Tampere
29 May, Wednesday
25° C

Proakatemian esseepankki

Innovointi on treenilaji



Kirjoittanut: Miisa Hiltunen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Kuolleiden kalojen akvaario - Happea ideakulttuuriin
Maarika Maury
Esseen arvioitu lukuaika on 11 minuuttia.
1. Johdanto  

Proakatemian viimeisen vuoden taipaleeseen kuuluu oleellisesti 24h, eli valmistuvien 24 tuntia kestävä loppunäyttö. Siinä tiimit ratkaisevat toimeksiantajan määrittelemää ongelmaa ja tuottavat siihen ratkaisun yhden päivän aikana. Revena onkin harjoitellut innovointia sekä työstänyt siihen liittyviä asenteita ja mielenmalleja erityisen aktiivisesti syksystä lähtien. Haluamme onnistua innovoinnissa ja saada hienon tiimikokemuksen. Innovointipäällikkömme Kaisa pyysikin jokaista Revenaa kirjoittamaan aiheesta esseen, jonka tarkoituksena on reflektoida omia taitoja ja lähtökohtia innovointiin sekä pohtia myös omaa asiantuntijuuttaan. Tämän esseen tarkoitus on avata käsitteitä “luovuus” ja “innovatiivisuus”, esitellä luovuuden ja innovointityyppien erilaisia tasoja sekä esitellä erilaisia innovointi- ja strategiatyökaluja. Essee on pohdiskeleva, sillä teorian rinnalla avaan omia taitojani ja kipukohtiani innovointiin liittyen sekä heijastan asioita paljon tiimiimme Revenaan. 

2. Alkuasetelma: innovointi ahdistaa

Huomaan, että edelleenkin, kun mainitaan sana “innovointi” ensimmäinen, jopa automaattinen reaktioni on inho, jopa kauhu. Ensimmäinen projekti, jossa toimin projektipäällikkönä ja joka oli alusta loppuun asti omani, oli nimittäin innovoinnin järjestäminen eräälle pikkupaikkakunnalle. Projekti ei mennyt oikeastaan missään vaiheessa niin kuin olisi pitänyt, ja se päätyikin kestämään suunnitellun max. Seitsemän kuukauden sijaan yli vuoden. Projektista jäi kaikkinensa todella epäonnistunut olo, ja koska aiheena oli innovointi, jäi tietenkin innovointiakin kohtaan negatiiviset tunteet. Tiedostan kuitenkin nämä tunteet ja negatiiviset vaikutukset taustalla, joten pyrin työstämään omia asenteitani positiivisempaan suuntaan. Luonnollisesti myös aika sekä huumori parantavat, joten jos kuulet minun heittävän piikitteleviä kommentteja aiheesta innovointi tai nimeltä mainitsematon pikkukunta, käsittelen luultavasti vielä vain omia tunnetilojani ja kokemuksiani.  

3. Lähdetään liikkeelle luovuudesta 

Mitä luovuus on ja millainen on luova ihminen? Maarika Maury kertaa kirjassaan “Kuolleiden kalojen akvaario – happea ideakulttuuriin” (2020), että ihminen on luonnostaan luova ja olemmekin koko maapallon lajeista luovin. Tarvitsemme kaikessa päivittäisessä toiminnassamme luovuutta: kykenemme mielikuvitukseen, joustavuuteen uusien asioiden kokeiluun ja asioiden ilmaisuun. Kaikissa meissä on siis luovuutta, mutta se vain näyttäytyy eri tavoilla. (Maury 2020, 241.) Luovuus ei siis ole vain jotain, mitä meistä muutamalla on, vaan me kaikki omaamme luovuutta ja hyödynnämme sitä monin eri tavoin. Perinteisin tapa mieltää luovuus on toki esimerkiksi taiteen muodossa ja ajattelemme usein, että juuri taitelijat ovat luovia, en siis minä. Luovuus on kuitenkin arjen tasolla kaikkea toimintaa: ongelmanratkaisua ja asioiden yhdistelyä. Kaikkea pientä ja hyvin arkistakin.  

3.1. Luovuuden erilaiset tasot 

Luovuutta on erilaista ja Mauryn teoksessa esitellään luovuuden neljä eri tasoa, jotka ovat takkuja luovuudessa, normaali luovuus, kohonnut luovuus sekä superluovuus (Maury 2020, 244). Matalimmassa tasossa henkilö on usein esimerkiksi pitkäkestoisen stressin uuvuttama, eikä pysty näkemään kokonaiskuvaa. Näin ollen ratkaisujakin on vaikeampi löytää. Takkutilassa ollaan kriittisiä itseä kohtaan ja ajatukset jumiutuvat herkästi kulkemaan samoja ratoja. Tällöin tärkeää luovuuden takaisin herättelyn kannalta on levätä ja hoitaa itseään, eli viritellä omaa luovuusvoimaansa pikkuhiljaa takaisin. Normaalissa luovuustilassa ollaan keskivertoja luovuudessa ja ratkaisukeskeisyydessä. Tässä tilassa luovuus tulee ja menee: välillä toimitaan täysin rutiinien orjina, välillä ollaan luovuuden keskellä arjessakin enemmänkin. Suurin osa ihmisistä asettuukin tälle luovuuden toiselle tasolle. Kolmannella luovuuden tasolla, eli kohonneen luovuuden tasolla löytyy helpommin ratkaisuja ongelmiin ja asioita uskalletaan kokeilla. Niissä myös onnistutaan helpommin ja koetaan oikeaa oppimisen iloa. Monella jo pelkästään geeniperimä voi vaikuttaa alttiuteen ideoida ja löytää ratkaisuja. Kolmannelta tasolta on kuitenkin mahdollista myös laskeutua takaisin toiselle tasolle lepäämään. Luovuuden tasot eivät siis ole jatkuvasti samoja, vaan ne elävät elämiemme ja henkilökohtaisten tilanteidemme sekä opinhalumme mukana. Neljäs taso eli superluovuus on taso, jolla toimivat ihmiset ovat poikkeuksellisen älykkäitä. On kuitenkin syytä huomata, ettei superluovuus tule itsestään, vaan takana on kovaa työtä ja luovuuden harjoittelua. (Maury 2020, 244-245.) 

3.2. Luovuus on treenilaji 

Luovuutta, aivan kuten muitakin taitoja, voi ja pitääkin siis harjoitella. Ihminen ei yhtäkkiä herää luovempana ja saavuta superluovuuden tilaa, vaan luovuuden herättely ja sen valjastaminen vaativat määrätietoista harjoittelua. (Maury 2020, 245.) Hieno uutinen on siis se, että kaikki pystyvät kehittymään luovuudessa! 

Miten sitten kehittää luovuuttaan ja näin myös innovaatiokykyään? Vanha suomalainen sananlasku toteaakin, että “tottumus on toinen luonto.” (Maury 2020, 277). Elämme herkästi omien rutiiniemme orjina ja teemme asiat niin, kuin olemme aina ennenkin tottuneet tekemään. Pelkästään jo omista rutiineista poikkeaminen avaa väylää luovuudelle. Luovuutta kehitetään parhaiten uudenlaisilla kokeiluilla, oman ajattelun laajentamisella. Hyvä väylä tähän on verkostoituminen ja erilaisten ihmisten pariin hakeutuminen. (Maury 2020, 277.) Siihenhän Proakatemia on paras mahdollinen alusta; meidän on mahdollista tehdä projekteja yli tiimirajojen, tustustua eri vuosikurssien tiimeihin sekä vierailla esimerkiksi toisten tiimien pajoissa hakemassa inspiraatiota ja apuja. Kaikki tämä omista rutiineista ja mukavuusalueelta poistuminen haastaa meitä ajattelemaan uudella tavalla, joka puolestaan herättää luovuutta. Maury (2020, 277) tiivistääkin, että luovuus lisääntyy, kun joudumme katsomaan asioita eri näkökulmista ja etsimään ratkaisuja. Helppo tapa treenata omia aivoja omassa arjessa, on kävellä esimerkiksi uutta kävelyreittiä kouluun tai kokeilla jotain harrastusta, jota ei ole koskaan vielä kokeillut. (Maury 2020, 278.) Kokeile pajatilanteessa istua aivan eri puolelle tilaa kuin yleensä. Haasta itse itseäsi aktiivisesti, sillä itsensä haastaminen virittää aivot uudelle taajuudelle, joka puolestaan kasvattaa ongelmanratkaisukykyä ja siten luovuutta. Hyödynnä lisäksi erilaisia virikkeitä, kuten tapahtumia, kirjoja tai taidetta, jotka auttavat herättämään aivot ja laajentamaan ajatuksia. (Maury 2020, 278.) 

Muita luovuutta herättäviä harjoituksia, joita voi alkaa aktiivisesti harjoittamaan arjessaan, ovat esimerkiksi tajunnanvirran kirjoittaminen paperille, ulkoilu, jossa liike avaa luovuuden lähteitä sekä meditaatio, joka putsaa aivoja virikkeistä luoden näin tilaa intuition ja luovuuden kuuntelemiselle. Myöskin leikki ja hulluttelu ovat parasta ravintoa luovuudelle, sillä silloin aivojen oikealla puolella oleva intuitio saadaan napattua syrjäyttämään välillä vasemman puolen “järjen ääntä”. (Maury 2020, 284.) 

4. Innovointi 

Suomalaiset ovat kuuluisia innovointikyvystään. Muun muassa vuoden 2019 EU-innovaatiotutkimuksen sekä Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomi on innovatiivisten ihmisten koti. Joka neljäs yritys on tuonut 2000-luvun puolivälin jälkeen markkinoille tuoteinnovaatioita, joita ei ole aiemmin ollut. (Mauyry 2020, 13.) Yksi hyvin lähellä oleva esimerkki tuoteinnovaatiosta on esimerkiksi Herkkä Snacks, joka lanseerasi ensimmäisenä Suomen markkinoille uppopaistetun linssin. Innovaatioita ei tarvitse siis kovin pitkälle lähteä etsimään, ennen kuin niihin jo törmää jo Proakatemiankin sisälllä.  

Innovaatiotoiminta on hallituksemme kärkivisioita ja innovatiivisuuden avulla halutaan ratkoa esimerkiksi kilpailukyvyn haasteita ja johtaa työelämän innovaatioiden kehittäjiä (Maury 2020, 13). Innovaatioilla on monitahoisia vaikutuksia, kuten esimerkiksi rahan tuottaminen, palvelun parantuminen, työilmapiirin ja vuorovaikutuksen parantaminen sekä nopea reagointi. (Maury 2020, 18-21.) Siinäpä vasta syitä kiinnittää huomiota innovoinnin pinnalla pitämiseen. 

4.1. Ilmapiiri ja luovat tilat 

Innovointikykyyn vaikuttaa merkittävästi ympäristö ja ympärillä olevat ihmiset. Maury (2020, 180) korostaakin, että ideointi on helpompaa, kun ihmiset tuntevat toisensa, sillä se edesauttaa sitä, että ylipäätään uskalletaan avata suu ja puhua asioista, saati sitten jopa ideoista. Maury (2020, 180) myös muistuttaa, että organisaatiossa on syytä luoda tilanteita, joissa on mahdollista tutustua ihmisiin ja heidän rooleihinsa. Kohtaamiset helpottavat ideoinnin rohkeutta, joten on tärkeää luoda kohtaamisia. (Maury 2020, 180.) Viime syksyn aikana heräsimme Revenassakin tarpeeseen lisätä kohtaamisia. Kaipasimme sitä, että pääsisimme taas tutustumaan ihmisiin ja kuulemaan asioista, joiden kanssa kaikki työskentelevät. Proakatemian tasolla tässä apuna ovat pajat, mutta niilläkin on usein selkeä agenda, eikä tilaa löydy samanlailla vapaalle keskustelulle. Tästä syystä päätimme tänä keväänä kokeilla kaarnapäiviä, jotka ovat tiimin vapaaehtoista yhteistä aikaa, jossa on esimerkiksi erilaisia aiheita tai vapaata yhdessä oloa. Näin lisäämme kohtaamisia, joissa on tilaa vapaalle keskustelulle ja kohtaamisille pajojen ulkopuolellakin. Tähän mennessä kokeilu on ainakin omasta mielestäni toiminut ja lisännyt henkilökohtaisia kohtaamisia ja siten luottamusta. Myös pelkästään Proakatemialle saapuminen ja siellä tehtävien eteenpäin vieminen lisää kohtaamisia arjen tasolla, eli parantaa vuorovaikutussuhteita ja samalla laajentaa omaakin ajattelua. Mitä parempi ilmapiiri on, sitä hyväksyvämpi ja turvallisempi se on myös ideoiden heittelyyn ja ideointiin.  

Ilmapiirin lisäksi tiloilla on suuri merkitys luovuudelle. Leikkisät ja monipuoliset tilat innostavat uudenlaiseen ajatteluun. Lähtökohtaisesti Proakatemian tilat kannustavat luovuuteen, sillä tiloissa on esimerkiksi säkkituoleja, fläppi- tai valkotauluja tai vähintäänkin ikkunoista aukeavat kauniit maisemat. Viihtyisät työtilat parantavat jokaisen työviihtyvyyttä ja -tyytyväisyyttä ja näin ollen tuottavuuskin saa uutta vauhtia. Tärkeä huomio on myös se, että inspiroiva ja viihtyisä työympäristö edesauttaa myös epävirallisen keskustelun syntymistä. (Maury 2020, 219-220.) Lisäksi ympäristön vaihto ruokkii luovuutta, joten esimerkiksi pajan pitäminen ulkona tai ideoinnin pitäminen säkkituoleilla voi virkistää taas ajattelua (Maury 2020, 219.) 

4.2. Erilaiset innovoijat 

Kuten todettu, kaikissa ihmisissä on luovuutta. Luovuuden taustalla vaikuttaa merkittävästi kuitenkin myös ihmisten temperamentti, eli juuri sinulle tyypilliset käyttäytymispiirteet. Temperamentti vaikuttaa esimerkiksi tunteiden ilmaisuun, keskittymiskykyyn sekä tapaan reagoida uusiin tilanteisiin. (Nyyti n.d.). Näin ollen temperamentti vaikuttaa siis oleellisesti myös ihmisten tapaan ideoida.  

Erilaisia innovointityyppejä ovat Mauryn (2020, 242) mukaan innostuvat ideatykit, introvertit hauduttelijat sekä toimeenpanijat. Innostuvan ideatykin ideointiprosessiin kuuluu idean muokkaaminen ääneen tai yhdessä. Ideoita saattaa tulla helposti ja niitä on myös helppo sanoa ääneen, keskeneräisinäkin. Usein hieman ekstrovertit ideoijat toimivat näin. Näiden ideoijien kohdalla onkin tärkeää, että ideoiden annetaan virrata, eikä niitä ammuta alas realismilla. Tärkeää on siis huomata, että ideoijilla on tunne, että ideat voi huoletta kaataa jonnekin eikä niitä yritetä tukahduttaa. Toinen innovointityyppi on introvertti ideahauduttelija, joka tarvitsee hieman aikaa pohdiskella ja työstää ideoita. Ideointia tapahtuu usein pään sisällä ja onkin tärkeää, että myös heille annetaan tilaa suodattaa ideat muiden kuultaville. Introverttien ideahauduttelijoiden ideat ovatkin usein jo melko pitkälle pohdittuja. Tässä laatu voittaa määrän. Kolmas innovointityyppi on toimeenpanija, joka kaipaa konkreettisuutta ja alkaa heti ideat ääneen sanottaessa miettimään niiden toimeenpanoa. Tällaisten tyyppien on huolehdittava siitä, ettei ideoita tapeta heti realismilla, vaan niiden annetaan hetki leijua. Toimeenpanijan vuoro on siis ideointivaiheen jälkeen, jolloin lähdetään karsimaan ideoista potentiaalisia jatkoon. (Maury 2020, 242-243.)  

Olen itse kyseisistä innovointityypeistä toimeenpanija. Idean kuullessani päässäni alkaa heti raksuttamaan, miten se olisi toteutettavissa ja onko sitä mahdollista viedä eteenpäin. Olen siis hyvä suodattamaan ideoita ja tarkastelemaan niitä toimeenpanon näkökulmasta. Minussa on kuitenkin myös hieman introvertin ideahauduttelijan piirteitä, sillä mieluummin mietin ideaa hetken päässäni ja kehitän sitä, ennen kuin sylkäisen sen ulos. Usein kuitenkin koen, että ideointi on hankalaa, ja jään jumiin ajatukseen, että “nyt pitäisi heittää lennokkaita ideoita”. Saatan siis tällaisella ajatuskelalla estää itseltäni mahdollisuudet oppia ideointia ja ideoiden heittelyä, sillä kuten aiemmin totesin, innovointikykyä on mahdollista harjoitella. Yritän siis olla armollisempi itselleni ideointihetkissä ja kokeilla sitä ennakkoluulottomammin. Pelkkä ideoiden ulos sylkeminen ei siis onnistu minulta helposti, mutta tässäkin vaikuttaa merkittävästi ympärillä olevat ihmiset ja ympäristö. Nopeatempoisessa ympäristössä en ehdi saada ajatuksista kiinni, enkä tällöin välttämättä pääse ideoiden yhdistelyyn tai edes toimeenpanoon kiinni. Rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä minäkin pystyn heittämään ideoita, kun saan vain tarpeeksi aikaa pohdiskella niitä. Jos ideoiden heittely ei ole vahvuuteni niin toisaalta olen kyllä melko hyvä tarttumaan muiden ideoihin ja yhdistelemään niitä. Tällaisessa tilanteessa omat ajatukset on helpompi saada liikkeelle, kun joku on jo hieman pohjustanut asiaa ja nähnyt vaivan uuden luomisessa.  

5. Innovointityökalut 

Innovoinnin eteenpäin viemisessä on syytä hyödyntää erilaisia innovointityökaluja, joita on luotu ideoinnin erilaisiin vaiheisiin. Ideointivaihe on innovoinnin kannalta erityisen tärkeä, sillä silloin tulee luoda uutta ja innovatiivista, mutta kuitenkin myös vastata ongelmaan. Ideoita voisi olla kiva vain alkaa heittelemään, mutta aina se ei ole välttämättä tehokkain keino. Esittelenkin seuraavaksi erilaisia työkaluja, joista osaa olemme hyödyntäneet Revenan innovoinneissa ja joista osa on uusia tuttavuuksia, mutta ehdottomasti tulevaisuudessa käytäntöön vietäviä.  

5.1. Miksi 

Innovoinnissa tärkein kysymys on miksi. Miksi-kysymys auttaa ymmärtämään, mistä on kyse ja se viekin usein idean tai haasteen alkujuurille. Myös ideaa pohdittaessa ja validoitaessa kriittiset kysymykset tulee pitää läsnä. Mitä idean toteuttamatta jättämisestä seuraa? Mitä vaikutuksia idealla on niin asiakkaalle kuin asiakaskokemukselle? Entä organisaatiolle ja johdolle? Entä työntekijöille ja heidän kokemuksilleen? Mitkä ovat idean vaikutukset talouteen? Onko idealla vaikutuksia brändiin? Entä onko idealla ekologisia vaikutuksia ja jos on, millaisia? Millaisia etuja idealla saadaan vastuullisuuden näkökulmasta? Miksi –kysymyksen myötä tehtävänanto, ongelma tai ratkaisun seuraukset voivat kirkastua ja siten esimerkiksi näiden esittely toimeksiantajalle on helpompaa. Kun syyt taustalla ovat itselle selvät, on ne myös helpompi myydä eteenpäin organisaatiolle, heidän asiakkailleen ja muille sidosryhmille (Maury 2020, 70-71). 

5.2. Strategiatyökalut 

Innovoinneissa ja erityisesti ratkaisujen toimittamisessa on tärkeää ymmärtää niin toimeksiantajan liiketoimintamalleista kuin myös strategioista sekä ylipäätänsä ympärillä olevasta maailmasta. Tuija Lyytisen opinnäytetyössä “Liiketoiminnan kehittäminen strategian avulla” (2017) esitellään erilaisia strategiatyökalujen ryhmiä, joita ovat tehokkuuden parantaminen, uuden luominen, resurssien kehittäminen ja asemointi. Kun ymmärtää, mihin osa-alueeseen toimeksiantajan ongelma liittyy, on huomattavasti helpompi keskittyä esimerkiksi sen osa-alueen työkaluihin.  

Koen, että minulta löytyy joitakin työkaluja uuden luomiseen sekä tehokkuuden parantamiseen. Olemme viime syksyn ajan hyödyntäneet Proakatemian johtoryhmässä Balanced Scorecard -työkalua, jonka keskeisenä tavoitteena on muuttaa strategia arkisiksi toimenpiteiksi ja hyödyntää siinä erilaisia mittareita (Lyytinen 2017). Käyn myös parhaillaan Lean-johtamisen kurssia, jossa perehdytään lean-periaatteisiin ja työkaluihin. Lean-johtamisen periaatteena on parantaa toiminnan tehokkuutta, jonka myötä saadaan lisättyä tuottavuutta. Kurssin myötä olen saanut jo nyt paljon työkaluja, joilla viedä lean-johtamista käytäntöön. Kirjoitankin aiheesta vielä erillisen esseen kevään aikana, mutta on tärkeää huomata, että taidoista voi olla hyötyä jopa innovoinneissa. Erilaisetkin opiskeltavat asiat löytävät siis usein väylän yhdistyä muihin opintoihin. Uuden luomiseen liittyen olen tutustunut melko paljon jo megatrendeihin sekä hiljaisiin signaaleihin. Tästä kaikesta on hyötyä erilaisia skenaarioita luodessa ja ylipäätänsä tulevaisuusajattelun kasvattamisessa. Minulta löytyy siis ainakin kahteen strategiaryhmään, eli uuden luomiseen sekä tehokkuuden parantamiseen työkaluja, joita hyödyntää innovoinneissa. Lisäksi kevään business leader –pajoissa yhtenä aiheena on muutosjohtajuus, joka löytyy yhtenä työkaluna uuden luomisessa. Kevään päätteeksi olen toivottavasti päässyt tutustumaan myös tähän työkaluun.  

Työkaluja asemointiin -kentässä on esitelty PESTE-analyysi, johon pääsin tutustumaan eilen pajojen yön “Startti tulevaisuuden ennakointiin” –pajan myötä. PESTE-analyysi kuvaakin juuri yritystoiminnan reunaehtoja, eli ympärillä vaikuttavia asioita. Reunaehtojen pohtiminen auttaa toimimaan niiden puitteissa, mutta myös huomioimaan niiden mahdolliset vaikutukset yritystoiminnalle. (Soikkeli 2021.) Mikäli PESTE-analyysiin tutustuminen kiinnostaa, suosittelen lukemaan nykyisen alumnimme Jyri Lempisen kirjoittaman esseen “Laadukas PESTE-analyysi” (2019). Esseessä on avattu hyvin ja selkeästi PESTE-analyysi ja sen hyödyt, jotka ulottuvat parhaimmillaan jopa uuden liiketoiminnan kehittämiseen.  

5.3. Järjestösatanen 

Yksi innovointityökalu, jota Revena on jo muutaman kerran käyttänyt innovoinneissa hyödyksi, on nimeltään järjestösatanen. Siinä tarkoituksena on ideoida yhdessä 100 ideaa, joista lähtökohtaisesti ensimmäiset 70-80 ideaa tulevat melko helposti, ja viimeiset ideat alkavat jo olemaan hankalampia keksiä, eli myös innovatiivisempia. Tässä onkin tärkeä huomioida, että jos ensimmäiset 100 ideaa tulevat helposti, on ideointia syytä jatkaa pidemmällekin, jotta aivot pakotetaan luomaan uutta ja yhdistelemään erilaisia asioita uusiksi kokonaisuuksiksi. 

5.4. Edward de Bonon kuusi hattua 

Hyvä työkalu erilaisten ajatusten hyödyntämiseen, on Edward de Bonon kehittämä kuuden hatun metodi. Se auttaa tarkastelemaan ongelmaa tai idean poikasta eri näkökulmista. Jokaisella hatulla on oma näkökulmansa, josta asiaa tarkastellaan. Valkoinen hattu tarkastelee asiaa objektiivisesti lukujen kautta. Punainen hattu ottaa huomioon tunteet. Musta puolestaan haastaa miettimään asiaan liittyviä riskejä, kun puolestaan keltaisen hatun kanssa mietitään etuja ja haetaan innostusta sekä positiivisuutta. Vihreän hatun kanssa ideoidaan hullujakin asioita, kun taas sinisen hatun kanssa vakavoidutaan tekemään yhteenvetoja ja katsomaan asiaa nimenomaan käytännöllisesti, eli mitä tulee tehdä. Kuuden hatun metodi toimii niin yksilö- kuin ryhmätöissä. Hattuja voi muokata asettumaan esimerkiksi sidosryhmien tai organisaation asemaan. Miltä asia näyttää esimiehen, asiakkaan, toimittajan, omistajan, kumppaniyrityksen tai henkilökunnan silmin? (Maury 2020, 269-270.) 

6. Innovaatiosaamisen viisi osa-aluetta 

Lapin AMK:n (n.d.) julkaiseman innovaatio-osaamisen itsearviointilomakkeessa esitellään viisi eri innovaatio-osaamisen osa-aluetta: luova ongelmanratkaisu, kokonaisvaltaisuus, päämäärätietoisuus, yhteistyökyky ja verkosto-osaaminen. Koen, että minulla vahvimpana ovat luova ongelmanratkaisu sekä yhteistyökyky. Yhteistyökyvyn näkökulmasta hyvät tunneälytaitoni auttavat ymmärtämään kaikkien osapuolten näkökulmia ja tulemaan kaikkien kanssa toimeen. Myös Belbinin tiimiroolitestini mukaan vahvin alueeni on tiimipelaaja, joten se on minulle hyvin luontainenkin tapa toimia. Luovan ongelmanratkaisun näkökulmasta puolestaan olen hyvä viemään asioita eteenpäin sekä toimimaan ratkaisukeskeisesti. Itse ideoinnissa en ole vahvoilla, mutta kun ideoita tarkastellaan kriittisesti, pystyn antamaan niihin usein näkemyksiä. Olen hyvä miettimään, toimiiko jokin käytännössä tai miten ideaa tulisi kehittää. Pystyn myös hallitsemaan kokonaisuuksia hyvin ja tämän myötä pystyn ohjaamaan toimintaa eteenpäin. Toisaalta saatan välillä myös turhautua ja kyllästyä, jos näen kokonaiskuvan ja tunnen, ettei asioissa edetä riittävän nopeasti. Tämä ilmenee niin, että alan stressaamaan esimerkiksi aikataulusta, joka taas vie keskittymiseni pois tehtävästä. Keskittymiskyvyn katoaminen harvemmin kuitenkaan näkyy ulospäin, sillä levottomuus ja pienikin negatiivisuus vaikuttavat merkittävästi tiimin ilmapiiriin ja pyrinkin pitämään mölyt mahassani. Tällaisissa tilanteissa on kuitenkin hyvä pystyä irtautumaan omasta ärsytyksestä esimerkiksi pienellä happihyppelyllä ja tuomalla tiimille esiin huoleni ajankäytöstä ja paikallaan junnaamisesta. Olen hyvä myös stressaantumaan asioista, joten suurten kokonaisuuksien parissa minun on tärkeä kyetä rauhoittumaan ja esimerkiksi vaihtamaan ajatuksia jonkun kanssa. Oman pään sisällä asiat usein muuttuvat suuremmiksi ja stressaavammiksi, kuin ne oikeasti ovat. Avoimuus ja rohkea puhe ovat siis tässä tärkeässä roolissa. 

7. Proakatemialla kerryttämäni asiantuntijuus ja taidot 

Olen onnistunut Proakatemian aikana kerryttämään oppia yllättävän paljonkin matkailualasta, josta minulla ei vielä vuosi sitten ollut mitään kokemusta. Olen onnistunut luomaan verkostoja matkailu- ja ohjelmapalveluiden tuottajien kanssa. Olen tutustunut syvemmin kestävään matkailuun, ja ymmärtääkseni kestävää matkailua on minun pitänyt myös tutustua kestävään kehitykseen. Kestävän kehityksen parissa olenkin toiminut yrityksemme Murrosteen myötä 2,5 vuotta, joten oppeja ja verkostoja löytyy runsaasti siltä suunnalta. 

Olen tutustunut myös matkailualalla vaikuttaviin megatrendeihin sekä hiljaisiin signaaleihin, sekä tietenkin tutkinut niitä myös kokonaisvaltaisesti, sillä minkään alan trendit eivät ole täysin erillään muista. Megarendeihin ja hiljaisiin signaaleihin aion kuitenkin perehtyä vieläkin syvemmin, sillä niiden merkitys tulevaisuuden liiketoiminnoissa sekä pelkästään jo esimerkiksi strategian luomisessa on merkittävä.  

Taito, jota olen kehittänyt melko systemaattisestikin Proakatemian aikana, on kokonaisuuksien hallinnointi ja johtaminen. Taidon kehittäminen on alkanut pelkästään jo oman toiminnan ja arjen johtamisesta, myöhemmin laajentunut oman projektin hallintaan, ja viimeisen vuoden aikana olen hallinnoinut jo huomattavasti isompaa projektia sekä Proakatemian tasolla yhden pikkutiimin toimintaa. Kevään viimeisin saavutus on business leaderin rooli, joka vaatii jo merkittävästi enemmän kokonaisuuden hallinnan taitoja, johdanhan 16 hengen, ja samalla satojen tuhansien eurojen liikevaihtoa tekevää tiimiä. Ei mikään helpoin homma, mutta kehittää niin hermoja, kuin kokonaisuuksien hallitsemista.  

 8. Pohdinta 

Tämän esseen kirjoitus on tuntunut tietyllä tapaa jopa voimaannuttavalta. Aiemmin innovointi on herättänyt ahdistusta aiempien, melko huonojen kokemusten myötä, mutta esseen kirjoittamisen ja Kaisan antamien kysymysten johdattelemana olen havahtunut siihen, miten paljon taitoja ja osaamista minulta jo löytyy. Usein juuri epävarmuus siitä, mitä osaa tai ei osaa, luo ahdistusta sekä riittämättömyyden tunnetta, joka puolestaan syö suuren osan suorituksesta. Nyt oloni on täysin päinvastainen, sillä esseen kirjoittaminen on konkretisoinut minulle niitä taitoja ja tietoja, joita olen onnistunut Proakatemian aikana kehittämään niin innovoinnin kuin muunkin osaamisen saralla. Olen ehtinyt kerätä Proakatemian aikana osaamista kokonaisuuksien hallinnasta, ihmisten johtamisesta, matkailualasta sekä erilaisista innovaatio- ja strategiatyökaluista, joten lähtötilanne innovointiin ei todellakaan ole nolla, vaikka siltä on välillä tuntunutkin. Omien taitojen pohtiminen auttaakin kohtaamaan edessä olevat haasteet huomattavasti luottavaisemmin. Jos minulta löytyy näistä asioista oppeja, niin löytyy myös muilta tiimiläisiltämme. Hienoa Revenassa onkin juuri se, että olemme onnistuneet kartuttamaan osaamista todella monelta eri toimialalta ja olemme lähteneet rohkeasti kokeilemaan uusia asioita. Olemme havahtuneet myös tiimin merkitykseen ja esimerkiksi tarpeeseen luoda kohtaamisia ja siten syventää luottamusta, joka puolestaan parantaa ilmapiiriä. Kaikki nämä asiat tekevät yhteisistä vuorovaikutustilanteistamme ja yhdessä toimimisesta huomattavasti helpompaa ja synnyttävät rohkeammin myös uudenlaista ajattelua. Siispä tehtävänannon kuin tehtävänannon edessä meidän pitäisi olla melko vahvoilla, kunhan vain uskomme itseemme ja tekemiseemme. Pilkettä silmäkulmasta meiltä ainakin löytyy, joten lähtökohdat yhdessä tekemiseen ovat hyvät. 

 

LÄHTEET: 

Lapin AMK. N.d. Kehittävä arviointi: innovaatio osaaminen itsearviointilomake. Pdf-dokumentti. Viitattu 18.2.2022. http://julkiset.lapinamk.fi/DropOffLibrary/Lapin%20AMK%20Kehitt%C3%A4v%C3%A4%20arviointi%20Innovaatio-osaaminen%20Itsearviointilomake.pdf 

Lempinen, J. 2019. Laadukas PESTE-analyysi. Verkkosivu. Viitattu 25.2.2022. https://esseepankki.proakatemia.fi/laadukas-peste-analyysi/ 

Lyytinen, T. 2017. Liiketoiminnan kehittäminen strategian avulla- Strategiaprosessin suunnittelu. Matkailu-, ravitsemis- ja talousala. Savonia-ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. 

Maury, M. 2020 Kuolleiden kalojen akvaario. Happea ideakulttuuriin. Kiss Publishing.  

Nyyti. N.d. Temperamentti vaikuttaa siihen miten reagoit. Verkkosivu. Viitattu 18.2.2022. https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunne-itsesi/ymmarra-omaa-temperamenttiasi/ 

Soikkeli, J. 2021. Yrittäjä – tiedätkö mikä on PESTEL-analyysi? Verkkosivu. Viitattu 25.2.2022. https://www.redesan.fi/yrittaja-tiedatko-mika-on-pestel-analyysi/ 

Kommentoi