Tampere
22 Jun, Saturday
8° C

Proakatemian esseepankki

Kimmo-teoria



Kirjoittanut: Aleksi Kolunsarka - tiimistä Samoa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Hävitty Stanley Cup-finaalisarja (2010), hävitty kolme MM-finaalia (1998, 1999, 2001), hävitty Olympiafinaali (2006).

 

Olen pienestä pojasta asti ollut Timonen-fani. Toki jos rehellisiä ollaan, niin kaikki lähti vanhemmiltani saadusta Suomen fanipaidasta vuodelta 2004, jonka selässä tietenkin luki kisojen kunniaksi pelinumero 4. Tätä numeroa silloin kantoi luonnollisesti Kimmo Timonen. Seitsenvuotiaana en vielä ymmärtänyt juuri mitään jääkiekosta, mutta Kimestä tuli näin sattuman kautta silloinen lempipelaajani. Muutaman vuoden jälkeen salibandyn aloitettuani halusin pelata samalla numerolla kuin Kime sekä halusin pelata puolustajana. Jokin siinä puolustuksen kivitalona olemisessa nuorena poikana viehätti. Oman pelin pelaaminen siis kulminoitui siihen, ettei omalla maalivahdilla olisi mitään hätää, kun astun kentälle. Pelasin oikeastaan koko nuoren ikäni pääasiassa puolustajana, enkä yleensä ollut hyökkäyssuuntaan kovin suuri pelote. Pidin kuitenkin hyvää huolta siitä, ettei vastustajien parhaista hyökkääjistäkään ollut pelkoa omaan päähän. Timonen osasi tehdä maaleja ja syötti kiekkoa erinomaisesti, joka ei kuulunut isossa kuvassa vielä suomalaisten pakkien karaktääriin. Hän on itseasiassa eniten suomalaisista NHL:ssä maaleja tehnyt puolustaja Teppo Nummisen ohella. Kimmon pelitavassa ja johtajakuvassa oli kuitenkin jotain paljon muutakin. Jotain sellaista, josta jokainen voi ottaa oppia omaan johtajuuteensa.

Yksin pääsee nopeasti, mutta yhdessä pääsee pitkälle.

Kimmo Timonen on hävinnyt Stanley Cupin finaalin (2010), kolme MM-finaalia (1998, 1999, 2001), World Cupin finaalin (2004) sekä Olympialaisten finaalin (2006). Neljästä näissä hän on palvellut joukkuettaan varakapteenina. Kimmo on siis ollut uransa alkutaipaleelta asti jo hahmo, johon on luotettu ja jota halutaan seurata. Hän ei oikeastaan koskaan ole pitänyt itsestään sen suurempaa numeroa ja on aina pitänyt joukkueen etua oman etunsa edellä. Hänelle ei ollut tärkeää, kuka teki maalin tai kuka sen syötti. Hän teki vain parhaansa ja vähän enemmän sen tähden, että joukkue voittaa.

“I go out there and do my job. If somebody recognizes that and says, ‘He’s a good player,’ then great. But if nobody does, nobody does. It’s not up to me. I just do my job.” – Timonen. 2012.

Organisaatio, jonka jäsenet ovat valmiita luopumaan omasta lyhytaikaisesta edustaan pidempiaikaisen edun saamiseksi on huomattavasti kykeneväisempi uusiutumaan ja luomaan kestävämpää menestystä. Tämä lisää myös jäsenten mahdollisuutta saavuttaa paljon suurempia etuja henkilökohtaisellakin tasolla. Nopeat voitot voivat joskus olla eduksi, mutta minkään organisaation tavoitteena ei tulisi olla haalia nopeasti kaikkea mahdollista saatavaa, jos se tähtää todelliseen menestykseen. Joukkue tarvitsee maaliruiskuja sekä heidän toimintaansa helpottavia pelintekijöitä. Mitä muuta joukkue tarvitsee, jotta maalit voivat syntyä? Voitko olla avainpelaaja tekemättä maaleja tai syöttämättä niitä?

Arvokkaan kolme tasoa

Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelu 2/8 – ”Kapteeni laskee alkulähdön” – luennolla teimme aikamatkustuksen taaksepäin Norjassa järjestettyihin vuoden 1999 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin. Pelitilanne oli klassikoksi muodostunut Jere Karalahden tekemä 3-3 tasoitusmaali Venäjää vastaan vain kaksi sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä, jonka myötä Suomi varmisti lohkovoiton. Karalahti pääsi ampumaan parhaalta maalintekosektorilta Helmisen lavasta tulleen syötön johdosta. Kumma juttu on se, miten Karalahti oikeastaan olikin niin vapaana parhaalla mahdollisella paikalla. Tämä oli mahdollista, sillä Timonen luopui siniviivasta peittääkseen häntä reilusti suuremman venäläispelaajan liikkeen, jonka myötä aukesi mahdollisuus Karalahden ja Helmisen väliselle yhteistyölle. Tästä huippusuorituksesta ilmenee, kuinka sen mahdollistamiseen tarvittiin toisistaan hyvin erilaista mutta silti yhtä tärkeää johtajuutta.

Tässä muutaman sekunnin mittaisessa tapahtumaketjussa on keskiössä arvokkuuden kolme tasoa, jotka Saarinen (2017) nostaa puheessaan esille:

  1. Ilmeinen, kaikille näkyvä arvotaso, josta pidetään kirjaa, johon kohdistuu valokeila ja ylimmäisesti juhlitaan. (maalintekijä Karalahti)

Kaikki muistavat maalintekijät. Maalintekijä ulosmittaa tilannepotentiaalin. Maalintekijän panoksena on johtava suoritus ja tilanteen vieminen maaliin, sillä ilman hänen onnistumistaan ei tule tiimin onnistumista. Tiimi tarvitsee aina maalintekijöitä, sillä tulosta ei muuten synny.

  1. Maalin johtaneen syötön antava lähes yhtä ilmeinen arvotaso, josta myös pidetään kirjaa ja johon voidaan todeta ainakin hidastuksella. (Helminen)

Jotta maalipyssyt pystyvät parhaaseensa, tarvitsevat he taidokkaita syöttelijöitä. Vain hyvin harvoin maalintekijä suorittaa kaiken itse alusta loppuun asti. Pystysyötöt antavat tulosta tekevälle johtajuudelle mahdollisuuden.

  1. Taso, joka mahdollistaa toisten arvokkaan toiminnan, jossa (1) ja (2) toteutuvat. Usein jää huomiotta ja kirjanpitoa ei ole. (Timonen)

Kaikki johtajuus ei ole kovin ilmeisesti osoitettavissa tai mitattavissa. Maalisuoritukseen tarvitaan laukauksen ja syötön lisäksi tila tälle kaikelle. Tilan mahdollistaminen vaatii erityistä johtajuutta, visiota ja pelisilmää. Johtajana on kyettävä luomaan tilaa, jossa onnistumiselle on mahdollisuus. Mikäli näet esteitä, laske ne sillaksi. Sillä tämän tason johtajuus ei ole ilmeisen selvästi nähtävillä, on erityistaitoa nostaa taustalla tapahtuva johtajuus muiden näkyville ja antaa siitä arvostusta.

 

Koen omassa johtajuusfilosofiassani pelaavan paljon kakkos- ja kolmospaikan tasoilla. Luon tilanteita muille onnistua, ja annan pystysyöttöjä. Määrä tuo laatua, sillä mitä enemmän tilaa ja syöttöjä napsuu, sitä paremmat mahdollisuudet on tulosta tekevillä ihmisillä päästä tavoitteisiin yhteisen edun kasvattamiseksi. Taivun helposti tekemään tilaa muille, sillä haluni valjastaa muiden potentiaalia ohjaa toimintaani enemmän suuntaan, jossa tämä on mahdollista. Tämä ei silti tarkoita sitä, ettenkö tekisi tulosta tai maaleja. Olen tottunut ottamaan erilaisissa tilanteissa nopeasti kopin, mikäli johtajuutta ei ilmene. Kuitenkin lähtökohtaisesti pyrin toimimaan tasolla kolme, sillä olen oppinut luomaan tilaa sekä raivaamaan polkua muille. Tämä on varmaan suuri syy, miksi olen niin innostunut valmentamisesta.

 

Lähdeluettelo:

Compton, B. 6.8.2014. Flyers’ Timonen being treated for blood clots. Artikkeli. Viitattu 10.11.2022. https://www.nhl.com/news/flyers-timonen-being-treated-for-blood-clots/c-727878

LeBrun, P. 1.1.2012. Flyers’ Timonen still underappreciated. Artikkeli. Viitattu 10.11.2022. https://www.espn.com/nhl/winterclassic12/story/_/id/7410634/philadelphia-flyers-kimmo-timonen-underappreciated

Saarinen, E. 2017. “Kapteeni laskee alkulähdön” – 2/8 Filosofia ja systeemiajattelu 2017. Luento. YouTube-video. Julkaisija Aalto University 26.1.2017. Viitattu 10.11.2022. https://www.youtube.com/watch?v=_dW5EOA_Gmo&t=3317s

Kehityn ja kehitän, innostun ja innostan! 25-vuotias tiimiyrittäjä Proakatemialta, joka uskoo paremman ajattelun, yhteistyökykyjen sekä johtajuuden olevan yrityksen menestyksen tärkeimmät mahdollistajat. Lupa verkostoitua!

Kommentoi