Tampere
27 May, Monday
25° C

Proakatemian esseepankki

Hollannin vaihtokuulumisia



Kirjoittanut: Iiris Ryhänen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Gender Race And Class In Media
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Vaihtokupla on todellinen, en ole juurikaan kytköksissä hollantilaiseen kulttuuriin, jos ei pyöräilyä ja stroopwafflejen syömistä lasketa. On minulla muutama hollantilainen ystävä, mutta niiltä olen lähinnä oppinut kirosanoja, jotka olen jo unohtanut. Vannoin, että en joudu siihen perinteiseen vaihtokuplaan, mutta niin tässä kävi. Olen kuitenkin kiitollinen, kuinka paljon ystäväni eripuolilta maailmaa ovat rikastuttaneet elämääni. Olen saanut valtavasti uusia näkökulmia ja avartanut maailmaani ja kohdannut kulttuurieroista johtuvia konflikteja, esim. väittely siitä kuuluuko tiskit tiskata tiskiharjalla vai sienellä. Koulussa opiskelen music marketing and management ja olen tuskaillut työmäärän ja englannin takia, mutta myös nauttinut paljon, sillä aiheet ovat todella mielenkiintoisia ja opettajani ovat musiikkibisneksen ammattilaisia. Olen päässyt tapaamaan suurissa asemissa olevia henkilöitä muun muassa Sony Musicilta ja Spotifylta. Täällä olen saanut paljon tietoa, taitoa ja paljon kokemusta.

 

 

Miten opinnot eroaa Akatemiasta?

Täällä koulunkäynti on niin sanotusti ”normaalia”. Käyn tunneilla, teen ryhmätöitä ja pidän esityksiä. Täällä ei ole samanlaista vastuuta kuin akatemialla, kaikki on vain hypoteettista. Emme toimi oikean rahan kanssa, meillä kyllä on niin sanotut asiakkaat, mutta sekin on vain harjoittelun takia. Teimme eräälle hollantilaiselle artistille markkinointisuunnitelman hänen biisinsä julkaisulle, mutta emme tiedä meneekö se oikeaan käyttöön. Täällä on myös vaikeaa saada hyviä arvosanoja, minun ryhmäni sai music marketing kurssista 8,5, joka taisi olla luokkamme paras, 8,5 on kuulemma todella hyvä. Suomalaisen korvaan se kuulostaa vain hyvältä, sillä en oikein ymmärrä miten arviointi täällä toimii. Toimimme kuitenkin tiimeissä, mikä oli minulle helpotus. Akatemialla opin rakastamaan tiimityötä. Aluksi oli yllättävän hankalaa totutella pienessä ryhmässä toimimiseen, jossa muut eivät ole harjoitelleet tiimityöskentelytaitoja. Yllätyin, kuinka vaikeaa se välillä olikaan itselle. Kerroin kuitenkin tiimiläisilleni, kuinka minulle ei sovi tietyt opiskelutavat, jotka taas sopivat osalle. Minä en pysty keskittymään tietokoneella kirjoittamiseen yhdeksää tuntia putkeen. Kävimmekin läpi, mitkä ovat kaikkien tehokkaimmat tavat opiskella ja kerroin muille pomodoro tekniikasta, ja siitä kuinka minua motivoi dialogi ja hyvät tauot. Kokeilimmekin käyttää valkotaulua ja dialogia ja meillä alkoi heti ajatukset lentämään. Olemme myös käyneet läpi toistemme vahvuuksia ja hyödyntäneet niitä muun muassa pitkien raporttiemme teoissa.

 

 

Kulttuurieroja

Vaikka on hyvin tiedossa, kuinka Suomessa ei tarvitse maksaa koulutuksesta, tulee se silti aina yhtä isona yllätyksenä, kuinka paljon ystäväni muista maista joutuvat maksamaan. En osaa edes kuvitella sitä, kuinka osa ystävistäni ei voisikaan aloittaa jatko-opiskeluita, tai jos itseltäni lähtisi pois mahdollisuus opiskella. Monet ovat myös järkyttyneet kuinka me teemme oikeaa rahaa koulussa opiskelijoina ja kuinka meillä ei ole opettajia. Tulee taas huomanneeksi kuinka paljon itsenäisempiä suomalaiset nuoret ovat, se on myös etuoikeus. Meille mahdollistetaan omillaan asuminen ja koulunkäynti, joten meille on helppoa elää itsenäisesti jo nuorena. Kaikki kämppikseni asuvat vanhemmillaan, riippumatta heidän tuloistaan. Kysyin korealaiselta kämppikseltäni, missä vaiheessa siellä yleensä itsenäistytään. Ystäväni vastasi, kuinka yksin asuminen ennen naimisiinmenoa tai ennen kuin on työskennellyt jo pitkään, on harvinaista. Hänen 30-vuotiaat siskonsa asuvat vielä vanhemmillaan ja säästävät rahaa, ennen kuin muuttavat omillensa. Ystävästäni on hyvin erikoista, että vanhempani eivät elätä minua, se ihmetyttää täällä monia.

 

Olimme Ranskassa lomalla kämppisteni kanssa ja siellä huomasimme, kuinka asiakaspalvelu on hyvin erilaista kuin meidän maissamme. Chileläinen ystäväni ei olisi edes halunnut mennä erääseen ravintolaan, koska sen tarjoilija oli niin töykeä meille. Yritin selittää, kuinka Ranskassa ei ole samanlaista asiakaspalvelukulttuuria, mistä se johtuu, sitä en tiedä. Kirjassa Gender Race And Class In Media (Juliet Schor, 2011, s. 209) kappaleessa ”Consumer Knows Best”, kirjoitetaan amerikkalaisesta asiakaspalvelukulttuurista, jossa asiakas on aina oikeassa ja hänet pistetään edelle, tätä selitetään seuraavasti: ” Ours is an ideology of noninterference-the view that one should be able to buy what one likes, where one likes and as much as one likes-”. Pohdin edellistä lausetta ja tulin siihen tulokseen, että kenties esimerkiksi tämän ravintolan tarjoilija koki, että me emme ole heidän asiakkaitamme. Meillä ei siis periaatteessa ollut sitä oikeutta ostaa mitä haluamme, missä haluamme ja milloin haluamme, niin kuin kirjassa kerrottiin. Pääsimme kuitenkin ravintolaan, mutta kenties tarjoilija olisi halunnut meidän olevan vanhempia, ehkä emme sopineet ravintolan brändiin, mikä on minulle kummallinen ajatus. Pidän suomalaisesta asiakaspalvelukulttuurista, ranskalaisesta en niinkään.

 

Täällä ollessa kiitollisuuteni Suomea kohtaan on kasvanut entistä suuremmaksi. Olen kiitollinen siitä, että kenellä vain on mahdollisuus esimerkiksi lähteä vaihtoon korkeakoulussa, ilman että tarvitsee olla rikkaat vanhemmat. Mielestäni koulutus kuuluu kaikille ja lasten ja nuorten ei kuuluisi kärsiä siitä, etteivät he ole syntyneet hyvätuloiseen perheeseen, he eivät sille mitään mahda. Olen myös kiitollinen siitä, kuinka olen oppinut lisää eri kulttuureista. Mitä ikinä päädynkään tekemään ammatikseni, haluan sen olevan kansainvälistä. Kansainvälisen liiketoiminnan kannalta onkin erittäin tärkeää ymmärtää muita kulttuureita.

 

 

 

LÄHTEET:

Haastattelu (Yoolim Nam, 5.5.2022)

Gender Race And Class In Media (Juliet Schor, Sage Publications, Inc., 2011, s. 209)

 

 

Kommentoi