Tampere
24 May, Friday
24° C

Proakatemian esseepankki

Elämäni Stressaajana



Kirjoittanut: Otto Nilsson - tiimistä Hurmos.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Stressitasapaino - Parempaa elämää pidempään
Riku Aalto
Satu Tuominen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Elämäni Stressaajana

johdanto

Pohdin pitkään mistä haluaisin kirjoittaa esseeni, otin siitä jopa aika suurta stressiä, sillä tuntui että pää lyö ihan tyhjää enkä keksi hyviä ideoita millään. Tajusin vasta pitkän pohdinnan jälkeen, että vastaus on ihan silmieni edessä, stressasin aiheen löytämisestä, kunnes tajusin, että aion kirjoittaa juurikin stressin käsittelystä, omista kokemuksistani stressistä, miten koen ja käsittelen sitä. Halusin tekstiä kirjoittaessa oppia, miksi itse käsittelen stressiä niin kuin käsittelen ja miten voisin mahdollisesti käsitellä sitä paremmin. Haluaisin tulevaisuudessa oppia auttamaan muitakin heidän stressinsä lievittämiseen, mutta ensin minun tulisi opetella itse käsittelemään sitä.

Nykypäivänä stressi ja varsinkin työuupumus ovat huolestuttavassa nousussa ja koen, että jollain tapaa ihmiset myös pyrkivät stressiä luoviin tilanteisiin. Emme anna itsellemme hengähdystaukoa vaan yritämme jatkuvasti pysyä liikkeessä ja pitää itseämme kiireisinä, oli se sitten töillä, koululla, harrastuksilla tai muilla tekemisillä. Pitkällä tähtäimellä jatkuva kiire johtaa burnouttiin tai muuten yleiseen uupumukseen, joka vaikuttaa sekä ammatti- ja yksityiselämään.

Olen pienestä pitäen ollut ihminen, joka stressaa maailman turhimmista asioista, saatan kuulla huhu puhetta asioista, joista ei ole mitään varmuutta ja menettää yöuniani niistä pitkään. Yliajattelen myös ihan liikaa ja luon päässäni asioista isompia kuin mitä ne oikeasti ovat. Epävarmuus asioista luo yleisesti minulle todella suurta stressiä, koska se luo minulle tunnetta, etten voi itse vaikuttaa asiaan mitenkään ja joudun vain odottamaan. Asiaa ei auta yhtään se, että olen jonkin verran pessimisti, joten kuvittelen aina, että lopputulos asioissa tulee olemaan pahin mahdollinen. Hyvä esimerkki tästä on aika, kun Ukrainassa alkoi sota. Seurasin uutisia joka ikinen päivä ja spekuloin jatkuvasti mitä maailmassa tulee tapahtumaan seuraavaksi. Puhuin asiasta kotona vähän ja äitini esitti minulle kysymyksen, joka sai minut ajattelemaan omaa toimintaani, ”Miks sä luet uutisia jatkuvasti, jos ne ainoastaan pahentaa sun stressiä”. Uskon tämän pohjautuvan juuri siihen, että stressini pahenee, jos elän epätiedossa. En siis pystynyt olemaan lukematta uutisia, jotka ahdistivat minua mutta en myöskään pystynyt elämään epätiedossa asioista, sillä sekin olisi aiheuttanut ahdistusta. Koen, että olen päässyt vähän tämänlaisesta oravanpyörästä pois, mutta välillä se puoli minusta on vielä vahvasti esillä.

Oma huono tapani on se, että annan itsestäni yleisesti todella rennon letkeän kuvan ihmisille, joten en näytä stressaantumistani kenellekään juuri yhtään, tämän takia myös koen vaikeaksi puhua omasta stressaantumisestani. Stressaantuessani tai ahdistuessani pystyn avaamaan tuntemuksiani oikeastaan vain läheisimmilleni ja siitä tavasta haluaisin todella paljon päästä pois, mielestäni olen kyllä kehittynyt vuosien varrella vähän, mutta parannettavaa olisi vielä. Yksi asia, mitä koen tekeväni väärin stressini esiin tuonnissa, on että jos olen stressannut tarpeeksi kauan jostakin asiasta, saatan alkaa ”räjähtelemään” muille tai purkamaan stressiäni läheisiin ihmisiini, joka ei ole ollenkaan heitä kohtaan oikein. Aiheutan tällä tavalla myös itselleni lisää päänvaivaa, koska ahdistuksen tunteen purkaminen muihin aiheuttaa vain riitatilanteita, joista en tietenkään pidä.

Olen yrittänyt löytää elämäni aikana tapoja purkaa tai käsitellä stressiä paremmin, toistaiseksi paras tapa minulle on ollut urheilu ja omat harrastukseni. Koen, että urheillessani pääsen tyhjentämään päätäni kaikesta ja keskityn hetken ainoastaan siihen aktiviteettiin mitä sillä hetkellä teen. Urheilu-urani on kuitenkin lähivuosina kärsinyt jonkin verran siitä, että stressitasojeni takia palaudun huonosti ja nukun myös öisin aika heikosti tai huonolaatuisesti. Pitkäänkin aktiivisesti urheillut ihminen voi alkaa huomata kehonsa pettävän, jos kroppa on jatkuvassa ylirasitustilassa stressin tai muun uupumuksen takia (Aalto, 2022).

Olen todella huono mielestäni käsittelemään stressiä, sillä yleensä yritän vain sulkea mielestäni asiat, jotka sillä hetkellä minua stressaa. Tietenkään se ei ole mahdollista ja alitajuisesti mietin kyseistä asiaa ja elän jatkuvasti pienessä stressi tilassa. Stressin aiheita ollessa monta, mielestä poissulkeminen on erityisen huono tapa, sillä aina kun yksi asia ratkeaa, on ”varastossa” seuraava asia, jota miettiä.  Jollain tasolla stressi lamauttaa minut, enkä koe saavani mitään aikaan, tai ehkä paremmin sanottuna koen, että millään tekemiselläni ei ole mitään väliä koska löytyy aina joku uusi asia mitä miettiä.

Haluaisin oppia purkamaan stressaantunutta oloani kroppani kautta pienillä asioilla jokapäiväisessä arjessa, esimerkiksi hengitysharjoituksilla tai muilla vastaavilla tavoilla. Olen kuullut monilta tutuiltani, jotka ovat olleet yhtä heikkoja stressin käsittelyssä kuin itse olen, että kyseiset harjoitukset ja elämäntavat ovat muuttaneet täysin heidän tapansa käsitellä stressiä positiivisella tavalla. stressiä kuuluisi yrittää vähentää kehon kautta, keskity siihen, miten hengität stressaantuneena ja niissä tilanteissa yritä pakottaa itsesi hengittämään syvällisesti ja rauhallisesti.

Kirjassa, jonka luin kehotetaan vahvasti antamaan itsellensä aikaa palautua ja uskaltaa pitää omaa aikaa vain itsellensä. On ok välillä kieltäytyä tehtävistä tai tekemisistä, joita sinulle ehdotetaan sillä perusteella, että nyt ei vaan jaksa, aina ei tarvitse jaksaa. Pakolliset työt ja asiat, joita täytyy hoitaa, on asia erikseen. Minulla ja myös muilla olisi syytä pohtia onko asioita, joita voisi karsia elämästään oman jaksamisensa parantamiseksi. Kirja avasi tässä mielessä uusia näkökulmia, joita en ole tullut ennen edes miettineeksi. Ihmisten tulisi oppia itsestään, että mistä asioista arjessa voi joustaa ja mitkä ovat pakollisia itselle (Vikman V).

Pohdinta

Nautin paljon tästä aiheesta kirjoittamisesta, koska koen että pääsin syvemmin pohtimaan omaa toimintaani ja tapaani käsitellä stressiä. Tavoitteenani kirjoittaessa oli oppia itsestäni asioita paremmin ja koittaa selvittää miksi toimin kuten toimin. Pitkästä aikaa koin, että en ottanut paineita tai stressiä tästä tehtävästä, juurikin koska pääsin avaamaan ja pohtimaan asiaa joka on elämässäni vahvasti läsnä ja avaamaan asioita tekstin muodossa, joista en yleensä uskaltaisi tai paremminkin haluaisi edes puhua avoimesti. Kirjani oli mielestäni täydellinen, koska siinä käytiin läpi muun muassa paljon stressin vaikutuksesta urheilijalle, joka on aiheena minulle hyvin ajankohtainen. Isoimpana antina kirjoittaessa sain mielestäni sen, että on ihan sallittavaa ottaa itsellensä omaa aikaa ja antaa mahdollisuuden palautua.

 

Lähteet

 

Aalto R, Tuominen S. 2022. Stressi-tasapaino: Parempaa elämää pidempään. Äänikirja. Docendo. Viitattu 20.2.2023. Vaatii käyttöoikeuden https://www.bookbeat.fi/kirja/stressitasapaino-675545

Vikman V. 25.3.2020. Miten kehittää omaa stressin sietokykyä? – 5 askelta sinnikkyyden opettelemiseen. Duunitori. viitattu 20.3.2022. https://duunitori.fi/tyoelama/stressi-sietokyky

Kommentoi