Tampere
18 May, Saturday
25° C

Proakatemian esseepankki

Kommenttiessee: Dialogista, keskittymisen parantamisesta ja aikaansaamisesta



Kirjoittanut: Katja Asbill - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Kommenttiessee, 1ep.

 

Tiimikaverini Emilia on kommentoinut useampaankin esseeseeni, joten ajattelin kirjata ylös omia ajatuksiani hänen esseitänsä lukiessa. Valitsin esseet niiden otsikoiden perusteella ja luin ne kommenttien mukaisessa järjestyksessä. Esseet virittivät jos jonkinlaisia ajatuksia, mikä olikin tämän esseen kirjoittamisen kannalta täydellistä. Kiitoksia kommenteistasi ja ajatusten jakamisesta näiden esseiden muodossa, Emilia.

 

Dialogin tärkeydestä

Dialogin tärkeydestä

Hyvä että innostuit avaamaan ajatuksiasi kirjallisessa muodossa, kun tunnekuohussa se ei itse tilanteessa ollut mahdollista. Et varmaankaan ole ainut, joka on joskus ollut turhautunut pajan päätteeksi tai sen aikana syystä tai toisesta. Oli erinomaista, että suosittelit tiedonlähteen, joka voisi auttaa muita kehittämään omaa ymmärrystä dialogista. Kuten mainitsit, kaikille aihe ei ole yhtä selkeä. Mainitsit, että vaikka dialogi timantti on mielestäsi loistava alku dialogista oppimiseen se ei sinällään ole riittävä. Tämä pitää varmastikin paikkansa, sillä meillä kaikilla on paljon opittavaa siitä. Toisaalta meidän on ilmaistava mitä ajattelemme, tunnemme, haluamme ja tarvitsemme toisaalta taas tärkeintä, on ymmärtää muita.

Mainitsit useamman tiimimme dialogin haasteista.  Näitä vähättelemättä en voi olla pohtimatta mitä tarkempi analysointi puheenvuoroista paljastaisi?  Onko niissä me viestiä, innostusta, kysymyksiä tai muuta yritystä saada useampaa liittymään ajatusten vaihtoon? Toistuvatko samat mallit meillä kullakin pajasta toiseen vai onko tämä uskomus? Pohdin kyvyttömyyttä ilmaista itseä dialogissa, koska sitä vaikuttaa ilmenneen. Milloin sitä ilmenee? Ilmeneekö sitä vain tietyillä henkilöillä? Toisaalta taas pohdin valmiuksiamme dialogiin päivästä toiseen. Varmistammeko me kukin ennen pajoja tai muita kohtaamisia valmiutemme olla hiljaa ja kuunnella vai syökö keskittymistämme ajanhallinnan haasteet, syömättä jäänyt lounas, huonot tavat tai joku muu tekijä? Kuuntelemmeko? Kuulemmeko? Olemmeko kullakin kerralla todella valmiita ajattelemaan ja reflektoimaan yhdessä? Ihan jok’ikisen kanssa? Kiitos, annoit paljon ajateltavaa.

 

Paranna keskittymistä rauhoittumalla

Paranna keskittymistä rauhoittumalla

Jälleen kerran nostat esiin tärkeän aiheen, joka koskettaa meistä montaa. Kerroit myös, kuinka olet itse käytännössä tuunannut omaa opiskeluarkeasi mahdollistaaksesi paremman keskittymisen ja toit esiin vinkkejä älylaitteiden tuoman levottomuuden hillitsemiseksi. Itse pidin erityisesti viimeisistä vinkeistäsi. Olen itsekin havainnut kuinka harva huomaa kuinka usein tulee itse luoneeksi itselleen kiireen tuntua oman puheen tai vaikka kalenterin selailun kautta, puhumattakaan siitä miten herkästi ajatus tarttuu. Suunnitelmallisuus ajan käytön suhteen helpottaa paitsi muistin kuormitusta myös mainitsemiisi hitaisiin hommiin, yhteydenpitoon ja muihin palauttaviin askareisiin sitoutumista. Suunnittelemalla siirtymät riittävällä väljyydellä ja keskittymällä siihen mitä milloinkin olemme tekemässä tukka putkella eteenpäin porhaltamisen sijaan, edesautamme kiireen poistamista arjestamme. Sattumanvaraisuutta saamme sitten ylläpidettyä elämässä kaikilla niillä kohtaamisilla ja keskusteluilla, joita voimme käydä kiireeltä vapautuvien minuuttien aikana. Näin kirjoitettuna niin kovin loogista ja yksinkertaistakin. Useamman ihmisen arjessa varmaankin helpommin sanottu kuin tehty, mutta tavoittelun arvoista.

 

Päivittäisellä suunnitelmalla enemmän aikaiseksi

Päivittäisellä suunnitelmalla enemmän aikaiseksi

Oli mielenkiintoista lukea Tehokkuuden taiasta ja etenkin siinä esitetystä kolmen askeleen mallista. Kerroit itse todella avoimesti taipumuksestasi stressiin ja rutiinien muodostamisen haasteista. Toisaalta kerroit myös mitä olet kirjan luettuasi tehnyt muuttaaksesi lähtötilannetta parempaan suuntaan. Lukemani perusteella monet kirjan vinkit todella resonoivat sinulle. Yksi mihin itse tartuin, on muistiinpanojen kirjoittamisen tärkeys. Stranius nostaa muistiinpanojen kirjoittamisen tärkeyttä esiin kolmen askeleen mallissaan. Kuten mainitsit, parantaa muistiinkirjoittaminen pajatilanteissa läsnäoloa ja käsin kirjoitetut asiat jättävät vahvemmat muistijäljet. Ajattelun ja reflektoinnin kehittymisen kannalta pajavihon muistiinpanojen läpikäynti on ensiarvoisen tärkeää ollen sitä hyödyllisempää mitä paremmin muistiinpanoihin on alun perin panostanut.

Lukiessa mieleeni nousi muutamassa muussakin kirjassa annetut neuvot rutiinien muodostamisesta ja asioiden aikatauluttamisesta. Aiemmissa töissäni käytin päivittäisiä, viikoittaisia, kuukausittaisia ja jopa vuosittaisia suunnitelmia, mutta en ole rutinoitunut hyödyntämään niitä henkilökohtaisessa elämässäni. Kuvauksesi työlistoista pistää kyllä harkitsemaan asiaa uudestaan varatakseni riittävästi aikaa tietyille asioille. En ole varma haluanko varsinaisesti enemmän aikaiseksi, mutta haluan raameja ja rajoja, jotka auttavat ylläpitämään selkeyttä.

Kommentoi