Tampere
27 May, Monday
26° C

Proakatemian esseepankki

Liikaa lautasella osa 1



Kirjoittanut: Aleksi Röyhkiö - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tehokas ajankäyttö
Rytinkangas Iina
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Alustus

 

Tässä esseessä ei puhuta liian suuresta ruokalautasesta, johon otsikko voisi myös viitata. En ole varmasti ainoa ihminen maailmassa, joka on niin sanottu innostuja persoona. On kivaa lähteä kokeilemaan uusia asioita, koska ovathan ne jänniä. Vuorokaudessa on kuitenkin vain 24 tuntia, joista oman hyvinvointini vuoksi pitäisi nukkua ainakin se kahdeksan. Tämän kahdeksan tunnin jälkeen jäljelle jää 16 tuntia, joista vähintään kaksi menee jokapäiväiseen urheiluun. Se on keinoni pitää mieleni virkeänä arjen myllerryksessä. Urheilun jälkeen jäljelle jää 14 tuntia, joista vähintään kaksi menee aamulla ja illalla heräämiseen ja nukkumaan menemisen valmisteluihin. Jäljelle jääneessä 12 tunnissa pitäisi hoitaa siirtymiset paikasta toiseen, ruokailut, työt, koulu ja kaikki muut omalle lautaselleni tungetut asiat. Kuulostaa paljolta noinkin lyhyelle ajalle? Onkin mielenkiintoista alkaa paloittelemaan omaa päiväänsä tarkempiin kokonaisuuksiin ja miettiä mihin aikansa kuluttaa. Olen käsitellyt tätä aihealuetta aikaisemmissakin esseissäni, mutta nyt olen tilanteessa, jossa olen valmis käsittelemään asiaa vielä laajemmin. Haluankin tehdä tästä esseestä part 2- version hieman alle vuoden päästä, juuri ennen valmistumistani. Haluan sen olevan viimeinen esseeni, jossa käsittelen näitä samoja aiheita oppimisen näkökulmasta.

 

 

Oma lautanen

 

Olen varsinkin viimeisen kahden vuoden aikana ollut innokas lähtemään erilaisiin projekteihin mukaan hyvinkin pienellä harkinnalla. Olen henkilö, joka motivoituessaan tuntee olevan täysin voittamaton, lähes supermies. Tämä motivaatio ei kuitenkaan kestä kovin kauaa, kun alan huomata lautaseni olevan kukkarilliselleen täynnä kaikkea. Lähes koko akatemia aikana ajan olen lähtenyt mukaan projekteihin, joissa olen ollut alussa motivoituneena mukana. Hyvinkin pian aikaisemmat, henkiseen vointiini enemmän vaikuttavat asiat ovat puskeneet muiden asioiden ohitse kovaa vauhtia. Nyt päästään omassa pohdinnassani siihen pisteeseen, että olisiko sittenkin pitänyt osata sanoa ei? Olen jo muutaman kerran miettinyt, kuinka hienoa olisikaan olla edelleen se ala-aste ikäinen pikku-Aleksi, jonka isoin huoli oli se, että lähtisikö kukaan kavereista leikkimään ulos.

 

Olen kuitenkin pohdinnoissani päässyt siihen pisteeseen, jossa olen jopa tyytyväinen omaan tilanteeseeni ja menneisyyteeni. Olen sen verran taikauskoinen, että uskon kaiken tapahtuvan tarkoituksella. Tähän kuuluu se, että olen useasti mokannut monia ihmissuhteita ja mahdollisia tilaisuuksia olemalla liian monessa asiassa mukana hoitamatta kaikkea kunnialla loppuun. Juuri nämä kokemukset ovat tehneet minusta sen kuka olen. Nämä kokemukset ovat vieneet minut tähän pisteeseen, jossa olen varma menestyväni elämässäni loistavasti. Olen 22-vuotias, joka on kokenut uskomattoman määrän erilaisia asioita. Olen ollut mukana kaikessa ja kaikissa mahdollisissa eri tilanteissani. Stressinsietokykyni on kasvanut ihan järjettömästi. Näiden ansiosta yksi suurin oppini on se, että elämä on kuin vuoristorataa. Se ei aina voi olla pelkkää ylämäkeä. Tämä tarkoittaa sitä, että se ei voi olla myös pelkkää alamäkeä. Mikä vuoristoradassa tulee aina alamäen jälkeen? – Ylämäki.

 

 

 

Miten olen päässyt nykyiseen helpottuneeseen tilanteeseen?

 

Oma tilanteeni on onneksi helpottanut viime keväästä jonkin verran. Yksi suuri asia on se, että rallikausi on päättynyt, enkä ole varma onko minulla enää motivaatiota sitä jatkaa. Yksi syy siihen, että tilanne on helpottunut, on oman ymmärrykseni parantuminen vallitsevaan tilanteeseen. Kuten aikaisemmin sanoinkin jo, stressinsietokykyni on kasvanut huimasti. Olen myös karsinut joitain asioita pois ja sanonut uusille tarjouksille ei. On ollut todella mukavaa oppia sanomaan ei asioihin. Etenkin tiedostaessani, että ne kasaavat vain samanlaista taakkaa tälle kuuluisalle lautaselle. Olen ihmetellyt jo pitkään, miten en ole saanut pahaa burn outia näiden kahden vuoden varrella, mutta uskon olevani mieleltäni todella vahva. Olen varma siitäkin, että elämässä menestymiseen tarvitaan mieltä vahvistavia kokemuksia

 

Luin myös eräästä itselle täysin uudesta termistä nimeltä ”prokrastinaatio”, joka tarkoittaa asioiden lykkäämistä. Olen tehnyt tätä jo muutaman vuoden ajan. Termiin kuuluukin, että tiedostan asioiden tärkeyden ja kiireyden, en saa niitä aikaiseksi aloittaa. (nyyti.fi. n.d). Olen osaksi tiimimme pajojenkin vaikutuksesta saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitettua kalenterin ja muiden tarpeellisten arjen aikatauluttajien käytön. On tärkeää pitää asioita ylhäällä jatkuvasti. Rakastan sitä helpottavaa tunnetta, joka tulee, kun saan vetää jonkin asian ylitse to do- listaltani. Olenkin näin valmis jättämään asioiden prokrasisoinnin taakseni!

 

 

Tiimini vaikutus

 

En voisi tällä hetkellä olla tyytyväisempi proakatemialla omasta tiimistäni. Olemme mielestäni päässeet tilanteeseen, jossa psykologinen turvallisuus on huipussaan. Tiimiläiset ovat olleen koko matkan hyvin tietoisia haasteistani ja ovat auttaneet minua parhaansa mukaan. Olemme käsitelleet asioita kahden keskisissä keskusteluissa ja ottaneet näitä aiheita pajoihin mukaan. Ison hatunnoston annan valmentajallemme, jonka kanssa käydyistä keskusteluista olen saanut älyttömästi voimaa ja motivaatiota. On tärkeää, että valmentajamme tapaan toinen ihminen on oikeasti kiinnostunut ratkaisemaan kanssani ongelmiasi ja siitä olen kiitollinen. Olen näin ollen oppinut sen merkityksen, kun on ihmisiä kelle voi jakaa ongelmiaan ja olla mahdollisimman avoin. Ajatusten kanssa ei kannata jäädä ikinä yksin, koski asia sitten mitä tahansa. Olen myös keskusteluidemme jälkeen vasta huomannut oman kehitykseni näissä asioissa. Monet lukijat varmaan voivat yhtyä siihen, että lähestymme omia asioitamme putkinäöllä. Joskus emme nää ongelmia, joskus emme myöskään asioiden kehitystä. Tämän vuoksi onkin tärkeää jakaa muiden kanssa myös asioita useasti, koska muut huomaavat oman kehityksesi parhaiten.

 

Olenkin siis ikionnellinen omasta tiimistäni ja toivon muiden tiimiläisteni tätä lukiessaan ottavan mallia tästä ja keskustelemaan omista asioistaan yhä avoimemmin. Meillä on mahtava tiimi!

 

 

Mihin pisteeseen aion päästä ennen kuin kirjoitan tästä toisen osan?

 

Tätä kirjoittaessani pääni on hieman pyörällä kaikesta, enkä malta odottaa vuoden päästä olevaa hetkeä, kun pääsen lukemaan tämän esseen ja kirjoittamaan siitä jatko-osan. Mielestäni on oppimista parhaimmillaan tehdä pitempi jaksoisia esseitä, joissa tarkastellaan mennyttä. Tämän avulla uskon henkilökohtaisesti huomaavani oman kehitykseni helpoiten.

 

Vuoden päästä toivon olevani tilanteessa, jossa stressinsietokykyni ei tarvitse olla äärimmillään arjesta selviytymiseen. Toivon tietäväni selkeän suunnan, johon olen menossa valmistumiseni jälkeen. Toivon pystyväni viimeisessä valmentajani kanssa käydyssä keskustelussa kuulemaan ne sanat, että olen mennyt valtavasti näissä käsitellyissä aiheissani eteenpäin ja kasvanut ihmisenä. Toivon olevani tehokkaampi tulevaisuudessa, koska eräästä kirjasta lyhyen vinkin saaneena ”Mitä vähemmän stressaat, sitä helpommin saat parempia tuloksia” osuu minun kohdalleni kuin nenä päähän. (Rytikangas 2019).

 

Haluan myös vuodesta päästä pystyä auttamaan muita samassa tilanteessa olleita kavereitani, koska olen itsekin tästä “mankelista” selvinnyt läpi. Olen myös varma, että nämä kokemukset auttavat minua selviämään tulevaisuuden alamäistä.

 

Lähteet

Nyyti ry. n.d. Viitattu 8.12.2022

https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/ajanhallinta/

 

Rytikangas, I. 2019. Tehokas ajankäyttö: enemmän tuloksia – vähemmän stressiä. Helsingin seudun kauppakamari.

 

20-vuotias mies kotoisin Ylöjärveltä. Ylioppilas

Kommentoi