Tampere
30 May, Thursday
16° C

Proakatemian esseepankki

Lähdekriittisyys 2.0



Kirjoittanut: Samuel Sorvali - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

 

Monesti lähdekriittisyys mielletään sopivaksi, kunhan Wikipedia-artikkeli, somepostaus tai aikakausilehtijulkaisu ei ole kirjallisen työn tai muun tiedonhakutehtävän pääasiallisena tiedonlähteenä. Kun lähdetiedon jakaa esimerkiksi tutkija arvostetussa talkshow-ohjelmassa, sitä saatetaan huomattavasti huolettomammin käyttää lähteenä akateemisemmassakin tekstissä. Puhuihan siellä vuosien kokemuksen omaava asiantuntijaprofessori tutkimuksestaan pätkäpaaston positiivisista terveysvaikutuksista, ja hyvin puhuikin! Entäpäs kun pitkän ja arvostetun työuran tutkivan journalismin saralla tehnyt kirjoittaja tekee elämäntaito-oppaan? Lähteeksi vain omaan tekstiin stressinhallinnasta! Onhan hän ollut TV:ssäkin esillä raikkaine mielipiteineen ja bestselleropas löytyy kirjakaupan tietokirjat-hyllystä.

Jos tunnistit oman lähdekriittisyytesi tason äskeisestä, ja sinun olisi tarkoitus kirjoittaa akateemisia tekstejä, kerätä laadukasta tutkimustietoa ja herättää asiantuntevaa luottamusta, yhtäkään näistä et valitettavasti tule saavuttamaan. Saattaa kuulostaa hyvin raflaavasti sanotulta ja sitä sen onkin, koska tämä ei ole akateeminen teksti. Akateemisen tiedon julkituonnin tunnusmerkkejä ovat mahdollisimman puolueeton näkökulma tarkasteltaviin ilmiöihin sekä mustavalkoisten ”asia on varmasti näin, koska minulla on tästä kokemusta ja yksi tutkimuskin puoltaa mielipidettäni”- väittämien välttäminen. Voin siis vedota tässä tekstissä tunteisiin sanomalla absoluuttisesti ”ilman pian esittelemääni mallia, et kykene kirjoittamaan akateemista tekstiä”, vaikka se voisikin olla mahdollista.

Nyt onkin aika kyseenalaistaa tiedonhakuprosessia, jossa lähteen auktoriteetin taso, itsevarmasta ja selkeästä artikulaatiosta huolimatta, korreloi luotettavuuden tasoon. Toki hyvällä tuurilla pelkästään arvostetun aseman ja mediahuomion perusteella valitun lähteen tieto voi olla validia, mutta miksi ottaa tämä riski? Jos lähteitä valittaessa et halua luottaa tuuriisi, niin kannatta jatkaa lukemista. Aion seuraavaksi kertoa syitä, miksi asiantuntijan sanoma voi olla hyvin kyseenalaistettavissa ja miksi sitä on perusteltua kyseenalaistaa.

Saanen esitellä näytön hierarkian kolmion (esimerkki löytyy tämän kappaleen alapuolelta linkin takaa), joka osoittaa hyvinkin selkeästi, kuinka kriittisesti eri lähteisiin kannattaa suhtautua. Kolmio myötäilee kanadalaista mallia jo vuodelta 1979, minkä tarkoituksena oli luoda suosituksia lääketieteelliseen tiedonhakuun. Johdannaismallit tästä myötäilivät toisiaan, mutta laajentuivat sisällöltään tuoden moniulotteisuutta näyttöön perustuvaan tiedonhakuprosessiin. (Burns, P. B. Ym. 2011.) Näytön hierarkian kolmio on siis moderni malli, joka on muodostunut vuosikymmenten aikana käsi kädessä tieteen kehityksen mukana. Mitä ylemmäs kolmiossa mennään, sitä luotettavampana käytetyn lähteen sisältöä voidaan pitää. Korkeimmalla tasolla on systemaattinen katsaus, eli kaikista luotettavinta tietoa sisältävä tiedonlähde, johtuen hyvin monipuolisesta ja tarkasta tiedonhakuprosessistaan. Systemaattisen katsauksen protokollan voin tiivistää nopeasti ottaen esimerkiksi vuonna 2021 julkaistun selkä- ja niskakivun hoitosuositusten katsauksen. Kattavaa tiedonhakua tehtiin vuodesta 2013 vuoteen 2020 käyden läpi tietokantoja, joista etsittiin systemaattisesti eurooppalaisia hoitosuosituksia. (Corp, N. Ym. 2021.) Eli siis seitsemän vuoden aikana haettiin ja tutkittiin valtava määrä aiempaa tutkimusdataa, joka koostettiin katsaukseksi. Jos tästä jotain kannattaa muistaa, tieteellisesti luotettavaa tietoa ei saada nopeasti ja helposti yhden henkilön toimesta.

 

Näytön hierarkian kolmio. Physiopedia. 2014. https://www.physio-pedia.com/File:Picture4.png

 

Käytännössä kolmiota alaspäin tultaessa näytön aste eli tutkitun tiedon luotettavuus ja yleistettävyys laskee, koska tutkimusprotokollat yksinkertaistuvat ja kriittinen vertaisarviointi voi puuttua systemaattiseen katsaukseen verrattuna. On kuitenkin tärkeää muistaa, että alempien tasojen näyttöä ja tutkimuksia tarvitaan, jotta tutkittavia ilmiöitä voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisemmin ja jotta tietoa kokoavia katsauksia voidaan ylipäätään tuottaa. Kuitenkin kolmiosta voidaan myös huomata, että asiantuntijan mielipide, joita mediassa usein viljellään auktoriteettia ylistäen jääkin alimmalle riville. Mahdollisuus epäluotettavalle tiedolle tästä lähteestä on siis suurin, kun vertaillaan näytön hierarkian kolmion lähteitä. Se mitä joku siis sanoo jopa jollain asteella tieteellisessäkin talkshow-ohjelmassa, toki riippuen taustalla olevasta tutkimusnäytöstä sekä ennen kaikkea tiedon objektiivisesta ulostuonnista, ei välttämättä yllä näyttöön perustuuvuudellaan alinta riviä ylemmäs. Nyt viimeistään alkaa olla selvää, että asiantuntijan tai ekspertin nimellä saadaan auktoriteettia, joka näennäisesti lisää henkilön sanoman luotettavuutta, mutta ei kuitenkaan lisää automaattisesti sisällön tieteellistä merkittävyyttä tai takaa sen todenmukaisuutta.

Entäpäs se elämäntaito-opas, joka oli tietokirjojen joukossa? Suurin osa kirjakaupan kirjoista ei yllä näytön hierarkian kolmioon lainkaan. Kaikki toki ymmärtävät, että fiktiokirjoilla ei ole mitään tekemistä tieteellisen tiedonhaun kanssa, mutta myös monet oppaat ja selfhelp-kirjat suosiosta ja kirjailijan statuksesta huolimatta eivät ole lähelläkään edes alinta riviä. Mielipiteisiin, kokemukseen ja mahdollisesti muutamiin tutkimuksiin perustuva kirja ei riitä täyttämään tieteellisen tekstin kriteerejä, vaikka jossain kontekstissa tietokirjan kriteerit se täyttäisikin. Näytön hierarkian kolmion ulkopuolinen kirjallisuus voi toki auttaa monellakin saralla ja kulttuurillisesti kirjallisuudella sen todenperäisyydestä huolimatta on valtava merkitys! Tarkoitus ei ole vähätellä kolmion ulkopuolisia lähteitä, vaan korostaa sitä, milloin tietoa voidaan pitää tieteellisesti validina.

Burns ja kumppanit tarkastelevat artikkelissaan näyttöön perustuvuutta lääketieteen kontekstissa käyden läpi näyttöön perustuvuuden historiaa, jotta tätä päivää voisi ymmärtää paremmin. (Burns, P. B. Ym. 2011.) Historiasta tähän päivään tultaessa ekspertin mielipide ei ole noussut lainkaan näytön hierarkiassa lääketieteessä. On mahdollista, että luovilla aloilla ekspertin mielipteestä voi saada suurempaa hyötyä, mutta luovemmankin alan, kuten myynnin ja markkinoinnin saralla eri aiheista löytyy yhtälailla systemaattisia katsauksia, eli parasta mahdollista tietoa näytön hierarkian kolmion huipulta.

Kaikesta huolimatta vuosien kokemusta ja gurumaisuutta arvostetaan edelleen suuresti. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä auktoriteetti herättää ihmisissä luottamusta, ja toki vuosien kokemusta alalta kuin alalta on täysin perusteltua arvostaa! Ei asiantuntijan mielipide tai kokemuksellisuus ole automaattisesti myöskään turhaa tai epäpätevää tietoa. On kuitenkin hyödyllistä muistaa tarkastella, mitä kaikkea kokemuksen ja statuksen taustalla on. Jos lähtökohta on se, että guru kertoo oman kokemuksensa painavan vaakakupissa enemmän kuin tutkitun tiedon, validius katoaa välittömästi, ainakin allekirjoittaneen papereissa. Vaikka minkälainen mestari olisi kyseessä, oman näkemyksen kriittisen arvioinnin puuttuessa voidaan sanoa heipat luotettavuudelle.

Vaikka tiedonlähteen status olisikin mediassa arvostettu asiantuntijaprofessori, joka kuulostaa heti akateemisesti luotettavalta, tämä ei yksin riitä takaamaan hänen kertomansa olevan laadukkaaseen näyttöön perustuvaa. On tarkasteltava kuinka asiantuntija tuo tiedon julki, onko tietoa vertaisarvioitu, millä tutkimusmenetelmillä tieto on kerätty ja keiden toimesta. Myös se kelle puhutaan ja millä agendalla, eli onko tarkoitus myydä jotain tutkimuksen perusteella markkinoitua tuotetta kohdeyleisölle, voi heti asettaa selkeän puolueellisuuden. Vai puhuukohan asiantuntija sittenkin vain omasta kokemuksestaan. Yhden henkilön kokemukseen perustuva tieto ei ole tieteellistä, mutta se voi olla toki arvokasta! Lopuksi haastan vielä sinut ajattelemaan, voiko tähän tekstiin luottaa. Aivan. Tämähän jää näytön hierarkian kolmion ulkopuolelle! Tätä on lähdekriittisyys 2.0.

 

 

 

 

 

Lähteet:

Burns, P. B., Rohrich, R. J., & Chung, K. C. (2011). The levels of evidence and their role in evidence-based medicine. Plastic and reconstructive surgery128(1), 305–310. https://doi.org/10.1097/PRS.0b013e318219c171

 

Corp, N., Mansell, G., Stynes, S., Wynne-Jones, G., Morsø, L., Hill, J. C., & van der Windt, D. A. (2021). Evidence-based treatment recommendations for neck and low back pain across Europe: A systematic review of guidelines. European journal of pain (London, England)25(2), 275–295. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1002/ejp.1679

 

Physiopedia. 2014. File:Picture4.png. https://www.physio-pedia.com/File:Picture4.png.

 

 

 

Kommentoi