Tampere
15 Jun, Saturday
18° C

Proakatemian esseepankki

Asiaa ADHD:sta



Kirjoittanut: Kia Oilinki - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Halusin kirjoittaa esseen liittyen ADHD:hen ymmärtääkseni aihetta paremmin ja tuoda aihetta myös muiden tietoisuuteen. Esseessäni käsittelen esimerkiksi ADHD:n esiintyvyyttä, riskitekijöitä, diagnostiikkaa, oirekuvaa ja hoitomuotoja. Pohdiskelen myös toiminnanohjauksellista näkökulmaa. Uskoisin, että monet meistä kohtaa tietoisesti tai tietämättään arjessaan ja työelämässään jopa viikoittain henkilöitä, joilla on ADHD-oireita. Tämän vuoksi koen, että on tärkeää, että ihmiset tietäisivät aiheesta enemmän, jotta voimme ymmärtää muita paremmin ja tukea ihmisiä heidän arjessaan mahdollisimman hyvin.

ADHD

ADHD (attention deficit hyperactivity disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. ADHD on toimintakykyyn heikentävästi vaikuttava kehityksellinen häiriö. On todettu, että ADHD diagnoosien määrä sekä hoitoa saavien lasten ja nuorten määrä on lisääntynyt, mutta toisaalta tutkimusten mukaan ADHD-oireiden esiintyvyys ei ole lisääntynyt. Lisääntynyttä määrää diagnoosin saaneissa ja hoidon piirissä olevissa selitetään Käypä Hoidossa kehittyneellä tunnistamisella. Tutkimusten mukaan paremmasta tunnistamisesta huolimatta edelleen iso osa ADHD-oireisista jää ilman hoitoa Euroopassa ja kehittyvissä maissa. ADHD:tä diagnosoidaan enemmän pojilla kuin tytöillä, mutta tämän on epäilty johtuvan osittain siitä, että tyttöjen ADHD jää herkemmin tunnistamatta. (Duodecim 2019.)

ADHD:n esiintyvyyden määrä riippuu jonkin verran tutkimuksesta ja lähteestä. Aivosäätiön sivuilla kerrotaan lapsilla ja nuorilla esiintyvyyden olevan 4-6% luokkaa ja aikuisilla noin 2-3%. Aikuisiän pienemmän esiintyvyyden epäillään johtuvan oireiden heikommasta tunnistamisesta, oireiden paremmasta hallinnasta ja myös mahdollisuudesta, että oireet voivat lieventyä vanhetessa. Suomessa diagnosointi tapahtuu useimmiten 5-6 -vuotiaasta ylöspäin. (Aivosäätiö n.d.) Oireita ilmenee usein jo leikki-iässä, mutta luotettava diagnosointi oireiden epäspesifyyden vuoksi on haasteellista ennen 5 vuoden ikää. Diagnosointiin vaaditaan useiden henkilöiden arvioita erilaisista tilanteista ja oireilun tulee olla pitkäkestoista. Diagnoosia pohtiessa tulee myös arvioida erotusdiagnostisesti muita sairauksia ja häiriöitä, kuten esimerkiksi autismin kirjon häiriöitä, kehitysvammaisuutta, kielellistä erityisvaikeutta tai oppimisvaikeuksia. (Duodecim 2019.)

ADHD riskitekijät

ADHD:n kehittymisessä perimällä ja biologisilla ja psykososiaalisilla ympäristötekijöillä on merkittävä yhteisvaikutus. Geneettisestä näkökulmasta dopamiinin aineenvaihduntaa säätelevät geenit vaikuttaa olevan keskeisessä roolissa. Yhdenkään yksittäisen geenin ei kuitenkaan ole vahvistettu olevan kausaalisesti yhteydessä ADHD:hen. Monien perhetutkimusten mukaan ADHD:tä esiintyy diagnosoitujen lasten vanhemmilla ja sisaruksilla 2-8 kertaa useammin kuin väestöllä keskimääräisesti. Perinnöllisyyden vuoksi onkin melko on tavallista, että saman perheen sisällä on vanhemmalla ja lapsella ADHD. (Duodecim 2019.) Myös raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät lisäävät riskiä. Näitä on esimerkiksi sikiöaikainen hapenpuute sekä äidin voimakas stressi ja päihteiden käytölle altistuminen. (ADHD-liitto n.d.a.) Myös esimerkiksi pieni syntymäpaino, vastasyntyneen hapenpuute ja veren pieni glukoosipitoisuus vaikuttavat lisäten neuropsykiatristen kehityshäiriöiden riskiin. (Duodecim 2019.) Geneettisen alttiuden uskotaan selittävän n. 60-80% ADHD:n esiintyvyydestä (Puustjärvi 2019).

ESIINTYMISMUODOT JA OIREET

ADHD:n kolme ydinoiretta on tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus/-vilkkaus ja impulsiivisuus ja yksilöllisesti niitä esiintyy joko kaikkia tai vain osaa. Tämän vuoksi on määritelty kolme eri esiintymismuotoa. (ADHD tutuksi.fi.) Nämä kolme esiintymismuotoa ovat yhdistetty muoto, jossa esiintyy kaikkia kolmea keskeisintä oiretta, tarkkaamaton muoto (ADD), jossa ei juurikaan esiinny yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta ja kolmantena vielä yliaktiivis-impulsiivinen muoto, jossa ei esiinny tarkkaamattomuutta. (ADHD-liitto.)

Ensimmäisessä eli yhdistetyssä muodossa haasteina on siis kaikkien kolmen ydinoireen piirteitä. Aktiivisuuden säätelyn vaikeus voi näyttäytyä esimerkiksi niin, että on haasteita ja kyvyttömyyttä säädellä omaa aktiivisuuttaan ja toimintaansa tilanteen vaatimalle tasolle. Riippuen tilanteesta aktiivisuus voi ilmetä ylivilkkautena ja levottomuutena tai joissain tilanteissa myös liian vähäisenä aktiivisuutena. Tarkkaavuuden säätelyn vaikeudella taas tarkoitetaan haasteita tarkkaavuuden ylläpidossa, siirtämisessä ja kohdentamisessa. Tarkkaavuuden säätelyn vaikeus voi ilmetä esimerkiksi keskittymisen vaikeutena, herkkyytenä häiriöille, yksityiskohtien huomiotta jättämisenä, tavaroiden hukkaamisena ja lyhytjänteisyytenä. Kolmas ydinoire eli impulsiivisuus voi näkyä kärsimättömyytenä sekä taipumuksena nopealle ja harkitsemattomalle toiminnalle. (Duodecim 2019.)

Keskimmäinen eli tarkkaamaton muoto, jota kutsutaan myös ADD:ksi (attention deficit disorder) ilmenee lähinnä keskittymisvaikeuksina ja tarkkaavuuden säätelyn ongelmina (unohtelua, haaveilua sekä hitautta tehtävien suorittamisessa ja asioiden hoitamisessa) (ADHD tutuksi.fi). Kolmas eli yliaktiiviisuus-impulsiivisuus muodossa esiintyy pääasiassa joko yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta (Duodecim 2019).

Ympäristö- ja motivaatiotekijöillä on vaikutus toimintakykyyn sekä oireiden määrään ja vaikuttavuuteen. Useimmiten oireet ilmenevät voimakkaammin, mikäli ympäristössä on runsaasti häiriötekijöitä, toiminta vaatii pitkäkestoista panostamista tai toimintaodotukset ovat epäselviä. Toisaalta rauhallisessa ympäristössä, jossa vireystilaa ylläpitävä liikkuminen sallitaan, ohjeistukset ovat selkeitä ja lyhyitä sekä henkilö saa välitöntä ja hyvää palautetta ja motivaatio säilyy hyvänä. Ryhmätasoisissa tutkimuksissa on todettu ADHD-oireisten suoriutuvan verrokkeja huonommin sellaisissa testeissä, joissa vaaditaan useita kognitiivisia toimintoja, kuten erityisesti toiminnanohjausta, tarkkaavuuden ylläpitämistä ja työmuistia. On todettu myös, että ADHD:hen liittyy sosiaalisten taitojen sekä tunnesäätelyn vaikeutta niin aikuisilla kuin myös lapsillakin. (Duodecim 2019.)

Liitännäissairaudet on melko yleisiä adhd-oireisilla, sillä joidenkin tutkimusten mukaan jopa noin 50-90%:lla on jokin liitännäissairaus. Lapsilla ja nuorilla liitännäissairauksina yleisimmin on esimerkiksi erilaisia hieno- ja karkeamotoriikan ongelmia, aistiteon käsittelyn ongelmia, puheen ja kielen kehityksen häiriöitä, erityisiä oppimisvaikeuksia, sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuuksia, tic-oireita,  unihäiriöitä, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta sekä uhmakkuus- ja käytöshäiriöitä. Nuorilla ja aikuisilla mielialahäiriöt ja ahdistuneisuus saattavat lisääntyä. (ADHD-liitto n.d.b.)

HOITO

Hoito koostuu monimuotoisesta kokonaisuudesta, johon kuuluu aina psykoedukaatio eli potilas- ja omaisneuvonta sekä muut tarpeelliset yksilölliset tukitoimet ja hoitomuodot. Psykoedukaationa potilaan (ja hänen perheensä) tulisi saada tietoa ADHD:sta, oireiden hallinnasta arjen sujuvuuden lisäämisestä eri keinoin, erilaisista hoitomuodoista sekä yleisistä hyvinvointia tukevista ja ylläpitävistä elämäntavoista. Tukitoimet on suositeltavaa aloittaa heti, kun huomataan tarkkaavaisuuteen tai ylivilkkauteen liittyviä ongelmia toiminta- ja oppimiskyvyssä. Tukitoimien aloitus ei siis vaadi diagnoosia. (Duodecim 2019.)

ADHD:n oireiden on todettu vähenevän sekä psykososiaalisten hoitomuotojen että lääkehoidon avulla. Yleensä tarpeen on useampi hoitomuoto samanaikaisesti ja yhdistettynä. Hoitoa tulee seurata tarkkaan, aikatauluttaa ja määrittää vastuuhenkilöt, tukitoimet ja hoitotavoitteet. Tavoitteiden asettamista ja hoidon vaikuttavuutta voidaan arvioida esimerkiksi Goal Attainment Scaling (GAS) -menetelmällä ja ICF (international classification of functioning disability and health) -luokituksella, jolla kuvataan toimintakykyä. Hoidossa tärkeä osa on myös huomioida muu perhe ja oireilun vaikutus heihin. (Duodecim 2019.)

Keskeisimpänä psykososiaalisena hoitomuotona lapsilla ja nuorilla käytetään käyttäytymishoitoa, jossa sovelletaan käyttäytymisterapian menetelmiä kotona ja koulussa. On todettu, että johdonmukainen käyttäytymishoidon hyödyntäminen eri ympäristöissä lisää hoidon tehoa ja on vahvaa näyttöä siitä, että käyttäytymishoito toimii ADHD:n keskeisiin oireisiin. Vanhempainohjaus strukturoitunu helpottaa lapsen ADHD-oireita sekä parantaa vanhemman toimintakykyä. Menetelmien tarkoituksena on parantaa vanhemman keinoja oman lapsen käyttäytymisen ohjaamisessa sekä perheensisäisen positiivisen vuorovaikutuksen tukeminen. Lapsi saattaa hyötyä toimintaterapiasta, mikäli lapsella on ADHD:n kanssa yhtäaikaisesti motoriikassa tai aistitoiminnan käsittelyssä ja säätelyssä häiriöitä. Toimintaterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, jossa toiminnan, ohjauksen ja neuvonnan avulla tuetaan toimintakykyä ja omatoimisuutta. (Duodecim 2019.)

TOIMINNANOHJAUS

ADHD-oireisilla henkilöillä on todettu useimmiten olevan vaikeuksia toiminnanohjauksessa. “Toiminnanohjauksella tarkoitetaan psyykkisiä prosesseja, joiden avulla yksilö pystyy toimimaan päämääräsuuntautuneesti tilanteen vaatimusten mukaisesti.” Toiminnanohjauksen ajatellaan sisältävän kyvyn jäsentää tilanteita, suunnitella, toimia suunnitelmien mukaan, muuttaa tarpeen mukaan toimintaa sekä toimia ehkäisevästi tehtävää häiritsevien impulssien kannalta. Toiminnanohjaus sisältää myös työmuistin. (Närhi & Virta 2016.)

Lapsen toiminnanohjausta voidaan auttaa monin keinoin. Suunnitellessa arjen apukeinoja otetaan muun muassa lapsen ikä ja kehitysvaihe huomioon ja käytetään sopivia apukeinoja. Mikäli esimerkiksi pukeutumisessa on haasteita, voidaan hyödyntää apuna kuvia ohjaamaan lapselle järjestystä, jossa hänen kuuluu pukea vaatteet. Vaatteiden on suositeltavaa vastata taitotasoa, jolloin lapsi kokee onnistumisen tunteita kyetessään pukeutumaan itse. Jos nauhalliset kengät ovat vielä liian haastavat, voi olla parempi käyttää tarrallisia kenkiä, jolloin lapsi kokee onnistuneensa, kun osaa laittaa ne itse kiinni. Mikäli haasteita on esimerkiksi aikataulullisesti ja lapsen on haasteellista pukeutua nopeasti tai selvitä aamutoimista riittävässä tahdissa, voi olla hyödyllistä tehdä selkeä aikataulu ja hyödyntää sitä havainnollistavia keinoja. (ADHD-liitto 2014.)

Aikaa havainnollistavana keinona voidaan käyttää esimerkiksi kelloa, josta lapsi näkee selkeästi vähenevän ajan, vaikkei kellonaikoja vielä tuntisikaan. Tällaisessa kellossa aikaa ei siis niinkään katsota ajallisina määreinä vaan kellotaulussa kuluvana osiona. Mikäli lapsi on aamulla yksin kotona ja kouluun pitää ehtiä ajoissa, voi olla hyödyksi, että on esimerkiksi herätyksiä soimassa tiettyjä toimintoja varten ja esimerkiksi, että vanhempi soittaa, kun on aika lähteä kouluun. Olen myös kuullut vinkistä, että joillakin perheillä toimii musiikilla aikatauluttaminen aamuisin. Tietylle ajanjaksolle on määritetty tietty laulu ja tarvittaessa laulun voi soittaa muutaman kerran. Laulun vaihtuessa on aika myös vaihtaa toimintoa. Tässäkin rutiininomainen toiminta on tärkeää, jolloin lapsi tietää mitä minkäkin laulun aikana pitikään tehdä. Olen kuullut osan myös käyttävän aamulla tulevia lastenohjelmia aikatauluna vastaavaan tapaan.

Aikatauluttaessa toimintaa voidaan hyödyntää esimerkiksi kuvallisia ohjeita. Esimerkiksi aamutoimintoihin voidaan laatia lista, josta ilmenee toiminnot oikeassa järjestyksessä ja lapsi voi siitä tarkistaa, mitä seuraavaksi kuuluu tehdä. Mikäli keskittymisessä ja toiminnanohjauksessa on suuria haasteita, on mahdollista hyödyntää esimerkiksi jonkinlaista seurantamittaria toiminnan edistymisen seuraamisen apuna. Lapsi voisi esimerkiksi saada laittaa merkinnän tai tarran, kun toiminto on tehty tai ohjeessa voisi esimerkiksi olla kuminauhassa helmi, jota liikuttaa seuraavaan kohtaan, kun edellinen on tehty. Näin myös esimerkiksi kotona olevat vanhemmat pysyvät kartalla siitä, missä vaiheessa aamutoimia mennään. Mikäli esimerkiksi wc-käynneissä on haasteita, voidaan sinnekin laatia kuvallinen ohjeistus oikeasta toimintajärjestyksestä, jolloin lapsen voi olla helpompaa toimia ja aikaa ei kulu pohdiskeluun eikä asioita, kuten käsienpesu, jää tekemättä.

Mikäli lapsella on haasteita esimerkiksi siirtymisissä, niitä voidaan helpottaa jäsentämällä lapselle, mitä tapahtuu seuraavaksi. Näin lapsi voi ennakoida ja saa tilaisuuden hahmottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä häneltä vaaditaan. Tällaisessa voidaan käyttää esimerkiksi ”ensin-sitten” -pohjaa, johon voidaan merkitä, mitä tapahtuu ensin ja mitä sen jälkeen. Esimerkiksi päiväohjelmaa voidaan hyödyntää päiväjärjestyksen hahmottamisen tukena. Usein päiväohjelmissa kerrotaan kuvin tai sanoin päivän eri vaiheista. Alla on esimerkki päiväkotipäivän ohjelmasta. Kuvat voisi tietenkin leikata ja laittaa ylhäältä alaspäin menevään loogiseen järjestykseen, jolloin se on helpommin hahmotettavissa. Päiväkodeissa on melko usein käytössä myös viikko-ohjelma, jota voidaan esimerkiksi aamupiirissä käydä läpi. Näin voidaan opetella hahmottamaan viikonpäiviä ja viikon kulkua ja merkitä lasten näkyville esimerkiksi retkipäivät tai muut ns. erikoisuudet.

Ensin-sitten -pohja. Oilinki, K. 2022.

Viikko-ohjelma -pohja. Oilinki, K. 2022.

Kuvatyokalu.papunet.net. Itseluotu kuvasarja Papunetin kuvatyökalussa.

 

ADHD JA KOULU

Koska ADHD ilmenee yksilöllisesti, myös esimerkiksi koululuokalla voi olla hyvin eri tavalla oireilevia. Jonkun voi olla vaikeaa pysyä paikallaan, toisen taas keskittyä moneen asiaan kerrallaan tai huomaamaan ympärillä tapahtuvia asioita ja yhden on vaikeaa toimia itsenäisesti ja seurata opetusta. He kaikki tarvitsevat itselleen sopivia tukitoimia, jotta he voivat toimia mahdollisimman optimaalisesti. Tukikeinoja voi esimerkiksi olla yksilöllisesti ohjeistaminen selkein ja lyhyin ohjein vaiheittain, jolloin oppilas tietää, mitä hänen kuuluu tehdä, sopiva toiminnan tempo, ei liian nopeaa, jotta tukea tarvitsevat pysyy perässä, mutta ei myöskään liian hidasta, jotta vireystila ja keskittyminen pysyy riittävänä. Yliaktiiviselle liikkumisen mahdollistaminen hyödyttää keskittymistä. (ADHD tutuksi.fi 2015.) Esimerkiksi yhteiset taukoliikunnat tunnin keskellä ja sovitut keinot kyseisen oppilaan kanssa voivat olla hyödyksi. Yliaktiivisuus usein ilmenee käsien ja jalkojen liikutteluna, vaikeutena pysyä paikallaan istumassa ja tarpeena päästä liikkeelle (Huttunen & Socada 2019). Keinona voi esimerkiksi olla tasapainotyyny tai jumppapallo, jolloin lapsi voi liikkua omalla istuinpaikallaan (Keinänen 2020). Lisää tukitoimia koulua ajatellen on listattu esimerkiksi LAPE Pirkanmaa sivulla ”Tukitoimia koulussa” -tiedostossa. Siellä on esitelty esimerkiksi apuvälineinä myös aktiivilelu, kuulosuojaimet ja kuminauha tuolin/pulpetin jaloissa. (Nokian Kaupunki 2017.)

Lapsen kehuminen ja motivointi on tärkeää, jotta lapsi kokee onnistumisensa tunteita. Toiminnanohjauksen ja tehtävässä pysymisen tueksi on suositeltavaa järjestää ympäristö mahdollisimman selkeäksi ja niin, ettei siellä olisi turhia ärsykkeitä. Myös luokassa oppilaan istumapaikan asettelu on tärkeää. Mikäli opiskelija on tarkkaamaton ja vaatii paljon opettajan huomiota, hänen on hyvä istua edessä lähellä opettajaa. Jos opiskelija taas on hyvin tarkkaavainen, hänen kannattaa ennemmin istua takana, josta hän näkee mitä tilassa tapahtuu, eikä aikaa kulu kääntyilyyn omalla paikalla ympäriinsä. (ADHD tutuksi.fi 2015.)

Lähteet:

ADHD tutuksi.fi. ADHD ja koulu. Julkaistu 18.8.2015. Luettu 8.10.2022.

https://adhdtutuksi.fi/adhd-ja-koulu/

ADHD tutuksi.fi. Mikä on ADHD? n.d. Verkkosivu. Luettu 8.10.2022.

https://adhdtutuksi.fi/mika-on-adhd/

ADHD-liitto. Adhd-perustietoa. n.d.a. Verkkosivu. Luettu 8.10.2022.

https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/lapset/adhd-perustietoa/

ADHD-liitto. Arki toimimaan – vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen. 2014. Luettu 8.10.2022. https://adhd-liitto.fi/wp-content/uploads/2018/05/arki_toimimaan_kevyt_valmis.pdf

ADHD-liitto. Liitännäissairaudet. n.d.b. Verkkosivu. Luettu 8.10.2022.

https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/tietoa-ammattilaisille/terveydenhuollon-ammattilaisille/liitannaissairaudet/

Aivosäätiö. Mikä on ADHD? n.d. Verkkosivu. Luettu 8.10.2022.

https://www.aivosaatio.fi/diagnoosi/adhd/

Duodecim työryhmä. ADHD aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Julkaistu 4.4.2019. Verkkosivu. Luettu 8.10.2022. https://www.kaypahoito.fi/hoi50061

Huttunen, M. & Socada, L. Julkaistu 17.12.2019. ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Duodecim Terveyskirjasto. Luettu 8.10.2022. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00353 

Keinänen, J. 2020. Apua ja tukea vilkkaaseen arkeen. Vanhempien kokemuksia ADHD-sopeutumisvalmennuskurssista. Opinnäytetyö. Karelia-ammattikorkeakoulu. Luettu 8.10.2022. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/338149/Keinanen_Jenna_2020_04_26.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Nokian Kaupunki. Tukitoimia koulussa. LAPE Pirkanmaa. Julkaistu 31.5.2017. Luettu 8.10.2022. https://lapepirkanmaa.fi/wp-content/uploads/2018/03/Tukitoimia-koulussa.pdf

Närhi, V. & Virta, M. Toiminnanohjauksen ongelmat ja ADHD 25.2.2016. Duodecim. Luettu 8.10.2022. https://www.kaypahoito.fi/nix00963

Puustjärvi, A. 2019. Duodecim aikakauskirja. Luettu 8.10.2022.

https://www.duodecimlehti.fi/duo14724

Kommentoi