Tampere
18 May, Saturday
10° C

Proakatemian esseepankki

Asenne ratkaisee



Kirjoittanut: Elias Hämäläinen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Mindset: menestymisen psykologia
Carol S. Dweck
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Johdanto 

Esseessä käsitellään muuttumattomuuden- ja kasvun asenteita ja niiden vaikutuksia niin työhön, kuin muihinkin elämän osa-alueisiin. 

 

Mitkä näillä asenteilla tarkoitetaan? 

Asenteet ja ajattelutavat voidaan jakaa kahteen. Toisella puolella on muuttumattomuuden asenne (fixed mindset) ja toisella kasvun asenne (growth mindset). Muuttumattomuuden asenteella tarkoitetaan uskomusta itsestään ja kyvyistään ilman mahdollisuutta vaikuttaa niihin itse. Ihminen uskoo, että jotkut kyvyt ovat tavoittamattomissa, koska he eivät ole tarpeeksi älykkäitä tai eivät ole syntyneet lahjakkaina (Hälsa, 2019). Koska tämä asenne tukee ajattelua, että kaikkea kykyä ja lahjakkuutta on rajatusti voi se helposti synnyttää tarpeen todistaa ja näyttää muille, että kaikkea on runsaasti. 

Kasvun asenteella käsitetään ihmisen uskomusta siitä, että kyvyt ovat kehitettävissä kovan työn kautta. Sen sijaan, että tämän asenteen omaksuneet leimaisivat itsensä epäonnistujiksi, he reflektoivat tapahtumat ja pyrkivät oppimaan siitä kaiken mahdollisen. Sekä tekevät suunnitelman siihen, kuinka vallitsevasta tilanteesta pääsee eteenpäin. 

Kasvun asenteen omaksuvat kysyvät itseltään seuraavia kysymyksiä: Mitä voin oppia tästä? Mitä teen eri tavalla seuraavan kerran, kun olen tässä tilanteessa? He ymmärtävät vastoinkäymisten tulevan ja sen, että ne kuuluvat asiaan. Epäonnistumiset ovat oppimiskokemuksia, eivätkä määritä tulevaisuutta. (Dweck 2021) 

 

Asenteet haasteen edessä.  

Tutkimuksessa, jossa koehenkilöille annettiin heidän tasonsa hieman ylittäviä tehtäviä osa heistä, reagoi yllättävänkin positiivisesti sanoen ”Minä rakastan haasteita!” tai ”Toivoinkin tämän olevan informatiivista!” He olivat kasvun asenteen omaksuneita. He ymmärsivät, että heidän kykynsä olivat kehitettävissä ja haaste toisi lisää valmiuksia tulevaisuuteen. Lapset, jotka olivat omaksuneet muuttumattomuuden asenteen reagoivat päinvastaisesti. Heille tilanne oli traaginen ja katastrofaalinen. (Dweck 2014.) 

He jäivät tämän hetken jalkoihin, kun eivät pystyneet vastaamaan haasteisiin kyseisellä hetkellä. Tutkimuksessa kokeen jälkeen paljastui, että he todennäköisesti huijasivat seuraavassa kokeessa sen sijaan, että olisivat opiskelleet enemmän. He myös etsivät jonkun, jolla meni huonommin kuin heillä, jotta he voisivat tuudittautua onnistumisen tunteeseen. Vuodesta toiseen tämän asenteen omaksuneet henkilöt pakenivat haasteita ja vaikeuksia. (Mueller & Dweck, 1998.) 

 

Asenteet kasvatuksessa. 

Dweck nostaa puheessaan (2014) esiin huolen lasten kasvatukseen liittyen. Kasvatammeko lapsia, jotka eivät osaa tai uskalla unelmoida? Jotka ovat pakonomaisesti tavoittelemassa seuraavaa kiitettävää arvosanaa oppimisen ja kasvamisen sijasta? 

Hänen mukaansa useat työnantajat kertovat jo tänä päivänä meidän kasvattaneen kokonaisen sukupolven työntekijöitä, jotka eivät selviä päivästä ilman ”palkintoa”. 

 

Mitä tämä tarkoittaa työelämässä? 

Koska muuttumattomuuden asenteen omaksuneet uskovat, että ominaisuudet ovat muuttumattomia, he eivät usko voivansa kasvaa tai oppia uusia asioita. Epäonnistumiset määrittävät heidät. He saattavat kuulla vähättelevää ääntä itsestään. 

Koska epäonnistumiset paljastavat heidän epätäydellisyytensä, eivät he uskalla ottaa vastaan haastavampia tehtäviä, joiden tuloksena olisi uuden oppiminen. Joissain tilanteissa myös esimerkiksi opiskelijat, jotka ovat aikaisemmin loistaneet osaamisellaan saattavat lamaantua uudessa ympäristössä nähdessään parempien (vanhempien) opiskelijoiden suorittavan haastavia tehtäviä. Näiden opiskelijoiden uskomukseksi muodostuu se, etteivät he pysty samaan, eivätkä he ole tarpeeksi hyviä. Ja koska he eivät voi paljastaa osaamattomuuttaan, ei uskalleta esittää kysymyksiä, joiden avulla kurssin saisi käännettyä kohti kasvua. Ja kaiken aikaa on koulussa, missä tarkoituksena on oppia, ei jo osata. (Dweck 2021.) 

 

Asenteet ongelmanratkaisussa 

Tutkimuksissa, joissa mitattiin aivojen sähköistä aktiivisuutta kohdattaessa virheen, (Moser, Schroder, Heeter, Lee & Moran 2011) on todettu omaksuttujen asenteiden liittyvän ongelmanratkaisuun. Henkilöillä, jotka ovat omaksuneet kasvun asenteen havaittiin suurta aktiivisuutta aivoissa, kun he syventyivät virheeseen, kun taas muuttumattomuuden asenteen omaksuneilla ei havaittu juuri lainkaan aktiivisuutta. 

On myös havaittu, että muuttumattomuuden asenteen omaksuneet henkilöt valitsevat todennäköisemmin helpommat tehtävät, joissa he pääsevät loistamaan ja näyttämään osaavansa vaadittavan asian. 

                                        

 Kaaviossa* (Mueller & Dweck 1998) on esitetty tutkimukseen osallistuneiden lasten taipumusta tehtävän jälkeen valita informaatiota. 86 % muuttumattomuuden asenteen omaksuneista lapsista, joita oli kannustettu älykkyyden eikä työnteon perusteella valitsi lukea informaatiota, josta kävi ilmi muiden tuloksia, heidän päästäkseen vertaamaan tuloksiaan niihin. Kasvun asenteen ryhmästä, joita oli kannustettu nähdyn vaivan perusteella, saman valinnan teki vain 23 %. Loput valitsivat lukea tietoa, joka auttoi heitä tulevaisuudessa selvittämään vastaavan ongelman paremmin. 

Samassa tutkimuksessa kävi ilmi myös, että muuttumattomuuden asenteen omaksuneet valehtelivat todennäköisemmin saaneensa paremman tuloksen henkilöille, joita he eivät tunteneet. 

 

Jumissa muuttumattomuuden asenteessa 

Jos identiteettinsä ja arvonsa ankkuroi onnistumisiin, joutuu elämään ainaisessa epäonnistumisen pelossa. Jokainen virhe on mahdollisuus paljastua huijariksi, arvottomaksi ja kykenemättömäksi. Näillä uskomuksilla lukitsee itsensä sisältä päin huoneeseen, jossa ei ole tilaa kokeilla uusia asioita, oppia uutta tai kasvaa. 

Mikäli opittuja asenteita ei päästä käsittelemään ja muuttumaan, voi elää koko elämänsä paikallaan. Kykenemättömänä ottamaan askelia kohti kasvua ja muutosta. Ilman kasvua ja muutosta emme kykene saavuttamaan mitään uutta. Einsteinin sanoin, on hulluutta toistaa samaa asiaa yhä uudestaan ja toivoa eri lopputulosta. Emme kuitenkaan koskaan tule muuttamaan suuntaamme kohti epämukavuusaluetta niin pitkään, kuin näemme jokaisen virheen villipetona joka terävin kynsin, repii arvomme ja identiteettimme riekaleiksi pala kerrallaan. 

 

Optimismi vs. pessimismi 

Vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa (Dardich & Tuckwiller 2019) on havaittu kasvun asenteen olevan optimistinen suhtautumistavan ajama ja muuttumattomuuden asenne pessimistisen suhtautumisen tukema. Tutkimuksen mukaan optimismi ja pessimismi ovat selkeästi erotettavissa olevia ominaisuuksia, joilla on merkittävä kontribuutio muuttumattomuuden- ja kasvun asenteisiin. 

Tutkimuksessa oli nähtävissä kasvava taipumus kasvun asenteeseen optimismin tason ollessa korkeammalla ja pessimismin tason ollessa korkealla vastaavasti muuttumattomuuden asenteeseen. 

Tämän pohjalta Dardich ym. (2019) ehdottavat tulevaisuudessa asenteisiin puuttuvien ohjelmia rakentaessa voisi testata pessimistisen ajattelutavan vähentämiseen ja optimismin tukemiseen keskittyviä tapoja, jotta nähtäisiin, toisiko se pysyvämpiä muutoksia asenteisiin. Optimismi on opittavissa ja muokattavissa oleva ominaisuus, jonka oppimisen tärkeyttä kyseinen tutkimuksen ehdottamat päätelmät alleviivaavat. 

 

Omien asenteiden muuttaminen 

Asenteiden ajattelussa on yksilöillä kaksi eri tasoa. Henkilökohtainen taso, jolla yksilö ymmärtää asenteet ja uskomukset itseään kohtaan sekä yleinen taso, jonka pohjalta yksilö näkee uskomukset muita kohtaan. Asenteet ja taustauskomukset itseään ja muita kohtaan voivat myös olla erilaiset. (Dardich ym. 2019.) 

On siis tärkeää pohtia omia uskomuksiaan ja näkemyksiä omia asenteitaan kohtaan. Onko liian ankara itseään, tai toisia kohtaan. Voi samanaikaisesti uskoa, että muut ovat kykeneviä kasvamaan ja jumiutua itse muuttumattomuuden asenteeseen. Tai vaihtoehtoisesti voi uskoa ja ymmärtää itse oppivansa virheistä ja haluta kasvua, mutta lokeroida ympärillä olevat ihmiset muuttumattomuuden lokeroon. 

Mikäli huomaa katsovansa elämää muuttumattomuuden asenteesta käsin, kannattaa aloittaa askeleiden ottaminen kohti kasvua. Hälsa (2019) esittää blogissaan kolme vinkkiä, joiden avulla voimme alkaa kulkea matkaa kohti kasvun asennetta: 

 

  1. En osaa tätä… vielä. 

Sillä, mitä sanomme itsellemme, on suuri merkitys. Puhumalla ettemme osaa jotain asiaa vielä, luomme mielessämme polun tulevaisuuteen, jossa osaamme sen. Mikäli kadottaa ajattelustaan jokapäiväisen kasvun ja oppimisen, niin jää jumiin hetkeen, jossa on jatkuvasti nykyinen versio itsestään sen sijaan, että kehittyisi.  On tärkeää ymmärtää, että kyseessä on oppimiskäyrä, jossa ei olla vielä valmiita. 

 

  1. Haasta itseäsi jatkuvasti 

Muuttumattomuuden asenteessa kiinni olevat välttävät jatkuvasti vaikeuksia ja haasteita, sillä ne luovat näkökenttään uhkaavan kuvan tilanteesta, jossa oma osaamattomuus ja tietämättömyys paljastuisi. Dweckin tekemässä tutkimuksessa näkyy haastavia tilanteita kohdattaessa merkittävä ero aivojen aktiivisuudessa eri asenteiden omaksuneiden välillä. Kasvun asenteen omaksuneiden uppoutuessa etsimään ratkaisuja ongelmiin heidän aivonsa olivat tulessa ja he oppivat jatkuvasti uutta. Sen sijaan muuttumattomuuden asenteen omaksuneiden ”paetessa” näitä tilanteita, aivojen aktiivisuus oli olematonta. Mikäli haaste oli liian suuri, sen ratkaiseminen olisi mahdotonta, onhan lahjakkuus ja älykkyys synnynnäistä. 

 

  1. Pyydä rakentavaa palautetta 

Vaikka kaikki nautimme kuulla kehuja, niin on hyvä muistaa, että uuden oppimiseen paras tapa on tehdä virheitä. Ei siis tule pelätä palautetta, ilman sitä ei pysty parantamaan. Ei voi korjata ongelmaa, jonka olemassaoloa ei tiedä. On hyvä etsiä asioita, joita voi parantaa seuraavaan suoritukseen. James Clear (2020) puhuu kirjassaan: pura rutiinit atomeiksi, yhden prosentin parannuksista. Jos joka päivä, tai joka suorituskerralla parantaa edelliseen yhden prosentin, miltä se näyttäisi? Kuinka paljon parempi olet vuoden kuluttua? Elefantin voi syödä vain pala kerrallaan. Ei kannata siis asettaa tavoitteita tai muiden palautteesta tulleita korjausehdotuksia suuriksi tuomitseviksi jäteiksi, jotka määrittävät ammatti-identiteettisi tai arvosi. Sen sijaan olisi pohdittava kuinka olla ensi kerralla prosentin parempi. 

 

Kuinka tukea muutosta muiden asenteissa? 

Kehu viisaasti. Älä kehu ja ylistä onnistumisia, vaan prosessia. Strategioita, joita valitaan, keskittymiskykyä sekä periksiantamattomuutta. 

Palkitse prosessia. Palkitse vaivannäöstä strategioista ja prosessista. Testissä, jossa pelinkehittäjien kanssa yhteistyössä oli rakennettu matemaattinen peli, jossa poikkeuksellisesti palkittiin näillä perustein. Lopputulokseksi saatiin enemmän ponnistelua, strategioita, ja käytettyä aikaa pidemmällä tähtäimellä sekä enemmän periksiantamattomuutta vaikeiden haasteiden edessä. (Dweck 2014) 

 

Pohdinta 

Päällimmäisenä ajatuksenani on se, kuinka vapauttavaa on nähdä elämä, ammatillinen asiantuntijuus, ja elinikäinen oppiminen matkana sen sijaan, että se olisi jokin stabiili ja synnynnäinen ominaisuus, jonka vain tietyt voivat saavuttaa ja jonka joko omistaa tai ei. 

Pidän myös tärkeänä reflektoida omia asenteita muiden ihmisten kanssa, jotka näkevät tilanteet ulkopuolelta. Tätä esseetä kirjoittaessa omia ajatuksiani reflektoidessa olen itse huomannut lankeavani ajoittain todella helposti ajattelemaan muuttumattomuuden asenteen mukaisesti, vaikka olenkin pääasiassa jo pitkään tietoisesti pyrkinyt ajattelemaan kasvun asenteen mukaisesti. 

Samalla mietin, mitä muuttumattomuuden asenteen kaltainen suhtautuminen työelämässä maksaa? Kuvitellaan, että ongelmia kohdatessaan firmasi työntekijät laittavat projektin tai työvaiheen sivuun, koska se osoittaa uhkaa suuremmasta vastuksesta, mitä muutamissa minuuteissa saisi ratkottua. Kuvitellaan, että myös muut projektissa mukana olevat toimivat samalla tavalla, koska kukaan ei halua myöntää sitä, että ei osaa vastata tai ratkaista asiaa. Ymmärretään, että jokaisen toimivan liikeidean takana on ratkaistu ongelma. Jokaisen paremmin ratkaistun ongelman takana on kilpailijaasi askeleen parempi palvelu. Mitä tämä tarkoittaa liiketoiminnalle? Mitä tarkoittaa, että henkilöt, joiden tulisi olla ongelman ratkaisijoita, pakenevat niitä nähdessään.  

Luoko se ympäristön, jossa on turvallisempaa näyttää kiireiseltä vastaillessa turhapäiväisiin sähköposteihin, joiden kirjoittamisessa näyttää pätevältä sen sijaan, että kävisi asioiden kimppuun, joiden ratkaiseminen tuottaisi tulosta? Vaikka se tarkoittaisi, että istuisi tunnin tehottoman näköisenä ilman, että tunnin kuluttua on näyttää konkreettista ja valmista ratkaisua, mutta aivosi olisivat olleet tulessa asiaa käännellessään? Saako sinun työpaikallasi myöntää, ettei osaa, vielä? Mikäli ei, on mahdollista, että päivittäin poltetaan suuri osa ajallisista ja henkisistä resursseista pelon ja egon alttarilla. 

Johtajilla on suurin vaikutus työpaikan ilmapiirissa ja sen tilan luomisessa, jossa saa osoittaa haavoittuvaisuutta ideoiden ja ajatusten suhteen. Mikäli johto ja esimiehet ovat negatiivisia ja tuhoavat tämän tilan toiminnallaan, on turha odottaa sitä työntekijöiltä. Hehän saattavat pelätä työpaikkansa puolesta, jos paljastuu, etteivät he tiedä vastauksia. Ei ole pelkästään turvallista vaan jopa ympäristön ja työpaikan säilyvyyden edellyttämää keskittyä ainoastaan ongelmiin, jotka jo valmiiksi osaa ratkaista. Samalla mietin kirjaa ja tutkimuksia lukiessani sitä, miten näihin asioihin voisi ja tulisi kiinnittää huomiota rekrytoinnissa? Koska voi olla äärimmäisen kallista palkata väärä henkilö, tulisi osata kiinnittää huomio hakijoiden asenteisiin sekä tapaan katsoa ongelmia ja osata palkata henkilö, jolla on henkiset edellytykset menestyä työssä. Pääasiassa ammatillinen osaaminen on opittavissa huomattavasti helpommin, nopeammin ja kivuttomammin, kuin henkiset ominaisuudet. 

 

 

*Kaaviota ei syystä tai toisesta pystynyt liittämään julkaisuun. Se tullaan lisäämään jälkikäteen, kun ongelman syy selviää. Materiaali on nähtävissä lähdeluettelossa viitatusta tutkimusaineistosta (Mueller & Dweck 1998).   

 

 

 

 

 

Lähteet: 

Dweck, C. 2021. Mindset – menestymisen psykologia. Helsinki: Viisas elämä Oy. 

 

Dardich & Tuckwiller, 2019, Optimism Shapes Mindset: Understanding the Association of optimism and Pessimism https://files.eric.ed.gov/fulltext/EJ1267065.pdf   

 

Hälsa. 25.4.2019. Muuttumattomuuden asenne vai kasvun asenne. Luettu 8.11.2021. 

https://halsa.fi/tyohyvinvointi/muuttumattomuuden-asenne-vai-kasvun-asenne/ 

 

Academic work. Growth mindset, eli miten kehittyä ihmisenä ja työntekijänä. Luettu 8.11.2021. https://www.academicwork.fi/blogi/tyo-ja-ura/growth-mindset-eli-miten-kehittya-ihmisena-ja-tyontekijana 

 

Dweck, Carol S. Ted talk. Katsottu 8.11.2021. 

https://www.youtube.com/watch?v=J-swZaKN2Ic 

 

Moser, Schroder, Heeter, Lee & Moran 2011, Mind your Errors: Evidence for a Neutral Mechanism Linking Growth Mind-Set to Adaptive Posterror Adjustments. 

 

Mueller & Dweck, 1998, Praise for intelligence Can Undermine Children’s Motivation and Performance 

 

James, C. 2020. Pura rutiinit atomeiksi. 1. painos. Jyväskylä: Tuuma-kustannus tmi. 

 

Kommentoi