Tampere
25 May, Saturday
24° C

Proakatemian esseepankki

ÄLÄ KUOLE KESKUSTA! (Ei se puolue)



Kirjoittanut: Iiris Sorri - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

 

Uskon, että jokainen, joka tuntee minut akatemialta tietää mistä olen kotoisin. Jos et tiennyt, olen Turusta. Rakkaan kotikaupunkini katuja kävellessäni olen huomannut erään hälyttävän seikan, nimittäin tyhjiä liiketiloja on kaikkialla. Turun ”ostoskadun” eli kävelykadun lukuisat huoneistot ammottavat tyhjyyttään. Toiset puhuvat kymmenestä tyhjästä liiketilasta, toiset jopa viidestätoista. Mainittakoon vielä, että pituutta tällä kyseisellä kadunpätkällä ei sen suuremmin ole. Surullista, että ennen niin eloisa ja vilkas ostoskatu on autioitunut miltei kokonaan. Henkilökohtaisesti rakastan pieniä yksityisiä putiikkeja, joiden ahkerat yrittäjät tarjoavat laadukkaita tuotteita asiakkailleen massatuotetun sekundan sijaan. Myös Turun sydämeksi tituleerattu kauppatori on hiljentynyt niin asiakkaiden, kuin kauppiaidenkin osalta. Mistä tällainen keskustan näivettyminen johtuu?

Turussa varmasti pahamaineisen toriparkin pitkään venynyt toteutus näivetti osaltaan keskustaa, kun pelkästään sen saavutettavuus oli suuri haaste. Tällöin ihmiset tottuivat asioimaan muualla isoissa ostoskeskuksissa. Toisaalta viimeistään korona pandemia sai aikaan suuren muutoksen ihmisten ostokäyttäytymisessä ympäri Suomea ja koko maailmaa, kun ostokset suoritettiin usein kivijalan sijaan verkossa. Tämä luonnollisesti heikensi keskustojen liike-elämää. Onko tälle asialle enää mitään tehtävissä? Voiko hiljaa hiipuvat keskustat enää houkutella tyhjillään oleviin liiketiloihinsa toimijoita vai onko keskustan roolin aika muuttua kauppapaikasta joksikin muuksi? Haluakin lähteä tutkimaan aihetta ja mieltäni askarruttavia kysymyksiä esseen muodossa.

 

Suomessa
Turun keskustan näivettymisen syitä minun on helppo luetella, sillä omakohtaista kokemusta aiheesta on. Olen myös saanut kuulla yrittäjätuttavieni mietteitä aiheesta. Nyt haluan kuitenkin selvittää tapahtuuko tällaista muuallakin. Suomalainen poliitikko ja kirjailija Osmo Soininvaara (2022) luettelee ja pohtii blogissaan sekä hitaasti että nopeasti vaikuttaneita syitä Helsingin keskustan näivettymiselle. Soininvaaran (2022) mukaan tähän ikävään ilmiöön hitaasti ovat vaikuttaneet erityisesti juuri keskustan ulkopuolelle nousseet ja autolla helposti saavutettavissa olevat kauppakeskukset, jotka hiljalleen vievät ostovoimaa keskustoilta. Tämän lisäksi helsinkiläisten kulutus on muuttunut tavaran ostamisesta palveluiden käyttämiseen ja vapaa-ajan viettoon ja ne tavarat, mitä ostetaan, saadaan verkosta helpommin. Nopeasti vaikuttavia seikkoja ovat taas turismin loppuminen eritysiesti Aasiasta ja Venäjältä, etätöiden yleistyminen sekä Helsingin paikallisliikenteen hintojen raju nousu. Turismin väheneminen edeltä mainituista maista on kivijalkaliikkeiden lisäksi vaikuttanut myös suuresti keskustan muihin palveluihin kuten ravintoloihin ja hotelleihin. (Soininvaara 2022.)

Soininvaaran (2022) mukaan keskustan liiketilojen vuokratasosta on myös erimielisyyksiä, sillä tilojen omistajat eivät halua alentaa hintaa niin, että tiloihin saataisiin toimijat. Korkea hintataso taas karkottaa mahdolliset vuokralaiset. Soininvaaran (2022) blogissa käytetään esimerkkinä Helsingin keskustassa sijaitsevaa Aleksia, joka on paikkana todella hyvä ja keskeinen, mutta tiloja on paljon tyhjillään. Vuokranantajat pitävät Aleksin tilannetta tilapäisenä, eivätkä koe järkeväksi laskea hintoja ohimenevän heikon vuokralaistilanteen takia ja solmia pitkiä sopimuksia edullisemmalla hinnalla. Vuokralaiset eivät taas uskalla tehdä lyhyttä sopimusta, sillä uuden liikkeen avaaminen on suuri investointi. Soininvaara (2022) toteaa, että tulevaisuudessa varmasti löytyy vuokrataso, missä kysyntä ja tarjonta kohtaavat, mutta mahdolliset uudet vuokralaiset saattavat poiketa suuresti siitä, mihin on Helsingin keskustassa totuttu.

Helsingin seudun kauppakamarin sivuilla vaikuttamistyön johtaja Markku Lahtinen (2021) kuvaa keskustan tilannetta seuraavasti: ” Helsingin keskustan elinvoima on kulkemassa huolestuttavaan suuntaan: kaupan ja palveluiden toimijoita vetäytyy ydinkeskustasta, pääkatujen varrelta löytyy tyhjiä liiketiloja ja Stockmannin kaltaiset ikoniset toimijat kamppailevat eloonjäämisestä.”. Lahtisen (2021) mukaan keskustan näivettyminen alkoi jo ennen koronaa, mutta pandemia on siivittänyt tapahtumaa entisestään, kun vaate- ja jalkineliikkeiden lisäksi myös majoitusala on ottanut valtavan iskun, alan liikevaihdon laskiessa 60 %.

Maaseudun Tulevaisuuden artikkelissa Jukka Koivula (2024) painottaa, että Suomen suuret kaupungit eivät ole ainoita, jotka kärsivät tästä keskustojen näivettymisestä, vaan kivijalan ja muiden palveluiden hiipumisesta kärsivät myös pienet maaseutukaupungit ja maakuntakeskukset. Tällainen keskustojen näivettyminen ei ole Suomessa uusi ilmiö, vaan näivettymisen aaltoja on havaittu myös 1970–1980-luvuilla sekä 2010-luvulla, kuvailee aluekehitykseen erikoistuneen konsulttitoimiston kehitysjohtaja Janne Antikainen (2024). Ensimmäinen aalto aiheutu Suomeen rantautuneista kaupungin rajamaille perustetuista hypermarketeista, jotka veivät ihmiset keskustoista peltomarketteihin. 2010-luvun aalto taas syntyi ihmisten kulutuskäyttäytymisen muutoksesta kivijalasta verkkoon. (Antikainen 2024.) Kaupunkien keskustojen näivettyminen on maailmanlaajuinen ilmiö, mutta ratkaisuja tähän ongelmaan on haettava paikallistasolta. Antikainen (2024) kertoo, että tällaiseen kehitystyöhön on osallistettava kaikki keskustojen elvyttämisen kannalta keskeiset toimijat kuten yrittäjät, kuntien virkamiehet, koulutuslaitosten edustajat, kiinteistöjen omistajat, tapahtumajärjestäjät sekä tietysti asukkaat ja vierailijat.

 

Pariisi
Annastiina Heikkilä (2024) kirjoittaa Ylen artikkelissa Pariisia Helsingin tavoin koettelevasta näivettysmisongelmasta. Pariisi, joka on tunnettu lukuisista monipuolisista kivijalkaliikkeistään kattaen muun muassa leipomoita, kirjakauppoja, suutareita sekä upeita vaateliikkeitä on pikkuhiljaa kuihtumassa verkkokauppojen sekä automarkettien edessä. Sen sijaan kivijalkoihin perustetuilla luomuliikkeillä menee hyvin, sillä pariisilaisia kiinnostaa, mistä heidän syömänsä ruoka on peräisin. Tähän vaikuttaa myös se, että vain joka viidennellä pariisilaisella on auto, jolloin ostopäätökset tehdään kaduilla kulkiessa. (Heikkilä 2024.)

Heikkilän (2024) mukaan Pariisin kaupunki suhtautuu vakavasti aiheeseen ja on ryhtynyt järeisiin toimiin, jotta keskustan elinvoima olisi mahdollista säilyttää. Pariisin apulaispormestarin Nicolas Bonnet Oulaldjin johdolla kaupungin kaavoitussäännöksiä on muokattu siten, että keskustakorttelien kivijalkaliikkeisiin ei saa perustaa asuntoja tai toimistoja.  Toinen merkittävä seikka on, että Pariisin kaupungille on tarjoutunut tilaisuus ostaa tyhjiä liiketiloja ja vuokrata näitä kohtuuhintaan uusille toimijoille samalla mahdollistaen rikkaan kaupunkirakenteen ja estäen tiloja muuttumasta verkkokauppojen varastoiksi. Artikkelissa Pariisin apulaispormestari Nicolas Bonnet Qulaldj kertoo ylpeästi, miten kaupunki on lunastanut jo yli tuhat liiketilaa ja saaneet niihin vuokralaiset. (Heikkilä 2024.)

Pariisin keskustan ja varsinkin kivijalkaliikkeiden vetovoimaa on lisännyt myös autoilun rajoittaminen keskustan alueella. Apulasipormestarin mukaan kevyen liikenteen väyliä tullaan jatkossakin lisäämään, vaikka autoilijat olisivatkin asiasta näreissään. Artikkelissa Bonnet Oulaldj painottaa, että kaupungin näivettymisen estäminen ei ole pelkästään Pariisin keskustan viihtyvyyden ylläpitämisen kannalta tärkeää, vaan myös työpaikkojen säilymisen kannalta. Keskustan kivijalkaliikkeet nimittäin työllistävät jopa 20 prosenttia Pariisin asukkaista. Kaikilla edellä mainituilla toimilla on ollut suuri vaikutus keskustan autioitumiseen, sillä tämä ilmiö on saatu pysäytettyä ja Pariisissa on tällä hetkellä huikeat 60 000 toimivaa kivijalkaliikettä. (Heikkilä 2024.)

 

Pohdinta
Selkeästi aihe on puhuttanut paljon ympäri maailmaa, enkä siis ole huoleni kanssa yksin. Vaikka esseetä kirjoittaessani opinkin paljon, en silti osaa sanella selkeää ratkaisua tälle koko maailmaa järisyttävälle ongelmalle. Harmikseni huomasin myös, että suuri osa aihetta käsittelevistä mielenkiintoisista artikkeleista olivat maksumuurin takana, jolloin oppini jäi mehukkaan otsikon tasolle. Toivon tosiaan, että Suomessa voitaisiin edes jollain tasolla soveltaa Pariisissa käytettyjä toimia keskustojen elävöittämiseksi. Vaikka puhetta onkin ollut siitä, että keskustojen merkitys on muuttumassa liikekeskuksista tapahtumakeskuksiksi, ei se ole kuitenkaan oma toiveeni. Haluan jatkossakin nauttia pienyrittäjien putiikeista, torin kauppiaista, ihanista ravintoloista ja kaupungin sykkeestä.

 

Lähteet:

Heikkilä, A. 2024. Pariisi kamppailee saman ongelman kanssa kuin Helsinki, ja näin radikaalisti se pitää keskustaansa elävänä. Viitattu 13.5.2024.
https://yle.fi/a/74-20078192

Koivula, J. 2024. Keskustojen näivettyminen on maailmanlaajuinen ilmiö – ”Kehityskulku on globaali, mutta ratkaisuja on haettava paikallistasolta”. Viitattu 14.5.2024. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/069d9994-3f35-411d-bca3-86cf87f5d2e2

Lahtinen, M. 2021. Helsingin keskustan näivettyminen on pysäytettävä. Viitattu 10.5.2024.

https://helsinki.chamber.fi/helsingin-keskustan-naivettyminen-on-pysaytettava/

Soininvaara, O. 2022. Mikä Helsingin keskustaa näivettää?. Viitattu 10.5.2024. https://www.soininvaara.fi/2022/11/11/mika-helsingin-keskustaa-naivettaa/

Kommentoi