Tampere
21 Apr, Sunday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Krooninen selkäkipu: kivun syitä ja keinoja kuntoutukseen 



Kirjoittanut: Jenna Viianen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Kirjoitettu yhdessä Katri Stylmanin kanssa.

 

Nykyään noin kahdeksan kymmenestä kokee selkäkipuja, jossain kohtaa elämää aikuisiällä. Tämän päivän yhteiskunnassa krooninen selkäkipu muodostaa merkittävän terveysongelman, vaikuttaen laajasti yksilöiden elämänlaatuun ja työkykyyn. Selkäkipu ei ole pelkästään fyysinen vaiva, vaan se voi myös heijastua henkiseen hyvinvointiin. Usein aliarvioitu ja haastavasti hoidettava krooninen selkäkipu vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Hoidossa on tärkeää huomioida niin fyysiset, psyykkiset kuin sosiaaliset tekijät. (Selkäliitto 2023) Tässä esseessä on tarkoituksena paneutua kroonisen selkäkivun syihin ja kuntoutukseen.  

 

 

TULE-vaivojen yleisyys 

Tuki- ja liikuntaelimistön vaivat aiheuttavat noin 20 % kaikista avohoidossa tapahtuvista lääkärikäynneistä. Kaikista kivun takia hoidon piiriin hakeutuneista potilaista, yli 40 % on TULE-potilaita, ja kaikista sairaalahoidossa olevista potilaista 10 %:lla ensisijainen syy hoitoon on jokin tuki- ja liikuntaelinperäinen ongelma. Lukemat kertovat siitä, kuinka yleisiä tuki- ja liikuntaelinvaivat todella ovat. Jopa noin miljoona suomalaista kärsii jostakin TULE-sairaudesta, ja kaikilla ihmisillä on jossakin vaiheessa elämää TULE-vaivoja, joko akuutteja tai kroonisia. (Kauranen 2017, 41.)  

 

TULE-sairauksille altistavia riskitekijöitä ovat ylipaino, liikunnan puute, runsas autolla ajo, työn aiheuttamat kuormitustekijät, tupakointi ja tapaturmat. Lisäksi psyykkinen kuormitus – kiire ja stressi – pahentavat tuki- ja liikuntaelimistön oireilua. Yleisimpiin tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin lukeutuvat selän oireet, niskakipu ja nivelsäryt. Selkäkipua esiintyy jopa noin 80%:lla koko maailman väestöstä jossakin elämänvaiheessa. (Kauranen 2017, 41.) 

 

TULE-vaivojen kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn olisi tärkeää panostaa nykyistä enemmän, sillä ne ovat suurin sairausryhmä, jonka vuoksi sairauspäivärahoja maksetaan. Ne ovat myös syy joka neljänteen työkyvyttömyyseläkkeeseen sekä joka toiseen varhaiseläkkeeseen. Lähtökohtaisesti tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoito tapahtuu konservatiivisesti. Tähän lukeutuvat kivun hoito ja kipualueen rauhoittaminen, sanallinen ohjaus, terapeuttinen harjoittelu sekä erilaiset itsehoidon menetelmät, kuten lepo, kylmä- ja lämpöhoidot, venyttely ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen. (Kauranen 2017, 41.) Selkäkivun konservatiivisesta hoidosta kerromme lisää viimeisessä kappaleessa “Kroonisen selkäkipupotilaan kuntoutus fysioterapiassa”.  

 

Selän rakenteet 

Selkä on ihmisen tukiranka ja se koostuu monista eri rakenteista. Selän runkona toimii nikamista ja välilevyistä koostuva selkäranka, joka suojaa sen läpi kulkevaa selkäydintä ja tukee vartaloa. Selkäranka koostuu seitsemästä kaulanikamasta, kahdestatoista rintanikamasta sekä viidestä lannenikamasta. Lisäksi siihen kuuluvat ristiluuksi sulautuneet viisi ristinikamaa sekä kolmesta viiteen häntänikamaa, jotka ovat sulautuneet häntäluuksi. Lisäksi ihmisen kaksitoista kylkiluuta niveltyvät selkärankaan rintanikamien kohdalla. (Kauranen 2017, 77.)  

 

Selkäydin kulkee selkänikamien keskellä aukkojen muodostamassa selkärankakanavassa lannenikamien L1-L2 –tasolle asti, josta se jatkuu selkärankakanavassa selkäytimen häntänä. Selkäydintä ovat suojaamassa etupuolella nikamasolmut, ja takapuolella nikaman kaari ja siitä lähtevät kaksi poikkihaaraketta ja okahaarake.  Nikamien lisäksi selkäytimen suojana ovat aivoselkäydinneste sekä selkäydinkalvot, joita ovat kovakalvo (uloin), lukinkalvo (keskimmäinen) sekä pehmeäkalvo (sisin). Selkäytimestä haarautuu 31 paria selkäydinhermoja, jotka kulkevat nikamaväliaukoista ulos selkärankakanavasta. (Kauranen 2017, 78.) 

 

Selkärangan nikamien nikamarungot suurenevat alaspäin mentäessä kaularangasta lannerankaan. Kaularangassa nivelpinnat ovat nikamien välillä tasaisia. Ne ovat lähestulkoon horisontaalitasossa, mikä mahdollistaa kaikkiin liikesuuntiin suuren liikkuvuuden. Rintarangan nikamien välillä nivelpinnat ovat taaksepäin voimakkaasti viistot, jopa lähes frontaalitasossa. Tämä vähentää niiden välistä liikkuvuutta erityisesti ojennussuuntaan. Lannenikamien väliset nivelpinnat ovat lähes sagittaalitasossa, jonka vuoksi liikkuvuus estyy varsinkin kierroissa ja sivutaivutuksissa. (Kauranen 2017, 77.) 

 

Selässä on paljon lihaksia eri tasoilla, ja niillä on useita eri tehtäviä. Selän ja keskivartalon alueella sijaitsee niin pinnallisia kuin syviä lihaksia. Kiteytettynä lihakset toimivat selän tukena ja liikuttajana, ja ne ovat suuressa roolissa erityisesti alaselän suojaamisessa vaurioilta. (McGill 2007, 62.) Selkävaivojen ennaltaehkäisyssä olennaisena osana onkin siis selän lihaskunnosta huolehtiminen ja sen ylläpitäminen.  

 

Selkäkipu 

Yleisimmin selkäkipu sijoittuu lannerangan ja alaselän alueelle. Kipu voi aiheutua mistä tahansa selän hermotetuista anatomisista rakenteista, joita ovat lihakset ja lihaskalvot, hermokudos, luusto, nivelet sekä nivelsiteet. Selkäkivulle harvoin löytyy vakavaa, spesifiä syytä. Tällöin puhutaan epäspesifistä selkäkivusta. Epäspesifin selkäkivun hoito on oireenmukaista, eikä hoidon tavoitteena ole löytää siihen mitään tarkkaa diagnoosia. (Kauranen 2017, 82.) 

 

Selkäkipu voidaan jaotella sen keston mukaan akuuttiin, subakuuttiin ja krooniseen selkäkipuun. Akuutti selkäkipu on kestoltaan alle kuusi viikkoa, subakuutti 6-12 viikkoa ja krooninen yli 12 viikkoa. Akuutti selkäkipu vaatii harvoin hoitoa. Se paranee useimmiten itsestään muutaman viikon kuluessa. Akuutista selkäkivusta kärsivillä selkäkipu kroonistuu 2-7%:lla potilaista. Tällöin potilaan toiminta- ja työkyky vaarantuu, ja mitä pidempään kroonistunut selkäkipujakso kestää, sitä epätodennäköisempää on työ- ja toimintakyvyn palautuminen normaaliksi. (Kauranen 2017, 82.) 

 

Kivun kroonistuminen (ja kipupotilaan kohtaaminen):  

Selkäkivun kroonistumisen riskitekijöihin lukeutuvat perimä, oireisiin ja elämäntapaan liittyvät tekijät, monisairastavuus sekä psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Tekijöiden vaikutus on yksilöllistä ja riskitekijöiden mekanismit hyvin pitkälti tuntemattomia. Perimän vaikutus selkäkivun kroonistumiseen perustuu geeneihin, jotka ovat yhteydessä kipukokemukseen sekä geeneihin, jotka koodaavat välilevyjen rakennetta ja kehon mittasuhteita. Oireisiin liittyvistä tekijöistä yhteydessä selkäkivun kroonistumiseen ovat aikaisemmin koetut selkäkipujaksot, voimakas kipu sekä alaraajoihin säteilevä kipu. Erityisesti laaja-alaisesti esiintyvällä kivulla on yhteys selän toimintarajoitteiden kehittymiseen. (Karppinen, Simula, Lausmaa, Paukkunen, Holopainen & Takala 2020.) 

 

Elämäntapojen osalta erityisesti selkäkivun pitkittymiseen vaikuttavia riskitekijöitä ovat ylipaino, unen häiriöt ja tupakointi. Elämäntavoista säännöllinen liikunta vapaa-ajalla puolestaan vähentää selkäkivun kroonistumisriskiä jopa kymmenellä prosentilla. Monisairailla potilailla erityisesti astma, päänsärky, diabetes ja mielenterveyden haasteet ovat yhteydessä selkäkivun syntymiseen. Tämä vaikutus todennäköisesti liittyy haitallisiin elintapoihin, kuten tupakointiin, ylipainoon ja inaktiivisuuteen. (Karppinen ym. 2020.) 

 

Pitkittyneelle alaselkäkivulle altistavia psykologisia tekijöitä ovat masennus, ahdistus, katastrofiajattelu sekä heikko minäpystyvyyden tunne. Myös pelko-välttämiskäyttäytyminen lisää selkävaivan kehittymisen todennäköisyyttä. Selkäkivun pitkittymistä ennustavat myös passiivinen elämänhallinta, vähäiset odotukset toipumisesta sekä negatiiviset uskomukset. Selkäkivun kroonistumiseen vaikuttaa sosiaalisesta näkökulmasta erityisesti matala sosioekonominen asema. Tähän liitännäisenä on mahdollisesti elämäntapoihin liittyvät tekijät, matalasti koulutettujen heikompi terveyden lukutaito sekä terveyspalveluiden heikompi saatavuus. Myös matalamman sosioekonomisen aseman omaavien ihmisten työn luonne on usein fyysisesti kuormittavampaa kuin korkean sosioekonomisen aseman omaavilla. (Karppinen ym. 2020.) Selkäkivun kroonistumiseen liittyviä keltaisia lippuja (yellow flags) ovat lisäksi korostunut sairauskäyttäytyminen, fyysisen aktiivisuuden välttely kivun takia, passiivisiin hoitoihin luottaminen, useat eri hoitokokeilut, aktiivisten hoitomenetelmien välttäminen, pitkät sairaslomat kivun vuoksi sekä ylihuolehtiva lähipiiri tai lähipiirin tuen puute. (Kauranen 2017, 86.)  

 

Kun selkäkipu kroonistuu, se muuttuu helposti koko elämää hallitsevaksi asiaksi. Usein kipu ajaa välttelemään kipua aiheuttavia toimintoja, vaikka uudemman tiedon mukaan kivun olemassaolo ei aina kerro vaarasta tai siitä, että tarvitsisi olla huolissaan. On luonnollista, että vältellään liikkeitä, jotka tuntuvat epämukavalta tai jotka aiheuttavat uhkaa terveydelle, ja keskushermosto ohjaakin lihaksia toimimaan niin aistiessaan potentiaalista uhkaa. Tämä on tärkeä ilmiö, mutta kivun ja ilmiön kroonistuessa, siitä tulee ongelma. Kivun varomisella ja välttelyllä voidaan aiheuttaa jopa enemmän haittaa kuin hyötyä, varsinkin välttelyn mennessä äärimmäisyyksiin. On tärkeää muistaa kivun ja liikkumisen suhteen kaksisuuntaisuus: kipu saattaa muuttaa liikkumista, mutta liikkuminenkin voi muuttaa kipua. (Tapio & Vilen 2020, 99-101.) Tämän valossa voidaan sanoa, että kipua tulee kunnioittaa, mutta sen ei saa ottaa hallintaa koko elämästä.  

 

Kroonisen selkäkipupotilaan kuntoutus fysioterapiassa 

Kroonisen selkäkivun fysioterapia sisältää kattavan fysioterapeuttisen tutkimuksen, jossa arvioidaan selän sen hetkistä toimintakykyä, kivun luonnetta ja voimakkuutta, lihasvoimien/heikkouksien testausta, jäykkyyksiä tai muita tekijöitä, jotka voivat liittyä selkäkipuun. Alkukartoituksen jälkeen voidaan alkaa pohtia fysioterapian tavoitteita ja yhdessä asiakkaan kanssa pohtia millä keinoin tavoitteisiin päästään. Fysioterapia voi sisältää fyysinen harjoittelu kuten terapeuttista harjoittelua, aerobinen liikunta (esim. Kävely, vesiliikunta, pyöräily) sekä erityisesti alaselän liikekontrolliharjoitukset ja mobilisointi, voi lievittää kipua. (George, Fritz, Silfies, Schneider, Beneciuk, Lentz, Gilliam, Hendren, Norman, Beattje, Bishop, Goertz, C., Hunter, Olson, Rundell, Schmidt, Shephard, Vining 2021.)  

 

Hoitosuositusten mukaan, kun selkäkipu muuttuu krooniseksi, nousujohteinen harjoittelu on tehokasta kivun vähentämisessä ja toimintakyvyn parantamisessa. Liike- ja liikuntahoito voivat lievittää jonkin verran kipua, ja hieronta sekä TENS (transkutaaninen neurostimulaatio) saattavat tarjota jonkinasteista helpotusta krooniseen alaselkäkipuun. Akupunktiolla on myös havaittu olevan lievittäviä vaikutuksia kipuun, ainakin hetkellisesti. Kun kipu kroonistuu, moniammatillisen hoidon rooli korostuu. Tällöin suositellaan psykologista kuntoutusta, erityisesti kognitiivisbehavioraalista hoitoa, joka auttaa oppimaan kivunhallintamenetelmiä. Biopsykososiaalinen kuntoutus ottaa huomioon selkäkivun vaikutuksen työelämään, ja fyysinen harjoittelu sekä työergonomian parantaminen tukevat työssä selviämistä. Tavoitteena on parantaa toimintakykyä, elämänlaatua ja vähentää kipua. (Alaselkäkipu: Käypä Hoito-suositus, 2017.) 

 

Nees, Riewe, Waschke, Schiltenwolf, Neubauer & Wang tekivät vuonna 2020 tutkimuksen moniammatillisten kivun hoitomuotojen koetusta auttavuudesta potilaiden näkökulmasta kroonisissa selkäkivuissa. Tutkimuksessa toteutettiin kolmen viikon mittainen moniammatillinen kivunhoidon ohjelma, joka sisälsi yksilö- ja ryhmäfysioterapiaa, vesiterapiaa, laiteharjoittelua, biopalauteharjoittelua, selkäedukaatiota, psykologista kiputerapiaa ryhmissä ja yksilöllisesti, rentoutusterapiaa sekä musiikkiterapiaa. Lisäksi lääkäri seurasi lääkkeiden käyttöä lääketarkastuksin kahdesti viikossa. Osallistujista lähes 50 % koki ryhmämuotoisen fysioterapian ja yksilöllisen fysioterapian parhaiten auttaviksi hoitomuodoiksi kroonisen selkäkivun lievittämisessä. Fysioterapian jälkeen rentoutuminen, vesiterapia ja selkäedukaatio koettiin hyödyllisimmiksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että potilaiden kokema hoidon hyödyllisyys eroaa merkittävästi monialaisten kivunhoito-ohjelmien eri hoitomuotojen välillä ja vastaa kipuun liittyvien ominaisuuksien tuloksia. (Nees, Riewe, Waschke, Schiltenwolf, Neubauer & Wang 2020.) Tämä tutkimus antaa lisänäyttöä miten tärkeä vaikutus fysioterapialla on kroonisen selkäkivun hoidossa, unohtamatta kuitenkaan muiden ammattiryhmien panostusta.  

 

Yhteenveto 

Selkäkipu on kroonistuessaan suuresti elämään ja toimintakykyyn vaikuttava asia. Kipua tulee aina kuunnella, mutta sen ei saa ottaa täyttä hallintaa elämästä. Kroonisenkin selkäkivun hoitoon on vaikuttavia interventioita, ja erityisesti aktiivisten hoitomuotojen on osoitettu olevan vaikuttavia kroonisen selkäkivun hoidossa. Kuntoutuksessa on tärkeää osata huomioida niin fyysiset, psyykkiset kuin sosiaalisetkin elämän osa-alueet. Fysioterapia on kuntoutuksessa keskeisessä roolissa niin hoidossa kun kivun hallinnassakin.  

 

Lähteet: 

Alaselkäkipu. 2017. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. 

George, S., Fritz, J., Silfies, S., Schneider, M., Beneciuk, J., Lentz, T., Gilliam, J., Hendren, S., Norman, K., Beattje, P., Bishop, M., Goertz, C., Hunter, S., Olson, K., Rundell, S., Schmidt, M., Shephard, M., Vining, R. 2021. Interventions for the Management of Acute and Chronic Low Back Pain: Revision. 

Karppinen, J., Simula, A., Lausmaa, M., Paukkunen, M., Holopainen, R. & Takala, E. 2020. Mistä pitkittynyt alaselkäkipu johtuu? Lääkärilehti 16/2020 vsk 75.  

Kauranen, K. 2017. Fysioterapeutin käsikirja. 1. painos. Sanoma Pro. Helsinki.  

McGill, S. 2007. Low back disorders. Evidence-Based Prevention and Rehabilitation. 2. painos. Human Kinetics. 

Nees, T., Riewe, E., Waschke, D., Schiltenwolf, M., Neubauer, E. & Wang, H. 2020. Multidisciplinary Pain Management of Chronic Back Pain: Helpful Treatments from the Patients’ Perspective. Journal of Clinical Medicine. 9 (1). 145. 

Selkäliitto ry. 2023. Tietoa selkäkivun hoidosta. https://selkakanava.fi/wp-content/uploads/tietoa-selkakivun-hoidosta-2023.pdf 

Tapio, J. & Vilen, V. 2020. Fysioterapia 2.0 – kuntoutuksen tiede ja taide. 1. painos. VK-kustannus. Lahti.  

Kommentoi