Tampere
21 May, Tuesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Introverttina akatemialle



Kirjoittanut: Jenni Rupponen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Introvert Power
Helgoe, Laurie
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen koko aikuisikäni mieltänyt olevani introvertti. Tämä jännitti minua tullessani akatemialle. Miten pärjään, kun ympärillä on yhtäkkiä 60 täysin uutta ihmistä ja parinsadan hengen tiivis yhteisö? Miten introvertti istuu 20 hengen tiimiin? Kuinka paljon minun täytyy itsestäni antaa, jotta olen osa tiimiä, osa yhteisöä? Luonnollisesti oma introverttius oli paljon tapetilla ensimmäisinä viikkoina, ja puhuin siitä myös avoimesti. Kun siis näin kirjaston hyllyssä kirjan Introvert Power (Helgoe, L. 2013), tarttui se oitis mukaani. Halusin oppia ymmärtämään omia vahvuuksiani ja kääntää ajatukseni ahdistuneisuudesta voimantunteeseen.

Akatemian alkuviikkoina koin paljon painetta siitä, että yhtäkkiä pitäisi olla osa yhteisöä, yhteisöllisyyttä painotettiin hurjasti heti opintojen alussa. Koronavuoden etäyhteisö ei ehkä helpottanut ajatusta, koska yhteisöä ei varsinaisesti nähnyt. Tämä synnytti ristiriitaisia tunteita. Juttelimme aiheesta erään vanhemman opiskelijan kanssa, joka oli myös näkyvässä roolissa akatemialla tuona syksynä. Hän mainitsi valinneensa roolin, koska koki myöskin olevansa introvertti ja halusi näyttää, että kaikki voivat olla osa yhteisöä juuri sellaisena kuin ovat. Se, että et aina ole läsnä, olet hiljainen tai vetäytyvä, ei tarkoita sitä, etteikö olisi yhtä lailla yhteisön jäsen. Tämä sai minussa aikaan ahaa-elämyksen ja hyväksymisen tunteen. Paine helpotti, hieman.

Introvert Power –kirja auttoi minua ensimmäisenä syksynä nimensä mukaisesti muistamaan, miten paljon voimaa introverttius minulle tarjoaa. Eräässä pajassa minulta kysyttiin, mikä introverttina olemisessa on parasta. Vastasin, että koen omaavani erittäin rikkaan sisäisen maailman. Osaan sanoittaa ajatukseni ja tunteeni. Tykkään pohtia asioita, näen helposti sekä kokonaisuuksia että yksityiskohtia, pääsen ajatuksissani hyvinkin syvälle. Tuon usein pöytään näkökulmia, joita muut eivät välttämättä ole huomanneet.

Ekstroverttien ja introverttien aivot reagoivat eri tavalla stimulaatioon. Introverttien aivoissa on enemmän luontaista ”aktiivisuuspöhinää”, minkä vuoksi ulkoiset ärsykkeet on suljettava pois voidakseen kehittää omia ideoita. Ekstrovertit puolestaan toimivat nopeammin sosiaalisissa tilanteissa ja luovat ideoita helpommin interaktiivisesti toisten kanssa. Niin sanottu aktiivisuuskeskus on introverteilla siis itsensä sisällä ja ekstroverteillä itsensä ympärillä. Tällä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä älykkyyden tai luovuuden kanssa, vaan kyse on lähinnä erilaisista tarpeista ja toimintatavoista. (Helgoe, 2013. 17.)

Elämme länsimaisessa maailmassa, jossa nopeatempoisuus ja sosiaalisuus ovat tärkeitä hyveitä. Introversiota kuvaillaan usein ekstroversion negaatioilla. Esimerkiksi kun ekstrovertit ovat rohkeita, puheliaita, energisiä ja seikkailunhaluisia, saatetaan introvertteja kuvailla varautuneiksi, hiljaisiksi, passiivisiksi, veltoiksi ja ei-seikkailumielisiksi. Helgoe nostaa kirjassaan esiin toisen tutkimuksen, jossa introverttipiirteet on tuotu esiin paremmin. Introvertit ovat vastaanottavia, pidättyväisiä, intiimejä, hiljaisia ja ajattelevia. Huvin vuoksi voimme kääntää nämä negaatioiksi kuvaamaan ekstroverttejä – ekstrovertit eivät kuuntele, ovat liioitellun innokkaita, pinnallisia, ajattelemattomia ja äänekkäitä. (Helgoe, 2018. 10–11.) Ei kuullosta kovin imartelevalta, eihän?

Amerikan psykologinen yhdistys (American Psychological Association, APA) on yrittänyt vielä vuonna 2012 lisätä introversion diagnosoitavaksi mielenterveyden häiriöksi. Suomessa ymmärrämme ehkä hieman paremmin, että introversio on ennemmin piirre kuin häiriö, joka tulisi korjata. Tämä kertoo kuitenkin jotain siitä, kuinka paljon häpeää tai riittämättömyyttä introvertti voi länsimaisessa kulttuurissa kokea.

Kirjassaan Helgoe esittelee ”sosiaalisesti saatavilla olevan introvertin”. Ja voi kuinka tunnistankaan itseni tästä kuvauksesta! Tämän kaltainen introvertti näyttäytyy ulospäin lähes ekstroverttinä, mutta kokee ekstroversion jonain, mitä ei ihan itse voi saavuttaa. Hän voi usein ajatella, miksi ei halua samaa kuin muut, tai miksi kokee ekstroversiota vaativat tilanteet kuluttavina. Kirjailijan mukaan näillä introverteilla on tuhoon tuomittu yhdistelmä siitä, että he ovat sosiaalisesti saavutettavissa, mutta heillä ei ole ekstroverttien omaavaa kykyä nopeaan palautumiseen.

Saavutettavissa oleminen on jotain, minkä kanssa painin jatkuvasti. Olen jo kehittynyt siinä hurjasti. Viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut ymmärtämään ja hyväksymään, että en jää mistään paitsi, jos lähden illanistujaisista aiemmin tai jätän menemättä, jos väsyttää. Ensimmäisenä syksynä akatemialla huomasin tuntevani oloni välillä ulkopuoliseksi, kun huomasin ihmisten synnyttävän nopeasti ystävyyssuhteita ja nauttivan vapaa-aikaa usein yhdessä. Vaikka välillä tunsin oloni surulliseksi, muistutin itseäni, että minulla on aikaa. Lämpenen hitaammin, tarvitsen tilaa ja kaikki uudet ihmiset, niin kiinnostavia kuin ovatkin, imevät minusta energiaa. Tiedän muodostavani akatemialla ystävyyssuhteita, mutta minun on tehtävä se omaan tahtiini.

Ekstroverttien hauska on se mikä näkyy, ja saa muutkin toivomaan, että heillä olisi yhtä hauskaa. Kuitenkin tarkempien tutkimusten mukaan puolet ihmisistä on introvertteja. Reagoimme kuitenkin kulttuuriseen ennakkoasenteeseen ja näyttäydymme ekstrovertteinä. (Helgoe, 2013. 51.) Eräs vuosikurssilaiseni totesi minulle syksyllä, että se että ei tahdo esimerkiksi lähteä bilettämään, ei tarkoita sitä, että ihminen olisi tylsä. Tämä ihminen saattaa vaan pitää hauskana ihan muita juttuja – kuten esimerkiksi uppoutumista johonkin fiktiiviseen maailmaan kirjan kautta, intiimiä keskustelua läheisen ystävän kanssa tai pitkää metsäretkeä vapaapäivänä.

Kirjan lukeminen sai minussa aikaan paljon itsetutkiskelua ja ymmärrystä myös muita kohtaan. Uskon, että tämä pohdinta vei minut taas paljon lähemmäs hyvänä tiimiläisenä olemista. Minun on muistettava omat tarpeeni ja ymmärrettävä, että ne helposti eroavat muiden tarpeista. Tämä ei tee minusta yhtään sen vähempiarvoista. Introvertissa on voimaa!

 

Lähteet

Helgoe, L. 2013. Introvert Power. Why your inner life is your hidden strength. Sourcebooks, inc.

Kommentoi