Tampere
24 May, Friday
26° C

Proakatemian esseepankki

Lukivaikeuksien tausta on neurobiologinen, se vaikuttaa muistiin, muttei älykkyyteen



Kirjoittanut: Petra Hiltunen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Aloitus 

Minulla todettiin lukivaikeus jo ensimmäisellä luokalla. Sain apua heti alusta alkaen, kävin eritysopettajalla tekemässä eri harjoitteita. En itse muista millaisista harjoitteista oli kyse, mutta uskon, että niistä oli apua. Vaikka tiesin jo pienenä, että minulla on lukivaikeus, tai karummalla nimellä lukihäiriö, en osannut edes itse ajatella, kuinka kokonaisvaltaisesta asiasta on kyse. Luulin sen vaikuttavan ainoastaan lukemiseen, niin kuin lukivaikeus sanana antaa olettaa.  

Koin itseni paljon erilaisemmaksi muihin verrattuna, ja sillä tarkoitan, että koin itseni tyhmäksi, koska asiat ja nimet eivät jääneet päähän sekä unohtelin asioita. Tuntui, että muut olivat viisaampia ja koin itseni jotenkin jälkeenjääneeksi. Lukeminen oli hidasta ja sen opettelu tuntui suorastaa tuskaiselta. Oli lukuisia kertoja, kun yritin opetella lukemaan kyyneleet silmissä ja en vain saanut sanottua kirjassa olevia sanoja ääneen. Kirjaimien opettelu tuntui, kuin opettelisi piirtämään. Kirjaimet eivät niinkään tuntuneet muodostavan sanoja, vaan pikemminkin olivat vain koukeroita ja muotoja rivissä.  

 

Mikä on lukivaikeus? 

Dysleksia- käsitteen sijaan käytetään käsitettä lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet, lyhennettynä lukivaikeudet tai lukivaikeus, mikä onkin vakiintunut suomalaiseen tutkimuskirjallisuuteen ja myös käytännön termiksi. Monikkomuoto tulee siitä, että vaikeudet koskevat pääsääntöisesti sekä lukemista että oikeinkirjoitusta. Lukivaikeuden luonne on myös yksilöllinen. Toisilla on vaikeuksia vain lukemisessa ja toisilla vain kirjoittamisessa. Yleensä vaikeuksia on molemmilla osa-alueilla, koska taustalla ovat vaikuttamassa samat kognitiiviset tekijät. (Kairaluoma & Takala 2019, 3 %) 

 

Mistä lukivaikeus johtuu? 

Poikkeavuudet aivoissa voivat johtua monista syistä. Yksi tärkeä syy on geneettinen: aivojen erilainen tapa toimia saattaa siis periytyä. Lukivaikeuksien tausta on myös neurobiologinen ja tutkimuksissa on tunnistettu useita geenejä, jotka ovat yhteydessä lukivaikeuteen. Lukivaikeuden taustalla oleva neurologinen poikkeama hermoston toiminnassa on pysyvä henkilön ominaisuus, mikä ei poistu kokonaan ja se vaikuttaa vaihtelevasti henkilön tapaan toimia eri tilanteissa. Sitä ei voida korjata käyttäytymisen uudelleenopetuksella, mutta siitä aiheutuvia haittoja voidaan pyrkiä vähentämään oppimiskyvyn muiden osa-alueiden käytön tehostamisella.  

Perimä voi siis altistaa lukivaikeudelle, mutta se ei määrää yksinään vaikeuden kehitystä. Riski lukivaikeuteen on 3–4 kertaa suurempi lapsella, jonka vanhemmalla on lukivaikeus. Suomalaiset tutkijat ovat löytäneet aivojen tiedonkäsittelyssä eroja jo puolivuotiailla vauvoilla. Geenien lisäksi lapsen aivojen kehittymiseen voivat vaikuttaa raskauden aikaiset altistumat. Ihmisen sukusolut ovat saattaneet jo ennen hedelmöittymistä altistua erilaisille myrkyille, tulehduksille tai viruksille. 

Riskitekijöitä ovat muun muassa äidin sairastamat vihurirokko, influenssa ja sikotauti, vanhempien tupakointi sekä äidin alkoholin tai huumeiden käyttö. Sikiön kehitystä voivat vaarantaa myös erilaiset ympäristösaasteet ja hapen- tai ravinnon puute kohdussa. Joissakin tapauksissa lapsen aivot voivat vahingoittua synnytyksessä. Muun muassa happivajaus synnytyksen yhteydessä on suuri riskitekijä. 

 

Miten lukivaikeus ilmenee? 

Keskeisin lukivaikeuden piirre on vaikeus hahmottaa äänteisiin liittyvää tietoa ja tämä näkyy esimerkiksi lukemisen ja kirjoittamisen hitautena ja virhealttiutena. Seurauksena on ymmärtämisen vaikeuksia ja lukemisen jääminen vähiin, mikä puolestaan voi johtaa sanavaraston ja yleistietojen vähäisyyteen. Lukivaikeus voi ilmetä myös oikeinkuulemisen vaikeutena, kirjoittamisessa kirjainten tai niiden paikan sekoittumisena tai kirjaimia voi olla liikaa tai liian vähän tai jopa sanoja puuttuu. Kirjain tai tavu voi muuttua visuaalisesti samankaltaiseksi kirjaimeksi. Esimerkiksi b- kirjain muuttuu d- kirjaimeksi tai b p- kirjaimeksi. Myös kirjaimet voivat vaihtaa paikkaa, kuten leikki- liekki. Vaikeuksia aiheuttavat myös äänteiden keston havaitsemisen ongelmat, etenkin konsonanteissa k, p ja t (tontu – tonttu) ja vokaaleissa (lama – laama). (Kairaluoma & Takala 2019, 4-5 %) 

 

Luetun ymmärtäminen, sanojen tunnistaminen tekstistä ja lukemista edellyttävien tehtävien tekeminen voi olla hankalaa.  Yleensä vaikeuksia ilmenee vielä enemmän kielten opiskelussa. Suomen kielen kirjoituksessa, päinvastoin kuin esimerkiksi englannin kirjoituksessa, puhutun ja kirjoitetun kielen suhde on johdonmukainen yksittäisten kirjainten ja äänteiden tasolla: kutakin kirjainta vastaa aina sama äänne, esimerkiksi englannissa yksikään kirjain ei edusta samaa äännettä kaikissa sen kirjoituksen konteksteissa.  

Lukivaikeuteen liittyy erittäin usein vaikeuksia tarkkaavuuden ylläpitämisessä, matematiikassa ja motoriikassa sekä lyhytaikaisen muistin eli työmuistin kapeutta. Usein myös ajan hahmottaminen ja tarkat aikataulut tuottavat hankaluuksia. Lukivaikeudet ovat suhteellisen yleisiä, arvioiden mukaan niitä on 5–10 prosentilla lapsista. Osalla vaikeus näkyy vielä aikuisena, vaikka monen ongelmat helpottavat tuen avulla. Joskus lukivaikeuksiin tarvitaan puheterapiaa tai neuropsykologista kuntoutusta. 

Minulle itselle lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi, haasteena on ollut aina matematiikka ja kielet. Vaikka ruotsin kieltä olen opiskellut vuosia, en yksinkertaisesti osaa muodostaa lauseita, saatikka puhua sitä. En ole koskaan ymmärtänyt ruotsin kielen kielioppia ja sen sääntöjä, ruotsinkieliset sanat näyttävät vain oudoille kirjainyhdistelmille, joiden järjestyksessä ei ole minkäänlaista logiikkaa. Myös englannin kieli tuottaa minulle suuria haasteita ja sen kirjoittaminen on todella vaikeaa. Minun on vaikea hahmottaa, että kirjoitettu sana lausutaan täysin eri tavalla, miten se on kirjoitettu. Minulle englanniksi lausuttu sana ja se kirjoitettua, ovat kaksi eri asiaa, enkä osaa yhdistää niitä. Saatan osata sanoa englanniksi jotakin, mitä en osaa kirjoittaa. En osaa hahmottaa, että suomen kielen ja englannin kielen kielioppisäännöt ovat erilaiset, joten englantia kirjoittaessani kirjoitan sitä, kuin suomea. Opin englannin kielen vasta, kun muutin englanninkieliseen maahan ja pakotin itseni puhumaan. 

Myös ajan hahmottamisen koen haasteelliseksi. Muistan, kun kellon opettelu tuntui miltei mahdottomalta. En osannut hahmottaa kahden eri viisarin merkitystä ja kuinka pitkä on minuutti ja monta minuuttia tuntiin mahtuu. Myöhästelin paljon jo nuorena, koulusta ja treeneistä olin usein myöhässä ja bussiin juoksin joka päivä. Olen joutunut paljon työskentelemään sen kanssa, että hahmotan ajan kulun ja osaisin olla ajoissa. Tänä päivänä olen paikalla juuri ajallaan tai vähän yli, en koskaan etuajassa. Syyttää ei voi pelkkää lukivaikeutta, varmasti on myös omasta tottumuksesta tai tavasta olla hiukan myöhässä, mutta sain ajan hahmottamisen parempaan suuntaan muutama vuosi taaksepäin.  

 

Millainen yhteys lukivaikeuksilla on muistiin? 

 Koska lukivaikeus on kielellinen vaikeus, se näkyy usein myös muistamisessa, kuten kielellisen lyhytkestoisen muistin kapeutta. Tämä voi heikentää kykyä pitää mielessä suullisia ohjeita ja mutkikkaita ajatuskokonaisuuksia, se voi hidastaa uusien asioiden mieleen painamista ja oppimista, koska kielellinen aines on hankalaa ja haastavaa käsitellä. Kapea työmuisti voi vaikuttaa myös luetun ymmärtämiseen. Lukiessa tulisi pitää mielessä luetun tekstin koko sisältö, juuri meneillään oleva kappale ja parhaillaan luettavan lauseen ja sanan merkitys. Koska lukivaikeudesta kärsivä joutuu keskittymään sanojen lukemiseen asiasisällön ymmärtämisen ja muistamisen sijaan, on tyypillistä, että lukivaikeudesta kärsivä ei muista lukemaansa yhtä hyvin kuin sellainen, jolla vaikeutta ei ole. Joskus lukivaikeuksisen voi olla vaikea muistaa jotain esinettä, vaikkapa saksia tai puhelinta tarkoittavaa sanaa, tai nimiä. Tässä kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta muistin ongelmasta, vaan nimikkeitten mieleen palauttamisen vaikeudesta. Työmuistin rajoittuneisuus voi näkyä vaikeuksina ongelmanratkaisussa, jolloin on pystyttävä pitämään mielessä tehtävään liittyviä asioita samalla, kun työstää ratkaisua.  

Itselläni arjessa läsnä on nimenomaan asioiden, esineiden ja ihmisten nimien unohtaminen. Päivittäin käytän todella paljon aikaa siihen, kun yritän esimerkiksi kertoa ystävälleni jotain tapahtunutta asiaa, minun on vaikea selittää asiaa nopeasti, sillä haen asioiden nimiä. Saatan unohtaa, että raitiovaunu on raitiovaunu, oikea ja vasen menee sekaisin, desinfiointiaine ei lausuta definsiointiaine ja näin edespäin. Minulle haasteellista on muistaa ihmisen kasvot, hänen nimensä ja esimerkiksi mitä hän opiskelee tai mikä on hänen ammattinsa. Saatan muistaa, että Markun sukunimi on Mäkinen ja hän on todella pitkä, mutta vaikka Markku olisi kertonut minulle neljä kertaa hänen ammattinsa, unohdan sen silti. Jos Markun ammatti on sydänkirurgi, saatan muistaa, että hänellä on valkoinen takki töissä ja luultavasti on sairaalassa töissä, mutten saa päähäni muuta.  

Nämä “unohtamiset” ovat saattaneet minut todella inhottaviin tilanteisiin, kun en vain yksinkertaisesti muista asioita mitä oikeasti tiedän. Muistan vahvasti yhden tilanteen, kun puhuimme politiikasta tuttujen kanssa, ja yksi henkilö mainitsi Barack Obaman nimen puheessaan. Keskeytin hänet ja kysyin: kuka on Obama? Kaikki pöydässä olevat katsoivat minua ja toruivat, kuinka tietämätön olen. Tilanne oli kauhea, sillä heti kun minulle avattiin kyseisen henkilön tietoa ja taustaa tiesin tietenkin, kenestä puhutaan. En vain muistanut siinä hetkessä, ja kontekstissa henkilöä. Näitä tilanteita minulle tulee jatkuvasti, varsinkin opiskelun yhteydessä, kun pitäisi muistaa termejä ja niiden merkityksiä. 

Tarvitsen ohjeet aina kirjoitetussa muodossa, sillä sanalliset ohjeet unohtuvat heti. Muistan vain pienen osan minulle kerrotuista ohjeista. Siksi kirjalliset ohjeet ovat minulle parhaita, sillä pystyn aina palaamaan niihin ja lukea ne niin monta kertaa kuin vain tarvitsee. Kuitenkin kirjalliset ohjeet eivät ole läheskään paras vaihtoehto minulle, sillä opin parhaiten, kun minulle näytetään asiat. Uuteen työpaikkaan mennessäni muistan uudet asiat paljon paremmin ja nopeammin, kun minulle näytetään asiat, kuin joutuisin lukemaan ne paperilta.  

 

Ovatko lukivaikeudet yhteydessä älykkyyteen?  

 On tärkeää korostaa, että dysleksiasta kärsivien ihmisten älyllinen kehitys on normaalia. Heidän lukemis- ja kirjoittamisvaikeutensa eivät johdu älyyn liittyvistä ongelmista. Lukivaikeus on kapea-alainen erityisvaikeus eli se näkyy lukutaidon hallinnan kannalta keskeisissä kielellisissä taidoissa. Lukivaikeus ei tarkoita, että on tyhmä, eikä toisaalta älykkyys suojaa lukivaikeudelta. Lukivaikeutta ei ole siis syytä hävetä eikä peitellä; se ei kerro tyhmyydestä eikä laiskuudesta, kuten joskus aiemmin on saatettu kuvitella. 

Lukemisen sujumattomuudesta muodostuu negatiivinen kehä  

 Vaikka suomen kieltä on kohtuullisen helppo oppia lukemaan tarkasti, lukemisen sujuvuus on osoittautunut pidempikestoiseksi ongelmaksi niillä, joilla lukeminen tuottaa pulmia. Vaikka lukivaikeuteen kuuluu suomen kielessäkin tyypillisenä piirteenä normaalilukijoita runsaampi virheiden määrä, ensisijainen ero normaalilukijoihin näkyy siinä, että lukemiseen kuluu moninkertaisesti aikaa. Vaikka sanojen lukemisesta selviydytään, kielellemme tyypilliset pitkät ja taivutetut sanat sekä runsas yhdyssanojen määrä tuottavat hitaille lukijoille päänvaivaa. Lukivaikeuden omaava saattaa joutua ehkä palaamaan lukiessaan taaksepäin sekä toistamaan jo lukemaansa. Lukeminen saattaa kuulostaa hitauden lisäksi ilmeettömältä, kun henkilö joutuu keskittymään merkityksen sijasta tekniseen lukemiseen. Osalla henkilöistä esiintyy kohtuullisen paljon virheitä, koska he yrittävät lukea omaa tasoaan nopeammin tai arvailevat sanojen loppuja. 

Hankalimmillaan lukemisen sujumattomuudesta muodostuu negatiivinen kehä: Kun lukeminen on työlästä, se ei motivoi lukemaan. Tällöin omaehtoista lukemista tapahtuu hyvin vähän. Tämä taas johtaa siihen, että taito, joka kehittyy vain harjoittelemalla, ei pääse harjaantumaan.  

Itselläni on tapahtunut niin lukemisen, kirjoittamisen sekä kielten opettelussa se, että koska ne ovat niin aikaa vieviä ja raskaita opeteltavia, välttelen niitä. Varsinkin nuorempana koulusta saadut läksyt jäivät tekemättä, sillä en osannut tehdä niitä. Läksyjen tekemiseen meni todella pitkä aika ja en ymmärtänyt mitä niissä piti tehdä. Kouluun mentäessä olin täysin pihalla kaikesta, sillä en ollut sisäistänyt edellisen tunnin asioita ja tehnyt siihen liittyviä tehtäviä kotona. 

 

Lukivaikeus on supervoima 

Vaikka lukivaikeus vaikeuttaa elämääni tietyssä määrin, on elämäni helpottanut se tieto, että minulla on keskivaikea lukivaikeus. Olen saanut siihen tukea ja osaan olla armollinen itselleni, kun osaan ymmärtää aivojeni käyttäytymistä ja tiedostan, miksi jotkin asiat ovat minulle kovin haasteellisia. Koska tiedän, että aivoni eivät käyttäydy samalla tavalla kuin ei-lukihäriöisen, osaan antaa itselleni anteeksi ja olla rankaisematta itseäni, jos jotain asioita en ymmärrä tai muista. Jos en tietäisi, että minun oppimistani ja elämistä hankaloittaa lukivaikeus, jolle en yksinkertaisesti mahda mitään, pitäisin itseäni varsin tyhmänä tai jälkeenjääneenä. Viime vuosina olen yrittänyt tuoda lukivaikeuttani esille mahdollisimman paljon, jotta ympäröivät ihmiset ymmärtäisivät minua. Ei ole helppoa sanoa kärsivänsä lukihäiriöstä, mikä on hyvin läsnä joka päivästä opiskeluarkea. Se, että lukivaikeus näkyy jokapäiväisessä arjessani omalla tavallaan, se korostuu varsinkin opiskelussa vahvemmin. Lukivaikeuteni ei niinkään näy tekstin tuottamisessa. Minun on vaikea pukea sanoiksi ajatukseni ja minulle välillä tulee kirjoitusvirheitä, mutta uskon, että tuottamani teksti on silti helppolukuista. Uskon, että lapsena minulle opetettiin rautalangasta vääntäen pisteiden ja pilkkujen paikat, ja siksi tekstini on suhteellisen tavallista “normi ihmisen” tuottamaa tekstiä. Lukeminen ääneen on hidasta ja saatan lukea kirjasta monta sivua sisäistämättä mitä oikeasti luen. En tykkää lukea ääneen, sillä silloin takkuilen helposti enemmän ja kirjaimet pomppivat riveillä. Tykkäisin juontaa erilaisissa tapahtumissa, mutta jännittäessäni minun on vaikea saada muistiinpanoista selvää. Lukivaikeuteni ei siis välttämättä ole juuri ollenkaan näkyvä ja siksi se hämää ihmisiä. Joidenkin on vaikea ymmärtää lukivaikeutta ja sen tuomia haasteita, sillä kyseessä ei todellakaan ole vain lukemisesta ja kirjoittamisesta, vaan paljon kokonaisvaltaisemmasta vaikeudesta. 

 

 

Lähdeluettelo: 

Kairaluoma, L & Takala, M 2019. Lukivaikeudesta lukitukeen. E- kirja. Gaudeamus 

Yle (2003) Mistä lukihäiriö johtuu? Päivitetty 9.6.2008  

https://yle.fi/uutiset/3-5149517 

Kuntoutussäätiö (2021) Lukivaikeus. Päivitetty 25.05.2021 

https://oppimisvaikeus.fi/tietoa/lukihairio/ 

https://www.eoliitto.fi/dysleksiaviikko/lukivaikeus-tyoelamassa/ 

http://www.lukimat.fi/lukeminen/tietopalvelu/lukivaikeudet-1/vaikeudet-lukemisen-sujuvuudessa 

https://www.lukihairio.fi/lukivaikeus/ 

Kommentoi