Tampere
18 May, Saturday
24° C

Proakatemian esseepankki

Aika



Kirjoittanut: Tatu Arminen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Mikä ajankäyttö

Olen höllännyt suhtatumistani aikaan. Kärjistäen olen höllännyt suhtautumistani geneerisen länsimaalaisen työkykyisen ihmisoletetun vuorokausi -ja arkirytmiin; aamulla herättyä tehdään töitä  iltapäivään. Töitä tehdään lähtökohtaisesti arkisin, maanantaista perjantaihin. Hieman lisääkin jos tarve.

Herätyskelloni soi nykyisin vain jos seuraavana päivänä on suhteellisen aikainen meno, johon liittyy muita ihmisiä, kuin minä. En herätä itseäni varhain muuten kuin ”pakosti” . Lähtökohtaisesti viikonpäivillä ei ole merkitystä arjessani. Päivämäärillä kalenterissa on. Tiedän, että tuolloin näyttelen tuossa mainoksessa, tuolloin on oman tiimin paja ja tuolloin on tyhjä päivä. Tyhjä päivä on minulle monesti mysteeri, jonka ratkon sinä päivänä. Silloin opiskelen ja kehitän itseäni tavalla, jonka näen hyödylliseksi jos huvittaa. Mikä tätä kaikkea yhdistää: pyrin nyt tekemään vain asioita joista pidän ja tavalla, josta voin nauttia siinä hetkessä. On luonnollista, ettei pyrkimykseni toteudu täysin, mutta lähelle olen päässyt. Ompas boheemia.

Teen tämän esseen pohtiakseni ääneen arkeni rytmiä. Toivon myös välittäväni jonkin sortin ajankäytön vallankumousta. Tämä oli vitsi. Toivon pikemminkin välittäväni ahaa-elämyksen.

 

 

24h

Suurin oivallukseni hiljattain on se, että vuorokaudessa on 24 tuntia aikaa. Vuorokausi on pisin aika, jolla on minulle väliä tällä hetkellä, jota tarkastelen. Vielä enemmän on väliä tällä sekunnilla, sillä mitä ja miten elän juuri nyt.

Nukutaan 8 tuntia vuorokaudessa, tehdään töitä 8 tuntia vuorokaudessa ja loput 8 tuntia syödään, siirrytään, ollaan ja eletään. Minun puheiden ei sitten tarvitse tarkoittaa sinulle mitään. Itselläni on vain olo, ettei aikaa ole loppupeleissä paljoa. Aikaa ei ole paljoa jos katseemme on jatkuvasti siinä ”kun pääsen töistä”, ”kun on viikonloppu” tai ”kun kesäloma koittaa”. Meitä ihmisiä ei velvoita kovin moni asia, ennen kuin itse rakennamme arkeemme velvoitteita, struktuuria ja aikatauluja. Jos haluaa täsmällisyyttä, säännöllisyyttä ja tasapainoa arkeen, niin totta kai kannattaa sitten tavoitella sellaisia asioita. Voihan se olla tervettäkin. Itse en pidä noista mistään. Paitsi tasapainosta, joka on äärimmäisen suhteellinen juttu. Tuntuu, että rakastan kysymysmerkkiä ja outoutta. Sitä, että kukaan, enkä minä tiedä mitä kohta tapahtuu. Ehkä tällaista arvoituksellisuutta toivon eniten työnteolta. Toivonkin, että jokainen biisini hyppää eri stratosfääriin. Toivon myös jokaisen suoritukseni kameran edessä näyttäytyvän uniikkina tulkintana. Näiden asioiden kautta toteutan itseäni ja hengitän hieman.

 

Laiskuudestani

Pohdin usein kysymystä; olenko laiska? Totean monesti muille, että tunnen olleeni laiska viime aikoina. Tunne perustuu lähinnä siihen, että vertaan itseäni ihmisiin, jotka tekevät töitä säännöllisesti ja useita tunteja päivässä. Minua itseä ahdistaa ajatus siitä, että tekisin töitä aina arkisin, aina tiettyyn aikaan. Toisaalta, miksi en tekisi paljon töitä, jos teen rakastamiani töitä?

 

Väljä elämäntilanne

En tee tällä hetkellä palkkatöitä. Käyn etäkoulua Proakatemialla. Minun edellytetään olevan kaksi kertaa viikossa tietokoneen äärellä oman tiimin pajasessiossa. Paikoitellen olen osuuskuntamme palavereissa, joka toinen viikko Proakatemian johtoryhmän palaverissa, paikoitellen yhteisön tapahtumissa. Niin sanottua pakollista toistuvaa ohjelmaa ei ole paljoa.

Muuna aikana voin opiskella itsenäisesti haluamiani asioita, toki jonkin sortin aihekehyksellä. Valaisen oppejani esseiden ja dialogin kautta muille yhteisön jäsenille. Esseissäni voin puhua muun muassa ”yrittäjän arjestani”. Käytin heittomerkkejä siitä syystä, että kyseenalaistan yrittäjyyttäni. Lähinnä kyseenalaistan yrittäjyyttäni, sillä viime aikoina on ollut hiljaista. Vähän näyttelijän keikkoja. Vähän laskutettavaa. Vähän fiilistä tehdä musiikkia. Omakustanteena valmistuvat biisiprojektit takkuavat ja tekemisen meininki on puuttunut. En vain ole tehnyt ”töitä”. On laiskottanut ottaa itseä niskasta kiinni, joten olen antanut olla. Ehkä välillä on hyvä antaa olla?

 

Vahingollista

Koen vahingolliseksi, että kyseenalaistan oman yrittäjyyteni. Yrittäjyys on kuitenkin minulle jotain mystistä, uniikkia ja raamitonta. Tarkoittaako yrittäjyys kovaa työtä? Mainittakoon tähän väliin mitä teen. Teen projekteja pääosin kameran edessä mainosnäyttelijänä -ja mallina. Samalla ohelle rakennan artistin urapolkua pienin askelin.

 

Ahaa

Tämä esseeni oli ”pöytälaatikossa” kuukauden päivät. Nyt on maaliskuu ja päätän kirjoittaa esseen loppuun. On lämmin huomata kuinka tuo ajankohta, jolloin olin laiska ja tein vähän, on takana päin. Ehkä se aika auttoi minua. Mitään erityistä ei tapahtunut. Sain pari hyvää mainosroolia lisää ja niistä saatu energia heijastui muuhunkin tekemiseeni. Ehkä halusin myös eroon laiskuuden tunteesta, vaikka luulin hyväksyneeni sen tunteen. Ehkä deadlinet alkoivat häämöttää edessä.

Elämässä kannattaa kokeilla asioita. Sitten tietää helpommin, mikä toimii itselle. Voisin kokeilla säännöllistä arkea seuraavaksi. Sain kesätöitä hetki sitten. Siinä pääsen kokemaan toistuvan 40 tuntia viikossa -rytmin. Onneksi sentään itselle rakkaan asian parissa. Jätetään kesätyöpaikka vielä toistaiseksi mainitsematta. Stay tuned.

Saan asioita monesti tehtyä kun on pakko. Silloin teen tehokkaasti.

Nykyisin huomaan; mitä vähemmän minulla pakollista tekemistä, sitä vähemmän teen. Tavallaan tämä on luonnollinen lopputulos. Pyrin tekemään nykyisin lähinnä asioita, joista nautin. Työn saralla olen suunnitellut, että rahojen loppuessa teen kaikenlaisia töitä saadakseni rahaa. Siivoushommia, promootiokeikkoja tai muuta. Muutoin haen vain näyttelijän töitä ja teen musiikkia.

 

Summataan ja vedetään takaisin

Kun tarkastelen viimeistä puolta vuotta, huomaan, että saatan tarvita jotain. Tarvitsen kuitenkin struktuuria ja aikatauluja. Luovempi tekeminen, kuten esseiden kirjoittaminen, lukeminen, säveltäminen, biisien harjoitteleminen voisi ollakin suunnitellumpaa. Nämä asiat voisin jotenkin upottaa kalenteriini. Voisin myös ottaa yhden uuden aikamääreen lähemmäksi arkeani. Viikot. Voisin määritellä aina viikon tavoitteet! Pieni lisäys struktuuria voisi tehostaa tekemistäni ilman, että se muuttuisi ahdistavaksi..

Viime aikoina on tosiaan menty päivä kerrallaan ja enemmän fiiliksen mukaan. Välillä tämä yhtälö on toiminut, välillä ei. Ei pakolliset, ei kiireelliset asiat jäävät roikkumaan helpommin. Toisaalta en ole tuntenut painetta ja tekeminen on mielekästä, koska se on ollut spontaanimpaa.

Olen hyvä pitämään asiat mielessä. Jaottelen mieleeni kehittymisen ja oppimisen teemoja. Esimerkiksi paperiasiat, lukeminen, musiikki.. Keinuttelen itselle tärkeitä teemoja omalla tahdillaan kohti valmista. Minulla on ikään kuin teemapäiviä, silloin kun kalenterini ei ole pakollisista menoista tullut täyteen. Välillä minulle iskee spontaani työtahti, joka on huimaa. Välillä se ei iske. Työkeikat ja muut pakolliset/tärkeät menot tosiaan menevät suoraan ja tarkasti kalenteriin, kaiken muun edelle.

Kaverini antoi vinkin sijoitella kalenteriin tekemistä tietyille päiville, ilman kellonaikoja. Kellonajat voi vielä päättää itse. Kuulostaa hyvältä. Kokeilen.

Tavoitteita on hyvä olla elämässä. Välitavoitteiden kautta sinne on helpompi päästä. Näin olen kuullut puhuttavan.. Itselläkin on tavoitteita, mielessä ja vähän läppärilläkin. Tavoitteisiin ei päästä itsestään. Se vaatii suunnitelmallista tekemistä ja tuloksia.

Tässä esseessä toin esille ajatuksia ajanhallinnasta ja arjesta. Olen kokeillut ja elänyt vähän rennommin viime aikoina. Vastapainona raskaammille, suorituskeskeisille viime vuosille. Olosuhteet ovat nyt olleet otolliset vapaaseen työntekoon ja opiskeluun. Ymmärrän, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Teen luovaa työtä ja vielä opiskelijana. Luovaa työtä tehdään paljon intuitiolla, projektiluontoisesti ja ylipäätään silloin kun projekteja edes mahdollistuu omalle kohdalle. Välillä hiljaista, välillä todella haipakkaa. Etäily on tuonut uusia mahdollisuuksia vapaammalle opiskelulle.

Ihminen voi rakentaa viikkonsa ja elämäntyylinsä vapaasti. Ei kellonajat ole pyhiä. Ei viikonpäivät ole pyhiä. Vaikkakin joissain tilanteissa niillä onkin väliä.

Ohessa linkki minun ja Kukka-Maaria Halmeen, eli Antiflippaajien podcastiin ja jaksoon tästä aiheesta: (Antiflippaajien podcastin löytää kaikista podcastejä tarjoavista suoratoistopalveluista)

Kommentit
  • Joni Sydänlammi

    Hyvä essee Tatu ja miellyttävästi kirjoitettu. Sai miettimään ajankäyttöä ja arkeani, vaikken ajatuksiani nyt tähän jaa. T Ei nyt yhtä boheemi ajattelutapa kuitenkaan

    25.3.2021
Kommentoi