Tampere
25 Apr, Thursday
2° C

Proakatemian esseepankki

Hyvästä parhaaksi



Kirjoittanut: Eemi Mäenpää - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Hyvästä Paras
Jim Collins
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Johdanto

Yritysmaailmaa verrataan usein urheilumaailmaan ja mikäpä siinä, onhan niissä paljon yhtäläisyyksiä. Kuten urheilussakin, myös yritysmaailmassa moni yrittää menestyä, useat onnistuvat, mutta harvat todella menestyvät. Molemmissa myös usein ne, jotka tekevät eniten ja pitkäjänteisimmin töitä, menestyvät todennäköisimmin. Mutta silti yhtälöön liittyy myös muita muuttujia, joihin voi vaikuttaa vähän tai ei lainkaan. Nämä muuttujat varmistavat sen, ettei menestyminen ikinä ole varmaa. Maailman paras urheilija voi loukkaantua juuri tärkeimmän kisasuorituksen aikana ja menettää tittelinsä tai maailman paras yritys voi ajautua yllättäen syöksykierteeseen esimerkiksi huonon markkinatilanteen vuoksi.

Tämän lisäksi urheilua ja yritysmaailmaa yhdistää myös se, että molemmissa menestysreseptiä on metsästetty läpi ihmiskunnan historian. Ihminen on siitä mielenkiintoinen nisäkäs, että se ei tyydy vain tavalliseen elämään, vaan etsii uteliaasti lisää tietoa kehittymiselle. Tästä syystä myös mm. Jim Collins on etsinyt vastausta siihen, miten yrityksen voi saada menestymään.

Jim Collins on yhdysvaltalainen kirjailija, puhuja, konsultti ja tutkija, joka on kirjoittanut kaikkiaan seitsemän kirjaa. Yksi hänen tunnetuimmista bestsellereistään on nimeltään “Hyvästä parhaaksi: miksi jotkut yritykset menestyvät… ja toiset eivät”. Kirjaa varten Collins ja hänen tutkimusryhmänsä tekivät valtavan tutkimuksen, jossa he tutkivat 11 erilaista yritystä ja sitä, kuinka nämä yritykset muuttivat itsensä keskitason yrityksistä jatkuvaan kehittymiseen ja sitä kautta alansa parhaimpiin yrityksiin. Tutkimuksessa Collins ja hänen tiiminsä käyttivät vertailukohtana yrityksiä, jotka toimivat samalla alalla ja joilla oli samat mahdollisuudet suurelle kehitykselle, mutta eivät lopulta kasvaneetkaan. Kirjassaan Collins esittelee tutkimusryhmänsä keräämät tutkimustulokset, sekä teoriat, jotka hänen mukaansa ovat ensiarvoisen tärkeitä yrityksille, jotka haluavat menestyä. Tässä esseessä tutustumme Collinsin Hyvästä paras -kirjan omasta mielestäni keskeisimpiin teorioihin. (www.jimcollins.com)

Viidennen tason johtajuus

Ensimmäinen kohta ”Hyvästä parhaaksi” -teoriassa on viidennen tason johtajuus. Sen on myös tärkeimmistä kohdista, sillä ilman oikeaa johtajuutta, ei mikään tiimi voi todella menestyä. Collins jakaa kirjassaan johtajat viidelle tasolle. Ensimmäiset 4 johtamistasoa ovat:

Taso 1: Kyvykäs yksilö, joka tekee tuottavaa työtä tietojensa ja taitojensa mukaan, mutta ei vielä täysin johda alaisiaan.

Taso 2: Aikaansaava tiimin jäsen, joka on osallistuva ja edistää ryhmän tavoitteita yksilöllisten kykyjensä ansiosta.

Taso 3: Pätevä asioiden johtaja, joka organisoi ihmisiä ja resursseja, jotta voidaan saavuttaa ennalta määritellyt tavoitteet.

Taso 4: Tehokas ihmisten johtaja, joka osaa motivoida ihmiset yhteiseen visioon, ja saa sitä kautta kannustettua heitä parempiin suorituksiin.

(Collins, 2001, 46)

Viidennen tason johtajuus on Collinsin mukaan se korkein taso, johon johtaja voi päästä. Mutta miten sinne pääsee? Sukelletaan seuraavaksi viidennelle johtajuuden tasolle.

Viidennen tason johtajuus on ainutlaatuinen yhdistelmä henkilökohtaista nöyryyttä ja ammatillista tahtoa. Viidennen tason johtajat ovat samalla hyvin itsepäisiä ja vaatimattomia, mutta heillä on myös loppumaton halu nähdä organisaationsa menestyvän. He keskittyvät yrityksen pitkäjänteiseen menestykseen sekä hyvinvointiin, ja he myös sitoutuvat yrityksen tavoitteisiin, vaikka johtaja itse olisi vaarassa tulla vahingoitetuksi samalla. Viidennen tason johtajat siis ovat valmiita jopa uhraamaan oman maineensa, jotta yritys menestyy. Tämän lisäksi viidennen tason johtajia kuvaa se, että he myös pitävät huolen, että heidän seuraajillaan on mahdollisimman hyvät eväät heidän työnsä jatkamiselle. (Collins, 2001, 40–64)

Toisin kuin tämän päivän populaarikulttuurissa, jossa karismaattisimpia ja ego-vetoisia johtajia arvostetaan ja juhlitaan eniten, viidennen tason johtajat ovat erittäin hiljaisia ja vaatimattomia, mutta samalla heillä on suuri vaikutus organisaatioon sitoutumisensa vuoksi. Collins huomasi tämän hyvästä parhaiksi kehittyneiden johtajien haastatteluissa. Collinsin mukaan he eivät juuri missään tilanteissa kehuneet menestyksestä itseään, vaan aina syy menestykselle löytyi jostain muualta, joko yrityksen sisältä muista johtajista tai työntekijöistä tai sitten vähintäänkin hyvästä onnesta. Kuitenkin samaan aikaan, samaiset johtajat syyttivät pääasiassa yrityksen epäonnistumisesta itseään, vaikka se ei pitäisikään paikkaansa muiden mielestä. Syy menestykselle siis löytyy ikkunasta, kun taas syy epäonnistumiselle löytyy peilistä. (Collins, 2001, 52–53,63)

Viidennen tason johtajat ovat harvassa, ja on myös fakta, että kaikista ei voi kehittyä viidennen tason johtajia. Mutta Collinsin luomat tasot johtajuudelle auttaa paljon tunnistamaan omat vahvuudet sekä kehityskohdat johtajuudessa. Tasojen pohjalta on myös hyvä tutkia omia johtajia, ja sitä millä tasolla he todennäköisesti ovat.

Kohtaa julmat tosiasiat

Jokainen yritys kohtaa elinkaarensa aikana vaikeuksia tai jopa kriisejä. Ei ole yritystä, jolla kaikki menee jatkuvasti hyvin ja kasvu on loputonta. Se mikä erottaa hyvästä parhaaksi kehittyneet yrityksen verokkiyrityksistä on se, miten näihin ongelmiin tai kriiseihin suhtaudutaan. Yksi Collinsin kirjan keskeisistä periaatteista on ajatus siitä, kuinka suuret yritykset kohtaavat nykyisen tilanteensa brutaalit tosiasiat. Pelkästään tosiasioiden kohtaaminen ei riitä, vaan ne täytyy myös hyväksyi, mutta sen lisäksi tulee olla kova usko siihen, että yritys voi selvitä vaikeuksistaan. Tätä ajatusta kutsutaan usein Stockdalen paradoksiksi, joka on nimetty Vietnamin sodan aikaisen sotavangin, amiraali James Stockdalen mukaan. (Collins, 2001, 127–131)

Stockdale oli Vietnamin sodan aikaan sotavankina kahdeksan vuotta, jonka aika häntä kidutettiin lukuisia kertoja. Stockdale ei tiennyt koska hän vapautuu saatika vapautuuko ikinä. Se mikä Stockdalen piti elossa vankilaaikana oli kova usko siihen, että hän selviää ja tarina päättyy hyvin. Stockdalen mukaan, ei pidä olla kuitenkaan liian optimistinen. Hänen mukaansa optimistit eivät selvinneet vankileireillä, koska he pettyivät, kun odotettu vapautuminen ei koittanutkaan ja sen vuoksi murenivat surun alla. Stockdale selvisi omien sanojensa mukaan sillä, että hän hyväksyi tosiasiat, mutta uskoi silti paremman päivän koittavan. Stockdale korostaa tarvetta löytää tasapaino horjumattoman uskon lopulta koittavaan menestykseen sekä rehellisen, nykyisten haasteiden ja vaikeuksien tunnustamisen välillä. Suuret yritykset eivät karkaa kohtaamiaan raakoja tosiasioita, olivatpa ne kuinka tuskallisia tahansa. He ottavat nämä tosiasiat huomioon ja käyttävät niitä tietoisen päätöksenteon ja ongelmanratkaisun edistämiseen. (Collins, 2001, 127–131)

Käsittelemällä raakoja totuuksia, organisaatiot voivat kehittää realistisia strategioita esteiden voittamiseksi ja suuruuden saavuttamiseksi pitkällä aikavälillä. Jos yrityksellä on virheellinen käsitys vallitsevasta tilanteesta, päätöksenteko on mahdotonta hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. (Collins, 2001, 127–131)

Siilikonsepti

Kolmas kirjan pääkäsitteistä on siilikonsepti, joka on saanut inspiraationsa filosofi Isaiah Berlinin kuuluisasta esseestä. Collinsin mukaan, siilikonsepti kuvaa tietynlaista ajattelumallia, joka vääjäämättä johtaa menestykseen. Siinä keskittyminen on yksinkertaisissa asioissa, jotka tehdään hyvin. Collins loi tiiminsä kanssa tälle konseptille kolme kehää, joiden merkityksen ymmärtäminen vie yritystä lähemmäs menestystä

  1. kehä: Missä voimme olla maailman parhaita: Suuret yritykset keskittyvät alueille, joissa heillä on potentiaalia olla parhaita. Nämä alueet ovat usein myös linjassa yrityksen ydinosaamisen ja vahvuuksien kanssa.
  2. kehä: Mikä vaikuttaa taloudelliseen tulokseen: He ymmärtävät taloudelliset tekijät, jotka ovat ratkaisevia heidän menestyksensä kannalta. Tämä tarkoittaa, että taloudellisesti järkevien päätösten tekeminen ja kannattavuuden varmistaminen ovat etusijalla.
  3. kehä: Mistä olemme innostuneita: Suuria yrityksiä ohjaa syvä päämäärä ja intohimo. He kohdistavat liiketoimintatavoitteensa arvoihinsa ja siihen, mikä heitä todella motivoi.

Löytämällä näiden kolmen ympyrän risteyskohdan yritykset voivat löytää siilikonseptinsa ja käyttää sitä ohjaavana periaatteena päätöksenteossa ja strategian kehittämisessä. Tämä auttaa organisaatioita säilyttämään selkeän keskittymisen olennaisiin asioihin ja välttämään tarpeettomia häiriötekijöitä. Siilikonseptissa ei ole kyse tavoitteista tai strategiasta, vaan ymmärryksestä siitä mitä yrityksen kannattaa tehdä ja mitä ei. (Collins, 2001, 136–171)

Kurinalaisuuden kulttuuri

Collinsin mukaan suurilla yrityksillä on kova kurinalaisuuden kulttuuri. Tämä ei tarkoita, että ilmapiiri yrityksessä olisi ahdistava tai byrokraattinen. Sen sijaan se tarkoittaa, että yrityksellä on kulttuuri, jossa ihmiset ymmärtävät, miten vapaus ja vastuu toimii heidän kohdallaan. Toisin sanoen työntekijöillä on valtuudet toimia oma-aloitteisesti tarkasti määritellyn tarkoituksen saavuttamiseksi. Tämä kulttuuri varmistaa, että jokainen organisaatiossa ymmärtää rajat ja suuntaviivat, joissa he voivat tehdä päätöksiä ja toimia. Se lisää omistajuuden- sekä vastuuntuntoa. (Collins, 2001, 176–203)

Kurinalaisuuden kulttuuri luodaan jo työntekijöiden rekrytoinnissa. Mikäli yritys onnistuu löytämään enemmän kurinalaiseen toimintaan tottuneita työntekijöitä kuin siihen tottumattomia, on todennäköistä, että yrityksen kulttuuri muovautuu myöskin hyvin kurinalaiseksi. Mikäli tässä on epäonnistuttu, se myös näkyy yrityksen kulttuurissa liiallisena byrokratiana. Tehtyä virhettä yritetään paikata ylhäältä päin, jolloin työntekijät saattavat kääntyä herkästi johtoa vastaan. (Collins, 2001, 176–203)

Tekniikka kiihdyttäjänä

Collins käsittelee kirjassaan myös tekniikan roolia suuruuden saavuttamisessa. Collinsin mukaan tekniikka ei yksinään ole polku menestykseen, vaan tekniikan ja teknologian tulisi olla palkattu työntekijä, ei johtaja. Tekniikkaa ei myöskään tulisi käyttää kehityksen käynnistäjänä vaan vauhdittajana. Suuret, menestyneet yritykset eivät ota teknologiaa käyttöön vain sen itseisarvon vuoksi, vaan käyttävät sitä strategisesti parantaakseen aiemmin mainittua siilikonseptiaan ja tukeakseen pitkän aikavälin visiotaan. (Collins, 2001, 208–230)

Tekniikka voi olla tehokas innovaation, tehokkuuden ja kasvun työkalu, mutta sen tulee olla linjassa yrityksen ydinvahvuuksien ja tavoitteiden kanssa. Tekniikan käyttäminen kiihdyttimenä tarkoittaa määrätietoisten päätösten tekemistä siitä, milloin ja miten käyttää tekniikan edistystä menestyksen saavuttamiseksi. (Collins, 2001, 208–230)

Vauhtipyöräefekti vs. Noidankehä

Kirjansa loppupuolella Collins esittelee vauhtipyöräefekti -käsitteen, jota käytetään kuvaamaan kumulatiivista, jatkuvaa työtä, jota tarvitaan organisaation menestyksen saavuttamiseksi. Kuvittele massiivinen, raskas vauhtipyörä, jota on vaikea saada liikkeelle, mutta jonka pyöriminen vaatii paljon vähemmän vaivaa säilyttääkseen vauhtinsa. Ajatuksena on, että menestystä ei saavuteta yhdellä suurella työnnöllä, vaan jatkuvalla, periksiantamattomalla ponnistelulla ajan kuluessa. (Collins, 2001, 208–230)

Suuret yritykset rakentavat kasvua pitkällä aikavälillä, vaikka kehitys aluksi näyttää hitaalta. Ne työntävät vauhtipyörää johdonmukaisesti yhteen suuntaan tehden pieniä, määrätietoisia liikkeitä. Kun vauhtipyörä saa vauhtia, siitä tulee itseään vahvistava, kasvun ja menestyksen kierre.

Tämä käsite korostaa kärsivällisyyden, sinnikkyyden ja johdonmukaisuuden merkitystä menestyksen saavuttamisessa. Kyse on ymmärtämisestä, että merkittävä, pitkäkestoinen muutos vaatii aikaa ja jatkuvia ponnisteluja. Mutta kun vauhtipyörä on raskaassa liikkeessä, sitä on myös vaikeampi pysäyttää. (Collins, 2001, 232–259)

Vastakohtana vauhtipyöräefektille voidaan pitää noidankehäefektiä, joka toimii päinvastaisesti vauhtipyörään nähden. Yritysmaailmassa noidankehä edustaa huonon päätöksenteon ja toimintakulttuurin kierrettä, jolloin vanhojen, väärien tapojen korjaaminen on todella vaikeaa. Syynä tähän on useimmiten halu päästä oikotietä onneen. Nämä yritykset eivät kerää maltillisesti vauhtipyörälleen vauhtia vaan poukkoilevat edestakaisin, ja toiminnasta puuttuu niin johdonmukaisuus kuin myös virheistä oppiminenkin. Yrityksen on jo ensimetreistä lähtien ymmärrettävä ja pidettävä huoli, että suunta on positiivinen vauhtipyörä eikä noidankehä. (Collins, 2001, 232–259)

Pohdinta

Hyvästä paras -kirja antoi hyvin paljon ajateltavaa projekteja sekä työelämää varten. Teoriat eivät mielestäni ole pelkästään yritysjohtajia varten, vaan kirjan teorioista ja opeista on varmasti hyötyä ihan rivityöntekijöillekin. Jos muutos ei lähde johtajasta, on vielä viimeinen mahdollisuus menestyä, mikäli työntekijät laittavat muutoksen käyntiin.

Samaan hengen vetoon on mainittava, että jotkin Collinsin opit ovat jo jääneet ajan hampaisiin. Esimerkiksi oman kokemuksen mukaan tämän päivän työelämässä työntekijät odottavat kurinalaisen toiminnan rinnalle myös rentoa ja positiivista ilmapiiriä, jossa jokainen saa olla sitä mitä on. En kiistä sitä, etteikö kurinalainen toiminta edelleen tänä päivänä olisi avain yrityksen menestymiseen, mutta tämän päivän sensitiivinen tunneilmasto voi myös olla haasteellinen paikka pakkomielteisesti menestykseen pyrkivän yrityksen työntekijöille ja yritykselle rekrytoinnin aikana.

Itse kuitenkin alle kirjoitan Collinsin teoriat, ja toivon että joku päivä voisin olla osana hyvästä parhaaksi kehittyvää organisaatiota. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin oman ja kollegoiden työnjäljen näkeminen menestymisen alkaessa.

Lähteet:

Collins, J. 2001. Hyvästä paras – Miksi jotkut yritykset menestyvät ja toiset eivät. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.

Collins, J. N.D. About Jim. Viitattu 23.11.2023. https://www.jimcollins.com/about.html

Määttä, T. 2016. Hyvästä paras – Jim Collins. Viitattu 23.11.2023. https://kasvujohtaminen.com/2016/06/20/hyvasta-paras-jim-collins/

Kommentit
  • Roosa Haaka

    Esseen aloitus on kiinnostava, sillä se avaa teeman yritysmaailman ja urheilumaailman yhtäläisyyksien kautta. Johdanto on hyvin rakennettu, ja se luo hyvän pohjan esseessä käsiteltäville aiheille.

    Kirjan tärkeimmät käsitteet on esitelty selkeästi, ja niiden soveltaminen käytännössä on havainnollistettu hyvin esimerkkien avulla. Lopussa essee tuo mukavasti esiin pohdintaa ja henkilökohtaisia näkemyksiä.

    Kokonaisuudessaan essee on selkeä ja johdonmukainen ja teksti on sujuvaa!

    6.12.2023
Kommentoi