Tampere
25 May, Saturday
22° C

Proakatemian esseepankki

Kesä Lapissa



Kirjoittanut: Iina Klemi - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Vietin kesän 2023 Ivalossa, jonne lähdin tekemään ensimmäistä oman alan eli fysioterapeutin sijaisuutta. Tampereella fysioterapeutteja ja ft-opiskelijoita on hurja määrä, joten työpaikan saaminen täältä ei ole itsestään selvyys. Minulle kävi huono tuuri kesän työkuvioiden kanssa ja lopulta olin jäämässä vielä yhdeksi kesäksi ravintola-alan töihin kahvilaan. Päätin kuitenkin vielä loppukeväästä selailla Kuntarekryn työpaikkailmoituksia ja huomasin Ivalon terveyskeskuksessa olevan kesäksi määräaikainen fysioterapeutin toimi auki. Kauaa en miettinyt, kun laitoin hakemuksen menemään ja vastauksena sain tervetuloa-toivotukset. Toukokuun puolessa välissä löysin myös asunnon Ivalosta (siellä on huutava asuntopula) ja allekirjoitin työsopimuksen Lapin hyvinvointialueelle (Lapha). Alun perin hain terveyskeskuksen fysioterapeutin paikkaa, mutta päädyinkin lopulta Inarin kotihoidon fysioterapeutiksi. Kotihoito työympäristönä ei lähtökohtaisesti ollut se, missä haluaisin työskennellä, mutta päätin ottaa paikan silti vastaan, koska alan työkokemus on erittäin tärkeä valttikortti valmistumisen jälkeen työnhaussa.

Työnkuvani kotihoidon fysioterapeuttina oli olla liikkumis- ja toimintakyvyn sekä apuvälineiden asiantuntija kotihoidossa. Työnkuvaan kuului arviokäyntien tekeminen asiakkaille, joilla oli liikkumisessa ilmenneitä haasteita esim. kaatumisia. Kaikki asiakastapaamiset olivat siis kotikäyntejä ja sain suunnitella aikatauluni itse. Lapha:lla kotihoidon fysioterapeutti tekee 1-5 arviokäyntiä, jonka jälkeen haetaan maksusitoumusta jatkofysioterapiaa varten. Maksusitoumukset haettiin niille asiakkaille, joilla oli arvioinnin perusteella tarvetta fysioterapialle pidempikestoisesti. Kotikuntoutuksen tarkoitus on olla väliaikaista enintään muutaman kuukauden kestävää.

Fysioterapian tarpeen arviointi ei todellakaan ollut helppoa, koska kuntoutuksen saamisperusteissa ei ollut selkeitä kriteerejä fysioterapian saamiselle. Osalla asiakkaista oli suhteellisen hyvä fyysinen suorituskyky, mutta muistisairauden vuoksi heikentynyt kognitio, jolloin liikkuminen on jäänyt hyvin vähälle. Näiden asiakkaiden kanssa fysioterapia oli enemmän ennaltaehkäisevää ohjausta ja neuvontaa. Muistisairaiden kohdalla isossa roolissa oli omaisen neuvonta, sillä kommunikointi ei onnistunut välttämättä asiakkaan itsensä kanssa. Esimerkiksi muistisairaiden kivun arviointi oli hyvin hankalaa, koska he eivät kyenneet itse kertomaan mihin sattuu ja kuinka paljon. Osalla asiakkaista puolestaan oli selvästi heikentynyt fyysinen suorituskyky, mutta kognitiivinen taso oli hyvä ja he pystyivät harjoittelemaan itsenäisesti. Tällöin ohjaus oli itsenäiseen harjoitteluun tähtäävää. Lisäksi arvioin apuvälineiden tarvetta ja vein sekä asensin niitä asiakkaille. Apuvälineasiat eivät olleet minulle ennen tätä kesää kovin tuttuja, mutta nyt voin sanoa, että ainakin perusapuvälineet ovat melko hyvin hanskassa. Myös muutamia kodinmuutostöiden arviointeja pääsin tekemään, mutta näihin onneksi sain kollegan apua, sillä rakennus- ja asennustyöt eivät tosiaan ole vahvuuksiani.

 

Lappilaisuus näkyi työyhteisössä vahvasti. Kaikki olivat rentoja ja rempseitä, eivät turhia stressanneet ja työt hoidettiin rauhalliseen tahtiin hätiköimättä. Tosin jotkin tavat ja asenteet olivat tamperelaisen silmiin vanhahtavia, sillä Lappiin rantautuu uudet toimintamallit aina hieman jäljessä. Työilmapiiri oli hyvä ja työntekijät sanoivatkin, että hoitotyössä se on tärkeintä, että työkavereiden kanssa on hauskaa. Kahvipöytäkeskustelut olivatkin hyvin lennokkaita laidasta laitaan mustaa huumoria unohtamatta. Minut otettiin hyvin mukaan porukkaan ja ennen lähtöäni sain kuulla sopeutuneeni muidenkin mielestä hyvin työyhteisöön. Sekä työkaverit että asiakkaat pyytelivät kovasti jäämään. Kotikäynneillä ei voinut välttyä kahvitarjoiluilta ja suvun tarinoilta. Aikaa saattoi mennä parikin tuntia asiakkaiden luona, mutta se ei Inarissa haitannut, sillä asiakasmäärä ei päätä huimannut. Välimatkat olivat osittain pitkiä ja parhaimmillaan kilometrejä kertyi pitkälle kolmatta sataa. Suurin osa asiakkaista asui kuitenkin kylän liepeillä, joten ihan joka päivä ei päässyt ajelemaan syrjäisillä metsäteillä. Mielenkiintoisin paikka, jossa pääsin käymään asiakaskäynnillä, oli keskellä metsää sijaitseva itse rakennettu hirsimökki, jonne käveltiin pientä polkua pitkin perille, koska autotietä ei ollut.

Inarin kunta on Suomen suurin kunta ja siellä asuessa ja työskennellessä ymmärsin, kuinka turvallista täällä Tampereella on terveydenhuollon näkökulmasta. Tays löytyy kiven heiton päästä, ja siellä pystytään hoitamaan melkein mitä tahansa sairauksia ja vammoja. Inarissa pelkästään ambulanssin tuleminen voi kestää tunteja ja Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle on yli 300 km matkaa. Sairaskohtauksen sattuessa todennäköisyys menehtymiseen on siis siellä hyvin suuri. Inarin kunnassa on myös hyvin hankala tilanne vanhusten hoidossa, sillä palvelutalot ovat täynnä ja kotona asuvia sekä vuodeosastolla palveluasumispaikkaa odottelevia vanhuksia on pitkä lista. Kodeissa asuu siis käytännössä muistisairaita vanhuksia, jotka eivät enää pärjää kotona, mutta heille ei ole sijoituspaikkaa missään, koska vuodeosastokin on täynnä.

Vapaa-aikani meni pitkälti koirien kanssa metsissä ja tuntureissa lenkkeillessä sekä opinnäytetyötä kirjoittaessa. Kesäkuussa sai nauttia myös kunnon kesästä ja rantapäivistä Ivalon huikeilla hiekkarannoilla. Voisin ehdottomasti muuttaa Lappiin pidemmäksikin aikaa, jos kilpailu- ja harrastusmahdollisuudet lajissani olisivat siellä paremmat tai jos joskus lopetan tavoitteellisen harrastamisen. Lapin kesä antoi parastaan, kun ei edes hyttysiä ja mäkäräisiä tänä kesänä juurikaan ollut. Tunturissa toki tyynenä hetkenä mäkäräisiä pörräsi, mutta hyvin vähillä pistoksilla selvisin kesästä. Tosin viimeisenä työpäivänä viimeisen asiakkaan luona pisti ampiainen jalkaan, mutta olipahan ainakin ikimuistoinen viimeinen työpäivä Ivalossa!

Kommentoi