Tampere
22 May, Wednesday
21° C

Proakatemian esseepankki

Lammas vai leijona?



Kirjoittanut: Petra Kokko - tiimistä Samoa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Lammas vai leijona?

 

Oman johtajuuden tarkastelua menneessä, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa.

 

Katselen maailmaa usein vaaleanpunaisten lasien läpi. Vaaleanpunainen väri kuvastaa laseissa tietyntyyppistä optimismia. Olen aina miettinyt, että en luota helposti ihmisiin, mutta kun mietin asiaa tarkemmin nii luotankin yllättävän helposti. Helposti tarkoittaa tässä kohtaa sellaista, että jos esimerkiksi annan ihmiselle jonkun homman, luotan että se tulee hoidetuksi, sen kummempia miettimättä kyseistä ihmistä kenelle homman annan. Olen mieleltäni myös utelias. Utelias Vili. Se lastenohjelma. Muistatteko? Yleensä yhtä huoleton kuin Vili ja löydän itseni välillä todella kummallisista tilanteista, onnistuen kuitenkin kääntämään asiat itselleni miellyttäviksi.

Koen edustavani positiivista ihmiskäsitystä. Uskon ihmisten hyvään tahtoon ja potentiaalin löytymiseen tietynlaisissa tilanteissa. Luotan siihen, että ihmiset haluavat tehdä työnsä tai mihin ikinä ryhtyvätkään, mahdollisimman hyvin. Luotan, myös siihen, että lähtökohtaisesti ihmiset haluavat myös toisilleen hyvää.  Luotan. Annan Vapautta. Kuljen rinnalla. Harvemmin perustan päätöksiäni ennakko-olettamuksiin tai kapeakatseiseen ajatteluun. Koen keskustelun ihmiskäsityksestä tärkeänä osana luottamuksen ja keskinäisen ymmärryksen lisäämistä niin tiimi-, kuin yksilötasolla.

Pääosin kaikissa työpaikoissani olen kokenut merkityksellisyyden tunnetta ja kokenut, että minuun luotetaan ja minua kuunnellaan. Silloiset johtajani hoitivat hommansa mielestäni hyvin. Koen, että tavoitteiden asettaminen ja niiden aktiivinen seuranta ovat vaikuttaneet myönteisesti kokemuksiini. Tulevaisuudessa haluan vaalia samoja piirteitä mitä edellisillä esihenkilöilläni ja johtajilla on ollut. Asenne, kommunikointi ja tunneäly. Tämä asiat tulevat itselleni ensimmäisenä mieleen, kun mietin omia kokemuksia ja niistä kumpuavia asioita, joita pidän tärkeänä osana onnistunutta johtajuutta.

Koen että olen jossain määrin johtanut työpaikalla, mutta se on ollut enemmän sellaista, että omalla toiminnalla on pyrkinyt vaikuttamaan muihin ihmisiin. Omalla esimerkillä saanut työkavereita kehittämään jotain tiettyjä käyttäytymismalleja tai toimintatapoja.

Partioharrastukseni myötä kokemuksia johtajuudesta alkoi kertymään jo yläasteikäisenä. Koen että lasten kanssa toimiminen on ollut aina itselle todella luontaista. Oppia johtajuudesta sen suhteen kertyi jopa kokonaiset 6 vuotta ja tuona aikana koin puhdasta ylpeyttä omasta suorittamisesta, kun näki lasten ja nuorten kehitykset ja kasvun ja pystyi itse olemaan aivan ruohojuuritasolla mukana siinä. Erilaisten ja ikäisten ihmisten johtaminen on ollut rikastuttavaa ja opettanut minulle paljon myös itsestäni. Opin aitoudesta, asioiden merkityksellisyydestä ja niiden vaikutuksista eri toimintatapoihin. Opin kuinka kaikkea ei aina tarvitse ottaa niin tosissaan ja kuinka hyvin asiat oikeastaan omassa elämässäni ovat, vaikka se aina tuntuisikaan siltä.

Samoassa johtaminen on omalta osalta ollut pitkään niin sanottua pehmeää vaikuttamista, eikä niinkään auktoriteetin käyttöä tai painavia puheenvuoroja. Tämä syksy toi myös mukanaan oppimistiimin, jossa on ollut ilo olla Saaran kanssa. Koen roolin osana oppimistiimiä merkityksellisekkääksi, omalta paikalta johtamista esimerkkiä näyttäen. Olen pyrkinyt omalla positiivisuudella, kuuntelulla ja ymmärtämisellä viemään tiimiämme kohti rehellisempää ja avoimempaa ympäristöä.

 

 

Voiko johtaa muita, jos itseäkään ei pysty johtamaan?

Tällä hetkellä itsensä johtamisessa minulla olisi huomattavasti parantamisen varaa. Arki on hyvin vaihtelevaa ja tuntuu, että kunnon rytmiä ei ole. En ole varma kaipaanko edes rytmiä, mutta jos edes ruoka-ajoista pitäisi kiinni, olisi oma jaksaminen varmasti paremmalla tasolla. Tuntuu, että arjen tärkeistä asioista, unesta, ruoasta ja levosta on todella helppo tinkiä. Oma luonteeni ehkä ajaa ajattelemaan ensiksi kaikkea muuta ja muita ja lopuksi tulee vasta minä ja minun tarpeeni.

Tällä hetkellä Samoassa koen oman johtamisen tapahtuvan jokseenkin verhojen takana. Verhojen taakse on helppo piiloutua ja siellä on hyvä olla suojassa ja tarkkailla muiden touhuja. On ollut helppo turtua siihen omaan, ei niin kovaääniseen persoonaan, ja olla ottamatta tilannetta haltuun. Siihen muottiin, kun on kerran valahtanut, tuntuu sieltä pois pääseminen hankalalta. Tämä saattaa olla myös omaa päänsisäistä ajattelua ja olettamista. Hauskaa, että olettamuksia ei ole muita ihmisiä, vaan ainoastaan itseään ja omia ajatuksia kohtaan.

Asia, joka tuli tätä kirjoittaessani mieleen on epäonnistumisen pelko. Sillä saattaa olla osaa siihen, että sen vastuun ottaminen asioista ja ihmisitä tuntuu kurottamiselta. Vaikka muuten muilla osa-alueille elämässä epäonnistumisia tulee usein vastaan, on sen riskin ottaminen tietoisesti pelottava tunne. Haluaisin kääntää tämän ajattelutavan toisinpäin ja epäonnistumisen pelon sijaan nähdä ne mahdollisuudet mitä ne tilaisuudet todennäköisesti luovat ja tuovat mukanaan.

Konfliktit usein pelottavat minua. Uskon sen johtuvan jonkun verran omasta persoonallisuudesta sekä nuorempana koetuista ei niin mukavista tapahtumista. Ja ehkä myös ihan sosiaalisesta tarpeesta kuulua johonkin joukkoon. Ongelmatilanteiden noustessa ylös en ole varma pelkäänkö toisen osapuolen reaktiota vai omaani. Tuntuu hassulta vältellä tällaisia asioita, koska erilaisissa yhteisöissä haastavien asioiden kohtaaminen on ja tulee olemaan osa arkipäivää. Tämä vaikuttaa siihen, että tilanteissa mieluummin hiljennyn ja vetäydyn takavasemmalle, kun kohtaan asiat silloin ja siinä hetkessä.

Tahtoisin tulevaisuudessa pystyä ottamaan asioita puheeksi ja tuomaan omaa ääntä kuuluviin. Jos jollekin tuli vielä yllätyksenä toisten ihmisten miellyttämisen halu on itselläni todella korkealla ja ei:n sanominen tuntuu vaikealta. Ajattelen loukkaavani toista, jos en nyt toimikkaan tai käyttäydy kuin hän haluaisi. Aika lammasmaista toimintaa? No niin minustakin. Tulevaisuudessa haluan olla se, joka syö näitä lampaita. Tai jos ei niin radikaaleja olla, niin sitten se, joka niitä lampaita paimentaa.

Paimentajan rooliin pääseminen vaatii itseltäni rohkeutta. Rohkeutta ottaa niitä pieniä askelia esimerkiksi kieltäytymällä joistakin asioista. Koen että se vaatii myös itseltäni ymmärrystä. Ymmärrystä miksi käyttäydyn tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla. Oma tahdon ilmaisu ja rajojen asettaminen ovat teemoja, joiden kanssa haluan työskennellä ja kehittyä. Se vaatii itseltäni sitä kuuluisaa epämukavuuden sietämistä. Kuulostaa ihan hyvältä haasteelta itselleni. Mielestäni kaikilla meistä (mukaan lukien itsenikin) on mahdollisuus johtaa tiimissä, kun tiimi näyttää tukensa siihen ja osaamme kuvitella itsemme toisen asemaan ja näin ollen ymmärtää toisia.

Kateettina kaikelle tälle toivon löytäväni sisäisen leijonakuninkaani. Sen löydettyä haluan myös näyttää sen kaikille ja toivonkin teidän olevan valmiita siihen.

 

Kommentit
  • Aleksi Kolunsarka

    Mahtavaa reflektointia erittäin mukaankutsuvalla tarinoimisella! Olen varma siitä, että löydät sisäisen leijonakuninkaan pikemmin kuin arvaatkaan.
    “There’s only one rule in the jungle: when the lion’s hungry, he eats!” – Mickey Pearson 2019. Nyt ei muuta kun saalistamaan mahdollisuuksia!

    19.11.2022
Kommentoi