Tampere
24 May, Friday
26° C

Proakatemian esseepankki

Elämää nyt



Kirjoittanut: Niklas Eskelinen - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.
Alkusanat

Mitä jos kaikki maailmanlopun  elokuvista tutuksi tulleet ilmiöt käyvätkin toteen ? Voidaanko sanoa että elämme “viimeistä kesää” Olavi Uusivirran tapaan. Siirtyykö nettideittalu nimensä mukaan ainoastaan nettiin?

Jos saisit valita. Olisitko lähtenyt etsimään itseäsi meditaatiomatkalle sademetsään, silloin kun ensimmäiset koronavirus oireet ilmenivät ja tulivat julki. Täysin tietämättömästi koko maailma tulisi sulkeutumaan seuraavan puolen vuoden aikana, eikä kukaan tietäisi koska sen ovet olisivat jälleen auki. Mielesi ja ajatuksesi olisivat nyt vapaat. Saapuisit takaisin kotimaahan, maahan jota olisi vaikea tunnistaa samaksi. Kuulisit että kaikki kaupat olisivat olleet kiinni ja lähi kahvilasi on mennyt konkurssiin, koska vuokrakulut olisivat olleet liian suuret. Olisit tullut pisteeseen jossa kaikki pitäisi aloittaa alusta. Jopa oma arkesi tulisi rakentaa uudestaan, vaikka lähtiessä kaikki oli hyvin.

Muistan tunteneeni hämmennystä. Kellä oli oikeus perua kahden päivän päästä kauan odotettu Tallinnan matkani. Ravintolat ja kahvilat oltiin katsottu etukäteen. Nyt tuskailen yhdessä ystävieni kanssa siitä, että jos lähdemme meren yli toiseen maahan pääsemmekö enää takaisin Suomeen. Reissu jäi silloin välistä.

Mutta onneksi on työt, vai onko. Muutamia viikkoja eteenpäin, lomautus. Olin alkuvuodesta kironnut päässäni kuinka väsynyt olen. En jaksaisi aamuisin nousta, vaikka rakastin työtäni. Ravinnon kanssa työskentely oli parasta mitä tiesin, ja on sitä edelleen.

Kun se sitten tapahtui

Päässäni manattu loma kävi toteen. Aluksi olin innoissani, vihdoin on aikaa vain olla. Aamuisin ehdin juoda kahvin, nauttia nousevasta auringosta ja antaa ajatuksieni rakentaa päivän ilman että katson lainkaan kelloa. Tiesin että talouteni ei ollut hyvä, mutta uskoin että omani että puolisoni varat tulisivat riittämään joksikin aikaa.

Vietin tunteja riippumatossa, sävelsin moni kappaleita, söin ja join hyvin ja nautin. Olin palannut takaisin lapsuuteen jossa kaikki oli huoletonta. Kesäloma jonka ainoa murhe oli varmistaa että muistan syödä ja pitää hattua päässä etten saa auringonpistosta.

Kävin tienaamassa hieman taskurahaa eräällä rakennusmaalla. Maalasin lautoja ja autoin kantohommissa jos niitä sattui olemaan. Pienen reissun teimme Lapissa ja Norjassa. En ollut käynyt kummassakaan aiemmin, molemmille sanoin “nähdään taas, nähdään pian”.

Pohjanmaalla on mökki, jossa vietin viikon kesästä. Puusaunaa lämmittäessä täyttyy olla tarkkana että saunan pesä on varmasti kuiva ja lämmitys tulee aloittaa pienillä puilla ja kaarnalastuilla.

Loppukesän tienoilla löysin vanhan ystävän vuosien takaa. Molemmissa käsissäni oli nyt ohuet puikot jonka välistä roikkui lankaa. Neljä pipoa ja yksi lämmittävä kaulahuivi. Kun on aikaa, on aikaa. 

 

Kaikki on hyvin

Istun ulkona, tarkkaa paikkaa en muista. Muistelen mennyttä kesää ja sen tuomaa valoa ja voimaa.Katson puolisoani ja hymyilen. “Kiitos, sillä sinä olet antanut minulle lepoa ja rakkautta”, ajattelen päässäni. Hän tietää sen, vaikka en sitä sanoisikaan.

Jos saisin valita eläisin viimeiset kuukaudet uudestaan, enemmän kuin kerran. 

Kommentoi