Tampere
18 May, Saturday
20° C

Proakatemian esseepankki

Kommentti



Kirjoittanut: Tuomas Kuusisto - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Idiootit ympärilläni
Thomas Erikson
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Päätin lukea Thomas Eriksonin teoksen, joka on ansainnut paikkansa proakatemian kirjahyllyssä. Jos kirjahylly olisi jaoteltu, teos löytyisi kategoriasta “klassikot”. “Idiootit ympärilläni” on kieltämättä puhutteleva kirja, mutta en osaa sanoa kuinka se minua puhutteli. Kaikkihan me tiedämme kirjan sanoman – ainakin akatemialla. Ymmärtämällä muita, osaat toimia heidän kanssaan. Tämä “ainutlaatuinen” viisaus koskee myös yksilöitä. Ymmärtämällä itsesi, ymmärrät käytöksesi. Kirjassa jaotellaan ihmiset neljään lokeroon värien mukaan. Lokeroita ei tarvitse edes avata, riittää kun tiedät vain lokeroiden värit: punainen, keltainen, sininen ja vihreä. Mitä mistäkin väristä tulee mieleen, osuu aika hyvin kirjassa kuvailtujen persoonien kohdalle – mikäli olen ymmärtänyt värien symboliikan markkinoinninkurssilla oikein.  

Mikä yhdistää sinut ja ystäväsi 

Kirjan lukemisesta on vierähtänyt jo vuosi. Kirja oli todellisuudessa niin tylsä, etten jaksanut lukea sitä. Päätin siis kuunnella sen, haukotuksien saattelemana. Kirja oli kuitenkin hyvä alku. Sain siitä pintaraapaisun ihmisten ymmärtämiseen, mutta se mitä kirjan jälkeen tapahtui, on enemmän merkityksellistä. Kiinnostuin ihmisistä. Olen keltainen, sen verran voin kirjan perusteella kertoa. Keltainen kyllästyy nopeasti ja kaipaa uusia virikkeitä. Ehkä siksi koin ihmiset tylsiksi. En sano, että ystäväni olisivat olleet tylsiä. He olivat todella mielenkiintoisia, mutta vain heidän tekemiensä asioidensa vuoksi. Se mitä he ajattelivat ei minua kummemmin kiinnostanut, puhumattakaan tunteista tai toimintamalleista. Tätä kirjoittaessani tunnen itseni huonoksi ystäväksi, mutta turhaan. Ystäväni olivat samanlaisia. Keltaisia innostujia, jotka kuitenkin unohtivat asiat, kun alkuhuuma oli mennyttä. Ehkä unohdin ystäväni alkuhuuman kadottua tai ystäväni minut. Siksi ystävieni ajatukset ja tunteet jäivät taka-alalle ja ainut mikä meitä yhdisti, oli uusien asioiden tekeminen yhdessä. 

Uusien asioiden tekeminen yhdessä toimii niin kauan, kunnes kaikki on kokeiltu. Viimeinen vaihtoehto on kokeilla huumeita. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua kotosalla kavereiden kanssa, poltella sätkiä ja punaisin silmin tuijottaa valioliigaa. Muistan “Pasilasta” yhden jakson, jossa rikoskomisario Kyösti Pöysti valisti nuoria päihteiden vaaroista: “Viina on niille, joille maailma on liikaa ja huumeet niille, joille maailma on liian vähän.” Ehkä Kyösti Pöystin humoristisessa heitossa oli myös totuuden siemen. On vaikea viihtyä maailmassa, joka on liian vähän. Maailma on todella vähän, jos olet kiinnostunut vain asioista, etkä ihmisistä. Mitä kaikkea meissä ihmisissä onkaan, mitä emme näe, saati ymmärrä. Maailmassa on loputtomiin hetkiä, joissa istutaan pienellä porukalla ja mietitään tekemiselle vaihtoehtoja. Näissä tilanteissa suosittelen tutustumaan toisiinne. Tehkää jotkin persoonallisuustestit ja keskustelkaa niistä. Antakaa toisillenne vuorotellen jokin elämänneuvo. Tehkää hemmetti, vaikka visio kartat muutaman vuoden päähän. Ei tekemisen tarvitse aina olla niin konkreettista, se voi olla myös ajattelua. Siinä on tekemistä maailmanloppuun asti. 

Aidon kuuntelun ja kiinnostuksen merkitys 

Menet sitä kohti mitä kuulet (Murphy 2020). Jos et kuuntele ystäviäsi, et mene heitä kohti. Jos et kuuntele itseäsi, et mene itseäsi kohti. Kuuntelu on ajattelun paras ystävä. Jos sinä kuuntelet ystävääsi ja ajattelet hänen tuntemuksiaan, olet varmasti tosi ystävä värikorteistanne huolimatta. Voit siis olla punaisen paras ystävä, vaikka olisitkin keltainen tai oli teidän värinne mitkä tahansa. Voit toimia tiimissä, työyhteisössä, perheessä, Kiinassa tai kotona, jos vain olet kiinnostunut muista ihmisistä. Kiinnostus luo mahdollisuuden aidolle ymmärrykselle. Vaikka kuinka opiskelisit muiden käytöstä, lukisit oppaita, opiskelisit värejä ja käyttäytymismalleja, et voi ymmärtää ihmisiä, jos et ole kiinnostunut heistä. Se mistä sisäinen kiinnostus löytyy, onkin toinen asia. Jotkut saavat sen syntyessään, toiset vasta kuolinvuoteellaan, osa ei koskaan. Minä löysin sen kirjallisuudesta. Akatemia on huippu paikka siksi, että täältä ei kukaan pääse ulos, ellei opi ymmärtämään toisia ihmisiä. Ymmärtämisen aloittamiseksi kirja idiooteista, joita on ympärillämme, on hyvä alku meille jokaiselle. Sen vuoksi kirja on noussut akatemialla “klassikoihin” uutuudestaan huolimatta. Pelkkä ymmärtäminen värien avulla ei kuitenkaan riitä. Jos joku vaikuttaa olevan punainen tyyppi, tuomitset hänet punaiseksi tyypiksi. Ilman vilpitöntä kiinnostusta tuomitset toiset, koska luulet tietäväsi, miten toinen ajattelee, käyttäytyy tai tuntee. Ilman aitoa kiinnostusta olet tutustunut heihin pelkästään teoreettisia malleja ajatellen. Asiat, varsinkaan ihmiset eivät valitettavasti ole niin mustavalkoisia.  

Älä tuomitse mitään 

Mieleeni tulee tarina kirjasta “ajattele kuin munkki.” Tarinassa vanha lännenmies, kadottaa hevosensa, ja naapuri toteaa hänelle: “Mikä epäonni, menettää niin hieno hevonen.” Lännenmies toteaa vain: “En tiedä onko onni vaiko epäonni.” Seuraavana päivänä hevonen ilmestyy takaisin upean varsan kanssa. Naapuri huomaa tämän ja innostuu: “Mikä onni, noin hieno varsa!” Lännenmies totea jälleen: “En tiedä onko onni vaiko epäonni.” Seuraavana aamuna lännenmiehen poika yrittää kesyttää varsaa, mutta varsa potkaisee hänen jalkansa poikki. Naapuri toteaa järkyttyneenä: “Mikä epäonni.” Lännenmies vastaa jälleen: “En tiedä onko onni vaiko epäonni.” Seuraavan aamuna tulee kirje, kaikki kylän nuoret miehet lähtevät sotaan. Lännenmiehen poika ei kuitenkaan joudu lähtemään, koska hänen jalkansa on poikki. Naapuri sen sijaan voivottelee: “Mikä epäonni, poikani joutuu sotaan.” Lännenmies toteaa tyynesti: “En tiedä onko onni vaiko epäonni.”  

kun jaamme ihmiset teoreettisin mallin avulla, rupeamme helposti olettamaan toisistamme väriin perustuvia ominaisuuksia. Väreihin jakamisen tulisi kuitenkin vain auttaa hahmottamaan ihmisten erilaisuuksia. Ihmisten jakaminen väreihin, kun ei ole mahdollista, vaan pelkkä apukeino, jota aito kiinnostus käyttää avukseen, etsiessään ymmärrystä. Idiootit ympärilläni – kirja on hyvä luomaan pohjaa ymmärrykselle, mutta liian isoa painoarvoa sille ei kannata asettaa. Muuten tuomitset ihmiset asetellessasi heitä lokeroihin olettamuksiesi mukaan, kuten tarinassa naapuri tuomitsi tilanteet olettamuksiensa mukaan. “Idiootit ympärilläni” on kaikesta huolimatta ansainnut paikkansa akatemialla ja annan sille täydet pisteet. On lukijasta kiinni käyttääkö sitä oikein vai väärin. 

 

Erikson, T. 2014. Idiootit Ympärilläni. Kuinka ymmärtää muita ja itseään. Äänikirja. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy. Vaatii käyttöoikeuden. 

Murphy, K. 2020. Et taida kuunnella. Äänikirja. Helsinki: WSOY. Viitattu 4.12.2022. vaatii käyttöoikeuden. 

Shetty, J. 2020. Ajattele kuin munkki. Äänikirja. Helsinki: Otava. Vaatii käyttöoikeuden. 

Yle areena. Pasila. Kausi 3, 3/10. Päihdevalistajat. 29.7.2019. Yellow Film & TV. 

Jos olisin tiennyt, että aikuinen voi olla näin tyhmä. Olisin vieläkin lapsi.

Kommentoi