Tampere
23 May, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Arvostusta arvostukselle



Kirjoittanut: Ville Leino - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 8 minuuttia.

Esseen on kirjoittanut Ville Leino, Iina Sinisalo ja Iiris Sorri.

 

 

Haluamme parantaa arvostuksen antamista ja sen vastaanottamista. Oikeastaan koemme olevamme melko heikkoja arvostamisen suhteen. Onni on kuitenkin se, että ongelmanratkaisun ensimmäinen vaihe on tiedostaa ongelma. Tässä esseessä onkin tarkoitus perehtyä arvostuksen antamiseen ja vastaanottamiseen. Koemme, että arvostuksen antaminen, osoittaminen, sanoittaminen ja vastaanottaminen ovat merkittäviä johtamistaitoja. Kun tiimissä kohdellaan ihmisiä arvostavasti ja viestitään omalla toiminnalla sekä sanoilla arvostusta, halutaan sellaiseen tiimiin päästä osaksi ja myös jäädä.

Onneksemme tänä herran vuonna 2024 on julkaistu ainakin kaksi suomalaisten kirjoittamaa kirjaa ihmisen arvostuksesta ja kohtaamisesta. Toinen kirjoista on Pekka Töllin (2024) ”Minä näen sinut – Arvostuksen psykologiaa” ja toinen Arto Lindblomin sekä Heikki Valkaman (2024) ”Omotenashi – Mitä voimme oppia japanilaisesta vieraanvaraisuudesta?”  Töllin (2024) kirja pureutuu arvostukseen ja arvostuksen puutteeseen erittäin laaja-alaisesti, kun puolestaan Lindblomin ja Valkaman kirjassa syvennytään arvotukseen Japanin kulttuurin näkökulmasta. Kirjat tukevat toisiaan hyvin ja kyse on pitkälti samasta asiasta eli ihmisten paremmasta kohtaamisesta.

 

 

Arvostusvaje

Pekka Tölli (2024) kertoo kirjassaan arvostusvajeesta, joka on yksi suurimmista syistä vaihtaa työpaikkaa. On olemassa esihenkilöiden kesken vallitseva uskomus, että työntekijät haluavat lisää palkkaa, kun todellisuudessa työntekijä kaipaavat enemmän arvostusta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja reilua kohtelua. Arvostusvaje on siis todellakin sekä saajan, että antajan ongelma. Koemme, että emme saa arvostusta ja jos saammekin niin emme kykene ottamaan sitä vastaan. Emme myöskään osoita arvostusta niin paljoa, kuin haluaisimme. Tölli kirjassaan kuvaileekin ongelmaa ”arvostuksen paradoksiksi”. (Tölli 2024, 117.)

”Arvostamme toisiamme enemmän kuin tulemme osoittaneeksi, mutta saamme vähemmän arvostusta kuin ansaitsemme”. – Pekka Tölli, 2024

Kirjassa kerrotaan arvostusvajeen johtuvan ainakin seuraavista nykyaikaa leimaavista ilmiöistä, jotka ovat;

  • huomion hajoaminen, mielen ylikuormittaminen, vaikeudet rauhoittua ja olla läsnä
  • sosiaalinen vertailu, paine menestyä ja olla pärjäävä ja suosittu
  • yksinäisyys, osattomuus ja arvomaailmojen vastakkainasettelu

(Tölli 2024, 121.)

Arvostuksen antaminen

Arvostuksen antamista voi kuitenkin oppia antamalla arvostusta. Pidämme usein arvostuksen antamista kiusallisena tai pelkäämme sen olevan kiusallista itsellemme tai toiselle, joten herkästi jätämme arvostuksen antamatta (Tölli 2024, 143). Ainakin meidän kohdallamme allekirjoitamme täysin arvostuksen antamisen tuntuvan kiusalliselta ja tästä syystä arvostuksen osoittaminen voi jäädä antamatta. Arvostuksen antamista pitäisikin treenata, kuin mitä tahansa muutakin tärkeää taitoa.

Tätä tukee myös Lindblomin ja Valkaman kirja ”Omotenashi: Mitä voimme oppia japanilaisesta vieraanvaraisuudesta?”. Japanilaisilla on länsimaihin verrattuna hyvin poikkeava tapa harjoittaa arvostuksen antamista ja ihmisten kohtaamista. Heillä on asialle oma käsitteensä omotenashi, joka on alkujaan tarkoittanut ihmisten miellyttävää ulkonäköä ja käytöstä. Todellisuudessa kyse on enemmänkin tavasta kohdata ihmisiä ja ajatella, itseasiassa omotenashista puhutaan jopa filosofiana. Kyse ei kuitenkaan ole äidinmaidon mukana tulleesta tavasta toimia, vaan kyse on kulttuurisesta tekijästä, jota halutaan opetella ja kehittää läpi elämän. Lindblomin ja Valkaman kirjassa, on hyvin kuvattu omotenashin erityispiirrettä, joita ovat pyyteettömyys ja vastikkeettomuus eli ystävällisyydestä tai palvelusta ei odoteta vastinetta. Japanilaisessa kulttuurissa vieraanvaraisuuden huomiointi esimerkiksi juomarahaa tarjoamalla voidaan tulkita jopa loukkaavana. (Lindblom & Valkama 2024, 22.)

Lindblomin ja Valkaman kirjassa kerrotaan omotenashin olevan osa kulttuuria, mutta sitä opetellaan myös kouluissa. Omotenashi ei silti ole suoranaisesti opetussuunnitelmassa, sen sijaan ikiru chikara on, joka tarkoittaa elinvoiman harjoittamista. Siihen kuuluvat henkinen, moraalinen ja fyysinen kasvaminen sekä yksi sen osista omoiyari, joka puolestaan tarkoittaa pyyteetöntä myötätuntoa ja empatiaa. (Lindblom & Valkama 2024, 52.) Omotenashin voi kirjan mukaan nähdä Japanissa kaikkialla, koska kyse on vahvasti kulttuuriin sidonnaisesta asiasta, mutta liiketoimintaa opiskelevalle isoimmat opit koskevat nimenomaan ihmisten palvelemista ja kohtaamista on kyse sitten asiakkaista, johdettavista tai yrityksen kulttuurista.

Arvostus auttaa kehittymään

Arvostus auttaa meitä suoriutumaan paremmin ja kehittymään toivottuun suuntaan. Muiden ihmisten odotusten vaikutusta suoriutumiseen kutsutaan pygmalion-ilmiöksi. Ihmisten arvostus ja kannustus ei tee sinusta varmuudella mestaria, mutta luja usko siihen, että toinen pystyy vaikka mihin ja siihen lisätty välittävä kannustus ovat kiistatta hyödyksi. Kirjassa jopa kerrotaan, että työympäristöllä voi olla tuhoisat vaikutukset suoriutumiseen ja kehittymiseen. Epäsuotuisin skenaario on se, että joudut huonon pomon alaisuuteen ja samalla kollegasi toimivat epäarvostavasti. (Tölli 2024, 77)

Arvostus ja merkityksellisyys

Arvostava yhteys tukee myös elämän merkityksellisyyttä. Töllin (2024) mukaan filosofi Frank Martela on todennut, että ihminen ei ole yksilö vaan suhdelo, joka elää vuorovaikutuksessa ja suhteessa toisiin ihmisiin. Martela on tutkinut ihmisen psykologisia perustarpeita, joita ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteen kuuluvuus. Martela on lisännyt listaan hyvän tekemisen neljänneksi ihmisen psykologiseksi perustarpeeksi, koska yhtenä keskeisenä merkityksen lähteenä voidaan pitää yhteyttä toisiin ihmisiin. Kun ihminen kokee olevansa tärkeä ja kokee omalla toiminnallaan olevan väliä muille, elämä tuntuu merkityksellisemmältä. Merkityksellisyyden voidaan katsoa olevan yhteydessä onnellisuuteen sekä hyvinvointiin. (Tölli 2024, 69.) Töllin (2024) kirjassa esitetään Irvin Yalomin neljä elämän ratkaistavana olevaa jännitettä, jotka ovat kuolema, vapaus ja vastuu, erillisyys ja yhteys sekä merkityksettömyys.

  1. Kuolema

”Haluamme elää ja toteuttaa itseämme, mutta tiedämme, että väistämättä katoamme.” (Tölli 2024, 71).

  1. Vapaus ja vastuu

”Maailma ja sen tapahtumat ovat sattumanvaraisia, mutta meillä on silti vastuu itsestämme ja toisistamme. Olemme vapaita valitsemaan oman kohtalomme, mutta emme voi hallita sitä täysin. Suuri vapaus tuo suuren vastuun.” (Tölli 2024, 71.)

  1. Erillisyys ja yhteys

”Toisaalta haluamme löytää syvän ja perustavaa laatua olevan yhteyden ihmisiin ja olla osa laajempaa kokonaisuutta. Toisaalta emme kykene saavuttamaan sitä täysin. Olemme aina lopulta eksistentiaalisesti yksin.” (Tölli 2024, 71.)

  1. Merkityksettömyys

”Meidät on viskattu välinpitämättömään maailmankaikkeuteen, jolla ei näytä olevan mitään erityistä merkitystä. Silti haluamme löytää tarkoituksen omalle olemassaolollemme, tänä käsittämättömän lyhyenä hetkenä, jonka vietämme täällä maailmankaikkeudessa. Oma elämämme on pieni maailmankaikkeuden mittakaavassa ja toisaalta mittaamattoman tärkeä meille itsellemme.”

(Tölli 2024, 71.)

Pekka Töllin (2024) kirjassa kerrotaan, että arvostava kohtaaminen ja toisen ihmisen näkeminen käy ilmi jo vanhoista tervehdyksistä. Namaste on Hindulaisessa perinteessä tervehdykseen liittyvä käsite, jonka yksi suomennos on ”valo minussa tervehtii valoa sinussa”. Kirjassa mainittiin myös zulu-kielen tervehdys ”sawubona”, joka kääntyy suomen kielelle ”minä näen sinut”. Kirjassa arvostamisella tarkoitetaan hyväksytyksi ja nähdyksi tulemisen tarvetta, joka on ihmisen perustarpeita ja tätä tarvetta emme voi täyttää itse. Tarvitsemme siihen muita ihmisiä, jotka näkevät meidät. (Tölli 2024, 25)

 

 

Arvostuksen väärinkäsitykset

Töllin (2024) kirjassa mainitaan yleisimmät väärinkäsitykset arvostukseen liittyen. Käydään seuraavaksi nämä väittämät läpi ja samalla kumotaan ne.

  1. Arvostuksen tarpeesta kannattaa pyrkiä eroon

Väärinkäsityksen taustalla on usein ihmisen riittämättömyyden tunne. Koska jatkuva muiden hyväksynnän hakeminen kuormittaa, pyrkii ihminen itsenäistymään ja olemaan välittämättä muiden hyväksynnästä. Itsenäisyys ja itsevarmuus kuulostavat tavoittelemisen arvoisilta asioilta, mutta todellisuudessa täysi autonomia ei ole saavutettavissa. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen hyväksyvää huomiota tunteakseen itsensä arvostetuksi. (Tölli 2024, 41.)

  1. Arvosta ensin itseäsi, jotta muut voivat arvostaa sinua

Tämä väite pitää osittain paikkansa, sillä jos arvostaa itseään on helpompi vastaanottaa arvostusta muilta, koska silloin myönteiset käsitykset vastaavat minäkuvaa. Kuitenkin itsensä kelpaamattomaksi tunteva henkilö voi saavuttaa itsearvostuksen saadessaan arvostusta ympärillä olevilta ihmisiltä. Itsearvostus ja toisten arvostus tukevat ja vahvistavat, eivätkä poissulje toisiaan. (Tölli 2024, 43–44.)

  1. Arvostus ylpistää

Tämä väärinkäsitys on sisäänrakennettu suomalaiseen kulttuuriin. Uskomuksen juuret ovat lähtöisin vanhoista kasvatusoppaista, joissa uskottiin kehujen johtavan nuoren ihmisen ylpistymiseen. Todellisuudessa arvostuksesta ylpistyminen ei ole uhkana suuri, jos kehuminen on aitoa ja kohtuullista. (Tölli 2024, 46.)

  1. Arvostaminen edellyttää, että hyväksyn toisen mielipiteet

Tämä väite ei pidä paikkaansa, koska voimme arvostaa toisiamme, vaikka olisimme jyrkästi erimieltä asioista. Ihmiselle on tärkeämpää tulla kuulluksi, kuin saada muut taipumaan omaan kantaansa. (Tölli 2024, 48.)

  1. Arvostus on pinnallista kehumista

On totta, että kehuminen voi olla vilpillistä ja näyttäytyä oman edun tavoitteluna. Arvostus on kuitenkin muutakin kuin kehumista, kuten aitoa läsnäoloa, kuuntelemista sekä toisen kiittämistä. Kuten aikaisemmin mainitsimme, kohtuullinen ja vilpitön kehuminen voi auttaa rakentamaan itsearvostusta. Jos palaute koetaan ansaitsemattomaksi, pitäisi muistaa, että arvostuksen antaja saattaa kokea asian eri tavalla kuin vastaanottaja. (Tölli 2024, 49-50.)

 

Arvostuksen vastakohdat

Jotta voit kohdella ihmisiä arvostavammin ja välttyä sen vastakohdalta on opittava lisää siitä, mitä arvostuksen vastakohta todella on. Tölli (2024) toteaa kirjassaan, että arvostuksen vastakohdat voidaan jakaa kahteen osaan: Aktiiviseen arvostuksen puutteeseen eli halveksuntaan ja passiiviseen arvostuksen puutteeseen eli huomioitta jättämiseen. Halveksunta on inhoa, torjuntaa ja väheksyntää. Huomioitta jättäminen koetaan usein vähemmän haitalliseksi, kuin halveksunta. Todellisuudessa toiminta on aivan yhtä vahingollista, koska se ilmenee usein sivuuttamisena, ohi katsomisena eli huomioitta jättämisenä. Arvostuksen puute voi aiheuttaa monenlaista pahaa. Tämä voi esiintyä mm. häpeäntunteena tai sisäänpäin kääntymisenä. (Tölli 2024, 51–57.)

Arvostuksen osoittamisen tavat

Arvostuksen osoittamisen tavat voidaan jakaa kolmeen osaan, jotka ovat sanat, teot ja läsnäolo. Toiset meistä arvostavat enemmän sanoja ja toiset tekoja, mutta läsnäolo lienee arvostamisen tavoista tärkein. Tätä tuntuisi tukevan myös se, että huomioitta jättäminen on voimakkain tapa ilmaista toiselle ihmiselle arvottomuutta. Kirjassa puhutaan Daniel Siegelin käsitteestä feeling felt, joka kuvaa hyvin tunnetasolla kohdatuksi tulemista. Kun toinen tuntee minut”, eli tuntee mitä minä tunnen ja kokee mitä minä koen. Silloin tulen “kunnolla kohdatuksi” Tämä ei tarkoita sitä, että toisen pitäisi olla samaa mieltä vaan tärkeämpää on kokemus ymmärretyksi tulemisesta. (Tölli 2024, 242)

Haluamme jakaa esseessämme esimerkin arvostusteosta työyhteisössä. Jarkko Rantanen, Ira Leppänen & Heikki Kankaanpää (2020) kertovat kirjassaan “Johda tunneilmastoa – vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali” esimerkin erään asiakkaan toteuttamasta tavasta osoittaa arvostusta koko yhteisön kesken. Asiakasyritys oli tehnyt arvostusjoulukalenterin henkilöstön kahvitilaan. Luukut 2-23 oli tarkoitettu koko yhteisön jaettavaksi. Luukut 1 ja 24 oli osoitettu jokaiselle henkilökohtaisesti. Ensimmäisessä luukussa oli nippu papereita, jossa jokaisessa oli henkilökunnan jäsenen nimi. Joulukuun ensimmäisenä päivänä toimitusjohtaja teippasi paperit toimiston seinälle ja listasi kunkin nimen alle, mitä asioita tai tekemistä arvostaa kussakin henkilöstön jäsenessä. Tämän päätteeksi muukin henkilöstö kirjoitti ajatuksiaan papereille. Paperit täyttyivät henkilöstön ajatuksista ja arvostuksen osoituksista jouluaattoon saakka. (Rantanen ym. 2020, 122.)

Arvostuskalenterin ideana oli, että nimipapereihin kirjoitetaan asioita, jotka usein sivuutetaan itsestäänselvyyksinä. Esimerkiksi kiittäminen avusta, piristävästä kommentista tai työkaverin työpanostuksesta ohitetaan liian usein. Joulukalenterin myötä työpaikan käytävät täyttyivät arvostuksen osoituksista koko joulukuun ajan. Ihmiset täydensivät toistensa arvostamisen aiheita, ja lisäksi jokainen sai lukea, mistä asioista muut häntä arvostavat. Moni henkilöstön jäsen totesi, ettei ollut aikaisemmin kiinnittänyt edes huomiota tällaisiin arjen pieniin asioihin. Kalenterin myötä moni koki päivittäin yllättäviä ilahtumisia lukiessaan muiden kirjoituksia itsestään. Henkilöstö tuli tietoisemmaksi siitä, miten paljon pienetkin teot vaikuttavat työkavereihin, sekä koko työyhteisön ilmapiiriin. Harjoitus lisäsi henkilöstön yhteishenkeä ja koko henkilöstön keskinäistä arvostusta. Kokemuksen innoittamina he lähtivätkin ideoimaan vastaavanlaista arvostuskalenteria myös keväälle. (Rantanen ym. 2020, 122–123.)

 

Kaikki todellinen elämä on kohtaamista” – Martin Buber

 

Huomio on anteliaisuuden puhtain ja harvinaisin muoto” – Simone Weil

Miten arvostusta tulisi osoittaa?

Pekka Töllin (2024) kirjassa kerrotaan arvostuksen osoittamisen sisältävän kaksi periaatetta, jotka ovat vilpittömyys ja sopusointu. Vilpittömyydellä tarkoitetaan arvostuksen totuudenmukaisuutta ja pyyteettömyyttä. ”Vaikka valitsisi oikealta kuulostavat sanat, muttei seiso sanojensa takana, ei arvostus välity” (Tölli 2024, 206). Sopusointuun liittyy puolestaan ristiriidattomuus, toiminnan sovittaminen toisten tarpeisiin, keinojen runsaus ja toistuvuus. Ristiriidattomuus on sitä, että teot ovat sanojen kanssa ristiriidattomassa yhteydessä. Toiminta tulee sovittaa toisen ihmisen tarpeisiin. Jos koet henkilöllä olevan vaikeaa, voit kysyä kaipaako hän sillä hetkellä kuuntelua, läsnäoloa, halausta vai kenties neuvoja. Olemme kaikki yksilöitä ja kaipaamme eri hetkissä erilaista arvostusta, joskus enemmän toisinaan vähemmän. Mikäli saamme arvostusta vain harvoin alamme herkästi uuden edessä kyseenalaistamaan arvostuksen antajan motiiveja. Runsaus auttaa myös arvostuksen antajaa löytämään uusia keinoja arvostuksen antamiseen, jonka seurauksena arvostuksen kokemus vahvistuu. Kirjassa verrataan arvostuksen antamista ravintoon. Harva meistä haluaa syödä edes suosikkiruokaansa joka päivä, eikä se olisi edes terveellistä. Tarvitsemme monipuolisuutta ja runsautta. Tapoja osoittaa arvostusta on useita, joista monet ovat sellaisia, mitä ei välttämättä tulisi ajatelleeksi. (Tölli 2024, 208.) Töllin (2024) kirjassa kerrotaan käytännön ohjeita ja tapoja arvostuksen antamiseen. Käydään seuraavaksi läpi näitä vinkkejä, samalla avaten hieman tarkoitusta niiden taustalla.

 

Ohjeita arvostuksen antamiseen

 

  • Kaunein sana on oma nimi
    Käytä ihmisestä hänen omaa nimeään tai nimeä, jonka tiedät hänen haluavan itsestään käytettävän ja opettele lausumaan nimi oikein (Tölli 2024, 223).
  • Arki ja juhla
    Opettele pienten arkikehujen taito ja valmistaudu juhlien mahdollisiin puheisiin, sillä näillä tilaisuuksilla on normaalia suurempi arvo (Tölli 2024, 222).
  • Kahden kesken vai yleisön edessä?
    Mieti asiaa saajan näkökulmasta, haluaako hän arvostusta muiden edessä vai kahden kesken. Jos et tiedä kysy. (Tölli 2024, 225.)
  • Ääneen lausuttu vai kirjoitettu?
    Ääneen lausuttuna pääset kohtaamaan ihmisen, mikä voi lisätä arvostusta. Kirjoitettuun arvostukseen taas ihminen voi palata. (Tölli 2024, 225.)

Tapoja arvostuksen antamiseen

 

  • Kehumisen ammattikehtaaja
    Kehtaamattomuus estää kehumisen, mutta todennäköisesti yliarvioit tilanteen kiusallisuuden ja aliarvioit sen positiiviset vaikutukset (Tölli 2024, 227).
  • Olet ollut mielessäni
    Ihmiset ilahtuvat, kun kuulevat että heitä on ajateltu ja heistä ollaan kiinnostuneita. Ota yhteyttä ihmisiin, ketkä mielessäsi liikkuvat. Kerro se heille ja kysy mitä kuuluu. (Tölli 2024, 228.)
  • Kiitä heitä, joilta olet oppinut
    Kerro heille, joilta olet oppinut tai saanut rohkeutta, miten heidän toimintansa tai sanansa ovat sinuun vaikuttaneet (Tölli 2024, 228).
  • Arvostuksen ääniraita
    Entä jos äänittäisit arvostuksen antosi ja lähettäisit sen. Tällä tavalla saaja voi palata siihen jälkikäteen. (Tölli 2024, 228.)
  • Puhu hyvää selän takana
    Hyvän puhuminen selän takana tekee tutkitusti hyvää. Sillä on vaikutusta kuulijalle, puhujalle ja sille, jota puhe koskee. (Tölli 2024, 228.)
  • Arvostuksen viikko
    Merkitse itsellesi ylös koko viikon ajan konkreettisia asioita, joita toisissa arvostat ja jaa havaintosi viikon päätteeksi (Tölli 2024, 229).

 

Pohdinta

Keskustelimme taannoin tiimin kanssa arvostuksesta ja tulimme siihen tulokseen, että meillä ei arvosteta arvostamista. Empiriassa ei ymmärretä arvostuksen antamisen arvoa sekä sitä antavan, että vastaanottavan puolelta. Todellinen keskustelu arvostuksesta nousi esille, kun tiimimme Susanna nosti herätteleviä kysymyksiä arvostuksesta, aikeinaan saada meidät todella pohtimaan aihetta. Keskusteluumme lukeutui muun muassa seuraavat kysymykset: Mitä meidän tiimissämme arvostetaan yleisellä tasolla? Minkälaista tietoa ja tekemistä arvostamme? Millaisia tuloksia arvostamme? Mitä meidän kannattaisi arvostaa? Pitkän ja hedelmällisen keskustelun tuloksena päätimme nostaa arvostuksen osaksi Empirian tavoitteita.

On siis tärkeää ymmärtää paremmin mitä arvostus ja arvostamatta jättäminen on, jotta voi toimia paremmin myös tiimiläisenä.

Lähteet:

Tölli, P. 2024. Minä näen sinut – arvostuksen psykologiaa. Helsinki: Tammi.

Lindblom, A. & Valkama, H. 2024. Omotenashi – Mitä voimme oppia japanilaisesta vieraanvaraisuudesta? Tampere: Vastapaino.

Rantanen, J. & Leppänen I. & Kankaanpää, H. 2020. Johda tunneilmastoa – vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali. 3. painos. Helsinki: Alma Talent.

Weil, S. 1970. First and Last Notebooks. 1.painos. Oxford: University Press.

Buber, M. 1970. I and Thou. 2.painos. Cambridge: University Press.

Kommentoi