Tampere
24 May, Friday
24° C

Proakatemian esseepankki

Kevät 2022 – Uupumisen kynnyksellä



Kirjoittanut: Eemi Mäenpää - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Aki Hintsa - Voittamisen anatomia
Oskari Saari
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Johdanto

 

Lukuvuosi 2022–23 on alkanut, ja on aika palata sorvin ääreen. Odotukseni tälle lukuvuodelle ovat korkealla, ja olen täynnä intoa ja tarmoa. Minut valittiin tiimimme uudeksi HR-henkilöksi, ja odotan paljon tämän pestin tuomia mahdollisuuksia ja haasteita. Myöskin Toiveuni-projektimme on vihdoin lähdössä konkreettisesti liikkeelle. Kyseinen projekti on iso kokonaisuus, ja olemme suunnitelleet ja toteuttaneet sitä jo viime keväästä saakka. Mutta tänä syksynä on verkkokauppamme aukeamassa, ja toivon mukaan myöskin ensimmäiset kaupat lyödään lukkoon jo parin kuukauden sisään. Edessä on siis lukuvuosi, joka pitää sisällään paljon uutta ja ihmeellistä; haasteita, ongelmatilanteita, mutta toivon mukaan myös paljon onnistumisia, niin yksilötasolla kuin myös tiimiyrityksessämme.

 

Uuden lukuvuoden kynnyksellä on kuitenkin hyvä vielä palata hetkeksi viime kevääseen, kun perustimme tiimiyrityksemme sekä aloittelimme liiketoimintaa. Viime kevät oli todella vauhdikas sekä täynnä hienoja asioita ja kokemuksia. Oppiakin sain roppakaupalla. Mutta näin jälkikäteen täytyy allekirjoittaneen todeta, että kevät oli myöskin todella rankka. Kun kesäkuussa koitti vihdoin kesäloma, olin suoraan sanottuna aivan poikki. Kevät oli vaatinut todella paljon henkisistä voimavaroistani, ja siitä palautuminen ei onnistunutkaan yhdessä viikonlopussa, tai edes viikossa. Miten näin pääsi käymään? Olen koko ikäni tykännyt laiskottelusta, ja nauttinut kun saa olla tekemättä mitään hyödyllistä. Sen lisäksi jo ennen koulun alkua, Proakatemian terassipäivillä minua varoitettiin liiallisesta puurtamisesta ja ylikuormituksesta. Ja silti onnistuin vetämään itseni piippuun, lähes burnoutin partaalle. Miksi Eemi, miksi?

 

Työuupumuksen partaalla

 

Mieli Ry määrittelee burnoutin, suomeksi tuttavallisimmin työuupumuksen johtuvan pitkäaikaisesta ylikuormituksesta työssä, joka juontaa juurensa joko liiallisesta työmäärästä tai työn tavoitteiden ja organisoinnin puutteesta. Mieli Ry:n mukaan ”haitallinen kuormitus on henkisestä paineesta ja väsymyksestä johtuva kokonaisvaltainen hälytystila. Kuormittava stressi kuluttaa ihmisen voimavaroja, aiheuttaa väsymystä ja herättää kielteisiä tunteita; jännitystä, huolta, ärtymystä, ahdistusta ja pelkoa. Jos nämä valtaavat liikaa alaa, myönteiset ajatukset ja tunteet katoavat huolten taakse.” Työuupumuksen määritelmästä löydän paljon kohtia, jotka tunnistan viime kevään suoriutumisestani. Haalin koko kevään ajan itselleni paljon töitä, enkä osannut sanoa ei uusien projektien tai työtarjousten edessä. Myöskin kouluun liittyvistä projekteista puuttui monesta selkeä organisointi sekä johtajuus, ja tästä syystä en aina tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä, vaikka olin tietoinen että jotain minun oli kuitenkin tehtävä. Tämä sai usein oloni turhautuneeksi ja stressitasoni nousivat vauhdilla. Siihen kun lisätään tilan puutteesta kärsivä kalenteri ja delegoimisen pelko, oli soppa valmis. (Mieli Ry, 2022)

 

Hyvinvointi edellä

 

Kun puhutaan loppuun palamisesta, ei voida olla puhumatta samaan aikaan myös hyvinvoinnista, tai oikeastaan sen puutteesta. Oskari Saaren kirjoittamassa kirjassa Aki Hintsa – Voittamisen anatomia menestyksen ympyrä jaetaan Hintsan oppien mukaan kuuteen osa-alueeseen: yleinen terveys, biomekaniikka, fyysinen aktiivisuus, ravinto, lepo ja henkinen energia. Nämä osa-alueet yhdessä muodostavat hyvinvoinnin ja sitä kautta menestymisen. Näiden osa-alueiden ei tarvitse olla jatkuvasti täydellisiä, mutta on tärkeää, että nämä osa-alueet ovat tasapainossa. Jo pelkästään yhden osa-alueen laiminlyönti vaikuttaa muihinkin osa-alueisiin, ja sitä kautta koko hyvinvointiin. Osa-alueita tutkiessani, voin hyvällä omalla tunnolla sanoa täyttäväni neljä kohdan tarpeet hyvin. Yleinen terveys ja biomekaniikka minulla oli koko kevään hyvällä tasolla. Fyysinen aktiivisuus oli myös hyvällä tasolla, vaikka en todellisuudessa päässytkään kevään aikana urheilemaan niin paljoa kuin halusin. Elin kuitenkin aktiivista arkea, jossa hyöty liikuntaa tuli päivittäin enemmän kuin pari vuotta sitten, pahimpaan pandemia aikaan saattoi tulla viikossa. Ravinnonsaantikin oli mielestäni minulle riittävällä tasolla. Ravinto on itselleni aina ollut asia, josta en ole halunnut tinkiä. Joka aterialla en ole aina saanut kaikkia tärkeitä hivenaineita, mutta olen pitänyt huolen, että olen aina syönyt niin että jaksan pitkiäkin päiviä. Mutta vaikka nämä osa-alueet ovat kunnossa, ei kokonaisuus ole siltikään kunnossa. Kun kesäloma alkoi omalla kohdallani heti kesäkuun alusta, huomasin kuluttaneeni kaikki henkiset energiavarannot loppuun. Yksi syy tähän on lepo, tai tarkemmin sen puute. Se ei ollut tasapainossa muiden kanssa, jolloin se horjutti koko hyvinvointiani. (Saari, O. 2015, 70-73)

 

Menestyksen ympyrän keskiössä on core (ydin), joka vastaa kolmeen kysymykseen:

  1. Tiedätkö, kuka olet?
  2. Tiedätkö, mitä haluat?
  3. Hallitsetko omaa elämääsi?

Kysymykset ovat todella isoja, ja vastaaminen voi olla vaikeaa ihan jokaiselle, elämän tilanteesta riippumatta. Vastaukset todennäköisesti myös muuttuvat ajan saatossa jokaisen kohdalla, mutta Hintsan mukaan nämä kysymykset ovat elin tärkeitä hyvinvoinnin ja itsensä tuntemisen kannalta. Luin nämä kysymykset ja pohdin niihin vastauksia ensimmäisen kerran jo kevään loppupuolella ja silloin vastaaminen näihin kysymyksiin tuotti suurta vaikeutta. Ensimmäiseen kahteen kysymykseen en saanut pohdittua selkeää vastausta. Ainoa, johon osasin suoralta kädeltä vastata oli 3. kysymys: Hallitsetko omaa elämääsi? -En.

(Saari, O. 2015, 85-86)

 

Näin jälkikäteen näitä kysymyksiä pohtiessa voi huomata, että vastaamisen vaikeus juuri näihin kysymyksiin on todennäköisesti ollut vaikuttamassa omaan suorituskykyyni ja sitä kautta energiavarantojen loppumiseen. Näiden kolmen kysymyksen tarkoitus on kartoittaa kuinka hyvin yksilö tuntee itsensä ja tarpeensa. Vasta nyt olen huomannut kuinka vähän loppupeleissä tunnen itseäni ja tiedän omista tarpeistani. Eero Kukkola on kirjoittanut artikkelin, jossa hän käsittelee itsensä johtamista. Jo artikkelin ensimmäinen lause kiteyttää ongelman ytimen omalta kohdaltani: ” Johtajuuden perusperiaate on, että voidakseen johtaa muita, on kyettävä johtamaan itseään ja voidakseen johtaa itseään, on tunnettava itsensä”. Miten olen voinut kuvitella johtavani itseäni hyvin, kun en ole edes tuntenut itseäni? (Kukkola, E. 2016)

 

Pohdinta

 

Kun kelaan kevättä läpi näin jälkikäteen, tunnistan monia asioita jotka ovat olleet vinksallaan omassa toiminnassa. Ne eivät ole olleet välttämättä kovin isoja asioita, mutta kun tarpeeksi monta pientä osaa on pois paikoiltaan, on sen voi riittävä horjuttamaan suurta kokonaisuutta. Itsetuntemukseni ei tänä päivänäkään ole mielestäni täydellinen, mutta tiedän nyt miksi sitä kohti kannattaa mennä. Tiedän myös, miten voin kehittää omaa itsetuntemustani. Itsetuntemisen ohella myös omien halujen ja tarpeiden tunnistaminen ja tunteminen on ollut vaikuttamassa omaan jaksamiseeni. Uskon että halujeni tuntemisen puute on suorassa yhteydessä siihen, miksi haalin itselleni aivan liikaa töitä. Vaikeus sanoa ei on varmasti osittain sisäänrakennettua itselleni, kuten myös halu kokeilla, enkä luultavasti koskaan pääse eroon niistä. Mutta myös se, ettei tiedä mitä todellisuudessa haluaa, on varmasti omalla kohdallani ollut vaikuttamassa siihen, miksi sanoin kyllä lähes kaikille tarjotuille mahdollisuuksille. Enkä koe, että kaikkiin mahdollisuuksiin tarttuminen olisi ollut huono asia. Jokaisesta projektista sain jotain irti, vähintäänkin oppia miten ei kannata asioita tehdä. Mutta kokonaisuutena, ei kevään työtaakassa ollut mitään järkeä.

 

Menestymisen ympyrää tutkiessani, voin todeta että koko kevään teema tuntui olevan ylimääräisten tuntien löytäminen unen kustannuksella. Vaikka arkisin pyrin aina nukkumaan riittävästi, saan lähes joka viikonloppu kerättyä itselleni univajetta tarpeeksi sekoittaakseni seuraavan alkuviikon unet. Ja tämä ei johdu siitä että viettäisin viikonloput juhlimassa vaan siitä, että työskentelen ravintola-alalla koulun ohella. Ja ravintola-alan työajat tunnetusti painottuvat viikonloppuiltoihin ja -öihin. Minun on toki syytä miettiä, onko yötöissä järkeä, jos arkipäivät opiskelee päiväsaikaan. Mutta uuden työn löytäminen, jossa tienaisi yhtä hyvin tuntikohtaisesti, ei ole ihan helppo rasti. Ehdotuksia otetaan vastaan.

 

Mutta ilokseni voin todeta että olen jo tämän alkusyksyn aikana saanut useamman mahdollisuuden sanoa ei. Ja olen myös hyödyntänyt nämä mahdollisuudet kieltäytymällä kohteliaasti. Eli eteenpäin ollaan menty. Nyt on vain tärkeää pitää linja sen suhteen tiukkana, etten ole joulukuussa samassa pisteessä kuin toukokuussa; lähes musertumispisteessä työtaakan alla. Olen alkanut myös valmentamaan itseäni kohta tasapainoisempaa ihmistä ja parempaa itsetuntemusta. Mutta tähän kehitykseen palaamme tulevissa esseissä.

 

Loppusanat

 

Kirjoitin tämän esseen, jotta ymmärtäisin kuinka helposti voi ajaa itsensä loppuun, jos vain tekee eikä mieti samalla. Näin kävi minulle jo kertaalleen. Viime kevät oli kaikin puolin hyvin opettavainen kokemus. Opin paljon asioita, jotka vien käytäntöön jatkossakin. Mutta opin myös, miten ei kannata toimia. Nämä asiat opin kantapään kautta.  Mutta olen osittain myös tyytyväinen, että opin nämä asiat jo näin varhain, koska vielä minulla on aikaa tehdä muutos. Tiedän myös, etten ole ainoa, joka on näiden asioiden kanssa paininut. Moni Proakatemialla opiskeleva tai opiskellut on varmasti huomannut näitä samoja asioita joko itsessään tai opiskelutovereissaan. Ja varmaa on myös se, etten tule olemaan viimeinen tämän ongelman äärellä. Toivon ja uskon kuitenkin, että näistä asioista puhuminen tulee lisääntymään tulevaisuudessa, ja haluan olla omalta osaltani mukana tässä kehityksessä. Vähintäänkin varoittavana esimerkkinä. Lopetan esseen mietelauseeseen, jonka kuulin aikoinaan entiseltä valmentajaltani: Virheiden tekeminen on inhimillistä, mutta virheiden toistaminen on tyhmyyttä.

 

Lähteet:

 

Kukkola, E. 2016. Itsensä johtaminen 3:Itsetuntemus ja itsetunto. Luettu 14.9.2022. https://peruspeliajohtaja.com/2016/04/16/itsensa-johtaminen-3itsetuntemus-ja-itsetunto/

 

Mieli Ry. n.d. Työuupumus. Luettu 14.9.2022. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/tyoelamanmielenterveys/tyopaikan-kriisit-ja-muutokset2/tyouupumus/

 

Saari, O. 2015. Aki Hintsa – Voittamisen anatomia. Helsinki: Wsoy.

Kommentit
  • Joonas Kiuru

    Kiitos rehellisestä ja avoimesta esseestä. Kokemukseni ravintola-alan vuorotyön sovittamisesta muuhun arkeen ovat hyvin samankaltaisia. “Ei”-sanan kääntäminen positiiviseksi voimavaraksi on haastavaa, mutta tarpeellista meille monille ylitunnollisuudesta kärsiville työmuurahaisille. Aina ei tarvitse pystyä, jaksaa tai ehtiä.

    16.9.2022
    • Eemi Mäenpää

      <3

      22.9.2022
  • Tuomas Kuusisto

    ”En aina tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä, mutta tiesin, että jotain olisi kuitenkin pitänyt tehdä” Tätä ajatusta kun rupeaa pyörittämään myös vapaa-ajallaan, on pitkän tähtäimen väsymys edessä. Kiitos esseestä! Se oli miellyttävä lukea loppuun asti.

    16.9.2022
    • Eemi Mäenpää

      <3

      22.9.2022
  • Niina Piirainen

    Kiitos ajankohtaisesta esseestäsi Eemi! Tunnistin monta ajatusta ja toimintatapaa viime lukuvuoden kuvauksestasi. Uskon, että “Ei”:n sanominen on Proakatemialla varsinkin ensimmäisenä lukuvuonna erityisen hankalaa siksi, että kiinnostavia mahdollisuuksia on niin paljon ja ilman aiempaa kokemusta on todella hankala arvioida kuinka paljon ne tulevat työllistämään ja viemään aikaa kalenterista. Näin löytää melko huomaamattaan itsensä tilanteesa, jossa on ylimitoittanut omat resurssinsa. Ehkä me ollaan tänä vuonna viisaampia? Lupaatko muistuttaa, jos meinaa mennä hektiseksi? 😀

    19.9.2022
    • Eemi Mäenpää

      Oppi tulee epäonnistumisten kautta, ja varmasti moni muukin on ottanut opikseen viime keväästä. Mutta lupaan puuttua peliin jos vauhti kiihtyy liikaa! 🙂

      22.9.2022
Kommentoi