Tampere
30 May, Thursday
16° C

Proakatemian esseepankki

Hyvinvointi käsitteenä



Kirjoittanut: Samuel Sorvali - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

 

Hyvinvointia voi mitata monin tavoin. Terveyskuntotesti kertoo aerobisen kunnon tilasta, kyykkytesti alaraajojen hermolihasjärjestelmän voimantuotosta ja älykello mittaa unen määrää, joka on tärkeä palautumisen mittari. Elopainolle on pituuteen suhteutetut viitearvot, päivittäinen liikunnan määrä kertoo omaa kieltään aktiivisuudesta, joka vaikuttaa energia-aineenvaihduntaan, joka vaikuttaa sydän- ja verenkiertoelimistöön, joka vaikuttaa…

Selväähän tämä on. Listaa voisi jatkaa vielä pidemmälle ja yhdistellä asioita, jotka liittyvät hyvinvointiin ja sen mittaamiseen. Listaa kuitenkin yhdistää yksi asia, joka tekee siitä varsin vajavaisen puhuttaessa kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnista. Hyvinvointiin liittyvä mittaus saattaa listan tavoin rajoittua vain fyysiseen hyvinvointiin, joka on osa biologista terveyden ulottuvuutta. Biologinen ulottuvuus on puolestaan yksi kolmesta terveyden osatekijästä. Kaksi muuta osaa ovat psykologinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Nämä yhdessä muodostavat käsitteen biopsykososiaalinen terveys, joka on huomioitava aina kun kyseessä on ihmisen hyvinvointi. Ihminen voi olla fyysisten mittausten mukaan hyvinvoiva, mutta tällöin useampi hyvinvointiin liittyvä osatekijä jää huomiotta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ihmisen biopsykososiaalinen terveys.

 

Ihminen on siis biopsykososiaalinen eläin, eli se käsittää olemassaolonsa, tuntee, on empaattinen ja toimii sosiaalisissa tilanteissa. Olisi kohtuutonta käsitellä hyvinvointia vain bio-näkökulmasta, jolloin keskitytään ihmisen fyysisiin ominaisuuksiin ja atribuutteihin. Toisaalta tätä näkökulmaa ei kuitenkaan voi liiaksi väheksyä. On selvää näyttöä esimerkiksi siitä, että EKG-käyrässä mitattu tasainen sydämen syke levossa on sydänterveydellisesti positiivinen asia, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen. Jotta ihminen voi tuntea ja olla sosiaalisissa tilanteissa, on vitaalielintoimintojen pysyttävä yllä. Tässä tekstissä on kuitenkin kyse arkisemmista mittareista, jotka eivät yksinään ratkaise sen hetkistä elossa pysymistä.

Psykososiaaliseen ulottuvuuteen on yhteydessä useita tekijöitä, jotka liittyvät kokemuksellisuuteen, ja joihin ei voida vetää yhtä lailla selkeitä viitearvoja kuin vaikkapa juuri terveyskuntotesteihin.  Tämän takia vain mittaamalla ei millään saada kokonaisvaltaista kuvaa hyvinvoinnista. Kokemuksellisuuteen liittyy myös se, että yhdellä mitattu tulos kuntotestistä voi aiheuttaa hyvinvointia ja toiselle täysin sama tulos pahoinvointia tai epämukavuutta. Monien mittareiden keskittyessä vain biologiseen näkökulmaan, onkin perusteltua miettiä mitä kaikkea esimerkiksi koulujen liikuntatunneilla on hyvinvoinnin kannalta perusteltua mitata. Voisiko vähäisemmällä mittaamisella vaikuttaa jopa positiivisesti yksilön kokonaisvaltaiseen biopsykososiaaliseen hyvinvointiin?

 

Kommentoi