Tampere
27 May, Monday
20° C

Proakatemian esseepankki

ESTÄÄKÖ HYVÄ RYHTI ISTUESSA NISKA- JA HARTIASEUDUN JUMEJA?



Kirjoittanut: Riikka Ketoja - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

JOHDANTO

Ryhdistä puhuttaessa saattaa mieleen nopeasti piirtyä kuva tietystä asennosta esimerkiksi istuessa tai seistessä. Asennosta, johon täytyisi pyrkiä. Mitä ”hyvä ryhti” oikeastaan edes tarkoittaa? Mistä ryhdissä on kysymys? Mitä, jos ryhti ei olekaan tietynlaisen asennon ylläpitoa? Aloitetaan siitä, että jos katsoo ympärillä olevia ihmisiä, huomaa, että jokaisen kehon rakenne poikkeaa jollakin tavalla toisesta. Toinen on pidempi, toinen lyhyempi. Toisella on pidempi selkä, toisella lyhyempi. Toisella on pidemmät kädet, toisella lyhyemmät. Toisella on suorempi selkä, toisella pyöreämpi. Jokaisen ihmisen kehon rakenteet eroavat toisistaan. Ei ole olemassa kahta täysin samanlaista ihmistä kehon rakenteiltaan. Tai jos on, se on hyvin harvinaista. Jos kehon rakenteet eroavat usein toisistaan, miten voi olla olemassa yksi tietynlainen asento, johon jokaisen täytyisi pyrkiä? ”Selkä suorana, hartiat takana, katse edessä, jne.”, mistä tässä on oikeasti edes kysymys? Karkeasti voidaan todeta, että ”hyviä ryhtejä” on juuri niin monta kuin meitä ihmisiäkin. Unohdetaan siis ryhti ja mietitään, miten sitä kehoa kuormitetaan.

MIKÄ IHMEEN RYHTI?

”Hyvän ryhdin” tarkoituksena on jakaa kuormitusta tasapuolisemmin kehon eri osille ja rakenteille. Ryhti mielletään helposti tietyksi ”optimaaliseksi” asennoksi, jota tulisi ylläpitää esimerkiksi pitkään istuessa. ”Huono” ryhti on usein ajateltu olevan yhteydessä erilaisiin tuki- ja liikuntaelinvaivoihin. Tutkimukset eivät kuitenkaan puolla tätä väittämää, että ryhdillä olisi suoraa yhteyttä eri kiputiloihin, kuten esimerkiksi selkä-, olkapää-, niska- ja alaselkäkipuihin (Selkäkanava 2020).

Tietyn asennon eli ryhdin ylläpitämisessä korostuu staattinen yhtäjaksoinen lihastyö. Pitkään jatkuessaan staattisuus väsyttää lihaksia, jonka seurauksena asento voi huonontua entisestään. Näin ollen kehoa ei olekaan tarkoitus pakottaa tiettyyn asentoon, vaan keskeisempää onkin kiinnittää huomiota liikkuvuuden ylläpitoon ja monipuoliseen lihaskunnon harjoittamiseen. ”Hyvän ryhdin” ylläpitämisen sijaan tärkeämpää on säännöllinen asennon vaihtelu, jonka avulla saadaan lisättyä liikettä ja kuormituksen vaihtelua eri kehonosissa. (Selkäkanava 2020.)

Päivitetyissä liikuntasuosituksissa (2019) korostetaan pitkää paikallaanolon välttämistä. Jos mietitään tiettyä ryhtiä asennon ylläpitämisen näkökulmasta, siinä korostuu nimenomaan paikallaanolo ja staattisuus. Liike puuttuu, joka itseasiassa vilkastuttaisi verenkiertoa, jonka seurauksena verta, happea ja ravinteita kulkeutuu lihaksiin ja niveliin paremmin. Kehon toiminta perustuu osittain hyvään verenkiertoon, joka on avainasemassa toimintakyvyn ylläpitämisessä ja parantamisessa. Kun liikettä lisätään ja asentoa vaihdetaan, muuttuu samalla kehon kuormituspiste. Jos tietyssä asennossa kuormittuu esimerkiksi selkärangan yläosa, niin toisessa asennossa kuormittuu selkärangan alaosa. Kun kuormitusta saadaan jaettua ja muutettua eri kehonosiin, kestää keho paremmin pidempiäkin istumisjaksoja. Jos joudut esimerkiksi istumaan tunnin ajan ja istut koko tunnin tietyssä samassa asennossa ”ylläpitäen hyvää ryhtiä” kuormittuvat samat kehonosat koko tunnin ajan. Tässä tapauksessa kuormitus kohdistuu vain tiettyihin kehonosiin ja lisäksi paikallaanolon vuoksi verenkierto on heikentynyt. Mikäli taas asentoa vaihdetaan 10 kertaa tunnin sisällä, saadaan istuma-asennosta johtuvaa kuormitusta jaettua moneen eri kehonosaan sekä verenkiertoa parannettua. Oleellista on muistaa vaihtaa asentoa tarpeeksi usein, tauottaa istumista ja lisätä liikettä enemmänkin kuin ylläpitää tiettyä asentoa.

LIIKKEEN VAIKUTUKSIA

Jos mietitään lihasten ja nivelten hyvinvointia ja toimintaa, tärkeimpänä asiana nousee ylös liike. Lihaksen toiminta perustuu karkeasti ottaen lihaksen pitenemiseen ja lyhenemiseen. Liikkeen avulla lihaksissa tapahtuu tätä toimintaa. Mikäli liikettä ei tapahdu eli ollaan tietyssä ja samassa asennossa, on osa lihaksista jatkuvasti lyhentyneessä tilassa ja osa taas pidentyneessä tilassa. Tämä aiheuttaa ylikuormitusta sekä lyhentyneissä lihaksissa että pidentyneissä lihaksissa. Miksi? Koska pitkään jatkuessaan sama asento vaatii lihaksilta äärettömän paljon voimantuottoa ylläpitääkseen tietyn ja saman asennon, joka johtaa lopulta lihaksen väsymiseen. Lihaksen väsyminen voi tuntua lihaksen kiristymisenä tai jumina. Jotta lihakset ja nivelet pysyvät liikkuvina ja vetreinä tarvitsevat ne yksinkertaisesti dynaamista liikettä, joka lisää verenvirtausta kudoksissa. Kun liikkeen avulla lisätään verenvirtausta lihaksissa, lihaskudoksilla on enemmän happea käytettävissä ja näin ollen lihas jaksaa työskennellä kauemmin ilman väsymistä (Laaksonen 2005). Lihakset yksinkertaisesti kestävät ja jaksavat pidempään ilman kiristymisen tunnetta.

POHDINTA

Puhuin johdannossa, että ihmisten kehon rakenteet eroavat toisistaan. Tästä voidaan päätellä, että erilaisten rakenteiden myötä myös kehojen toimintamallit eroavat toisistaan. Sen sijaan, että pyrittäisiin liikkumaan tietyllä tavalla, on mielestäni tärkeää löytää erilaisia liikkumisen tapoja riippuen kehon rakenteista ja totutuista tavoista. Liian usein törmätään tarkkoihin, yksipuolisiin ja yleistettyihin ohjeisiin, miten kehoa tulisi käyttää. Mikä on ”oikeaoppinen” juoksutekniikka, kävelytekniikka, nostotekniikka jne.? On kuitenkin hyvä miettiä näitä asioita kehon toiminnan näkökulmasta. Keho on pitkälti adaptoituva, joka tarkoittaa, että se kehittyy niissä asioissa, joita sillä päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen tehdään. Jos esimerkiksi henkilö on aina tottunut juoksemaan tietyllä tavalla ja kokee, että se on hänelle toimiva tapa, niin silloin se on hänelle myös se ”oikea” tapa. Oikea tapa liikkua muodostuu kehon rakenteista sekä henkilön aiemmista liikkumistavoista ja tottumuksista. Jokainen on yksilö ja niin myös tapa liikkua on yksilöllistä. Tämä sama pätee ryhtiin. Jollekin sopii paremmin istuminen selkä suorana, kun taas toiselle selkä pyöreänä. Asennon ylläpitämisen sijaan, tulee keskittyä liikkeen lisäämiseen.

 

 

Laaksonen, M. 2005. Staattinen lihastyö heikentää lihasten hapensaantia. Duodecim Terveysportti. Väitöskirja.

https://terveysportti.mobi/tyoterveyskirjasto/uutismaailma.duodecimapi.uutisarkisto?p_arkisto=1&p_palsta=24&p_artikkeli=uux06931

 

UKK-instituutti. 2019. Aikuisen liikkumisen suositus.

https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/aikuisten-liikkumisen-suositus/

 

Selkäkanava. Yksilölliset tekijät vaikuttavat ryhtiin. 2020. Selkäliitto.

https://selkakanava.fi/selkakipu/selan-rakenne-ja-toiminta/yksilolliset-tekijat-vaikuttavat-ryhtiin

 

Kommentoi