinä kohtaa hämmennyin ja aloin miettimään, että mikä essee edes oikeastaan on. Arja Lampinen (Kirjoittajan ABC-kortti, 2005) määrittelee esseen siten, että se on ajattelemista kirjoittamalla ja että esseen kirjoittaminen edellyttää sen, että kirjoittajalla on jotain sanottavaa. Referaatissa kirjoittaja niin sanotusti piiloutuu kirjoittaman tekstinsä taakse eikä ilmaise ajatuksiaan.

Miten aloittaa esseen kirjoittaminen?

Ennen aloitin kirjoittamaan esseetä aina siten, että ensin keksein otsikon ja sen jälkeen käytin eniten aikaa aloituskappaleen tekemiseen. Aloituskappalehan on aika vaikea tehdä, kun ei edes tiedä mistä aikoo seuraavissa kappaleissa kirjoittaa. Liisa Näpärä (Spoken, 2016) luettelee muutaman vinkin, miten saada kirjoittaminen aloitettua;

  1. Tyhjän paperin täytteeksi – Kirjoita heti kun saat inspiraation, ihan sama missä olet. Nykyään saatan yhtäkkiä lenkillä keksiä esseeseeni idean ja laitan sen heti ylös puhelimeni muistioon.

 

  1. Ajatuksien kokoaminen yhteen – Kun yhdistät yhtäkkiä tulleesi ajatukseksi paperille niin huomaatkin, että esseessäsi on jo aika paljon valmista tekstiä sekä työstettävää materiaalia. Aloin itse kirjoittamaan esseitä hyvissä ajoin ennen deadlineja, jotta saisin mahdollisimman paljon ajatuksia kirjasta sekä minun ei tarvitsisi deadlinea edeltävänä iltana puurtaa tyhjästä tekstiä.

 

  1. Lupa viivytellä – On ok pitää taukoa jopa pariksi viikoksi, jos tekstiä ei synny ja aikataulu antaa myöten. Tätäkin kyseistä blogiesseetä olen kirjoittanut jo pari kuukautta.

 

  1. Inspiraatiosta pakkoon – Joskus on vain pakko pakottaa itsensä kirjoittamaan, jos viivyttely on venynyt liian pitkäksi. En suosittele tätä tapaa vaan suosittelen aloittamaan kirjoittamisen aikaisemmin, mutta joskus allekirjoittaneellekin on käynyt näin. Muista aina palkita itsesi, kun saat kirjoitettua!

 

Haluan vielä mainita muutaman tavan, jotka itse olen muilta vuoden aikana oppinut tai löytänyt itselleni toimiviksi.

Pikalukeminen – Aluksi mietin voiko tämä muka toimia, mutta näyttävästi voi. Jos on kiire ja valitsemassasi kirjassa ei kaikki kiinnosta niin turhaan pakotat itseäsi lukemaan koko kirjan sekä pilaamaan oman innostumisesi lukemiseen. Mieluummin kannattaa syventyä itseä kiinnostaviin aiheisiin ja niistä hankkia lisää tietoa.

 

Etene epäloogisesti – Sinun ei tarvitse aloittaa aloituskappaleesta eikä todellakaan otsikosta. Itselle toimivaksi tavaksi on osoittautunut se, että kirjoitan vain asioita mitä kirjasta tuli mieleen ja hoidan myöhemmin kappaleiden yhdistämisen sekä aloituskappaleen. Saatan kirjoittaa paljonkin mieleen tullutta asiaa ja lopuksi poistella niitä, joissa en ole päässyt tarpeeksi syvälle.

 

Älä vertaa – Kun latasin ensimmäisen esseen esseepankkiin niin siinä meni useita päiviä. Vertasin omaa tekstiäni muiden tekstiin ja mietin kuinka en mitenkään yltä samalle tasolle. Kumminkin kun ensimmäisen esseen sain ladattua niin sen jälkeen se on ollut paljon helpompaa. Tärkeintä on oma henkilökohtainen kehitys.

 

 

Kehitykseni

Muutama essee on nyt tullut kirjoitettua tässä puolen vuoden aikana ja oppia on kauheasti jäänyt. Ensinnäkin ensimmäisiä kertoja elämässäni kirjoitan esseen ja opin siitä jotain. Kyllä, lukemisesta ja esseistä voi oppia! Vaikka meillä onkin ollut aiheina muutamissa esseissä palvelumuotoilu, myynti sekä markkinointi niin olen saanut itse valita kirjan minkä luen. Olen oppinut oikeasti lukemalla ja kadotettu innostus lukemiseen on taas löydetty. Vihostani löytyy useita kirjasuosituksia ja odotan innolla, että pääsen lukemaan niitä sekä kirjoittamaan niistä.

Ensi syksylle asetan tavoitteeksi esseisiin oman äänen löytämisen. Olen muutaman kerran ollut eri mieltä kirjassa kirjoitetuista asioista, mutta en niistä esseestä ole maininnut. Toivon, että uskallan tehdä enemmän vastaväitteitä. Haluan oppia paremmin reflektoimaan lukemaani omiin kokemuksiin ja tuoda niitä enemmän esseissäni esille.

 

 

Näpärä, L. 2016. Kirjoittamisen vaikeudesta. Luettu 25.4.2021.

https://spoken.fi/kirjoittamisen-vaikeudesta/

Lampinen, A. 2005. Essee. Luettu 26.4.2021.

https://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/tekstinhuolto/tekstilajeja/essee/

Kommentoi