Tampere
26 May, Sunday
24° C

Proakatemian esseepankki

Kannatti jaksaa



Kirjoittanut: Lauri Lähteenmäki - tiimistä Hurmos.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Puolitoista vuotta sitten vaihdoin työpaikkaa, jolloin alkoi elämäni rankin vuosi. Tässä esseessä pohdin: Miksi jatkoin? Miten jaksoin? Mitä tekisin toisin? Kaduttaako? Mitä opin?

 

Johdanto

 

Syksyllä 2021 alkoi työ Gigantissa puuduttamaan. Halusin jotain uutta. Halusin rahaa. Halusin haasteita. Aloin puhumaan tästä ihmisille ja yhtäkkiä äitini miesystävä tarjosi minulle töitä. En ollut edes tavannut miestä ennen tätä ja hämmästyin todella paljon. Mies oli nähnyt hakuvideoni Proakatemialle, jolla en edes päässyt sisään. Poreallas firmalta oli juuri lähtenyt toinen myyjä. Vastaukseni oli heti ”ei kiitos”. En varmana lähde äitini miesystävälle töihin, enkä varmana lähde Vantaalle töihin. Hetken päästä kuitenkin tapasin miehen ja hän kertoi, että toinenkin myyjä on lähdössä ja minua tarvittaisiin. Sitten hän kertoi minulle, minkälaista palkkaa edelliset myyjät olivat nostaneet. Okei, tuolla summalla lähden vaikka Siperiaan, irtisanouduin.

 

Tampere on aina ollut koti. Ei käynyt mielessäkään, että olisin muuttanut Vantaalle, joten ostin kalliin auton, koska eihän millään romulla voi ajella noin pitkää työmatkaa, ja olihan palkkakin loistava. Jo ensimmäiset päivät osoittivat, että firmassa on ongelmia, mutta se ei haitannut. Sain todella paljon vastuuta, olin ainoa työntekijä myynnin puolella ja sain ensimmäisenä päivänä myymälän, kolme puhelinta ja kolme sähköpostia vastuulleni. Ei muuta kuin myymään. Olin hukassa, mutta innoissani vastuusta, sekä tulevista palkkakuiteista. Psykologian professori Carol Dweck kuvasi asennetta kahdella suhtautumistavalla joista toinen oli Kasvun asenne. ”kasvun asenteella koet voivasi kehittää osaamistasi. Vastoinkäymiset tuntuvat silloin oppimiskokemuksilta. Epäonnistuessasi tunnistat kehittymismahdollisuuksiasi. Koet haastavatkin tilanteet mahdollisuuksina oppia uutta, ja ne tuovat sinulle energiaa”.

 

Sitten alkoi painaa

 

Pikkuhiljaa aloin väsymään ajamiseen ja työntekoon. Pimeä moottoritie on todella raskas, ja monet kahvikupit eivät pitäneet enää hereillä. Lähdin aamulla kahdeksalta kotoa, ja olin kahdeksalta kotona. Jatkoin kotona töitä, sillä töitä oli niin paljon. Palkka oli hyvä, mutta autolaina ja bensa söi sitä kuukaudessa todella paljon. Ajattelin että kyllä se raha sieltä vielä tulee, kunhan alan kunnolla myymään altaita ja sesonkikin lähestyy. Sain vihdoin työkaverin myyntiin, ja sitä kautta muutamia etäpäiviä, se auttoi. Hommaa oli silti niin paljon, että kun esimerkiksi sain koronan ja makasin viikon erittäin kovassa kuumeessa kotona, tietämättä mikä aika päivästä on menossa, tein silti töitä. Ensimmäisenä kuumeettomana päivänä auto starttasi taas Vantaalle ja vieläkin tuntuu, melkein vuoden jälkeen, että kroppa ei ole tervehtynyt tästä rasituksesta.

 

Miksi en vain lopettaisi?

 

Työkaverini sai burnoutin, ja hommaa oli kuulemma liikaa. Rupesin miettimään, onko minulla liikaa töitä, jos toinen tulee jakamaan työtaakkani, eikä hän jaksa edes puolia hommista tehdä. Jäin taas yksin, eikä sesonki nostanut palkkaani juuri yhtään. Bensan hinta kallistui ja olin taloudellisissa vaikeuksissa. Luotin siihen, että rahaa tulee ja luottokorttia voi vinguttaa etukäteen. Tämä oli iso virhe, josta kärsin vieläkin. En halunnut silti luovuttaa. En kehdannut luovuttaa. Eikä lompakkoni olisi kestänyt luovuttamista. ”Usein kuulee sanottavan, että meidän pitäisi kuunnella sisäistä ääntämme. Tämä ei kuitenkaan ole helppo tehtävä, koska mielessämme vaikuttaa monia ääniä. Emme kanna mukanamme vain yhtä ääntä, vaan olemme sisäistäneet niitä elämämme aikana useita. Joskus on vaikea erottaa, mitä niistä kulloinkin kannattaisi kuunnella.” (Satu Pihlaja 2018)

 

Helpotus?

 

Sitten sain sähköpostin, että minut on valittu Proakatemialle. Sitä helpotuksen määrää, kun pääsin kertomaan, että kiitos hei. Eikä syy ollut edes jaksaminen. Jaksoin vielä kesän loppuun, ja pidin ensimmäisen lomani yli vuoteen. Luulin, että kahden viikon loma ennen koulun alkua vie pois uniongelmat ja paniikkikohtaukset. Ei vienyt, ja nämä vaivasivat minua vielä pitkälle syksyyn. Vaikka kouluhommia oli paljon vähemmän, mihin olin tottunut, alkoi väsymys painaa erittäin paljon. Osan kursseista pääsin juuri ja juuri läpi. Uusi alku oli lupaava, mutta erittäin haastava.

 

Helpotus!

 

Nyt, kun jälkeenpäin katsoo tuota aikaa poreallas myyjänä, voisi ajatella, että miksi ihmeessä jatkoin ja jaksoin. Outoa on se, että tuo työ ei kaduta minua ollenkaan, enkä välttämättä tekisi mitään toisin. Kroppa ei ole palautunut kunnolla, luottokorttivelkaa on vieläkin, autolainaa on maksettavana eikä auto ole edes mennyt vielä kaupaksi ja siitäkin jäädään tappiolle. Ei haittaa! Opin tuon vuoden aikana todella paljon itsestäni, myynnistä ja yrittämisestä. En olisi päässyt Proakatemialle ilman tuota työtä. Nyt tiedän missä rajani menevät, enkä enää koskaan päästä itseäni sellaiseen paikkaan, missä olin. Alku vuosi 2023 on ollut loistava. Ystäväni sanoi minulle hetki sitten ”tää Lauri 2.0 on ihan loistava tyyppi” ja tämä jos joku tuntui hyvältä ja olen ystäväni kanssa samaa mieltä.

 

En ennen ole osannut kuunnella itseäni, mutta nyt osaan. Osaan jäädä kotiin, kun olen kipeä. Osaan sanoa ei, jos ei oikeasti pysty. Koen pitkästä aikaa olevani oikeassa paikassa. Paikassa, johon haluan mennä, johon jaksan mennä ja jonka tiedän olevan loistava askel oikeaan suuntaan. ”Itseäsi kuuntelemalla tiedät, mitä haluat, ja asetat sellaisia tavoitteita, joita kohti on innostava pyrkiä”. (Pihlaja, s 2018)

 

 

Lähteet

 

Pihlaja, S. (2018). Aikaansaamisen taika: Atena kustannus Oy.

Dweck, C. (2006). Mindset: The New Psychology of Success

Kommentoi