Tampere
18 May, Saturday
24° C

Proakatemian esseepankki

Akatemia-aikani viimeinen essee



Kirjoittanut: Lauriina Matilainen - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Viimeinen essee 

 

Tuntuupa haikealta lähteä kirjoittamaan viimeistä esseetä koko akatemia aikana. Joten mihin muuhunkaan kuin motorolaan on hyvä päättää oma viimeinen esseeni! 

Olen päässyt kokemaan akatemia aikanani paljon kaikenlaista ja päällimmäinen fiilis onkin se, että wau mikä matka. On jotenkin outoa ajatella, että enään on jäljellä oppari ja sitten olisi akatemia taputeltuna. Sen pitemmittä puheitta, mennään motorolan kimppuun. 

 

Mitä hyvää? 

Tuntuu, että tarvitsisin lasin viiniä tähän, kun alan pohtimaan mitä kaikkea hyvää on tapahtunut reilussa 3 vuodessa akatemia ajallani… No ensinnäkin se, että olen päässyt kasvamaan ihmisenä. Kun hain akatemialle en edes tiennyt mihin hain. Halusin vain pois Jyväskylästä ja Tampere vaikutti kivalta kaupungilta.  

Tampereelle päädyttyäni jouduin kokemaan raskaan syksyn. E tiennyt, että edessäni oli rankin aika siihen asti eläneessä elämässäni. Uusi koti vei aikaa totutella, kunnes siihen ei enään tottunutkaan. Asuin kerroksen keskellä, jossa kaksi eri naapuria asuivat molemmilla puolilla minua. Kävi ilmi, että toisella puolen asui juoppo ja toisella puolen perhe, joka piti juhlista sekä tietyn aineen polttelusta. Asuntooni kuului siis äänet ja hajut haisi, joten se kävi raskaaksi. Valituksia valitusten perään minua ei kuunneltu vaan pikemmiten alettiin jopa vainota. Yritä tässä nyt sitten nauttia fuksisyksystä… 

Eli ensimmäinen syksy meni ahdistuneena ja epävarmana. Työminä Lauriina pääsi kehittymään yksilönä tiimissä vaikeuksien keskellä. 2. vuotena pääsin jo enemmän tiimiin, mutta koin, etten ollut valmis vastuurooleihin. BL ja TL hieman kiinnosti, mutta huono itsetunto jyräsi päälle. Kuitenkin syksyllä 2022 läheinen sairastui syöpään ja taas mentiin henkisen jaksamisen koetuksella. Näimpä käännyttiin vuoteen 2023 ja minusta tuli hallituksen puheenjohtaja. Puheenjohtajuudesta pääsin oppimaan johtajuutta ja tästä sain paljon irti myös työminä roolissa.  

2023 syksyllä lähdettiinkin vaihtoon. Olin kasvanut henkisesti tuohon ajankohtaan nähden, sillä uskalsin irtaantua normaalista ja hypätä tuntemattomaan. Voisin tiivistää tähän motorolaan mitä hyvää kohtaan vaihdon. Vaihto teki hyvää. Valitettavasti vaihto ei mennyt kaverisuhteiden osalta niin kuin kuvittelin, mutta opin aivan järjettömän paljon itsestäni sekä siitä, minkälaista käytöstä siedän muilta. Mitkä ovat omat rajani ja mitkä eivät. Vaihdon aikana pääsin kokemaan “teoriapainotteisen” opiskelun sekä tottakai epäonnistumisia kokeiden osalta.  

Tällä hetkellä minua odottaa opinnäytetyö ja siitä pääsen varmasti ottamaan vielä viimeiset opit akatemia aikanani. 

 

Mitä kehitettävää? 

No ne pirun projektit. Hävettää toisaalta myöntää, mutta en tehnyt yhtäkään omaa projektia (ainakaan tähän astiseen akatemia-aikaan). Mutta arvatkaa mitä. Se on ihan fine. Koen, että nyt oli mun aika oppia ihmisenä. Olen pääsyt itseni kanssa pitkälle ja oppinut sellaisia taitoja, joita en pysty projekteilla mittamaan. Joten koen onnistuneeni. 

Kehitettävää voisi olla itsensä haastaminen enemmän. Menin kyllä epämukavuusalueelleni, mutta sitä olisin voinut tehdä vielä enemmän. Toki valmentajakin olisi voinut motivoida minua tekemään enemmän projekteja. Meillä empirialaisillakin oli ehkä “löysä” ote välillä projekteihin, sillä emme saaneet ns painostusta niiden tekemiseen tai meiltä puuttui motivaatio niiden tekemiseen. Toki moni varmasti kokee tämän omalla tavallaan, mutta itse koen tarvitsevani aikataulutusta ja tavoitteita.  

 

Mitä opin? 

Uuu mielenkiintoinen kysymys. Opin rauhallisuutta. Rauhallisuudella meinaan sitä, että saatan monesti reagoida vastaamalla nopeasti, jos tiedän vastauksen. Saatoin ja saatan (välillä vieläkin) puhua toisten päälle, joten tässä olen selkeästi kehittynyt. Toki dialogi taidoista olen oppinut paljonkin, mutta yksi konkreettinen asia on se, että en koe epämukavuutta kaikkien ollessa hiljaa dialogiringissä. Alkuun saatoin aloittaa puheenvuoron, sillä koin sen epämiellyttäväksi, jos hiljainen hetki kesti liian pitkään.  

Olen oppinut myös epämukavuuksistani. Toki tähän vaikuttaa eletty elämä, mutta ahdistuksen kanssa olen kamppaillut monta vuotta. Tämä on ehkä henkilökohtaisin oppi, mutta olen huomannut valtavan eron siinä, millaisissa tilanteissa ennen ahdistuin versus nyt. Työminä roolissani ahdistus on myös näkynyt, mutta tuntuu, että pystyn sitä hallitsemaan nykyään. 

Olen oppinut myös omat vahvuuteni. Vahvuuksiani ovat organisointitaidot/delegointi sekä puheenlahjat lukihäiriöstä piittaamatta. Koen olevani vakuuttava puhuja ( silloin kuin en sekoita sanojen etukirjaimia keskenään). Tämä on vahvasti vaikuttanut myyntitaitoihini. Aloitin myyntityön syksyllä 2021 ja siinä olen päässyt kehittymään, kiitos proakatemialle siitä.  

Tuntuu hieman ironiselta sanoa, että olen oppinut tiimityöskentelyistä ja voin todeta omaavani hyvät tiimityöskentelytaidot. Mutta onhan se ihan totta. Olen päässyt oppimaan tiimiläisenä sekä huomaamaan miten isossa tiimissä toimitaan. 

 

Mitä vien käytäntöön? 

Vien käytäntöön vahvemman ja itsenäisemmän Lauriinan. Proakatemialta tulee valmistumaan eri Lauriina, joka asteli Finlaysonille syksyllä 2021. Jatkossa haluan edistää dialogikulttuuria tulevissa työpaikoissa/omassa yrityksessä sekä haluan panostaa tiimityöhön ja sen tärkeyteen.  

Haluan tuoda esille sitä, ettei onnistumisia tarvitse mitata projekteissa. Tai varsinkaan rahassa. Se voi olla toimima arvon mittari, mutta itse koen näkeväni onnistumiset onnistumisen tunteen kautta.  

Akatemia on pienentänyt kynnystäni mennä epämukavuusalueelle, joten tulen saamaan tästä tulevaisuudessa paljon irti! Käytäntöön vien paljon oppia hallitustyöskentelystä sekä myös englannin kielen taidoista, jotka kehittyivät vaihtoni aikana! 

Paljon jäi varmasti sanomatta, mutta tässä pääpiirteittäin ajatukseni. En suunnitellut tätä esseetä, joten voi olla, että jälkikäteen tulee mieleen vielä isompiakin asioita. Mutta ei se haittaa! Olkoon tämä essee viimeinen sekä täysin minun näköiseni essee! Kiitos Empiria ja Mikael sekä koko muu yhteisö <3 

Kommentit
  • Sade Elo

    Ihana Laukku <<3 Ja pakko kopioida tää Motorola- idea viimeiseen esseeseen! Ihan huippu.

    9.5.2024
Kommentoi