Tampere
30 May, Thursday
18° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee: Mikä meitä estää?



Kirjoittanut: Verneri Halttula - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

 

Päätin tehdä blogiesseen aiheen tiimoilta, kuinka arki määrittelee kaiken mitä teemme. Asiaa pohtineena mieleeni juolahti, mikä minua estää tekemästä jokainen päivä asioita, mistä oikeasti pidän. Eräs vanha ystäväni kertoi minulle, kuinka ikävää on tehdessäsi viisi päivää viikossa töitä, ja sitten viikonloppuna saat kaksi päivää asioille mistä oikeasti pidät. Jäin pohtimaan hänen sanojansa vahvasti ja peilasin sitä omaan arkeeni. Tuolloin olin itsekin vielä tehtaalla töissä tekemässä tuotantotaloutta kahdeksan tuntia päivässä. Työ sinänsä oli mukavaa, mutta ainoa motivaattori oli raha.

 

Rahan tarve

Rahan tarve on kaikilla, sillä maailma pyörii valuutan ympärillä, etkä pysty investoimaan sinulle tärkeisiin asioihin ilman rahaa. Juuri siksi itsekin painoin paljon töitä, sillä tiesin, että mahdollisen säästön tai ylijäämän voin käyttää itselleni tärkeisiin asioihin. Tuolloin en ollut vielä löytänyt itselleni sellaista työtä, jossa olisi mukavaa olla kaikki tunnit, tietäen kuitenkin sen, että palkalla saan ostettua itselleni tärkeitä asioita.

Olen aina ollut kiinnostunut matkustamisesta, ja olenkin aina halunnut säästää juuri sitä varten, että pääsisin kiertämään maailmaa ja näkemään uutta. Työelämässä ollessani ajauduin kuitenkin juuri tähän noidankehään, josta ystäväni minulle kertoi. Kävin töissä, josta saaduilla ansioilla maksoin laskut, vuokrat, bensat, sekä muut autoihin liittyvät kustannukset. En pystynyt säästämään juuri penniäkään, sillä en ole sellainen ihminen, joka haluaa tinkiä ruoan laadusta tai olla ostamatta spontaanisti lahjoja tietyin väliajoin itselleni ja muille läheisilleni.

 

Valaistus

Päätin ruveta etsimään itselleni mieleistä koulupaikkaa, sillä silloinen ammattini ei enää tarjonnut minulle sellaista intohimoa, mitä se joskus antoi. Kouluun hakeminen oli kuitenkin hankalaa ja pääsykokeisiin lukeminen ei ollut helppoa töiden ohella. Olin aina kuitenkin ollut kiinnostunut yrittäjyydestä, mutta en kuitenkaan ollut valmis yksin perustamaan omaa yritystä ilman valmistavaa opetusta ja kursseja. Katselin sitten netistä, mitä mahdollisuuksia minulla on niin sanotusti opiskella yrittäjyyttä. Eteeni ilmestyi Pro Akatemia, joka esittelyn kautta vaikutti kiinnostavalta. Akatemialla ei ollut minulla silloin tuttuja, joten olin oman onneni nojassa hakuprosessissa ja siitä selviytymisen kanssa.

 

Vaikeuksia

Päätin sitten hakea Akatemialle, mutta töiden vuoksi valmistautuminen pääsykokeisiin ilmeisesti oli jäänyt hieman puutteelliseksi, ja jäin varasijalle kolme. Se kismitti minua suuresti, että joutuisin jäämään tehtaalle vielä ainakin vuodeksi töihin. Tiesin että jotain oli muututtava, jotta pystyisin nauttimaan nykyisestä arjestani. Sain samassa hakuprosessissa paikan Turun AMK:sta tradenomilinjalta, ja mietin että tämä on nyt se, mitä ammattikoulussa pohjan saanut nuorukainen voi saada. Ajattelin tämän olevan merkki sille, että nyt on aika vaihtaa maisemaa. Kun kuukaudet kuluivat ja ymmärsin, ettei normaali tradenomilinja välttämättä tarjoa minulle sitä, mitä haluan oppia yrittäjänä toimimisesta ja bisnesmaailmasta. Siispä sisäinen tamperelaisuus astui kuvioihin. Minähän en Turkuseen lähre! Mää haluan jotakin muuta!

 

Vaikeuksien kautta voittoon

Työskentelin vielä vuoden tehtaalla, jonka jälkeen tuli uudestaan kevään hakuprosessi. Ensikertalaiskiintiöni oli mennyt, sillä olin ottanut paikan vastaan Turusta. En kuitenkaan luovuttanut, vaan hain Akatemialle uudestaan. Monet kaverit sanoivat minulle puoliksi säälien, että älä sitten pety, jos et pääse kouluun. Tunne oli kuitenkin vahva, että tämä koulu on luotu minua varten. Pääsin kirkkaasti pääsykokeista sisään kouluun ja olin ikionnellinen. Tällä hetkellä uhkun intoa siitä, että saan työskennellä hyvien tyyppien kanssa joka päivä, ja saan tehdä projekteja mistä pidän. Samalla valmistan itseäni tulevia yrittäjän vuosia varten

 

Lopuksi

Palasin miettimään ajatuksiani taaksepäin, mitä ajattelin ennen kouluun pääsemistä. Kävin mielessäni, että mikä meitä estää tavoittelemasta omia unelmiamme, ja mikä meitä estää uskomasta omiin mahdollisuuksiimme. Luovuttaminen olisi tuolloisessa tilanteessa ollut huonoin mahdollinen vaihtoehto, ja ymmärrän sen vasta nyt. Onneksi tein oikein itseni kannalta.

Nyt opiskellessani mielenkiintoista yrittäjyyden maailmaa pohdin, mikä on minulle se kaikista ominaisin juttu. Ikään kuin millaiselle alalle pyrin tulevaisuudessa omalla yritykselläni, ja mitkä ovat vahvuusalueeni. Olen varma siitä, että tämä koulu auttaa minua löytämään sen, sekä tulevaisuutta ajatellen uskon oman unelmani toteutuvan. Oma unelmani on siis se, että saan työskennellä loistavassa työporukassa oikean asian edestä, ja jakaa muille omaa osaamistani. Niin sanotusti jokainen päivä on juhlaa. Unelmaani kuuluu myöskin se, että pystyn kasvattamaan passiivisesti omaa varallisuuttani, jotta saan käyttää loma aikojani matkailemiseen ja minulle muihin tärkeisiin asioihin. Kehotan kaikkia lukijoita pohtimaan päänsä sisällä, mikä on minulle tärkeää, ja minkä edestä haluan taistella, ja mihin suuntaan haluan kehittyä?

Kommentoi