Tampere
29 May, Wednesday
25° C

Proakatemian esseepankki

Akatemia-aikani



Kirjoittanut: Iiris Ryhänen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Aloitin akatemian koronan keskellä, enimmäkseen etänä vuonna 2020. En ollut aivan varma mihin oikeasti olin tullut ja olinko jäädäkseni. Ensimmäinen syksy oli haastava etäluentojen takia ja oppimia asioita ei osannut yhdistää vielä mihinkään, joten hirveästi en muista kursseista enää ja motivaatio ei ollut korkealla, niinkuin jaksaminenkaan. Onneksi tiimien perustamisen myötä motivaatio syttyi aivan täysin ja tiimi loi tarkoitusta ja sisältöä sen hetkiselle elämälleni. Tiimiydyimme  suhteellisen hyvin siihennähden että tiimiytyminen tapahtui Teamsin ja Zoomin kautta.

Sanotaan näin, että proakatemia on ollut hyvin ainutlaatuinen oppimisympäristö. Matka henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kehitykseen on ollut täynnä muun muassa naurua, itkua, turhautumista, eripuria, rakkautta ja yhteisöllisyyden tunnetta. Vuosien varrella olen oppinut lukuisia arvokkaita taitoja ja asenteita, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä aivan valtavasti. En ole enää se sama tyttö joka olin kolme ja puoli vuotta sitten, en lähellekkään sama. Itse ei omaa kasvua huomaa niin helposti ellei sen äärelle pysähdy. Olin aluksi arka, hiljainen, enkä luottanut itseeni juuri ollenkaan. Muistan kamppailleeni sen kanssa, kuinka olen aina ollut hyvä koulussa ja fiksu, mutta nyt koin oloni tyhmäksi, tällä uudella alueella, yrittäjyyden alueella. Koin oloni uhatuksi ja pieneksi, kunnes opin, että mikä upea voima muiden tiedossa on, sehän on mahtavaa, että voi oppia muilta. Aina on jotain jota voi oppia muilta ja on jotain oppia, jota voi jakaa muille, vertailu on vain esteenä. Tämä oli ensimmäinen oppini jonka muistan.

Toinen oppini oli vaikeampi ja suurempi mielenmalli, joka minulla on ollut lapsesta asti: oletin että jos vien tilaa, niin olen vain ärsyttävä. Tämä näyttäytyi niin, etten juuri pajoissa uskaltanut ottaa kantaa mihinkään ja tuoda omia mielipiteitäni ja ajatuksiani. Kipinässä olemme puhuneet psykologisesta turvallisuudesta alusta asti. Tämä tiimi todella sai oloni  turvalliseksi ja sai minut tuntemaan ajatukseni arvokkaiksi. Muistan, kuinka Krista ja Johannes sanoivat, ettei minun tarvitse arkailla minua vanhempien ihmisten kanssa ja kuinka ajatukseni ovat ihan yhtä tärkeitä, olen sitten minkä ikäinen vain. Tämäkin on tullut huomattua, ikä on vain numero, paitsi Arto-pappa on aina Arto-pappa. Kipinäläiset, varsinkin Santeri aina on haastanut, etten pienentäisi itseäni niin paljon ja vaan luottaisin omaan tekemiseeni, sitä kohti yritän päästä, se on vaikeampaa kuin ajattelinkaan. Olen tästä eteenpäin kannustamisesta hyvin hyvin kiitollinen. Kipinän kanssa on saanut kasvaa ja oppia, niille on annettu tilaa ja niitä kohti ollaan puskettu toinen toisiamme.

Kolme tärkeintä oppimistani asiaa ovat itseohjautuvuus, tiimityötaidot ja oppiminen epävarmuuden sietämisestä.

Ensinnäkin, itseohjautuvuus on yksi Proakatemian kulmakivistä. Koulutusohjelma on suunniteltu tukemaan opiskelijoiden itsenäistä oppimista ja vastuunottoa omasta oppimisestaan. Olen oppinut asettamaan omat tavoitteeni, laatimaan toimintasuunnitelmia, mutta aikaansaaminen ja prokastinointi ovat vieläkin ongelmiani. Nytkin olen Thaimaassa ja essee deadline on kahden tunnin päästä.

Toiseksi, tiimityötaidot ovat nousseet esiin vahvasti opiskellessani Proakatemialla. Tiimiyrityksessä toimiminen on haastavaa mutta antoisaa. Olen oppinut kuuntelemaan muiden näkemyksiä, jakamaan avoimesti omia ajatuksiani ja antamaan rakentavaa palautetta. Tiimityöskentelyssä korostuu yhteisen päämäärän tärkeys, ja olen saanut kokea, miten erilaiset vahvuudet yhdistettyinä voivat saavuttaa merkittäviä tuloksia. Nämä taidot ovat siirtyneet myös muille elämänalueille, kuten vuorovaikutukseen ja konfliktinhallintaan.

Kolmanneksi, epävarmuuden sietäminen ja jatkuva oppiminen ovat olleet keskeisiä teemoja Proakatemialla. Yrittäjyyteen ja liiketoiminnan kehittämiseen liittyy aina epävarmuustekijöitä. Olen oppinut näkemään epävarmuuden mahdollisuutena, ei pelkästään uhkana. Jatkuva oppiminen on välttämätöntä pysyäkseen kilpailukykyisenä, ja Proakatemia on opettanut minulle oppimisen ilon ja tarpeen. Olen tullut entistä uteliaammaksi ja valmiimmaksi omaksumaan uutta tietoa, olipa kyse sitten uudesta liiketoimintaideasta tai uudesta työkalusta.

Yhteenvetona Proakatemia on ollut intensiivinen oppimisen polku, joka on muokannut minusta vahvan tiimityöläisen ja jatkuvan oppijan. Olen oppinut, että avain menestykseen on valmius oppia, sopeutua ja ottaa vastuuta omasta kehityksestään. Proakatemia ei ole vain oppilaitos, se on kokemus, joka on syvällisesti vaikuttanut minuun ja tulevaisuuden näkemyksiini.

Pohdinta

Proakatemialla pääsee osaksi ainutlaatuista yhteisöä ja verkostoa. Täällä haastetaan kasvamaan ja kehittymään ihmisenä kuin myös saa tehdä liiketoimintaa ja saada siitä samalla opintopisteitä. En ikinä unohda matkaani aksulla. 

Kommentoi