Tampere
24 May, Friday
11° C

Proakatemian esseepankki

Arjesta toimivaa ja mielekästä



Kirjoittanut: Inka Tikkanen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Johdanto:

Olin tradenomeille järjestetyssä hyvinvointisemmassa 12.10.2021 ravintola Porossa Tampereella. Paikalla oli kaksi eri puhujaa, jotka kertoivat hyvinvoinnista ja siitä, miten voisi voida paremmin. Joni Jaakkola puhui metataitojen avulla toimivasta arjesta, rytmeistä ja kalenterin toimivuudesta. Emilia Vuorisalmi taas keskittyi rakkaushormonien avulla mielen hyvinvointiin.

 

Metataidot:

Ensimmäinen puhuja oli Joni Jaakkola ja hän puhui erityisesti metataidoista. Ensimmäinen metataito on hyvä systeemi, johon kuuluu uni, liikunta, ravinto ja koulu/ura. Nämä kaikki ovat keskenään kytköksissä toisiinsa. Jotta jaksaa liikkua, tarvitsee tarpeeksi terveellistä ja monipuolista ruokaa. Tämän lisäksi pitää olla nukkunut hyvin, jotta jaksaa liikkua ja urheilla. Toisaalta taas unen saa paremmin, mikäli urheilee päivän aikana. Riittävä uni, ravinto ja lepo auttavat kaikkeen. Pystyt antamaan työhösi/kouluun paremman työpanoksen, olemaan kunnolla läsnä ja tavoittelemaan asioita, kun nämä perusasiat ovat kunnossa. Koulu/työuran kautta voi asettaa tavoitteita elämään ja ne tuo jonkunlaista merkityksellisyyttä elämään. Minulle itselleni on ainakin tärkeää, että koen edistyväni tai oppivani jotain uutta työssäni/koulussa. Saan itselleni sellaisen olon, että olen saanut asioita aikaiseksi ja olen valmiiksi hyvillä mielillä loppupäivään.

 

Seuraava metataito on hyvä rytmi. Jotta arki rullaisi hyvin, tarvitaan hyvä rytmi. Koulu tai työ voi monesti tuoda hyvää rytmiä elämään. Yleensä työ tai koulu alkaa tiettyyn aikaan ja päättyy johonkin aikaan. Minulla itselläni on suurimmaksi osaksi työelämästä kokemusta toimistorytmistä eli työt sijoittuvat suurin piirtein klo 8–18 välille.  Tämä tarkoittaa sitä, että minä herään jo automaattisesti aikaisin, että ehdin töihin ja vapaa-aikaa minulla on, kun työt loppuvat. Tässäkin korostuu se, että minun tulee olla nukkunut hyvin, jotta jaksan töissä. Lisäksi minun tulee ravita itseni hyvin pitkin päivää, jotta jaksaminen säilyy iltaan saakka. Vapaa-aikana on tärkeää liikkua ja tehdä muita itselle mielekkäitä juttuja, jotta arki pysyy mielekkäänä. Jonin mukaan ”Arki ei tunnu suorittamiselta, kun voi hyvin”.

 

Kolmas metataito on oman elämän priorisointi. Tämä tarkoittaa sitä, että kalenterin tulisi hengittää, ei huohottaa. Kalenterin pitäisi auttaa jaksamaan arjessa ja tukea hyvinvointia. Kalenterin pitäisi tukea sitä, että ehtii nukkua hyvin, ehtii tehdä ruokaa ja käydä liikkumassa. Ehtii tehdä itselle mielekkäitä ja merkityksellisiä asioita ja käydä myös töissä/koulussa. Joni sanoi, että ”Se miten nukut seuraavana yönä, rakennetaan jo päivällä ja se, miten nukut ensi yön, vaikuttaa seuraavaan päivään”. Mielestäni tämä kiteyttää hyvin arkirytmin merkityksen.

 

Pohdintaa:

”Väsynyt ihminen voi antaa aina kaikkensa, mutta ei koskaan parastaan.” Näin sanoi Joni Jaakkola puheensa alussa. Tämä on hyvin sanottu. Miten voit menestyä ja kehittyä urallasi parhaalla mahdollisella tavalla, jos et koskaan pysty antamaan parastasi?

 

Mitenköhän nämä metataidot toteutuvat omassa elämässäni? Nukun liian vähän, liikun liian vähän ja en syö tarpeeksi usein ja säännöllisesti, mutta suhteellisen terveellisesti. Minulla on tapana olla omassa elämässäni terveyskausia. On kausia, jolloin panostan omaan syömiseeni ja liikkumiseeni erityisen paljon. Käyn vähintään kolme kertaa viikossa lenkillä tai salilla ja saatan lisäksi käydä kavereiden kanssa pelaamassa sulkapalloa tai padelia silloin tällöin. Tämän lisäksi panostan siihen, että en syö herkkuja ja teen itse ruokaa, mikä on terveellistä. Minkäköhän takia nämä on kausia, eikä jokapäiväisessä elämässäni mukana? Veikkaan, että se johtuu osittain siitä, että en syö tarpeeksi usein ja tarpeeksi monipuolisesti ja nukun liian vähän.

 

Silloin, kun minulla on tämmöinen terveyskausi päällä, minulle tulee sellainen tunne, että olen oravanpyörässä. Veikkaan, että tämän takia ne myöskään eivät kestä. Elämääni kuuluu ainoastaan työ, sali, ja ruuan laitto. Nämä kun olen suorittanut, kello on jo niin paljon, että voin hetken makoilla sohvalla TV:tä katsellen ja mennä sitten nukkumaan. Olen tottunut työskentelemään, liikkumaan ja nykyään myös asumaan yksin. Minä itse kaipaisin enemmän aikaa kavereiden kanssa ja jotain jännitystä ja seikkailuja arkeeni. Voisiko tähän, vaikka vaikuttaa tekemällä mielekkäämpää työtä, joka on vaihtelevaa? Entä helpottaisiko, jos urheilisin jonkun kanssa? Sopisiko esimerkiksi ryhmäliikunta tai joukkueurheilu minulle? Hmm… pitää kokeilla!

 

Ennen olen asunut aina kavereiden tai perheeni (12hlö) kanssa ja nykyään asun yksin. Olen alkanut seurustelemaan ja aloimme hiljattain käymään kuntosalilla yhdessä poikaystäväni kanssa (vain muutama kerta takana). Meillä on myös kaveriporukka, johon kuuluu paljon hyviä tyyppejä, joista suurin osa myös nykyään seurustelee. Näemme heidän kanssaan monesti viikossa ja saatamme joskus urheilla porukalla. Lisäksi olen koulussa, missä opiskellaan yrittäjyyttä ja tiimijohtamista. Minulla on tiimi ympärilläni ja tiimiyritys. Useammin työskentelen nykyään jonkun kanssa. Huomaan, että koulupäivän jälkeen olen tosi iloinen, kun olen viettänyt aikaa koulukavereideni kanssa ja olemme tehneet jotain järkevää.

 

Rakkaushormonit:

Toisena puhujana semmassa oli Emilia Vuorisalmi. Hän on lääkäri, kirjailija, näyttelijä ja äiti. Hän puhui rakkaushormoneista, joiden tulisi olla tasapainossa, jotta elämä tuntuu merkitykselliseltä. Ensimmäinen rakkaushormoni on dopamiini. Dopamiinille tyypillisiä asioita ovat muun muassa kilpailuvietti, jännitys, uutuuden vietti ja riskien otto. Dopamiinin tasoon voi vaikuttaa merkityksellisyydellä, luovuudella ja unelmilla. Täytyy tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi ja mistä nauttii. Jokainen on myös jollain tavalla luova. Täytyy löytää omat luovuuden lähteet ja toteuttaa niitä. Joku voi pitää maalaamisesta ja toinen piirtämisestä. Joku taas tykkää tehdä DIY-juttuja ja joku rakennekynsiä. Näitä on miljoonia erilaisia. Lisäksi täytyy uskaltaa unelmoida. Unelmia kannattaa myös tavoitella ja niiden eteen kannattaa tehdä asioita. Ne vaikuttavat omaan dopamiinin tasoosi.

 

Seuraava rakkaushormoni on oksitosiini.  Oksitosiinille tyypillisiä asioita on kosketus, läsnäolo ja kiitollisuus. Emilia painotti, että kosketus ei välttämättä ole fyysinen toisen ihmisen kosketus. Oksitosiinin taso ei vaadi parisuhdetta. Koskettaa voi esimerkiksi ajatukseen tai katseen voimalla. Koskettaa voi myös esimerkiksi auttamalla muita ihmisiä. Läsnäolo on toinen hyvin tärkeä asia. Suosittelisin olemaan niin läsnä kuin mahdollista kaikissa eri tilanteissa. Kun on töissä tai koulussa, on pelkästään töissä tai koulussa. Jättää kaikki muut asiat ulkopuolelle ja keskittyy hetkeen. Kun on taas esimerkiksi puolison kanssa, ei räplää koko ajan puhelinta tai mieti työasioita. Keskittyy vain siihen hetkeen. Täytyy myös muistaa olla kiitollinen. Pitää muistaa pysähtyä välillä hetkeen ja miettiä sitä, kuinka kiitollinen on siitä hetkestä. Omasta puolisosta tai perheestä, kavereista, työstä, työtarjouksesta, kehusta, hyvästä ruuasta… Ihan mistä vaan! Voi vaikka aloittaa isoista asioista ja pikkuhiljaa myös pikkuasioista. Se myös kannattaa sanoa, mikäli siihen liittyy muita ihmisiä, koska se voi olla koskettamista. Pitää muistaa olla kiitollinen, jotta asiat tuntuvat merkityksellisiltä.

 

Kolmas rakkaushormoni on serotoniini. Sille tyypillisiä asioita on pelkojen hallinta, arvostus ja järjestyksen tunne. Pelkoja pystyy sietämään laajentamalla näkökenttää. Emilia suositteli esimerkiksi meditaatiota, josta voi olla tähän apua. On myös tärkeää kokea itsensä arvostetuksi ja arvostaa myös muita. Voitko olla aidosti onnellinen toisen puolesta, jos hän menestyy elämänsä jollain osa-alueella, johon itse haluaisit päästä? Laajenna näkökenttää mikäli et. Syvään ja rennosti hengittäminen auttaa myös näihin rasteihin. Järjestyksen tunne voi myös nostaa serotoniinin tasoa. On mukavampi ja viihtyisämpi olla kotona, mikäli siellä on siistiä ja tavarat ovat paikoillaan. Tämä voi myös tarkoittaa aivoissa olevaa järjestyksen tunnetta. Sinä tiedät esimerkiksi mitä seuraavalla viikolla tulee tapahtumaan eli miltä kalenteri näyttää.

 

Emilia korostaa kaikissa rohkeutta. Pitää olla rohkea, jotta uskaltaa ottaa riskejä, kokeilla uusia juttuja ja lähteä spontaanisti mukaan avautuneisiin paikkoihin. Myös se, että uskaltaa unelmoida vaatii rohkeutta puhumattakaan siitä, että niitä uskaltaisi tavoitella. Vaatii myös rohkeutta laajentaa näkökenttää ja opetella hallitsemaan pelkoja. Rohkeutta vaatii myös se, että uskaltaa koskettaa jotakin.

 

Pohdintaa:

Tässä osiossa minulle tuli paljon uutta tietoa ja koin puheen aikana monta ahaa-elämystä. Nämäkin asiat periaatteessa ovat hyvin ilmiselviä asioita, mutta harvoin tajuaa laiminlyöneensä näitä asioita. Minusta oli siistiä, että myös mielen hyvinvoinnista puhuttiin, koska myös siellä asioiden pitää olla hyvin, jotta pystyy voimaan hyvin.

 

Mitenkäs minä pidän huolta rakkaushormonitasoistani? Koen, että oksitosiinitasoni on aika hyvällä mallilla. Seurustelen nykyään, joten saan kosketusta ja koen koskettavani ainakin jotain ihmistä elämässäni.  Olen viime aikoina pyrkinyt kiinnittämään huomiotani siihen, että olen mahdollisimman läsnä hetkessä. Jos olen koulussa/töissä, keskityn tekemiseen ja hetkeen. Pyrin ihmisten kanssa ollessani olemaan mahdollisimman vähän puhelimella. Useammin toki voisi pysähtyä olemaan kiitollinen kaikenlaisista asioista. Olen kokenut monesti elämässäni sellaisia katkeransuloisia hetkiä, jossa mietin, että ”Tulen joskus ikävöimään ja muistelemaan tätä hetkeä tai juuri tätä elämäntilannetta”. Mielestäni näitä voisi olla lisää. Voisi pysähtyä olemaan kiitollinen juuri tästä hetkestä.

 

Uskon, että serotoniinin tason kanssa ainakin minulla on petrattavaa. Voisin kokeilla meditaatiota tai keskittyä hetkittäin ajattelemaan. Saatan välillä keskittyä pelkäämiini asioihin ja miettiä kaikkia pahimpia skenaarioita, mitä siitä voisi seurata. Minun tulisi hengittää ja pysähtyä ja ajatella ja miettiä syytä pelolle ja ylittää se. Uskon, että kaipaan elämääni myös enemmän dopamiinia. Uskon olevani enemmän dopamiinityyppinen ihminen, mutta samalla olen pessimisti ja pelkään kaikesta aina pahinta. Rakastan kuitenkin spontaaneja retkiä ja seikkailuja ja kaikkea uutta. Koen myös, että en ole kauhean luova ihminen, mutta ehkä minun tulisi vaan aloittaa oman luovuuden lähteen etsiminen. Pelkään myös unelmien tavoittelemista, koska pelkään epäonnistumista. Tämä viittaakin vahvasti rohkeuden puutteeseen.

 

Jatkossa minä:

  • Nukun enemmän
  • Syön monipuolisemmin ja säännöllisemmin
  • Etsin minulle hyvän ja mielekkään tavan urheilla, josta saisin säännöllisen voimavaran arkeeni (kokeilen ryhmä/joukkueurheilua)
  • Merkkaan kalenteriin kaiken, ja suunnittelen päiväni/viikkoni etukäteen
  • Pyrin pitämään kalenterini mielekkäänä
  • Unelmoin ja asetan itselleni tavoitteita
  • Etsin oman luovuuden lähteeni (eli kokeilen eri tapoja)
  • Opettelen laajentamaan näkökenttääni – kokeilen meditaatiota
  • Pysähdyn hetkeen ja olen kiitollinen siitä (tarvittaessa sanon ääneen)
  • Pyrin olemaan mahdollisimman läsnä joka tilanteessa
  • Etsin myös muita kuin fyysisiä tapoja koskettaa
Kommentoi