Tampere
19 May, Sunday
10° C

Proakatemian esseepankki

Ajat ovat muuttuneet, myös ravintolan ovella



Kirjoittanut: Eemi Mäenpää - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Immu - Pokevuodet
Mika "Immu" Ilmen
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Johdanto

 

Lokakuinen perjantai, Tampereen keskusta, vettä tihuttaa ja lämpötila lähentelee jo pakkasen puolta. Ravintolan ovella on hiljaista, ja niin on koko Hämeenkadulla. Eletään selvästi suvantovaihetta kesä- ja pikkujoulusesonkien välissä. Yksin ovella seisoskellessani yritän keksiä keinoja kuluttaa aikaa mahdollisimman hyvin. Portsarina työskentely ei aina ole kovin mieluista, kun on hiljaisempia iltoja. Silloin aika kuluu todella hitaasti. Onneksi palkka juoksee, oli asiakkaita tai ei.

Selailen puhelimeni äänikirjavalikoimaa, jos vaikka ajankuluksi kuuntelisi jotain mielenkiintoista kirjaa. Heti uutuudet-osiossa silmiini osuu tutun kirjailijan uusi teos, Mika ”Immu” Ilmen – Pokevuodet. Sattuipa sopivasti. Tuskin kukaan pahastuu, jos työaikana kuuntelen hieman ammattikirjallisuutta ja kehitän omaa ammattitaitoani.

Lopputuloksena oli se, että kuuntelin kyseisen kirjan kahden vuoron aikana eli yhden kokonaisen työviikonlopun kuluessa. Kirja herätti heti alusta saakka paljon ajatuksia portsarina työskentelystä, portsarien ammattikunnasta sekä koko ravintola-alasta. Paljon on muuttunut ravintola-alan ovitoiminnassa viimeisen 20 vuoden aikana. Paljon on menty eteenpäin, mutta pari askelta on myös otettu harhaan. Tässä esseessä perehdymme siihen, miten ovibisnes on Suomessa muuttunut, ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet muutokseen. Syvennymme itse työskentelytapojen muutoksen lisäksi myös liiketoiminnan muuttumiseen.

 

Mikä on Portsari?

 

Ennen kuin lähdemme kunnolla liikkeelle, on tärkeää ymmärtää mikä tai kuka portsari on. Portsari-nimike juontaa juurensa sanasta portieeri, joka tarkoittaa ovimiestä tai eteisvahtia. Virallinen ammattinimikehän portsarille on järjestyksenvalvoja mutta koska järjestyksenvalvoja voi työskennellä ravintoloiden lisäksi myös tapahtumissa tai esimerkiksi ostoskeskuksissa, on edelleen hyvin yleistä, että ravintolan järjestyksenvalvojasta käytetään portsari-titteliä.

Portsarin pääasialliset työtehtävät ovat ravintolan turvallisuudesta huolehtiminen, järjestyshäiriöiden poistaminen sekä asiakkaiden palveleminen. Käytännössä portsarin on työnsä puolesta pidettävä huoli, että ravintolassa kukaan ei ala rettelöimään ja jos alkaakin, on portsarin poistettava rettelöitsijä. Tämän vuoksi järjestyksenvalvojilla on lain mukaan oikeus puuttua ihmisen perusoikeuksiin kuten esimerkiksi koskemattomuuteen.

Koska järjestyksenvalvojana työskentely sisältää mm. oikeuden puuttua ihmisen koskemattomuuteen, on myös tarkkaan säänneltyä, kuka voi toimia järjestyksenvalvojana. Tänä päivänä jokainen järjestyksenvalvoja, riippumatta työskenteleekö ravintoloissa vai tapahtumissa ym., käy 40 tuntia kestävän järjestyksenvalvojan peruskurssin. Ja sen lisäksi peruskurssi ei suoraan takaa järjestyksenvalvojakorttia, vaan poliisi tekee viimeisen päätöksen, saako peruskurssin käynyt henkilö ”JV-kortin”. Tähän vaikuttaa mm. rikosrekisteri. Peruskurssin lisäksi kortti tulee uusia säännöllisin aikavälein, jotta voi jatkaa ammatin harjoittamista. Mikäli korttia ei uusi, oikeus järjestyksenvalvojana työskentelyyn loppuu ja on etsittävä muita töitä.

(TAKK. n.d.)

 

Vanhat ”hyvät” ajat

 

Portsarit ovat olleet Suomessa tuttu näky ravintoleiden, baarien ja yökerhojen ovella jo yli kuuden kymmenen vuoden ajan. Alun perin portsarit olivat lähinnä hovimestareita, jotka pitivät narikkaa ja toivottivat asiakkaat tervetulleiksi. Ajan saatossa portsareista on kuitenkin muovautunut hyvin erilaisia. Jo 80- ja 90-luvuilla portsarit olivat enemmänkin nyrkkisankareita, jotka viettivät päivät kuntosalilla treenaamassa voimaa tai kamppailulajeja, ja illat ravintolan ovella töissä. Tämä johti siihen, että löytyi linkki rikollisen maailman ja portsarien välillä. Kamppailu- ja punttisalien pukuhuoneista oli jo pitkän aikaa rekrytoitu jäseniä eri liivijengeihin, ja koska ei ollut portsariyhtiöitä vaan kaikki ovimiehet olivat suoraan ravintoloiden kirjoilla, alettiin myös portsareita rekrytoimaan samasta paikasta. Alkoi edestakainen liikehdintä, kun useat portsarit liittyivät myös liivijengiin ja vastaavasti liivijengiläisiä palkattiin ravintolan ovelle hommiin. Helsingissä tämä näkyi vahviten, kun monia ravintoloiden ovia pyöritettiin jengien toimesta.

(Ilmen, 2022)

Oli myös hyvin yleistä, että treenaamisen ohella portsarit pumppasivat itsensä täyteen kasvuhormoneja ym. doping-aineita. Kun tähän lisätään runsas alkoholin käyttö, mikä myös on yleistä koko ravintola-alalla, on lopputuloksena mentaalisesti hyvin epätasapainoinen henkilö. Tilanne ei ole paras mahdollinen jo pelkästään sitä ajatellessa, että portsari on ravintolassa yleensä se, joka saa asiakkaiden turhautuneisuuden ja kritiikin niskoillensa. Ei myöskään tule yllätyksenä, että alkoholin ja erilaisten aineiden käytöllä saa myös sisäelimet huonoon kuntoon, urheilusta huolimatta. Näistä syistä portsareiden eliniänodote ei aikoinaan ollut korkeimmasta päästä. Ilmen kertoo kirjassaan, kuinka useampi hänenkin entisistä työkavereistaan on jo siirtynyt tuonpuoleiseen. Ei siis varmastikaan tule yllätyksenä, että portsarit eivät ammattikuntana olleet arvostetuimpien ammattikuntien joukossa.

Ennen vuosituhannen vaihdetta ja hiukan sen jälkeenkin, portsaritoimintaa valvoi niin sanottu ”vanha liitto”. Se ei ollut millään tavalla virallinen taho, joka huolehti portsarien työoloista yms., vaan täysin päinvastoin. Vanha liitto oli niin sanotusti herrasmiesliiga, joka koostui kokeneista, pitkän linjan portsareista. Vanha liitto kierteli ravintoloita sekä baareja ja varmisti että kaikki menee heidän mielestään oikein. ”Mistään tuntityöläisistä ne ei halunnut kuullakaan ja mitkään portsarifirmat ei tulleet kysymykseenkään.” (Ilmen, 2022). Mikäli vanhan liiton jäsen huomasi jonkinlaisen vääryyden portsarin toiminnassa, ei rangaistuksena ollut huomautus tai sakko, vaan virheen tekijä sai kunnolla turpaan. Vanha liitto seurasivat myös tarkkaan, ketkä ovella työskentelivät. Mikäli jonkun ravintolan ovimies ei heitä miellyttänyt, mies vaihtui hyvin nopeasti ovella. Voidaan siis puhua jopa mafiaa muistuttavasta toiminnasta, koska mitään laillisuusperiaatetta he eivät noudattaneet. Kaikki tapahtui heidän mielensä mukaan, ja jos ei tavalla tai toisella tapahtunutkaan, se ratkaistiin voimalla.

Portsaritoiminta tänä päivänä

 

Jokaisella alalla sukupolvenvaihdos on jollain tasolla nähtävissä. Usein se näkyy positiivisena kehityksenä, kun uusi sukupolvi tuo tullessaan uusia ajattelumalleja työskentelytapoihin ja itse työhön. Hiukan kankeat tai jopa surkeat tavat jäävät unholaan ja uusia ideoita tulee tilalle. Aina uudet ratkaisut eivät ole parhaita mahdollisia, mutta silti ne ovat askeleita kohti toimivaa työskentelymallia. Portsaritoiminnassa tämä sukupolvenvaihdoksen tuoma muutos on mielestäni nähtävissä selkeinten. Vanhojen tekijöiden jäädessä pois ja uusi nuorien ovimiesten ja -naisten tullessa tilalle, myös kehitystä positiivisempaan on nähtävissä. Vaikka vanhoja ”jyyriä” vielä näkyykin ovella jossain paikoissa, on monen ravintolan ovelle tullut nuoria henkilöitä, jotka jo osittain rikkovat perinteisen portsarin stereotypiaa. Tänä päivänä portsarin ei tarvitse olla 120 kiloinen painija tai voimanostaja, vaan fyysisiä ominaisuuksia tärkeämpää on asiakaspalvelukyky ja verbaaliset kyvyt. Kykyä ja valmiutta voimankäyttöön ei tänäkään päivänä voida unohtaa, koska ikinä ei tiedä minkälainen tilanne tulee vastaan, mutta kuten oma kollegani kerran totesi; Vaikka aina voittaisi kaikki painitilanteet, ei ole paras portsari, jos joka ilta päätyy painimaan. Jos yksi portsari painii joka ilta ja toinen portsari taas todella harvoin koska osaa hoitaa tilanteet puhumalla, ei ole epäselvää kumpi portsari tuo turvallisuuden tunnetta ja on mukavampi kohdata ravintolan ovella, niin asiakkaan kuin myös ravintolan pyörittäjän näkökulmasta. (Ilmen, 2022)

Tämän päivän portsaritoimintaa ja muutosta, joka on tapahtunut viimeisen 10–20 vuoden aikana kuvaa hyvin se, että ns. ”vanha liitto” josta Ilmen muun muassa kertoo kirjassaan, on hajonnut ja kadonnut kuvasta ovitoiminnassa. Tänä päivänä suurin osa portsareista työskentelee ravintoloissa isomman portsarifirman kautta. Ilmen paljastaa kirjassaan myös, että jokunen vanhan liiton mies toimii jopa portsarifirmojen johtoportaassa, vaikka he juuri portsarifirmoja vastaan aikoinaan taistelivatkin. Toki löytyy myös heitä, jotka ovat suoraan ravintolan palkkalistoilla, mutta hekin työskentelevät todennäköisesti tuntipalkalla, mikä ei aikoinaan ollut vanhan liiton mieleen. (Ilmen, 2022)

 

Vertailu liiketoiminnan kannalta

 

Kuten mainittua, portsarien palkka koostui vielä 10–15 vuotta sitten lähinnä ovelta myydyistä lipuista ja narikkamaksuista. Myös tippien osuus palkasta oli merkittävä. Oli myös hyvin tavallista, että suurin osa palkasta tuli ”pimeänä” portsarille ja verottaja näki vain pienen osan rahoista, jotka ravintolan ovella liikkuivat. Ilmenkin myöntää kirjassaan, ettei portsaritoiminta aina ole ollut täysin laillista. Tänä päivänä tilanne kääntynyt päälaelleen, kun portsarien palkan maksaa joko ravintola tai isompi portsarifirma, joka taas laskuttaa ravintolaa. Osasyynä muutokselle on lainsäädännön muutos, jonka vuoksi tällä hetkellä lähes jokainen portsari saa tuntipalkkaa matkailu- ja ravintola-alan työehtosopimuksen mukaan. Tilanteeseen on myös portsareiden kysynnän lisääntyminen. Kirjassaan Ilmen kertoo kuinka oli itsekin muutoksessa mukana, tuodessaan markkinoille yhtä ensimmäisistä portsarifirmoista. Ilmen kertoo kuinka ravintolassa, jossa hän työskenteli, palkkausmalli muuttui portsareille epäedulliseen muotoon. Tästä korvauksena ravintoloitsija tarjosi Ilmenille mahdollisuuden saada omat portsarit jokaisen sen ketjun ravintolaan. Ilmen tarttui tilaisuuteen ja perustettiin Ukemix Oy. Siitä tähän päivään portsarifirmoja on tullut kymmeniä ja kymmeniä lisää ympäri Suomea. Sen lisäksi portsaritoiminnasta on tullut läpinäkyvämpää ja kestävämpää kovemmankin tarkastelun alla. (Ilmen, 2022)

 

Pohdinta

 

Koko portsariala on jo pidempään elänyt murrosta. Muutos pimeistä hommista kunnolliseen liiketoimintaan ei ole ollut kaikista kivuttomin, mutta mielestäni muutos on ollut ehdottomasti tarpeen. Itse muistan kuinka reilu seitsemän vuotta sitten kun täytin 18 vuotta, oli baarien ja yökerhojen ovella seisovien henkilöiden kohtaaminen jopa pelottavaa, eikä tullut olo, että olisi tervetullut ravintolaan. Ja luulen että siihen jossain määrin pyrittiin, koska sanaton viesti meni ainakin perille: älä pelleile yhtään tai joudut meidän kanssamme vaikeuksiin. Ja voi olla, että tämä lähtötilanne jo jonkin verran karsii ongelmatapauksia pois, mutta nähdäkseni se joissain tapauksissa voi jopa lisätä ja provosoida häiriköitä. Itse näen että asiakkaan ihmisläheisellä ja ystävällisellä vastaanotolla ja kohtelulla portsari voi jopa helpottaa omaa työtaakkaansa.

On myös pakko todeta, että sen perusteella mitä olen vanhemmilta kollegoiltani kuullut, on myös asiakaskunto muuttunut ajansaatossa. Uudesta sukupolvesta löytyy koko ajan vähemmän ja vähemmän perinteisiä puukkojunkkareita ja nyrkkisankareita, jotka päättävät jo ennen baariin lähtöä lyövänsä jotakuta. Nykyinen sukupolvi osaa myös kuitenkin vaatia itselleen ihmisarvoista palvelua, mikä on hyvä asia. Se laittaa myös portsarit tutkailemaan omia toimintatapojaan.

Portsareilla on mielestäni vielä matkaa siihen, että koko ala saisi ansaitsemansa kunnioituksen, mutta suunta on kuitenkin mielestäni oikea. Niin kuin monessa muussakin asiassa, on selvää, että yksi portsari voi omalla toiminnallaan pilata kaikkien portsarien maineen asiakkaan silmissä. Mutta uskon että sama toimii myös käänteisesti. Yksi portsari voi saada omalla toiminnallaan luotua positiivisen kuvan koko ammattiryhmästä. Sen lisäksi portsari on usein ensimmäinen ja viimeinen ravintolan työntekijä, jonka asiakas näkee tullessaan ja lähteissään. Portsarilla on siis suuri vastuu minkälaisen kuvan antaa itsestään, koska usein se korreloi myös kuvaan joka asiakkaalle jää koko ravintolasta. Mielestäni portsarityössä kyse ei tänä päivänä enää ole siitä kuinka kova painija olet, vaan siitä kuinka hyvä asiakaspalvelija olet. Ja uskon että tämä on se suunta, jolle koko ala on menossa.

Loppuun haluan lainata omaa esimiestäni portsarihommista: hyvät käytöstavat eivät maksa mitään. Tämä on hyvä muistaa ihan jokaisen, olit portsari tai et.

Lähteet:

Ilmen, M. 2022. Immu – Pokevuodet. Toimittanut Lotila, S. Äänikirja. Bazar.

Pääskylä-Malmström, T. 2015. Portsari nimeltä Pastori. https://shakerlehti.fi/artikkelit/portsari-nimelta-pastori-/

Tampereen Aikuiskoulutuskeskus (TAKK). N.D. https://www.takk.fi/fi/koulutus/short/jarjestyksenvalvojan-peruskurssi?2202

Kommentoi