Tampere
20 May, Monday
16° C

Proakatemian esseepankki

Kun tiimi kehittyy, sinun on parasta kehittyä mukana



Kirjoittanut: Olli Järvinen - tiimistä Hurmos.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Aika uhmakas otsikko, vai mitä? Uppoudutaan hetkeksi ajatukseen, tai tarkemmin tiimiyrityksen alkutaipaleelle. On tammikuu 2023, kun Proakatemialla alkaa hurja hulina, kun uudet juuri julkistetut tiimit alkavat perustaa yritystään eli osuuskuntaa. Matka alkaa todella vauhdikkaasti ja jopa uhmaten; mikään ei pysäytä meitä mentaliteetilla. Edes valmentajalla ei ole sanaa siihen, kun hommia oikeasti aletaan tekemään.

Noh, tiimi on saanut kaiken tehtyä virallisesti osuuskuntaa perustaessa. Alkaa vasta tiimin haasteet tulemaan esille – tai no, ei ehkä vielä, mutta tulevaisuudessa kyllä. Ensimmäinen talvi ja kevät menevät todella hyvin, ei ongelmia, tai jos on, niin nopeasti vaan sivuun ja ei muuta kuin eteenpäin. Tiimi on niin uhmakas ja täynnä virtaa, että ongelmia ei nähdä ongelmina vaan enemmänkin vihollisina, jotka pitää saada nopeasti pois päiväjärjestyksestä tai ne tuhoavat tiimin – menemättä sen enempää itse ongelmaan.

Eipä siinä vieläkään, myyntipäivät ovat menestys, vaikka sitä kirkkainta voittoa ei tullutkaan. Jokainen tietää, mikä meininki ja fiilis tiimillä oli silloin. Näihin myyntipäiviin oli panostettu monta kuukautta, rakentaen isoa mentaliteettia sille, että tulemme olemaan pinkkutiimi, joka tuhoaa vanhat menneen tullen. Eipä tuhonnut.

Käteen jäi vain enemmän ongelmia. Sanoisinko siis näin, että se valtava palo, mikä tiimillä oli, ja miten tiimi panosti kaikkiin yksilöihin myydäkseen niin paljon kuin vain lähtee, ja voittoa kun ei tullut. Tuli taas maailman kovin krapula. Ehkä paremmin sanottuna motivaatiokrapula kaikkeen ympärillä olevaan. Ajoimme siis itsellemme piippuun.

Projekteja ei tullut, tai no muutama ja yksi menestyneempi, mutta enemmän olisi pitänyt vaatia. Taloudesta ei ollut hirveämmin hajua jengillä, ja silloinen talousjohtaja ei älynnyt reagoida tähän vaan odotti enemmän proaktiivista toimintaa tiimiläisiltä.

Kevät meni ja kesä tuli. Yksi projekti pyöritti tiimiä. Pitkää päivää ja paljon rahaa. Eipä siinä, nämä hessut palasivat akatemian tiloihin kesän jäljiltä ehkä vähän ryytyneinä, mutta intoa kumminkin täynnä.

Tuntui, kun tiimi olisi astunut miinaan, mikä räjäytti tiimin seinille. No, silloin kun siellä miinan jäljiltä keräiltiin itseämme, meni aika kauan, monia kuukausia tosin. Alkoi ihmisillä nousta yhtenäisiä ajatuksia siitä, että pitäisikö ongelmista puhua eikä lakaista maton alle.

Alkoi ankara väsytystaistelu siitä, miten saamme tiimin ylös ja eteenpäin. Ei onnistunut. Ei ilman valmentajaamme.

Valmentajamme palasi tiimiimme ja äimistyi siitä, miten vialla asiat olivat. Oli aika oikeasti tehdä jotain sille, että olimme kuolemassa tiiminä emmekä nousemassa ylös sen miinan jälkeen. Oli aika uudelleen synnyttää meidät. Sen päivän jälkeen ainakin itse Olli, entinen talouspäälikkö ja kova kahvinhörppijä, tajusi, että ongelmista tosiaankin pitää ja uskaltaa puhua, ihmisenä ihmiselle. Laskekaamme aseemme alas tiimissä eikä koeta tiiminä sitä uhaksi, kun pitää puhua vaikeista asioista. Koetaan se mieluummin mahdollisuutena uuden alulle ja sille, että voisimme olla entistä parempi työpaikka ja paras tiimi, mikä maan päällä kävelee.

Ollaan todellakin Hurmos Team Osk oikeilla jäljillä. Me noustiin ylös, ja ollaan aika pirun vahvoja. Eteenpäin sanoo mummo lumessa, ja ei muuta kuin kohti miljoonia.

Kommentoi